Kuratassuja, kuvia ja höpinöitä...

Blogini muuttaa

2012-08-01T12:37:01+03:00

Koska Vuodatus tökkii ja kiukuttelee kaiken aikaa niin aloitan uuden blogin ...Klikkaa vaan tuota osoitetta niin pääset uusille sivuilleni jotka ovat vielä hiukan...ööhh..alkeelliset...ehkä vielä opin kunhan harjoittelen.

Uusi blogini sijaitsee tässä osoitteessa: http://paivi-t.blogspot.fi/

Että silleen...

2012-07-31T09:49:01+03:00

Kaikki kuvat ovat kadonneet taivaan tuuliin eikä niitä enää saa takaisin., niin ilmoittaa vuodatus asiakkailleen.
Joten joko korjailen tämän onnettoman blogin tai unohdan sen kokonaan, mitä luultavimmin unohdan koko jutun, eihän mulla ole enää noita kaikkia kuviakaan koneella ja ne kuvien alla olevat kommetit on nyt ihan tyhjän päällä...
Kokeilin myös kuvansiirtoa, nyt kuvat siirtyvät Picasan kautta mutta eivät tämän oman kuvakanson kautta joka on nyt tyhjä ja näyttää 0% täynnä........Joten piträisi olla 100 prosenttia tilaa vaan kuvat ei mene kansioon vaikka yritin ladata niitä sinne.....hmm..Ehkä vuodatus ei ole vielä ihan valmis kun luvattiin isoja "hyviä uudistuksia" ym. juttuja...tai ehkä nää nyt sitten on näitä uudistuksia että kirjoitus alla hyppii minne sattuu ja kuvat ei mene kansioon

Katotaan nyt viitsinkö pitää tämän vuodatuksen vai siirrynkö jonnekin muuualle, eipä tämä ainakaan nyt näytä kovin lupaavalta

l

Laitan uusien sivujen osoitteen tänne jos löydän sopivan blogipohjan jostain......

Kävin katselemassa noita pohjia ja ei ne sen kummempia taida olla...jos nää sivut näyttää vähän aikaa aika omituisilta, niin se johtuu siitä että teen koko hemmetin p****n uudelleen.

En raski hukata monen vuoden työtä hukkaan, kuvia ilmestyy jossain vaiheessa kunhan saan vanhat tyhjät pohjat pois.
Tekstit jää ennalleen, paisti tyhjien kuvien tekstit tietty otan pois ja se on ihan sika-kamala homma......
Toivon että mun blogini lukijat ovat pitkämielisiä...kyl nää tästä valmistuu jossain vaiheessa, tää sateinen kesä auttaa asiaa

HUOKAUS

Että silleen nää vuodatuksen sivuni sitten lopulta kaatuivat....

2012-07-02T04:59:01+03:00

Katselin siinä että joka ikinen kuvani on kadonnut mysteerisesti vuodatuksesta, vain ne jotka olen ottanut Picasan kautta ovat jäljellä..Ja nykyinen "uusi hieno" vuodatuksen uudistus ei enää anna mun jostain syystä liittää Picasan kuvia kirjoituksiini.
Joten on aika etsiä uusi bloginpaikka jonne voi kirjoittaa - tää vuodatus on tökkinyt pahasti jo pidemmän aikaa, mutta syytä siihen miksi jokaikinen kuva on kadonnut myös vuodatuksen kuvakansiostani on ihan mahdoton edes arvata...mitään uusia säätöjä en ole tehnyt.

Jatkan blogia josssain muualla kunhan löydän sopivan osoitteen..ilmoittelen tällä sivulla siiten kun sellainen löytyy.
Jos jollain on ideoita niin ilmoitelkaa......

Jos kuvat jostain ihmeen syystä palaavat niin katsotaan sitten uudelleen, nyt ne ovat olleet pois muutaman päivän joten en usko niiden enää palaavan....

Elämä on NIIN mageeta......

2012-06-27T08:56:01+03:00

Jep....Meillä on ollut tässä hiukka kiirettä kun tuntuu että kaikki asiat menee ihan hullusti päälaelleen

Juhannuksena meillä oli pikku juhlat ihan vaan perheen kesken kun Juha+Päivi menivät Meksikossa kihloihin......10 vuotta seurustelua takana, poitsu kun on vähän sellanen hidas hämäläinen.
Päätettiin pitää oikein kiva ilta ja tehdä hyvää ruokaa ja kakkuja ja kaikkea hyvää..nami

Mä totesin ennen Juhannusta että meidän on IHAN pakko nyt laittaa tuo etupiha ajantasalle kun neljä vuotta sitten kaivoin siitä liiat puskat pois ja siitä lähtien siinä on ollut komea monttu johon on vaan rikkaruohot levinneet.
Siinä sitten kaivoin maata ja tein pohjat ja laitoin ensin mansikkakankaan, sitten juurimaton ja alle tuli vielä sanomalehtiä kerros että rikkaruohot ihan varmasti pysyy poissa mahdollisimman kauan.
Siihen päälle sitten laitoin kivet kuten meillä on koko pihan puolikin tehtynä, en enää yksinkertaisesti jaksa tonkia kukkamaita joten oon istuttanut kaikki vanhat kukkamaat koristepensaille ja pensaiden juurilla on Clematiksia jotka sitten kukkivat aivan upeasti loppukesästä.
Pensaat on myös laitettu sanomalehtien, mansikkakankaan ja juurimaton ja kivien sekaan joten oikeastaan mitään rikkaruohojen nyppistä mulla ei enää ole.

Syksyisin siivoan lehdet pois kivien juurelta ja siinäpä se, keväällä otan pois loput roskat eikä koko kesänä tarvitse tehdä mitään.
Kaikki kukantaimet kasvatan itse ja laitan ruukkuihin ...ööhh...siis niitä ruukkuja kyllä piisaa sitten joka paikkaan.....Tänä vuonna kukantaimia oli koko kasvihuone täynnä joten niitä mun taimiani on myös Annen piha täynnä..Timo ei huoli kukkasia parvekkeelleen kun ei viitsi hoitaa niitä.

Tarkoitus oli tehdä samanlainen kivi-viritelmä myös tuohon autopaikan viereen..ja teinhän mä sen lähes valmiiksi asti. Vieläkin puuttuu vähän kiviä ja reunakivet pitäis ostaa, muuten viritelmä on valmis ja ihan hyvähän siitä lopulta tuli vaikka ei Juhannukseksi valmistunutkaan...

No sitten meillä meni paria päivää ennen Juhannusta vessanpönttö totaalisesti tukkoon.... Markku sentään on elämässään avannut useamman kerran tukkoisia vessoja kun lapset aikanaan heittelivät mitä milloinkin pönttöön.
Mutta tää pönttö oli tukossa ja pysyi..vesi nousi ihan reunoille asti ja öööhh...siis pinnalla kellui just se iso ja "tuoksuva" tekele.......
Muutaman tunnin aherruksen jälkeen Markun oli annettava periksi ja kilautettva kaverille joka tulee aina lennossa kun meillä on jotain ongelmaa - siis aivan ihana ihminen joka auttaa aina, on kyse mistä hyvänsä
Niinpä nytkin ne sitten kahteen mieheen yrittivät kaikin keinoin avata tukkeutunutta pönttöä ja lopulta ottivat koko pöntön irti ja silloin se vasta aukesi.
Sitten ne hakivat muutaman varaosan ja pönttö laitettiin takas paikoilleen ja huusholli haisi tunkkaiselle viemärille vaikka kaikki ovet oli auki.....Hommaan meni monta tuntia eikä todellakaan ollut mikään helppo nakki..

Miljoonasti kiitoksia tälle meidän pelastajalle joka aina hurauttaa tänne tai Jumesniemelle kun me mitä tahansa apua tarvitaan, harvoilla on niin ihania ystäviä jotka auttaa aina.
Syy miksi vessanpönttö meni tukkoon oli ihan yksin mun, mä kun aina laitan kuivaajasta kaikki suodattimeen tulleet nukat ja karvat vaan sinne helkkarin vessanpönttöön....En muuten laita enää....

Sillä saralla sii Juhannus oli pelastettu ja meidän juhannusjuhlat myös...olis se ollut kamalaa juhlia kihlajaisia viemärinhajussa....

Juha ja Päivi tulivat ja Päivi teki aivan ihanan mangokakun ja oli leiponut upeita pikkuleipiä jotka kastettiin vielä suklaaseen..Jee....
Alkuruokana oli aivan mahtavan hyviä Päivin tekemiä leipiä ja sitten grillattiin kanaa, lihaa ja savustettiin kalaa..siis kaikille jotaikin kun meillä pari ei syö punaista lihaa, toinen ei syö kanaa ja me muut syödään ihan mitä vaan Myös salaatti oli ihan mahtavan hyvää, mä söin ihan liikaa...

Oli tosi kiva ilta ja vaaleanpunaisen tervetuliais-shampanjan + mansikoiden jälkeen oli myös viiniä jota minäkin join kokonaisen lasillisen...ei oon meikäläisellä viinapäätä joten jätän aina ne juomat lähes rauhaan.

Onneksi Juhannusaattona oli tosi kaunis ilma joten voitiin pitää kemut ulkona terassilla.
Sitten katsottiin telkkarin kautta aivan upeita valokuvia Meksikosta jossa tää nuoripari oli ollut pari viikkoa lomilla.
Alko niin tekeen mieli jonnnekin lämpimään ja valkoisten hiekkarantojen ääreen.

Viikonloppuna käytiin Pyynikin näkötornissa ja pitää myöntää että mentiin sinne salaa maksamatta 2 euron pääsymaksua joka oli yhtäkkiä ilmestynyt sinne...ei siellä ennen ole tarvinnut mitään maksaa.
Näkötornihan on sellainen että sinne ei pääse kuin hyväkuntoiset koska edes hissi ei vie perille asti vaan on kiivettävä sellasia julmetun jyrkkiä kananrappusia pienestä luukusta ylös jos haluaa katsella maisemia.
Alhaalla ei missään lue että sinne ei pääse kuin hyväkuntoiset .
Mä olen käynyt vuosikausia siellä kuvailemassa joten tunnen tuon tornin kun omat taskuni ja me kuljettiinkin rappuset ylös eikä menyt ollenkaan hissiin.
Mä tykkään että niin vanhan tornin kauneus tulee paljon paremmin esiin kun kulkee ylös rappusia myöten.

Tuota maksua en ymmärrä koska ihan hervoton jono oli maailman parhaille munkkikahveille kahvilan puolelle mutta ylhäällä tornissa ei ollut ketään...vain yksi pariskunta seisoi onnettoman näköisenä hissin edessä lastenrattaiden ja vaunujen + kahden pienen lapsen kanssa eikä uskaltaneet kiivetä ylös asti koska hissi ei tosiaankaan mene ylös asti ja rattaita tai vaunuja on mahdotonta kuljettaa ylös luukusta.
Tää on vanha ja suojeltu kohde, sopii valittetavasti vain hyväjalkaisille, näköalat on huiman kauniit joka vuodenaikaan.
Tykkään Pyynikin vanhasta näkötornista paljon enemmän kun hienosta Näsinneulan tornista.

Poikkesimme tietenkin myös Jumesniemellä porukalla ja hauskaa oli, Annen kissat taas kerran esiintyivät erittäin edukseen, leikkivät, riehuivat, pyydystivät kärpäsiä ja loikkivat meidän niskassa Onneksi tää meidän porukka on hyvin eläinrakasta.

