No ihan ekana pyydän Annelta ja hänen bloginsa lukijoilta anteeksi että mun kirjoitukseni hyppäsi Annen blogiin..HIH....

Asiahan oli niin että Anne kävi täällä pikapikaa hakemassa kävelysauvansa ja Mintun kun ne olivat menossa katselemaan jotain agilitykisaa.  En edes huomannut että Anne kävi koneella ja blogissaan...hmm...syy oli kyllä osaksi Annessa...mitäs jätti bloginsa auki.

Illalla aloin kirjoittamaan blogiini ja koska Annen blogin sivut olivat auki tästä kojelaudan kohdalta niin mähän sitten kirjoittelin sinne pitkät pätkät ja laitoin kuviakin koska oletin ilman muuta olevani omalla blogillani kun olin sen aamupäivällä jättänyt auki.....Sitten julkaisin kirjoituksen ja HUPSISTA olinkin Annen blogissa ja kirjoitus meni sinne!...

Anne ei liene kovin riemuissaan ollut kun sen blogiin yhtäkkiä ilmestyi jotain äidin ihme höpinöitä.  Jossain välissä olin sitten ehtinyt kirjautua pois blogista katsomaan että miten hitossa tää nyt väärään paikaan meni - enkä sitten enää tietenkään saanut kirjoitusta poistettua. Eihän mulla Annen salasanoja ole.  Anne oli siellä kisoissa ja manaili puhelimeen että enkö mä pahvipää osaa katsoa minne kirjoitan..mitäs siinä manaili, itepä jätti bloginsa auki.... No Anne poisti itse kirjoituksen joten aloitan sitten alusta ja nyt taatusti omaan blogiini...HUOKAUS!!!!  

Eli siis - oltiin lauantaina taas tokoilemassa kera Annen ja Emman sekä lauman villejä kovaäänisiä koiraeläimiä. Saatiin jonkin verran huomiotakin osaksemme kun muutamat ohikulkijat pysähtyivät katselemaan touhujamme.

Vähän Minttu häiriintyi katselijoista joilla oli koiria mukana. Mutta toisaalta häiriötekijät on ihan hyviä, harvoimpa tokokisassakaan hiirenhiljaista on

Minttu oli ihan pätevä, mutta kuten niin monta kertaa on tullut todettua että ohjaaja ei ollut lähellekään pätevä....Pitäis kyllä enemmän harjoitella myös kotona tuota toko-hommaakin.  Ongelmana on mun väärät käskytykset,  sekoan sanoissani kun normielämässä ja tokossa pitäis olla eri käskyt ja mä sitten käytän sekaisin kumpiakin...(se dementia....voi voi...)

Minttu osaa nyt kulkea ihan rinnalla ja vielä oikeassa asennossa, se ei enää yritä tulla poikittain eteeni ja kampata mua. Seuraava vaihe olis sitten jättää se nami pois kädestäni mitä vieläkin käytän tokossa...mutta Mintun kiinnostus lopahtaa välittömästi jos se huomaa että ei ole namia. Pitäis laittaa nami vaan taskuun niin että se haistais sen puseron läpi..kädestä se kyllä jo pitäis saada pois.  Eli treeniä-treeniä ja vielä kerran treeniä....Mutta itse sivulla kulkeminen sujuu jo ihan..no jos ei kiitettävästi niin hyvin kuitenkin.  Eikä Minttu enää nykerrä sormiani verille kun se yritti aina aikaisemmin epätoivoisesti jyrskyttää namia kädestäni. Nyt riittää kun sen nenä on kiinni namissa, se odottaa jo koska saa namin eikä mun sormeni enää kärsi niin kovista otteista kun aikaisemmin. Oon saanut itsenikin jo oikaistua (ainakin jonkin verran) joten kai mä sitten vähän olen kuitenkin itsekin kehittynyt.

Luoksetulo on aina ollut Mintulle iloinen asia ja se sujuu ihan OK. Toki paljon  harjoittelemista siinäkin on vielä ihan täydelliseeen suorituseen.