Myös Päivi on tottunut meidän omituiseen perheeseen...ehkä 10 vuotta totuttelua on auttanut asiaa jonkin verran
Suuri kiitos Päiville upeista juhlien järjestämisestä jossa mä sain vaan olla laiskana ja nauttia Juhannuksesta UPEETA

Eilen käytiin Annen ja koiralauman kanssa Jumeksessa lenkillä ja pöllöiltiin pellolla oikein kunnolla...hmmm....Anne kun innostui kuvaamaan mun ideaani siitä että olisin kuvannut Annea kun se heittää iloisena heiniä ilmaan, se olis siis ollut tollanen Elovena-tyttö vaikka tumma onkin...Nyt tuli vaan Eloveena-mamma joka heitteli epätoivoisesti märkiä heiniä ilmaan ja ne läsähti suoraan mun päähäni kun olivat mokomat niin märkiä...
Olihan ainakin Annella hauskaa ja koirat innostuivat myös, ne on tottuneet kaikkeen joten heiniä heittelevä mamma ei ole mitenkään outo näky niiden silmissä....Voi kuinka taiteellista...ääähh.....
Musta tuntuu että kahden suihkun ja tukanpesun jälkeen vieläkin joka paikassa mönkii kirvoja, punkkeja ja etanoita.....
Mutta oli ihan älyttömän ihanaa heitellä lapsellisesti heiniä ilmaan..mitäs siitä vaikka ne olikin vähän...hmm..kosteita...Kuka haluaa elää tylsää elämää siististi ja totisesti, en mä ainakaan?

Manu oli todella onnellinen kun sai juosta vapaana muiden kanssa vaikka väliin rajoitinkin sen intoa laittamalla sen hihnaan.
Piti katsoa että lauma ei vaan törmää Manuun, sitä sen selkä ei kestä.
Onneksi Manu itsekin osaa jo varoa laumaa ja juoksee mukana mutta jää suosiolla pois isommista riehumisista, niin paljon sitä on rajoitettu että se osaa jo itse varoa.

Lauma kävi tietenkin uimassa ja Lee lutrasi etujaloillaan isossa joessa mutta ei mennyt ihan kokonaan uimaan, mä luulen että sillä on niin kova lutraamisvimma että se ei ihan helposti uikaan koska lutraaminen on PALJON kivempaa...samalla se nielee varmaan litrakaupalla vettä..ainakin pissille piti kyykistyä moneen kertaan kotimatkalla ja löysihän se vielä vähän ennen kotiupihaa kunnon kurakon jossa se sitten taas kerran lutrasi oikein kunnolla.
Manun sain kävelemään pienen ojan pohjalla jossa vesi ulottui sopivasti mahaan asti ja sehän on Manun kuntoutusta, uimaan Manu ei mene isoon jokeen koska siellä on niin jyrkät reunat että pieni litimärkä kröhisevä bostis on muutaman kerran nostettu kuiville kun se ei ole itse päässyt joesta ylös.
Uiminen tekis sille hyväää, mutta rannan pitää olla matala josta se lähtee uimaan.

Minttu on ihan mahdoton uimari, se mesoo vedessä vaikka kuinka kauan ja uimatyyli muistuttaa hukkuvaa punakuonovillasarvikuonoa..ööhh mikähän se sellanen on...Mutta Minttu siis molskii etukoivillaan niin että vesi roiskuu...kun sillä on keppi suussa se ui oikein kauniisti ihan kaiken taiteen sääntöjen mukaan...joten se OSAA kyllä uida mutta toi ihme molskuttelutyyli on kait sitten mukavampi sen mielestä...
Myös Siru oli kovassa vedossa ja juoksi niin että pelkäsin sen saavan sydänkohtauksen..14 vuotta on iso ikä koiralle mutta eipä näytä rajoittavan paljonkaan Sirun riehumista.
Lee liehittelee Sirun edessä ja sen tekee kovasti mieli tutustua paremmin Siruun ja Siru katsoo sitä vähän sillä silmällä että "TAAS yksi uusi pentu, nää ei lopu koskaan...SUURI HUOKAUS" ".
Leen ja Sirun suhde on hyvä koska Lee kunnioittaa Sirua yli kaiken ja sen takia Siru sietää Leen lähemmätkin liehittelyt.
Leellä on muutenkin hyvä suhtautuminen muihin koiriin, se on erittäin sosiaalinen pikku otus.
Usein vanha koira ei enää jaksa pentujen kanssa vaan ajaa ne heti kauemmaks

Pitäis alkaa maalaamaan Annen kanssa sen taloa, maalitkin käytiin eilen ostamassa....mutta kun aina vaan sataa ja sataa ja sataa..tää kesä on ihan kamala kun ei ole kun yks kaunis päivä ja sitten taas sataa...Nyt näyttää paistavan vähän aurinko joten taidan suunnata Jumekselle Sirun, Mintun ja manun kanssa...pitäis istuttaa muutama puska ja käydä taas lenkillä. Markku on tiukasti töissä aina heinäkuun loppuun saakka. Anne on kesälomilla.

Veemäsiä tapetteja + Maatilamajoitusta karvaveikkojen kanssa

2012-06-11T23:25:01+03:00

Mä oon ottanut nyt sydämenasiakseni kiskoa Timon asunnosta makkarin tapetit irti vaikka henki lähtis.......jumankekka mikä homma. En tajua mitä avaruusliimaa niihin saamarin tepeteihin on käytetty, kyllä on ottanut koville kiskoa niitä irti.
Mikään normaali keino ei niihin tepsi.
Itse tapetit on aivan siistit ja hyvät ja aika uudetkin, tapettien alta paljastui päivämäärä ja vuosiluku 2008.
Mutta koska asunnossa asui aikaisemmin perhe ja Timon makkari on lasten entinen huone niin tapetit olivat nyt hiukan niinkun lapselliset tuon ikäiselle miehelle
Koko pitkän seinän peitti maapallo avaruudesta kuvattuna ja se hohti kun valo osui siihen pimeässä...hmm....Ei ehkä ihan Timon tyyliä...
Makkari on toooodella iso ja seinää riitti ikuisuuden verran.....Vielä pitäis ottaa pois toisenkin seinän tapetti joka on karsean värinen, tapetin kunto on hyvä mutta väri sellanen laimean oksennuksen värinen...Onneksi yksi seinä on isoa ikkunaa ja yksi seinä ison komeron peitossa ja siinä on myös oviaukko joten siinä ei ole paljon tapettia pois revittäväksi.

Eksyin tänään tapettikauppaan kun katselin uusia tapetteja, enhän mä niitä Timolle valkkaa mutta ihan mielenkiinnolla vaan katselin.
Huomioni kiinnittyi valkoiseen vähän erikoiseen tapettiin joka on ihan sama mitä on Timon olkkarissa - hinta oli kaupan kallein rullahinta...Jumankauta ja mä kun en ole ees tykännyt siitä tapetista ja mietittiinkin että otettaisko sekin pois.
Kun näin hinnan niin se tapetti kyllä saa olla seinässä niin kauan kun Timppa tuossa asunnossa asuu.
En ikinä laittais sellasta rahasummaa tapettiin.......eikä laittais Timokaan.
Joten sillä on huppukallista tapettia olkkarissa ja se alkoi jopa näyttämään paljon kauniimmalta kun näin hinnan

Sen työhuoneen tapetit pitäis uusia, ne on myös sellaset vähän yrpän väriset, ilmeisesti edelliset asukkaat on tykänneet tuollasista yrppä-tapeteista.
Periaatteessa oksennukseen vivahtava beesin väri ei ole paha, mutta mä katselin sitä meidän keittiön laatoissa 25 vuotta ja kun ne viime keväänä uusittiin niin pääsin vihdoin eroon siitä väristä.
Myös meidän vessa oli lavuaareineen kaikkineen beesi ennenkun se rempattiin muutama vuosi sitten - ehkä siitä mun ja Timonkin beesi-kammotus on kotoisin...Liika on aina liikaa.

Joten se työhuone myös joko maalataan tai tapiseerataan uudelleen....kuhan nyt ensin selvitään tuosta sen makkarin tappaja-tapeteista jotka pitää kiinni seinästä kynsin ja hampain...onko tapetilla kynsiä tai hampaita?
Meille on muuttanut pieni oravanpoikanen joka kipittelee peltikatolla niin että kolina kuuluu, toivottavasti pikku-kaveri ei jää tänne asumaan koska pihapöntöissä asustaa niin paljon lintuperheitä ja tämä pikku veijari mahtuu pöntön reiästä sisään ellei kohta kasva liian isoksi...

Oltiin taas mielenkiintoinen viikonloppu kissojen/koirienhoitajina maaseudun rauhassa.
Anne lähti Viljon ja Metkun kanssa Kuopioon kisoihin ja otti myös Leen mukaan. Vain Toippari ja kissat tarvitsivat hoitajaa ja mehän nyt aina ollaan valmiita lähtemään maalle.
Luvattiin kovasti kaunista viiikonloppua, mutta ei se keli nyt kummoinen olllut.
Perjantaina illalla aurinko kyllä paistoi komiasti mutta olin niin väsynyt kun olin tehnyt hullun lailla hommia niiden tapettien kanssa että en jaksanut muuta kun 10 maissa raahautua yläkertaan kera Mintun, Toivon, Siirin ja Saulin.
Markku jäi ihan suosiolla alakertaan nukkumaan Sirun ja Manun kanssa, Manu oli mukana kun Timo oli koko viikonlopun erämessuilla hommissa ja Mauri-Antero oli sentakia meillä hoidossa.

Markku varmaankin muisti vielä edellisen liskojen yön yläkerrassa kun koko koira/kissalauma oli samassa sängyssä meidän ihmispolojen kanssa...silloinkin Markku antoi periksi puolenyön aikaan ja hiippaili alakertaan

Mulla oli selkä taas oikein hemmetin kipeä ja vääntäydyin sänkyyn vaivoin, sain heti seurakseni Saulin selän puolelle peiton alle lämmittämään ja Siirin etupuolelle. Näitten karvaisten lämpöpattereiden tapa on hassu, kun käänsin kylkeäni niin myös kissat siirtyivät välittömästi samoihin asemiin kuin ennenkin, eli Sauli selän puolelle ja Siiri etupuolelle.
Nyt Siirin kehräys oli mukavan unettavaa ja vaikka Minttu valloitti taas Toivon nukkumasohvan niin Toippari reippaana poikana lysähti maate matolle sängyn viereen ja nukkui siinä ihan koko yön eikä ravannut minnekään.
Kissat olivat ihan fiksusti ja Minttu veteli hirsiä sohvatuolilla aamuun asti.
Aamulla heräsin siihen kun Sauli naukui oven takana, olin nukkunut koko yön kymmenestä lähtien kun uppotukki ja 5 aikaan aamulla Saulille tuli hätä ja se halusi alakertaan missä on sen p***a-loota.
Lähdin pääästämään katit alakertaan ja Sauli ryntäsi häntä suorana suoraan laatikolleen...epäilen vähän että me ruokitaan katteja enemmän kun pitäisikään....
Mä lähdin takas yläkertaan ja ihmettelin jo matkalla kun selkä ei ole kipeä...nukuin sitten vielä melkein 10 asti ja niin nukkuivat myös nää elukat..kunhan ensin Sauli oli käynyt asioillaan. Ei se normaalisti käy yöllä laatikollaan mutta kaipa tuhti ruokasatsi illalla laittoi vauhtia vatsan toimintaan.

Joka tapauksessa selkä oli hyvä koko viikonlopun kun nukuin kaksi yötä karvaisten lämpöpattereiden ympäröimänä.
Pitäisköhän hommata kissa, mutta millä hitolla mä sen opettaisin nukkumaan kiinni selkärangassa....????

Lauantaina tein ison homman kun päätin uudistaa Anne surkean näköisen kuistin pöydän ja kaksi kapista tuolia. Istuin lauantain hiomassa tosi huonokuntoisia kalusteita. Ne olivat entisten asukkaiden sinne jättämiä, eivätpä arvanneetkaan kuinka hienot niistä tuli kun sain ne hiottua ja maalasin ne valkoisiksi. Ne on aivan kuin uudet.
Oon käynyt entisöintikursseja joskus hamassa nuoruudessani ja aina väliin innostun tekemään jostain oikein huonosta ja vanhasta uuttavastaavaa.
Nyt oon taas ollut enemmän innostunut noihin entisöintihommeleihin ja pari juttua on nyt kesken myös täällä kotona.

Käytiin tietty myös lenkillä koiralauman kanssa ja Minttu ui niin hemmetisti että sitä ei tahdo saada jorpakosta pois millään. Toivo ylenkatsoi meidän uittamisyrityksiä ja pysyi siististi rannalla, Siru kävi mulahtamassa mutta totesi veden liian kylmäksi sen vanhoille luille....Manu ei saa vielä mennä uimaan, vesi on sille vielä liian kylmää. Se sai vasta nyt ekaa kertaa leikkauksen jälkeen olla hetken vapaana muiden koirien kanssa.
Ja kyllä Maukka juoksikin...siis senverran holtittomasti ja lujaa että vapaus jäi valitettavasti melko lyhyeksi. Pihassa sentään se sai olla vapaana muiden kanssa kunhan kävi aina väliin sisällä lepäämässä ja sitä pidettiin kaiken aikaa silmällä ettei leikit tule liian rajuiksi.

Nyt oli helppoa kun nämä kuumakallet eli Viljo ja Metku olivat pois, nehän on varsinaisia riehumisen maailanmestareita ja Lee joukon jatkona varmaan kohta samanlainen vipeltäjä.
Toivohan onkin paljon rauhallisempi tapaus.
Manukin oli onnellinen kun sai viimein vapautta enemmän, onhan se jo yli kuusi viikkoa ollutkin rauhallisesti ja varovasti.

Mä tein sunnuntaina maalauksen ohella jättiläishomman ja kiskoin ainakin kaks miljoonaa voikukkaa puukolla juurineen irti maasta. Työ kesti lähes koko päivän, enkä saanut kuin pienen osan yläpihaa kitkettyä noista hemmetin vihulaisista. Kyllä Annella salaattiaineksia riittää....

Tänään käytiin vielä Jumesniemellä viemässä kurkuntaimia ja käytiin koko koiralauman kanssa lenkillä joella. Samalla haettiin metsästä tukikeppejä tomaateille + kurkuille + paprikoille ja koiralauma oli tietty mukana, Anne oli töissä.
Käveltiin joelle jo puolimatkassa kun huomasin että Toivo puuttuu laumasta.....Olin kuullut pusikossa keppejä haeskellessani kun metsätiellä meni auto ja se pysähtyi hetkeksi, huusin koirat heti luokse kun kuulin auton tulevan ja lauma tulikin heti luokse kun käskin, en ees huomannut että yks oli hukassa ...niitä kun on niin hiton paljon.
Päästiin aika pitkälle ennenkun huomattiin yhden puuttuvan joukosta...mä jatkoin lauman kanssa joelle päin kun aattelin että jospa Toippari on mennyt omia menojaan ja Markku lähti kiireesti takas pihaan katsomaan löytyiskö kadonnut "lammas" ehkä sieltä.
Mä kuvittelin mielessäni kauhuskenaarioita siitä miten joku on kaapannut Toipparin autoon......ja kiljuin tietty kaiken aikaa Toivon nimeä että jospa se vaikka ilmestyis jonkun puskan takaa, eipä mokoma tullut...

Markku sitten lopulta soitti ja sanoi että siellähän Toivo-setä seisoi oven takana odottamassa sisäänpääsyä...se oli kyllästynyt kun me vaan keräiltiin keppejä vihanneksille ja kääntynyt takas kotiin.
No sieltähän ne sitten tulivat perässä joelle ja Minttu taas kerran mesoi vedessä kun juuri uimaan opetteleva hylje ja Viljo + Metku myös innostuivat hyppimään veteen. Toivo katseli arvokkaasti rannalta, kuten myös Siru. Lee yritti räpeltää joentörmällä ja lopulta oli perä pystyssä puoliksi vedessä ja puoliksi rannalla...ihme akrobaatti, siinä on sentään aika jyrkkä joenpenkka. Rohkeus ei ihan riittänyt veteen menoon.

Päästiin sitten lähes puoleenväliin kotimatkaa kun joku p****e oli käynyt ihan metsätien varressa ruikkup****lla ja eikös Minttu onnellisena heittäytynyt täysin rinnoin rypemisen iloon tuohon p**kaläjään...voihan nyt...siis... PIIITKÄ P**KA!
Siitä sitten tehtiin täyskäännös takas joelle minne punainen lörppäkorvainen erittäin voimakkaasti tuoksuva neitokainen pääsi taas ilakoimaan veteen oikein kunnolla...eihän sitä olis voinut autoon ottaa ihmispeeltä haisevana ja turkki ruskean öööhh...paskan peitossa.
Lopulta päästiin perille ja lähdettiin kotiin ja Annen koirat jäivät oottamaan emäntäänsä.

Mä olen tehnyt muutaman viikon ihan hullun lailla hommia pirunmoisesta selkäsärystä huolimatta, vain ne pari päivää oli säryttömiä jolloin Sauli lämmitti mun selkääni yön ajan ja Siiri lämmitti mahan puolta...kyllä mä uskon että siinä oli syy kahteen kivuttomaan päivään.
Mitään varsinaista vikaa ei selästä löydy, ei auta kuntoutus eikä kortisonipiikit - kaipa särky on tullut jäädäkseen koska on ollut nyt jo viime lokakuusta lähtien lähes kaiken aikaa. Se leikkaus missä oli silloin teki jotain selälle vaikka lääkäri ei sitä suoraan myönnäkään.

Mutta mua ei ole ennenkään säryt pysäyttäneet eikä pysäytä nytkään.
ÄÄÄHHHH....Ihan turhaa valitusta - tää ruikutus riittäkööt seuraavaksi 50 vuodeksi.

Kyllä alkukesä on kauneinta aikaa vuodesta...niin ja kevät on kaunista, talvikin on lumineen kaikkineen tosi kaunista ja syksy kirkkainen värineen..hmm..keskikesällä taas kaikki kukkii joten onko olemassakaan huonoa aikaa?
Syksyn vesisade..hmmm...ei paha kun saa katsella sitä lämpimässä ikkunan takana, pitkä pimeä syksy kun voi sytyttää takan ja kynttilöitä...no joo ei oikeastaan ole olemassakaan inhottavaa vuodenaikaa.......aatelkaas jos olis aina samanlainen ilma......Se olis tylsää.

Koiria, kissoja, sammakoita, hiiriä ja linnunmunia......

2012-05-29T10:32:01+03:00

Oltiin toissa viikolla Jumesniemellä eläintenvahtina kun Anne oli pitkän vuoron töissä, ensin jossain kisoissa ja sitten meni vielä perään yövuoroon töihin.
Pitää sanoa että oli perin mielenkiintoinen reissu.
Meillä oli tietenkin Siru ja Minttu mukana, Mintulla oli silloin vielä pönttö päässä ja se kun ei välittänyt pöntöstään tuon taivaallista niin eipä se sitä mitenkään haitannut - kissoja ja muita koiria pönttöpäinen rättikorvainen riehuva tolleri kyllä haittasi aika tavalla.
Minttu kun ei osaa varoa pönttöänsä vaan riehuu kuten ennenkin ja siinä sitten toiset saa pöntöstä oikein kunnolla, väliin kissoja lenteli sohvapöydältä kun Minttu innostui, kissat oppivatkin hyvin nopeasti väistämään mokomaa pönttöpäätä.....Mulla itsellänikin on vielä pohkeet ihan mustelmilla kun tämä onneton pönttöpää ne runnoi sen 10 päivän aikana jonka se joutui mokomaa pönttöä pitämään

Joka tapauksessa - päivä oli oikein kaunis vaikka ei kovin lämmin vielä silloin ollutkaan. Tehtiin pikku hommeleita pihassa ja hullu koiralauma riehui kun viimeistä päivää.
Oltiin edellispäivänä laitettu Annen kanssa pari kasvilavaa pihaan jo valmiiksi ja Lee päätti että lavat on maailman kivoin paikka kaivaa ja niinpä se hyppelehti lavoissa niin että oli pakko laittaa pitkistä kepeistä aita lavojen ympärille...siitä huolimatta tää Walesin ihme pääsi sulloutumaan aidan raosta lavaan ja kaiveli siellä onnellisena...kunnes nostettiin niskasta aidan ylitse......niikuin siitä mitään hyötyä olis ollut, innokas lörppäkorva oli tunkemassa päätään aidan rakoon sekunnissa kun se oli nostettu sieltä pois

(Anne) Menkääs nyt hemmetin kuuseen siitä...


(Lee) ONKO NENÄSSÄNI JOTAKIN?

Pahaa pelkään Annen kaalien ja porkkanoiden ym. vihannesten ja juuresten puolesta tänä kesänä....Perunamaakin on Leen mielipaikka eikä siellä enää kovin paljon varmaan perunoita olekaan kun Lee on siellä kaivellut.

Lähdettiin illansuussa kävelylle joelle ja pelloille koko lauman kanssa ja ilta oli aivan upea, aurinko paistoi ja pellolla oli kurkipariskunta, varmaankin sama joka pesi siellä viime vuonnakin.
Kurjet huutelivat jo kaukaa varoituksiaan ja me pysyttiin tietenkin hyvin kaukana linnuista, eipä nuo koirat ikinä ole menneet lähellekään linnunpesiä eikä muitakaan eläimiä.
Nyt kun Minttukin on onneksi toissakesän kyynpuremaepisodin jälkeen päässyt eroon siitä pikkujyrsijöiden, sammakoiden, käärmeiden ym. elukoiden kotiin raahaamisesta niin se ei mene enää koskemaan mihinkään liikkuvaan otukseen. Jotain hyötyä sentään kiukkuisestä kyystä oli..... -Siis tästä huomataan että kyllä tollukka-pullukka muistaa sentään jotain

Kun sitten illalla oli nukkumaanmenoaika niin me Markun kanssa sullouduttiin yläkertaan kera kahden kissan ja kuuden koiran....
Markku kesti peräti puoleenyöhön asti ja sitten se keräs petivaatteensa ja lähti alakertaan sohvalle koisimaan ja otti Sirun mukaansa....Minä jaon lopun yötä sängyn kahden kissan ja kolmen koiran kanssa.