Myös noutokapula lensi nyt ilmassa eikä enää ollut vaaraa että se olis kalahtanut jonkun päähän...hmm...kyllä porukka varmuuden vuoksi vieläkin suojautui...Kapulan Minttu noutaa myös ihan hyvin.

Ja sitten paikallaanolo on myös kehittynyt, enää tolleroinen ei yritä joka kerta hiipiä mun perässäni kun jätän sen paikalleen. Tosin juuri siinä vaiheessa joku vieras koira metelöi kentän laidassa joten Mintun huomio oli väliin vähän hukassa. Se pysyi kyllä paikallaan mutta kuikuili selkänsä taakse vähän väliä...ja ihan selvästi näytti siltä että se olis halunnut lähteä katsomaan kuka kumma siellä oikein haukkuu. Se pysyi kuitenkin ihan ihailtavasti paikallaan - vaikkakin pää pyöri kuin väkkärä väliin kohti mua ja väliin sinne haukkuvaan koiraan päin.

Ruutu meni myös ihan hyvin, vaikka siinä opetellaan vielä hyvin alkeellisesti...ehkä tästä pääsis johonkin eteenpäinkin vaikkakin meidän harjoitukset etenee kohtalaisen hitaasti ihan käytännön syistä.

Porukoilla on työkiireitä ja Anne harrastaa myös paimennusta ja palveluskoirajuttuja ja Emma taas agilitya harva se päivä...joten treenit on vähän harvassa näin syysaikaan kun illatkin on jo niin aikaiseen pimeitä.. Kesällä oli enemmän aikaa kun illat oli pitkään valoisia.

Myös Siru oli mukana koska se RAKASTAA tokoa ja on ihan hulluna innosta kun pääsee näyttään taitojaa.  Se muistaa kyllä hyvin mitä on aikanaan oppinut, enää siltä ei kukaan vaadikaan mitään täydellistä suoritusta.  Pääasia että Sirulla on hauskaa...ja myös meillä kun katsellaan sen lähes pohjatonta intoa.

Treenin päätteeksi lähdettiin sekalaisen lauman kanssa juoksemaan läheiselle pellolla. Ihan hauskan näköinen lauma tää onkin..pienen pieni valkoinen jäniksen lailla heinikossa hyppelehtivä ja kovaa meteliä pitävä Nasu,  ruttunaamainen innokas ja vahva Manu joka juoksee ihan käsittämättömän lujaa kokoonsa nähden, nopea, ihan pääkkö ja aina iloinen Viljo,  koikkelehtiva ja LUJAA menevä Toippari - joka vähän väliä tulee katsomaan mitä meille ihmisille kuuluu,  ikäisekseen ihmeen nopea yli-innokas Siru joka yrittää epätoivoisesti paimentaa koko laumaa ja sitten vielä tää meidän "punainen salama" hmm....(ehkä ei ihan huippunopea kuitenkaan) Minttu joka yrittää pysyä kaikkien kannoilla ja ihmeen lujaa jo juokseekin. Eihän se koskaan bortsuille nopeudessa pärjää mutta parhaansa koittaa kuitenkin.

No sitten eilen Anne poikkesi hakemassa kävelysauvojaan ja samalla ilmoitti että ottaa Mintun mukaansa kun on menossa katselemaan agilitykisoja.  Lupasi tuoda sen takaisin tänään joskus päivällä.  Anne on Pekkasilla koko viikon joten aikaa on.

Eilinen iltapäivä ja ilta oli oudon hiljaisia...yöllä kenenkään kynnet ei rapisseet olkkarissa eikä kukaan aamulla loikannut innoissaan herättämään mua.  Siru kuorsasi petillään ja oli hyvin vaisu koko eilisen illan ja nytkin makoilee edelleen petissään.

Joo - joo - myönnetään että sitä iloista ja koheltavaa tolleriinia oli ihan kamala ikävä vaikka tiedänkin sen olevan tosi hyvissä käsissä...mutta kuitenkin...nyyh....