Minttu valloitti Toivon sohvatuolin ja Toippari vaelteli koko yön hyvää nukkumapaikkaa etsien ja paksu tollukka ei uskaltanut lähteä sohvalta minnekään ettei pehmeä paikka olis mennyt saman tien. Mintulle laitoin vielä sinä iltana kaulurin koska se tuppasi nuolemaan haavaa, tosin lenkillä kauluri oli pois, eihän se juostessaan arpiaan muistele.
Minttu kolusi kaulurinsa kanssa kun sohvan vieressä on pöytä ja en tiedä miten Minttu oikein nukkui kun kauluri kolisi pöytää vasten kaiken yötä heti kun Minttu vähääkään vaihtoi asentoa.
Lee nukkui kauniisti vieressä ihan hiljaa, mutta aamuyöstä se katosi vähäksi aikaa ja sitten lemahti aikamoinen p**kan haju ilmaan...öyks...
Mietin hetken että jaksanko nousta ja alkaa siivoamaan lattiaa mutta pääytin että hajussa kasvaa, joten ei kai se kovin vaarallista voi olla, joten mä vaan vedin peiton tiukemmin korville ja yritin nukkua.
Aika mahdotontahan se oli kun kaksi kissa oli liimautuneena peiton alla nahkaan kiinni.
Sauli oli selän puolella ja Siiri etupuolella ja kova (lähes korvia vihlova) kehräys täytti huoneen kun Siiri onnellisena kaivautui kainaloon nukkumaan.
Se mokoma karvakasa kehräs juuri mun korvan vieressä ja voin sanoa että se kehräys ei ollut mitenkään unettavaa..Yritin sulloa sitä enemmän peiton alle että peitto vähän vaimentas ääntä, mutta itämaisella kissalla on vahvat keuhkot ja mahtava kehräysääni - joten luovuin toivosta ja mietin että kyllä se aamu sieltä kohta tulee.
Metku ja Viljo nukkuivat sängyssä myös ja Toivo käveli ympäriinsä ja kävi välillä tuijottamassa mua herkeämättä parikymmentä minuuttia kerrallaan...mä yritin olla niinkun en oliskaan ja sitten Toippari huokaisi, käveli pari kierrosta yläkerran ympäri ja römähti lopulta maate sängyn viereen kunnes yritti uudelleen tuijotusherätystä....ja sama kierros yläkerrassa ja taas romahdus lattialle kovan huokaisun kera.

En nukkunut varmaan sekuntiakaan koko yönä mutta se ei kyllä haitannut mua tippaakaan, oli tosi kiva kuunnella kun aikaisn aamuyöstä alkoi valtava lintujen konsertti.
Metsästä kuului sirkutusta, piipitystä, naksutusta, rääkkymistä ja vaikka mitä ihmeellismpiä lintujen ääniä. Viiden maissa naapurin lehmät lypsettiin ja koneiden ääni hurisi vaimeana. Puoli kuuden aikaan päätin nousta ylös, mitä ihmettä sitä suotta sängyssä tekee kun ei kerran nukutakaan.
Joten rymistelin koiralauman kanssa + kaksi kissaa kainalossa alakertaan missä Markku kuorsasi sohvalla ja Siru makasi jalkopäässä tyytyväisen näköisenä, vähän se häiriintyi lauman törmäilystä mutta päätti jatkaa uniaan....siis se Siru..

Päästin koiralauman pihaan juoksemaan aamupissille ja istuin rappusille katselemaan kun aurinko paistoi matalalta ja linnut pitivät edelleen loputonta konserttiaan.
Ihan älyttömän hieno fiilis, herään normaalistikin aikaisin, mutta en ihan sentään vielä nouse tuohon aikaan.
Aamu on kyllä ihan paras aika päivästä, on kun kaikki olis mahdollista kun herää aikaisin ja näkee uuden päivän ja auringon nousun.
Vaikka väsytti ihan armottomasti niin istuin rappusilla ja nautin tuosta aamun upeasta tunnelmasta ja seurasin koiralauman aamuleikkejä pihassa.
Maalla on kyllä aivan mahtavaa..ja se on paljon sanottu näin paljasjalkaiselta kaupunkilaiselta
Anne tuli yövuorosta seitsemän maissa ja ihmetteli että mitä me jo hereillä ollaan...me ilmoitettiin että lähdetään nyt kotiin nukkumaan ja ajettiin kotiin ja nukuttiin yli puolenpäivän
Myös Anne meni tietty nukkuman yövuoron jälkeen.

Viime lauantaina meillä oli sellaset "kevätriehat" jota vietetään meidän kerhossa joka kevät. Tänä vuonna päätin että ei vuokrata paikkaa vaan pidän jutun meillä kotona. Tavallaan niin oli paljon helpompaa.
Tein makaronilaatikkoa ja jälkkäriksi jäätelöä kera marengin ja kermavaahdon - varsinaista laihdutusruokaa..Meilä oli luontopolku jonka tein takapihalle ja kaikenlaisia pelejä ja tehtäviä, jokainen sai osallistua ihan mihin itse vaan halusi, mikään ei ollut pakkopullaa.
Porukka on tosi mukavaa, osa jo vuosien takaa tuttua ja on tosi kivaa kun aina saadaan joukkoon myös uusia tulokkaita
Onneksi ystävä teki ihan mielettömän hyvät täytekakut ja sain apua toiseltakin ystävältä, joten ei tarvinnut kaikkea ihan itse tehdä.
IIIIISOT KIITOKSET heille
Meitä oli parikymmentä ja oli ihan hauskaa ja ilma oli komea ja kaikki meni ihan ok...vaikka unohdinkin antaa kaikille läksiäsilahjaksi kukantaimet, se on jo lähes perinne että kaikki ovat saaneet kukantaimen riehan lopuksi.....Mutta kaipa se dementia sitten on tulossa kun unohdin jo tuonkin....
Mä yleensä aina kasvatan taimia sen verran että niitä voi sitten jakaa myös ystäville tuossa meidän kerhojuhlassa.
Joka tapauksessa - Kiitos kaikille mukana olleille, oli tosi kiva nähdä kun seuraava kerhopäivä on vasta syyskuussa ja muutamaa en juuri näekään kuin kerran vuodessa, kauempaa kun ei varsinkaan talvella jaksa lähteä kerhoon joka on illalla.

Sunnuntaina toivuin sen verran että lähdettiin Jumekselle pihahommiin, vein Annelle kukantaimia ja istuttelin niitä Annen kanssa sinne tänne - vaikka piha kukkiikin aivan valtavasti tällä hetkellä...siis aivan keltaisenaan voikukkaa.....

Lähdettiin myös lenkille ja nähtiin kaikenlaista kummallista, oli vissiin joku ihme raatopäivä kun ekana Lee löysi tieltä kuivuneen sammakonraadon ja sehän olis tietty ollut mukava välipala...No Lee sai unohtaa välipalansa ja muutaman metrin päässä Leen suussa oli pieni hiirenraato...se mokoma pieni lörppäkorva näköjään vainuaa kaikki kuolleet otukset kilometrin säteeltä....Myös linnunmunan puolikas oli tiellä, mistähän lienee se oli peräisin...Voihan olla että asukas oli vaan lähtenyt ja munanpuolikas pudonnut pesästä...tai sitten jokin petolintu tai orava tai mikä hyvänsä oli ahmaissut munan sisällön.

Koirat juoksivat onnessaan pitkin voikukkapeltoa - ja niitä voikukkia todella riitti ja riitti...ihan silmänkantamattomiin.
Jossain vaiheessa huomattiin että meillä oli kauniisti kirkkaan keltaisiksi värjäytyneet koirat.....Tuo on suurta muotia ainakin amerikassa, että lemmikit värjätään vaaleanpunaisiksi tai jopa neonvärisksi..me myös ollaan ajan hermolla ja värjättiin koirat keltaisiksi.....

Päästiin joelle ja aateltiin että kaipa väri siellä lähtee mutta vaikka varsinkin Minttu ui kymmeniä minuutteja niin keltainen väri senkun muuttui aina vaan kirkkaammaksi....Minttu on aivan hulluna uimiseen, sitä ei saa vedestä pois muuta kun lähtemällä itse pois rannalta, sitten se lopulta raahautuu rannalle masentuneen näköisenä ja juoksee perään.
Ja tuota mokomaa tolleria opetettiin väkisin uimaan pari vuotta sitten verinaarmujen kera, mulla taitaa vieläkin näkyä arpia siitä uimakoulusta......ilman sitä pakollista uimakoulua punainen rättikorva ei varmaan vieläkään kastelisi kun puolikkaan etutassunsa....
Mintun uimatyyli ei ole ihan kympin luokkaa, mutta ei haittaa mitään, erikoisellakin tyylillä pysyy kyllä veden pinnalla. Ja kun se ui yksinään ilman innostumista niin kyllähän sen tyyli on vähän parempi mitä kuvista näyttää.
Anne ehdotti sille kellukkeita että se oppisi pitämään selkänsä sopivasti veden pinnalla kun se ui noin etukenossa...mä pikkasen epäilen että tolleriini ei pidä kellukkeista, vaikka eihän sitä ikinä tiedä..no kukin taaplaa tyylillään ja Minttu omalla omituisella tyylillä

Joka tapauksessa uiminen ei paljon auttanut värin lähtemisessä, auttoi se kuitenkin sen verran että haiseva p**ka lähti pois Mintun turkista, se nimittäin löysi jostain metsästä sontaläjän joka mitä ilmeisemmin oli erittäin tuore koska haisi kun raato ja Mintun selkä oli paksun p**kan peitossa. YÖKS.....Hyvin Minttu sai sukelleltua lian pois koska hajukin lähti uidessa, siis kyseessä ei ollut ainakaan ihmisp**ka...se nimittäin ei lähde sitten millään. Siihen tarvitaan kunnon shampoopesu kolmeen kertaan, oikein voimakkaalta tuoksuva hoitoaine ja sitten päälle vielä kuiviin hiuksiin suihkutettavaan tuoksuvaa hoitoainetta....tää on monen-monen vuoden kokemuksen syvä rintaääni joka näin puhuu

Manu käy edelleen kuntotuksessa ja on hyvässä kunnossa, vielä on matkaa siihen että Manun takajalat vahvistuu yhtä vahvoiksi kun etujalatkin, mutta Manua ei mikään haittaa.
Se hyppii jo sohville ja lötköttelee lempparipaikallaan sohvan selkämyksen päälle...sitä ei pysty millään pitämään aloillaan. Niinpä sille on paree antaa luu kalvettavaksi, sen kanssa Mauri-Antero viihtyy tuntikausia.
Manun voi jättää pihaan kaluaan luutansa kun jättää sille hihnan...vaikka hihna ei ole missään kiinni niin Manu ei riehu hihna perässä. Juosta se saakin ja sen pitäisikin ravata monta tuntia päivässä..laukkaaminen ja varsinkin vetäminen on ehdottomasti kielletty.

Kuntoutuksessa pitäisi nyt tehdä kolme noin tunnin mittaista lenkkiä päivittäin ja siinä Manun pitäisi ravata suurin osa matkaa...siis omakin kunto kohenee kun joutuu hölkkäämään tuon ruttuturvan kanssa...Onneksi kortisonipiikit mun selässäni auttoivat ja selkä on lähes kunnossa.
Kokeilin jopa juosta eikä se pahalta tuntunut, kunto vaan ei oo paras mahdollinen.
Myös kotiharjoitukisiakin pitää jatkaa, Manun hoito olis kokopäivätyötä jos yksin joutuisi koko hommelin hoitamaan. Onneksi meitä on kolme jotka hoitaa Manua.
Ongelmana on se että muita koiria ei voi ottaa lenkille samaan aikaan koska silloin Manu vetää vimmatusti, joten ensin menen tunnin lenkille Manun kanssa ja sitten tunnin lenkille Sirun+Mintun kanssa..pari tuntia päivässä lenkkeilyä tekee itsellekin ihan hyvää nyt kun selkä taas kestää.
Sitten Markku tekee saman ja vielä illalla Timo tekee Manun kanssa tunnin lenkin. Manua on kyllä kuntoutettu ohjeiden mukaan säännöllisesti.
Fysioterapeutti neuvoi taluttamaan Manua fleksin kanssa, silloin se saa enemmän tilaa kulkea eikä se vedä ja sen kanssa onkin paljon helpompi taluttaa Manua.

Muuten fleksi on tosi huono systeemi ainakin isommille koirille. Ite en ole käyttänyt fleksiä muuta kuin aikanaan Leevillä kun se vanhemmiten tuli kuuroksi eikä enää kuullut käskyjä, Leevi ei ikinä vetänyt joten sitä pystyi taluttamaan hyvin fleksillä.
Isoilla vetävillä koirilla fleksi on täysin mitäänsanomaton ja huono keksintö, jopa vaarallinenkin jos tottelematon koira poukkoilee ympäri kävelyteitä niin joku voi vaikka pyöräillä lähes näkymättömään fleksin naruun.
Fleksin kanssa saa tosin aina olla varovainen yleisillä teillä, on kyseessä sitten pieni tai iso koira.

Vielä pari viikkoa niin Manu saa alkaa elämään "normaalia" koiranelämää ja kulkemaan myös vapaana toisten kanssa. Se ei kuitenkaan saisi riehua niin että se jää isompien jalkoihin ja se se isoin ongelma tässä laumassa tuleekin olemaan. Pitää vaan opettaa muut siihen että Maukan kanssa ei enää saa leikkiä keilan kaatoa, eikä sitä voi käyttää puruleluna eikä lentopallona.....ja pitää opettaa myös Manu siihen että se osaa varoa sitä mitä se ei saa tehdä.
Se vaan on aina rakastanut noita hurjia leikkejä ja terrierin paksunahkaisuudella tykkää kun isommat pyörittelee sitä, koskaanhan noi isot koirat ei ole satuttaneet sitä millään tapaa, mutta nyt tilanne on kuitenkin pidettävä tiukemmin hallinnassa....
Hmmm...helppo nakki - todella

Ja ei kun lisää koiria......

2012-05-17T09:51:01+03:00

Manu ja Minttu ovat molemmat parantuneet hyvää vauhtia leikkauksistaan.
Manulla takajalkoja joudutaan treenaamaan sen loppuelämän ajan ellei se opi käyttämään niitä tasapainoisesti etujalkojen kanssa.
Mauri-Antero kun on kovasti etupainoinen ja oppinut tämän neljän elinvuotensa aikana käyttämään paljon enemmän etujalkojaan kun heikompaa takapäätään, niin voipi olla että sitä pitää aina muistuttaa istuma-asennosta sekä heikomman takajalan käytöstä ellei se itse opi sitä muistamaan.
Tuolla fysioterapialla on ollut hyvä vaikutus ainakin istuma-asentoon, mutta kyllä Manu välillä tuppaa istuskelemaan vain toisella kankulla.
Vesijumpassa huomaa hyvin kuinka paljon heikommat takajalat on verrattuna etujalkoihin ja Manun yleiseen hurjan hyvään kuntoon.

Manun tikkien jäljet ovat vaalenneet ja selässä on enää pieni motti joka häviää pois kun alustikit lopulta sulavat. Myös Manun karva on kasvanut leikkausalueelle aika kivasti, vielä näkyy että karvat on ajeltu mutta parin viikon kuluttua selkä on varmaan jo uuden karvan peitossa.

Kyllä Manu jaksaa hyvin treenata - mutta takajalat ei aina jaksa tulla mukana...
Hyvin helpostti Manu varaa etujalkoihin ja takajalkojen askellus jää vähän niin ja näin....Joten treeniä - treeniä ja taas treeniä....kuntoutusjaksolla pitää tietenkin muistaa myös levon tärkeä merkitys joten Manu saakin välillä levätä häkissä ettei suotta riehu ympäriinsä..se kun ei itse näytä tietävän levon merkityksestä.
Vielä kolmisen viikkoa niin Manu pääsee vapauteen tuosta hihnastaan ja pääsee taas juoksemaan ihan itse minne haluaa - ja varmaankin saa myös hypätä sohvan päälle lempparipaikalleen
Aika lailla Manua näyttää sapettavan se että se ei saa hyppiä sohville, eikä riehua eikä juosta vapaana pihassa...kun se on taas kunnossa eikä ole kipuja niin kyllähän se olis jo valmis itse riehumaan ja remuamaan muiden koirien kanssa...mutta kun ikävä isäntä ja ikävä mamma kieltävät  - ollaan me aika ikäviä ihmisiä....

Minttu ja pönttö sopii hyvin yhteen, Minttu suorastaan rakastaa pönttöään eikä sillä ole mitään ongelmia sen kanssa.
Sensijaan naapurin Vallulla on pikku ongelma kun se on aina katsellut viileän rauhallisena Mintun toilailuja aidan takana, mutta nyt pönttöpäinen Minttu saa Vallun hermostumaan ja niinpä aitojen molemmin puolin kuuluu aikamoista rähinää...Toivottavasti Vallu taas rauhottuu kun MIntun pönttö otetaan pois.
Kun MInttu juoksee täysiä puskien lävitse aidan viereen niin muovinen kauluri pitää tosi kovaa ääntä ja Vallu pelästyi sitä ja sitten olikin rähinä molemminpuolista
Vallu on aina ollut hyvin kärsivällinen ja rauhallinen vaikka Minttu onkin innostunut niin että aidan vieressä kulkee savinen ravirata kun Minttu juoksee edestakas Vallua ihaillen - Vallu on aina ollut Mintun suuri rakkaus, mutta rakkaus tais lopahtaa tuohon pönttöön Mintun päässä.

No sitten Anne ilmaantui tänne ja nyt mukana olikin kolmen koiran sijasta neljä koiraa....
Pieni omituisen näköinen bordercollie kuikuili mua eteisestä ja kun menin lähelle niin tyttönen tuli heti syliin ja oikein painautui liki kuin iilimato ja oli NIIN onnellisen oloinen.
No meikäläinen joka oli jo suunnitellut palopuheen siitä mitä hemmetin järkeä on ottaa NELJÄS koira oli siis ihan myyty.........
Pieni Lee on hassu, ihana, kummallisen aikuismainen ja rohkea - se on aivan syötävän ihana, se rakastaa ihmisiä ja seuraa mukana tarkan ja hyvin kiinnostuneen oloisena.

Ja sitten se mistä Lee oikein ilmaantui .......Annella kun ei ole ollut mitään tarkoitusta ottaa neljättä koiraa.
Eräs Annen koiorankasvattajakaveri toi Leen ja muutaman muun sen sisaruksen jotka ovat hyviä paimensuvun pentuja, tullessaan Walesista jossa oli eräässä koirakoulutusjutussa muutaman viikon.
Lee on koko pienen ikänsä asunut lampolasssa emänsä ja sisarustensa kanssa.
Se ei ole koskaan aikaisemmin ollut edes käymässä ihmisten kodissa.
Se ei ollut koskaan nähnytkään leluja eikä muutenkaan ollut paljoa ihmisten kanssa tekemisissä.
Walesissa työkoirat elävät lampaiden kanssa koko elämänsä ja ovat vapaita ja onnellisia, siellä koiriin suhtaudutaan luonnollisesti ja hyvin ja koirat ovat ihmisille arvokkaita ja korvaamattomia työntekijöitä.

Joten Leen suku on paimensukua...olisi luullut että tälläinen lampolassa kasvanut pentu olis arka ja epäsosiaalinen mutta onkin ihan päinvastoin.
Lee on todella sosiaalinen, meidän koirat hyväksyivät sen aivan heti ja jopa Siru joka aina on vähän aristellut pentuja otti Leen vastaan hyvin rauhallisesti ja haisteli ja hyväksyi pennun ilman että olisi edes irvistellyt sille ja näyttänyt omaa asemaansa tämä lauman ehdottomana matriarkkana.
Lee oli niin kunnioittavan tuntuinen noita muita kohtaan että ne olivat varmaan vähän ihmeissään että mistä moinen kummallisuus oikein on kotoisin.
Tämän sekalaisen kähinälauman on syytä ottaa oppia pikku-Leestä joka näyttää olevan erittäin hyvätapainen....siis ainakin näin aluksi ennenkuin lauma villitsee senkin....

Jotenkin oudon aíkuismainen Lee on vaikka sillä on pennun leikit ja se on kova riehumaan.
Sen silmissä on kuitenkin ihmeellisen älykäs katse, ihan kun se tietäis paljon enemmän mitä muut koirat

Mä siis rakastuin heti korviani myöten tähän pieneen, mun mielestäni enemmänkin terrierin näköiseen ihan oikeesti vähän kummalliseen epeliin
On Lee ihan aito bordercollie ja paperit on puhtaat ja kaikki lääkärintarkistukset tehty, varsinkin kun tuo koiran ulkomailta niin kaikki lääkärintarkistukset ym. on tosi tarkkoja.
Eri asia on sitten ne salakuljetut koirat joita kuulemma tuodaan rajan ylitse, en ymmärrä kuka yleensäkään uskaltaa ostaa salakuljetetun koiranpennun, mitä kaikkia pöpöjä ja sairauksia siinä voikaan olla.

Lee on siis kaikin puolin mallikelpoinen pentu, Annella on hyvin kansainvälistä porukkaa kun Metku on Ruotsista ja Lee Yhdistyneistä kuningaskunnista, aito Walesin prinsessa

Nyt on taas seitsemän koiran lauma koossa kuten oli Nasunkin aikana......pikkuista Nasua en ole nähnyt kohta vuoteen, mutta hyvin sillä menee hyvän emäntänsä kanssa
Säilytän edelleen Nasulle tekemäänni vaippa-asua..se on kauniin vaaleanpunainen enkä millään raski heittää sitä pois, taidan kehystää sen seinälle muistona ihanasta ja sisukkaasta pikku-Chihuahuasta

Siinäpä tämän hetken kuulumiset, Leestä tulee varmaan erittäin hyvä lammaspaimen, ainakin geenit on hyvät ja ehkä se muistaa jotain esi-isiensä maasta jossa koirat tekevät innoissaan työtä aamusta iltaan. Bordercollien on työkoira ja parhaimmillaan tehdessään sitä mihin se on luotu.

Onnea Annelle uudesta perheenjäsenestä ja onnea myös itselleni ja Markulle siitä että meillä on uusi karvainen "lapsenlapsi"
Ja onnea Toivolle, Viljolle, Metkulle, Manulle, Sirulle ja Mintulle uudesta leikkikaverista ja lauman uudesta jäsenestä.-niitä on nyt taas seitsemän..ei sentään ihan veljestä kuitenkaan

14 vuotta täynnä ja paljon muutakin....

2012-05-12T17:54:01+03:00

Se on sitten Sirullakin kokonaista 14 vuotta elämää takana...ja toivottavasti vielä monta tervettä vuotta edessä
Viime vuonna kirjoitinkin Sirusta oikein pitkän syntymäpäiväkirjoituksen, nyt jää vähän lyhyemmäksi kun selkä kiukuttelee sen verran että koneella istuminen ei oikein ole kivaa.
Siru siis täytti 14 vuotta, mitään ihme juhlia ei pidetty, Minttu sai Sirun syntymäpäivän kunniaksi sterilisaatioleikkauksen......hmmm ehkä parempikin lahja olis voitu valita mutta sattui nyt kuitenkin näin.
Siru oli kyllä erittäin kiinnostunut Mintusta leikkauksen jälkeen ja vahti sitä ihan kylki kyljessä.
Se otti hetkeksi Mintun hellään huomaansa kun näki että toinen oli avun tarpeessa. Siru kun on varsinainen sisar hellä valkoinen....siis tasan niin kauan kun toinen on taju kankaalla....
Kun Minttu alkoi toipumaan niin Siru kyllästyi kaveriinsa ja häipyi vähin äänin toiseen huoneeseen.
Pönttöpäinen, lääkkeistä sekaisin oleva tollerinrontti ei ollut enää kivaa seuraa.

Siinä missä Manu oli heti pirteä kun peipponen ja söi kun heponen heti nukutuksen jälkeen, Mintturainen oli koko iltapäivän ja illan ihan aivot narikassa.
Se hortoili pönttö päässä ja kompasteli ja kieli roikotti kuolleen näköisenä suusta ulkona eikä mokoma uloke pysynyt suussa vaikka kuinka työntelin sitä sinne - kieli oli kuiva kun Saharan hiekkamaa.
No sitten kostutin tollukan kieltä vähän väliä ja se tuijotti mua tyhjällä katseella ihmetellen että kukahan tuokin oikein on.
Kieli putkahti aina vaan suusta ulos eikä pysynyt koko iltana siellä missä sen olis pitänyt olla.
Kieli parka oli ihan kuiva ja veltto ja pelkäsin että sekopäinen tollukka puree oman kielensä poikki kun ei näyttänyt tunnistavan sitä omaksi ruumiinosakseen.
Sitten alkoi vihellys...Tollerilla on aikas kimeä vihellysääni kun se päättää vinkua.
Sitä kesti muutaman tunnin eikä Minttu varmaan edes tajunnut itse vinkuvansa.
Valitettavasti kukaan ei kiinniittänyt mitään huomiota vinkuvaan rättikorvaan joten lopulta se tajusi lopettaa turhan vihellyksensä.....Mun korvat kyllä soi vielä seuraavana päivänäkin...

Pissille se yritti mennä ainakin parikymmentä kertaa mutta kun se ei keksinyt että miten sitä oikein pissitään, se ei tajunnut kyykistyä yhtään, eikä osannut seisoviltaankaan pissiä...tai sitten se onneton otus oli unohtanut miksi oli halunnut ulos.
Illan lopuksi se yhtäkkiä tajusi että miten pissitään ja kyllähän sitä pissaa sitten tulikin muutama litra - onneksi sentään ulos eikä lattialle.

Sitten olis pitänyt saada tollukka syömään ja juomaan jotain mutta eihän se itse tajunnut koko asiaa.
Annoin sen olla ja seuraavana aamuna oletin että se olis sen verran tajuissaan että ymmärtää syödä ja juoda....Höh..se mitään tajunnut, joten päätin sitten laittaa ruiskuun jogurttia ja ruiskuttaa sitä rättikorvan kitaan että potilas vähän vahvistuisi, samalla sulloin sen vedessä pehmenneitä koirannappuloita jo hyvin selväpäiseltä näyttävän lurpan kitaan - tosin se yritti epätoivoisesti syljeskellä safkaa pois sitä mukaan kun sain sitä syötettyä.
Sillä kertaa minä voitin taistelun ja omituinen kiltti tolleri istui kauniisti vieressä, antoi mun syöttää sitä vaikka laittoi vastaan puremalla hampaita yhteen mutta häntä heiliui iloisesti ja muutenkin lörppäkorva vaikutti hyvinkin onnelliselta, ehkä se halusi koetella mun sitkeyttäni...jotain vikaa...vikaa...vikaa tuon olion aivotoiminnassa pitää olla
Luulisi että JOS se olis todella ollut sitä mieltä että se ei syö niin se olis lähtenyt kävelemään, mutta siinä se vaan istui tyytyväisenä vieressä ja kun sain kangettua sen leuat auki ja sormeni sen suuhun niin kuinka helppo sen olis ollut louskauttaa leukansa kiinni ja silloin se olis saanut samalla palasen tuoretta lihaa mun sormeni muodossa...noilla leuoilla kyllä sormi olis ollut entinen.
Mutta eihän Minttu pure vahingossakaan, se laittaa kyllä viimeiseen asti hanttiin mutta ei tee pahaa kärpäsellekään.

Tokkurainen Tolleroinen ei totta viekööt ole kaikkein helpoin potilas mitä mulla on ollut......

Välillä piti lähteä Mauri-Anteron kanssa vesiterapiaan, joten jätin Sirun ja Mintun varmuuden vuoksi eri huoneisiin.
Manu oli kovasti innoissaan kun näki terapeutin..HAA se on se kiva täti jolta saa PALJON NAMIA

Manu oli onnensa kukkuloilla kun se laitettiin juoksumatolle vesialtaaseen ja lämmintä vettä tuli mukavasti tassuihin....ja sitten polviin asti ja sitten muniin asti...mitä enemmän vettä tuli sitä isommiksi Mauri- Anteron silmät pullistuivat...MITÄ---AIKOOKO NE HUKUTTAA MUT???????

Lopulta Manu seisoi vedessä kuin tatti paikoillaan ja vesi ulottui kylkiin asti.
Tarkoitus oli kävellä vedessä mutta Manu olikin huomannut että lasin takana oli iso peili ja siinähän seisoi ihan Manun näköinen bostiis myös muniaan myöten vedessä.
Manu on meillä ainoa koira joka ymmärtää peilikuvan, muut koirat ei kiinnitä mitään huomiota peileihin.
Maukan oli tuijotettava omaa kuvaansa niin kauan että se varmasti että peilissä oli todellakin sen oma kuva eikä kukaan toinen bostoninterrieri.
Joten me sitten odotettiin kärsivällisesti niin kauan kun Manu varmistui siitä että kilpailijoita ei ollut paikalla, vaan kuvassa oli todellakin Manu itse..
Terrieriä kun ei saa väkisin pakottamalla tekemään MITÄÄN.

Kun varmistus oli suoritettu niin Manua yritettiin saada kävelemään vedessä...hmm..terrierit ovat aikas sitkeitä kavereita eikä ne todellakaan tee mitään mitä eivät itse halua.
Manu ei halunnut kävellä ja se siis päätti lähteä uimaan ja niinpä se mennä polskutteli terapiaaltaan matalassa vedessä kun olis uinut englannin kanaalin ylitse......Fysoterapeutti nauroi ja sanoi että oli ihan ensimmäinen koira joka päätti alkaa uimaan noin matalassa vedessä........Manu ei lopettanut uimistaan ennenkuin vettä otettiin niin paljon pois että uiminen kävi mahdottomaksi.
Sitten sen oli pakko vähän harmistuneen näköisenä alkaa kävelemään vedessä....uiminen olis ollut paljon kivempaa.
Harmit unohtuivat kun nami odotti toisessa päässä ja niinpä Mauri-poika päästeli menemään ihan kunnon vauhtia namin perässä juoksumatolla vedessä.

Saatin taas uusia kuntoutusohjeita ja fysioterapeutti kehui että Manu on aivan ihmeellisen hyvin parantunut isosta leikkauksestaan.
Ainoa mitä Manu ei enää tee on maahan meno....Sitä ei ole saatu sitä tekemään leikkauksen jälkeen.
Muutenhan Manu osaa käskyt ja on aina osannut mennä maahan käskystä.
Nyt ei mene. Ei namilla eikä mitenkään muutenkaan joten se juttu jätettiin sitten pois vielä joksikin aikaa.
Ehkä selässä tuntuu jotain siinä vaiheessa kun Manu menee matalaksi ja sen takia se ei suostu menemään maahan muuta kuin kyljelleen.
Tai sitten se on yksinkertaisesti vaan niin itsepäinen että jos ei huvita niin ei huvita.

Istuminen on parantunut ihan hurjasti, Manu on ikänsä istunut "toisella poskella" ja nyt se istuu komeasti molempien jalkojensa päällä ihan suorassa
Manu ei myöskään enää kävele kolmella jalalla vaan hihnassakin käyttää kaikkia neljää jalkaansa.
Etupainotteisuutta ollaan nyt kitkemässä pois ja harjoitukset on sen mukaiset. Niitä pitää tehdä monta kertaa päivässä.
Kumpa olis silloin ihan pentuna jo tajunnut että kolmella jalalla kävely ja toisella persposkella istuminen onkin vika eikä ominaisuus.......Voi olla että aikaisella fysioterapialle kaikki vaivat olisivat jääneet pois.
Manu ei saa koskaan viedä myöskään agilityyn koska sen polvi lumpsahtaa helposti pois paikaltaan, tosin se ei haittaa Manua millään tapaa, polvi menee itsestään paikoilleen saman tien - mutta kaikki sellaiset jutut on nyt kuitenkin kielletty.
Manuhan rakasti agilitya jota se meni nuorempana Emman kanssa, mutta valitettavasti sitä se ei enää saa harrastaa.

Manu on nyt kuitenkin kunnossa ja terhakka, myös Minttu kuntoutui seuraavana päivänä, kun tultiin Manun kanssa kuntoutuksesta kun annoin Manulle namin niin Minttu ryntäsi paikalle ja söi monta kourallista koiranmuonaa.
Mutta ongelmana on nyt se että Minttu ei syö muuta kun kädestä antamalla
Kuppiinsa se ei ole koskenut leikkauksen jälkeen. Vettä se kyllä juo kupista mutta ei koske ruokaansa.
Mä en aio vielä lopettaa sen "syöttämistä" sitten kun se on parantunut niin olkoot vaikka viikon syömättä, kyllä nälkä lopulta saa sen kupilleen.
Nyt vielä "lellin" sitä syöttämällä.....

Samalla oon tehnyt työhuonerempan valmiiksi kunhan vielä saisin siivottua täällä....kaikki romut on vielä levällään ja kameran laturi on edelleen hukassa

Mutta muuten menee parempaan päin, koirat on kaikki iloisia ja terveitä. Siru ei osaa vanhentua arvokkaasti vaan hörheltää kuten ennenkin - itse asiassa se on riehunut enemmän kun pitkään aikaan.

Joten OIKEIN HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ SIRULLE JA MONTA UUTTA SYNTYMÄPÄIVÄÄ VIELÄ JATKOSSAKIN, MINTULLE PIKAISTA PARANEMISTA JA MONTA MONTA ILOISTA "JUOKSUTONTA" VUOTTA EDESSÄ....MANULLE SAMAA SITKEÄÄ TERRIERIMÄISYYTTÄ KUIN TÄHÄNKIN ASTI - MANU POIKA SE VAAN PORSKUTTAA, SITÄ ILOISTA VEIKKOA EI PIENET SELKÄLEIKKAUKSET MASENNA

Jaahas...tämä vuodatus onkin taas muuttunut täysin enkä saanutkaan kuvia Picasasta tänne vaan ne oli pakko ladata vuodatuksen omaan kuvakansioon joka on jo lähes täynnä....En kyllä ala maksamaan lisätilasta vaan siirrän blogini jonnekin muualle kun kansio tulee täyteen ...Hemmetti miks kaikki uudistukset menee aina vaan huonompaan päin .... P**KLE
Kyllä tänne pitää picasankin kautta saada kuvia tulemaan, mutta en tiedä eikö Macilla niitä sitten saa vai miksi kuvat ei suostu siirtymään tänne sitten millään..... -Elämä on pelkkää taistelua....

Koiria, taimien koulimista, leikkauksia ja eläinlääkäreitä......siis ihan normielämää...

2012-04-30T11:40:01+03:00

Vantaalle Joopa joo.....Nyt on sitten kaikki hoidettu...siis Mauri Anteron iso selkäleikkaus meni oikein hyvin, siitä SUURI KIITOS Eläinsairaala Aistin neurologi Cizinauskas Sigatasille...ööh en tiedä kumpi on etu ja kumpi sukunimi mutta ihan loistavan upea lääkäri hän on joka tapauksessa. Hänen alkuperäiskansalaisuuttaan on vaikea sanoa mutta siitä näkee että kyllä suomessa on erittäin hyviä ulkolaisia lääkäreitä niin eläin kuin ihmispuolellakin.

Manu leikattiin torstaina ja se pääsi kotiin samana päivänä, pitkä matka ei rasittanut sitä millään tapaa vaan Manu oli heti ihan kuin mitään ei olis tapahtunutkaan Arpi selässä on m elkoisen pitkä ja pitkä oli myös lasku, mutta mitäs pienistä. Pääasia että Manun tulevaisuus näyttää hyvin valoisalta. Mitään jälkiseurauksia ei pitäisi tulla ja kuntoutuksen avulla Manu oppii varmaan käyttämään paremmin myös tuota sen "heikompaa" puolta. Manullahan on aina ollut tapa kulkea hihnassa kolmella jalalla - vapaana se on käyttänyt neljää jalkaa...nyt selvisi että mitä luultavimmin kolmella jalalla kävely on ollut pienen selässä olleen synnynnäisen vian syytä. Sitä ei tiedetä varmaksi onko pikku vika aiheuttanut myyös välilevyn pullistuman...ehkä ehkä ei...vakuutusyhtiö sanoo ihan varmaan että kyllä on aiheuttanut jotta ei tarvis korvata....

Manulla on oikein kunnon tikit selässä. ihme kyllä koira ei näytä mitenkään kärsivän haavoistaan - ihminen olis varmaan visusti petin pohjilla vaikertamassa noin ison leikkauksen jälkeen monta päivää...

(Manu) Kröhmmmpphh...Mitä se mua nyt siinä kuvailee, mä en nyt ollenkaan ymmärrä tätä hössötystä????

(Manu) Olepa nyt kiltti ja päästä mut juoksemaan vapaana - onhan tää nyt ihan eppistä olla PIHASSA kävelyllä hihnassa

Joka tapauksessa Manulla on toisessa takajalassa + lonkassa paljon pienemmät lihakset kuin toisessa. Tuo pitäisi nyt saada tasapainoon kuntoutuksen avulla. Mutta Manulla on välillä vähän ikävää koska riehuminen, hyppiminen ja muiden koirien kanssa leikkiminen on kielletty kuudeksi viikoksi. Manu käykin sitten välillä valittamassa mulle sellasella naukumaäänellä että kuinka tylsää paikallaanolevan elämä on.....Manu saa kyllä liikkua ihan normaalisti sisällä, sitä ei saa pitää häkissä. Tietenkin pitää katsoa että se ei hypi sohville eikä sängylle ..... Manu ei oikein pidä näistä ikävistä rajoituksista........

Ulkona se saa tehdä ihan pientä lenkkiä hihnassa, vapaana se ei saa ulkona olla ollenkaan.

Minttu kävi sydänlääkärillä ja sillä todettiin ihan pienen pieni vika sydänläpässä, mitä ilmeisemmin siitä käärmeenpistosta aiheutunut. Mitään rajoituksia se ei aiheuta Mintun elämään eikä Mintulle pitäisi koskaan koitua siitä ongelmia. leikkaukseen se saa mennä, se ei rajoita edes sitä. Siitä ilmeisesti kuuluu se hyvin lievä sivuääni jota eläinlääkäri kuunteli. Nyt Minttu ultrattiin ja se olikin melkoinen toimitus koiralle joka on käärmeenpistoepistoepisodista lähtien suhtautunut erittäin epäluuloisesti eläinlääkäreihin.Minttu hytisee kuin aladoobi ja pelkää eläinlääkäreitä.

(Minttu) No hyvä on - mä poseeraan kunnolla vähän aikaa - mutta muista sitten antaa se nami!

Onneksi se on erittäin kiltti eikä yritä sentään haukata kilon palaa lääkäri-raukasta Tuolla massalla se kyllä sais jo aikaan melkoisen painiottelun jos se ei tottelis yhtään. Mutta Minttu tottelee vaikka pelkääkin, se tulee kuin lammas teuraaksi ja näyttääkin ihan siltä kun se olis varma että eläinlääkäri on taatusti teurastaja....Mutta siitä huolimatta se tottelee kauniisti vaikka yrittääkin aina painautua niin lähelle mua kun vain mahdollista. Hytinä on melkoinen.....Tää eläinlääkäri sai Mintun rentoutumaan ihmeen hyvin ja me oltiinkin sisällä noin tunnin ajan kun sydän tutkittiin oikein kunnolla. Nameja meni yks kipollinen ja juuri se varmaankin sai Mintun luottamaan eläinlääkäriin

Joten Myös Minttu sai "terveen paperit"

Mä olin ihan samaan aikaan unten mailla Hatanpään sairaalassa kun Manu oli Vantaalla nukutettuna...joten me Manun kanssa katseltiin vissiin samoja unia

Pääsin pois saman tien kun olin herännyt ja syönyt hyvät sairaalapäivälliset Jatkoa katsotaan sitten taas ...öööhh...joskus jatkossa

Hmmm...tatska kädessä, toi ei sitten ole mun hauikseni, en mä sentään noin ruipelo ole......

(Siru) HOHHOIJAKKATA....Mä otan sitten kotona rennosti kun ei kerran riehuakaan saa...Kaikennäköisiä pieniä ruttuturpapotilaita pyörii jaloissa....

Eilen oltiin Jumesniemellä pihahommissa ja mä katkoin ihan sairaan suuren alan jotain ihme pusikkoa pois Annen pellon paikalta. En tajua miksi siihen oli istutettu jotain ihme puskaa, mä katsoin viime kesänä että se on jotain angervoa mutta se ei kukkinut ja se on monen metrin alueella ihan älyttömän tiheänä pensaistona. Katkaisin sen kokonaan pois ja niitä pensaita oli siinä monta sataa. Risua siitä tuli niin paljon että juuri ja juuri mahtuu isoon peräkärrykuormalliseen kun oikein sulloo. Siihen oli myös pensaiden päälle tehty jonkinmoista kompostia ja se oli ihan kamalan näköinen viime kesänä.

Nyt pelto on kaivamista vaille valmis, tietenkin pensaiden juuret pitää kaivaa pois ja osa pensaista istutetaan Annen talon taakse paikkaan jossa mikään ei kasva....jos ne vaikka kasvaisivat. Kaivaminen onkin sitten ihan sairaan iso homma mutta onneksi näytti siltä että juuret ei ole kovinkaan syvällä, pensas on ennemminkin sellaista ihmeellistä matalajuurista joka tekee uutta pensasta myös oksistaan jotka ovat maassa, ne olivat myös juuria täynnä....Kaipa pusikko on ollut siinä kymmeniä vuosia ja sillä levinnyt ihan sairaan suureksi.

Pensaita ei olis pystynyt kaivamaan pois ellei niitä ensin katkaise, oli se niin tiheä pusikko. Jos ne siitä paikan vaihdosta kuolevat niin vahinko ei todellakaan ole suuri. Nyt Anne saa paikalle perunamaan jota se jo viime kesänä haaveili...tosin se mietti kyllä siihen tänä keväänä myös TOKO-kenttää.....Katsotaan nyt mikä siihen tulee.

(Minttu) HEI! Tää polku eo ole ihan suora!!!!!!!

(Siru) Mä en sitten aio lähteä täältä tänään kotiin, Mä jään maalaiskoiraksi! (Viljo) Onko meitä nyt neljä?

Anne ja Markku halkaisivat isoja vanhoja tolppia ja niistä tehdään reunat uusiin tien varsiin jota pihassa on nyt kun Anne parissa päivässä oli kärrännyt 15.000 kilon kivituhkakuormallisen tienpohjiinsa niiin eiköhän piha ala kohta valmistumaan. Koska talo on ylhäällä mäessä niin pitää antaa 10 pistettä ja papukaijamerkki siitä että naisella on voimia kärrätä tuollanen määrä kivituhkaa paikoilleen. Samalla Anne oli tehnyt myös kauniit kivipenkereet pihan ympärille pitämään kivituhkan paikoillaan vaikka tulis isompikin kaatosade. Hyviä kiviä löytyy omasta pihasta ja talon takana olevasta kymmenien metrien pituisesta kiviaidasta joka on tehty lättänöiksi hakatuusita kivistä....Onhan talossa asunut joskus 100 vuotta sitten kivenhakaaja....Anne epäilikin että itse kivenhakkaaja saattaa löytyä siitä peunapellosta josta nyt otetaan puskat pois......saikohan lähes 100 vuotta sitten ihmisen haudata omaan pihaan?

Pikku askartelua maalla...julmetusti kuusiaitaa leikattavana.....

Talon maalia on sentään jo aloittettu rapsuttamaan - maalaus pitäis tehdä kunhan saa pohjan kuntoon - muutama rima on laho ja pitää vaihtaa tältä auringon puolelta....

Siinä laitetaan tolppaa halki....joku tekee työt ja joku vaan on painolastina

Niin ja jotkut seuraavat silmä tarkkana mitä tapahtuu.....

Siru on enemmän kiinnostunut häkissään ulkoilevista kissoista...Minttu taas seurustelee naapurin koiran kanssa aidan lävitse.

Käveltiin sitten illemmalla metsätietä pelloille ja joelle...aurinko paistoi ja oli aivan upea ilta ja koirat juoksivat taas niin että myös Siru innostui ja pysyi lähes nuorempien perässä Minttu oli ainoa joka yritti väkisin uimaan, mutta en antanut sen mennä vielä...vesi oli niin kuraista kun se tulviin pelloilta ja oltiin lähdössä kotiin lenkin jälkeen joten auto olis ollut ihan kurassa märän koiran jäljiltä.

Otetaanpa pieni painiottelu näin tyttöjen keksken

(Minttu) Mä haukkaan sut yhdellä suupalalla...

(Siru) KEVÄT ON RIEMUN AIKAA !!!!!!

(Minttu) Joo ja uimisen aikaa.....Miks mä en saa mennä vielä uimaan?

Katos vaan sammakoillakin on ollut kevättä rinnassa..vielä ei ole nutipää-asteella tää kutu....

Ja ojissa on paljon vettä..

(Minttu) Saanko mä uida edes tässä pienessä pelto-ojassa...ja että en, on tää kummallista

(Viljo) TUu nyt Minttu sinäkin juoksemaan äläkä siellä kuraojissa ryve..Täällä pellolla on NIIN paljon tilaa juosta ja yks lörppäkorva tolleri vaan rymyää joka lutakossa...kumma otus...

Siru päätti että hän ei lähde meidän mukaan ja jäi Annelle, Anne tuli illallla käymään ja toi Sirun tullessaan. Siru on nyt päättänyt muuttua maalaiskoiraksi. Ne olivat Annen luona pari päivää kun Manu oli leikkauksessa. Siru viihtyi niin hyvin että päätti ettei lähde enää kotiin..... - Kyllä maalla on senkin mielestä mukavampaa....

Työtä olis niin paljon kun ehtis tekemään....taimet on koulittu melkein kaikki ja laskin että monta sataa niitä on jo nyt kasvihuoneessa. Koska Manua pitää vahtia niin kouliminen ei ole onnistunut ihan aina, nytkin on mun vahtivuoroni joten Manu makaa vieressä ja minä naputtelen konetta.

Pienet taimet on vielä suojassa harson alla etteivät pala kevään kuumassa auringossa. Tuo kasvihuone kuumenee niin hitsin kuumaksi vaikka on kaikki lävet auki.

Kunhan Markku tulee risukuormaa viemästä kaatikselta niin sitten pääsen koulimaan....jos sais tänään viimeisetkin kasvihuoneeseen. Tää työhuone on vieläkin kesken, tapetti pitäis laittaa yhteen seinään ja maalata loput seinät...siinä nyt ei kovin kauaa mene. Sitten olis perinteinen meidän kerhon "Keväthumaus" joka tänä vuonna pidetään meillä...Ei löytynyt oikein paikkaa ja kaikki paikat maksoivatkin niin hiton paljon - ja koska teen joka tapauksessa luontopolun ym. niin se on kyllä kaikkein helpointa mulle kun kaikii tapahtuu täällä paikan päällä. Eipä tarvitse raahata arpoja eikä kaikenmaailman roinaa minnekään vaan saan tehdä kaiken rauhassa kotona. Saan kyllä apua jos tarvitsen joten ei tarvi tehdä ihan kaikkia itse. Oon tehnyt jos jonkinlaista pientä hauskaa jota meillä aina on ollut näissä meidän keväthumauksissa, joten kaikki alkaa olla kohta valmista vaikka tapahtuma on vasta toukokuun lopulla. On ihan kiva tavata kaikia kerholaisia vielä ennen kesätaukoa, siitähän tämä tapahtuma alunperin lähti liikkeelle. Kesällä näkee kyllä näitä kaikkein tutumpia kavereita, mutta suuri osa on kuitenkin vain kerhotuttavia, joten kiva viettää aikaa myös heidän kanssaan ennen kesää.

Koirat saavat sitten taas lähteä vaikka Jumesniemelle, en pidä niitä täällä silloin kun on paljon porukkaa, eihän kaikki edes pidä koirista tai voivat olla allergisia. Nuo kun on vielä isoja koiria niin paree kun ovat pois jaloista. Manu on tietenkin kotonaan Timon luona.

Nyt Timo on asunut Manun leikkauksesta lähtien täällä, ulkoilutus ym. hoito on paljon helpompaa näin omakotitalossa koska Manua ei voi vielä viedä ihan minne tahansa. Vapun jälkeen mä luulen että se saa tarpeekseen "aikamiespoikaelämästä" ja lähtee Manun kanssa kotiin.....Manu on tietenkin täällä hoidossa päivät, ei sitä oikein uskalla vielä jättää yksin kotiin.

Mutta nyt on kaikki hyvin joten elämä hymyilee taas....elämään kuuluu myös ongelmia, murheita ja taisteluita....mitäs se sellanen elämä olis jossa aina aurinko paistais? Kun on välillä murheita ja ongelmia osaa taas arvostaa mukavaa rauhallista normielämää

Koiramurheet jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.....

2012-04-24T14:54:01+03:00

Manu makaa tuossa jaloissa ja on tosi kipeä. Odottelen eläinlääkärin soittoa että lähdetäänkö Helsinkiin päin magneettikuvauksiin ja leikkaukseen vai mitä pitää nyt tehdä...... Manun selkä on täysin krampissa ja kivut kipulääkkeistä huolimatta on kovat.

Mietin että onko järkeä ottaa tavallisia röntgenkuvia joita eläinlääkäri ensin ehdotti koska Manulla on täysin selviä neurologisia oireita. Eihän tavalliset kuvat näytä muuta kun selän luut ja niiden tilan. Jos on kyse välilevyn pullistumasta niin pahimmassa tapauksessa Manu voi halvaantua jos ei saa ajoissa apua.

Eilen käytiin hierojalla Manun kanssa koska eläinlääkäri sitä ehdotti, siihen mennessä Manun tila olikin parantunut jonkin verran. Nyt ollaan sitten taas lähtöasemissa....Hieroja oli sitä mieltä että selkä ei ole ihan pelkästään vain jumissa vaan epäili että jotain pahempaa vois olla mukana. Myös hieroja löysi selviä neurologisia oireita että ei tää vaan mun vilkasta mielikuvitustani ole.

Selkähän tulee jonkin verran kipeäksi kun sitä hierotaan mutta noin kipeäksi se ei saisi normaalisti tulla ja juttelin hierojan kanssa äsken puhelimessa ja hän kyllä suositteli magneettikuvausta kuten suositteli jo eilen kun näki Manun ja teki testejä sille. Joten muutaman tonnin menoerä on Manussa mutta se ei ole mikään ongelma jos vain koira saadaan kuntoon, mä en todellakaan laske rahassa koiran elämänlaatua.

Eilen mentiin sitten Mintun kanssa sinne sterilointiin ja sekin jäi tekemättä. Eläinlääkäri löysi Mintulta sivuäänen sydämestä ja se pitää tutkia ennenkuin Minttu leikataan. Mintun sivuääntä ei ole koskaan ennen kuultu joten se on uusi juttu ja johtuu lähes 100% varmuudella tästä kyynpuremasta jonka jälkioireista Minttu kärsi monta kuukautta muutenkin, sen jälkeen sitä ei ole kuunneltu joten jossain välissä käärmeenmyrkyn jälkiseuraukset on mitä luultavimmin tehneet läppään pienen vian.. Eläinlääkärin mukaan hyvin usein kyynmyrkky vaikuttaa myös sydämeen.

Onneksi Mintun ongelma on mitä luultavimmin hyvin pieni, sillä ei ole ollut koskaan mitään oireita ja sivuääni kuulosti kuulemma hyvin vaarattomalta ja heikolta, mutta siellä se kuitenkin oli. Joten perjantaina viedään Minttu sydänlääkärille sydänfilmiin ym. tutkimuksiin...eilinen käynti maksoi verikokeineen 186 euroa, onneksi verikokeet olivat kaikkiihan Ok joten mikään akuutti tuo MIntun sydänjuttu ei onneksi ole.

Mietin että sydänlääkäri kaikkine kokeineen maksaa varmaankin siinä 400 egeä ja sitten sterilisaatio 520 euroa Mintun painoisella koiralla...se kun menee painon mukaan. Mietin tuota sterilisaatiota sitten uudellen tietenkin jos näyttää siltä että Mintulla olisi tullut jotain isompaa vikaa sydämeen. Jos vika on harmiton niin sitten Minttu menettää retaleensa....

On se hemmetin hyvä että meillä on koirille kalliit vakuutukset, jos tuon koko summan joutuis itse maksamaan niin leipäjonoonhan tässä pitäis mennä

Mä olen ihan hemmetin kiukkuinen kun olin alunperin sitä mieltä että Manulla näkyy ihan selviä neurologisia oireita, mä kyllä osaan tunnistaa ne oikein hyvin sattuneesta syystä......Mä olen lukenut neurologiaa aika paljon vaikka en lääkäri olekaan, mutta joutunut opiskelemaan myös sitä alaa kuitenkin tässä vuosien mittaan.

Katsotaan nyt miten käy, huomenna mun on itse mentävä sairaalaan taas kerran ja pitäis päästä sieltä pois seuraavana päivänä...mutta mä yritän että en joutuis olemaan yötä. Ei mulla ole nyt aikaa sairastaa, on tässä tärkeämpääkin tekemistä

Elämä ei aina hymyile kauniisti, on näitä mustia päiviä välissä - mutta uskon kuitenkin lujasti että tästä selvitään. Mä en anna periksi vaan teen kaiken sen eteen että koirien ei tarvi ainakaan kärsiä kipuja eikä sairastaa muutenkaan turhaan......Jos on leikkaus Manulla edessä niin sitten leikataan - maksoi mitä maksoi......

Tultiin juuri Tuhatjalasta, päivystävältä eläinlääkäriltä ja Manu sai opiaattipistoksen ja mitä luultavammin joudutaan viemään se yöksi sinne kipuhoitoon. Manun paperit on nyt Helsingissä Aistissa neurologilla...huomenaamulla soitto sinne ja melko varmaan Manu viedään sinne jatkotutkimuksiin heti huomenna jos vaan suinkin mahdollista...Jotenkin vaan tuntuu nyt aika huonolta noiden oireiden perusteella......

Mua suututtaa ihan mielettömästi kun viikko sitten se ensimmäinen eläinlääkäri ei uskonut mua kun sanoin että Manulla on ihan selviä neurologisia oireita, soitin niistä sille vielä jälkeenkin päin samana päivänä muutaman kerran mutta kaipa se vaan aatteli että oon hysteerinen........ Kyllä mä ihan varmasti osaa sen alan oireet tunnistaa. Jos eläinlääkäri ei osaa niitä tunnistaa niin on se kumma juttu.

Nyt on mennyt viikko hukkaan ja oireet pahentuneet moninkertaisesti.

Mä olen vaan niin vietävän vihainen.........ja surullinen....

Jatkoa.....

Keskiviikko- Tänään Manu vietiin Helsinkiin Aistiin neurologille ja magneettikuvauksiin. Selässä on välilevyn pullistuma ja se leikataan huomenna. Joten olin oikeassa niistä neurologisista oireista. Miksi eläinlääkärit eivät kuuntele eläimen omistajaa?

Lääkäri oli toiveikas leikkauksen onnistumisesta joten ihan kaikki toivo ei ole vielä heitetty vaikka kuntoutus onkin pitkä prosessi ja voi olla että vakuutus ei maksa mitään koska syy välilevyn pullistumaan eli tyrään on Manun synnynnäinen pikku vika selässä, myös se selvisi magneettikuvista.

Joten nyt varaudutaan noin 3000 - 4000 tuhannen euron eläinlääkärilaskuihin.............Pääasia on kuitenkin se että Manu tulis kuntoon ja se on kuulemma erittäin todennäköistä että Manu olisi sen jälkeen täysin kunnossa. Tietenkin selkä ei ikinä tule kestämään ihan hurjan kovaa rasitusta koska siinä on synnynnäinen vika. Mutta sitten tehdään pienempiä lenkkejä. Nyt kun tietää että on vikaa niin osaa varoa, eihän sitä osaa varoa kun koira ei ole ikinä näyttänyt siltä että sen selässä olis mitään ongelmaa.

Mun pitäis olla nyt sairaalassa, mutta livahdin kotiin ja meen huomenna tähystykseen ja/tai leikkaukseen suoraan kotoa, en halunnut nyt olla missään osastolla ihmisten joukossa. Ei oo nyt ollenkaan sellanen fiilis että jaksais kuunnella kenenkään vaivoja........