Olen naureskellut Mintun ruokatavoille jotka ei vieläkään oikein aina muistuta siitä, että koiran kaiken järjen mukaan kuuluisi olla lihansyöjä....hmm...

Ostin meille oikein hyvää sian luomulihaa ja ajattelin antaa koirillekin kunnon makupalat ja Siru ahmaisi palasensa ...no niin kuin susi. Minttu nappas palan ilmasta kiinni ja sen silmät pyöri hetken päässä kun se pyöritteli lihanpalaa suussaan ja maisteli ja mussutteli ja väliin vilkas mua hiukan hölmistyneen näköisenä ja sitten sylkäs lihanpalan silleen vaivihkaa suupielestään lattialle....

No mä huomasin tietenkin asia ja huusin Sirulle että tuupa ottamaan - täällä on sulle toinenkin lihanpala...no siinä vaiheessa Mintulle tuli kova hätä että ei SIRU nyt ainakaan HÄNEN lihaansa syö vaikka liha sitten onkin ihan kammottavan makuista ja täysin epäkelpoa koiran syötäväksi...se nappas lihanpalan lattialta ja nielas sen kiireesti hiukan irvistellen....

Piruuttani annoin koirille porkkanan "jälkkäriksi" ja se kelpas Mintuille vallan mainiosti ja Minttu nautiskeli porkkanansa onnellisen näköisenä - kuten myös tietenkin Siru-jätemylly, joka syö ihan mitä vaan....kröhm...tyynyistä ja peitoista lähtien...

Ruokanaan Minttu suostuu syömään kyllä jo raakaa jauhelihaa, kunhan siinä on nappuloita mukana. Se totesi että melkoinen nälkä tulee ellei ruoka-aikana syö. Seuraava ruoka-aika kun ei ole yhtään sen nopeammin vaikka ei olis koskenutkaan edelliseen sapuskaansa...ja mitä kauheinta - ruoka on samaa kun edelliskerrallakin.

No sitten Minttu löysi ison sammakon jota se ilmeisesti oli jo jonkin aikaa yrittänyt pyydystää ja tuoda sisällä - ihmettelin että mitäs hemmettiä meidän rättikorva on mun ainoossa kunnon kukkapenkissäni jossa on jopa muutama kukkanen vielä hengissä..menin katsomaan niin tämä tollukka yritti hellästi napata sammakkoa suuhunsa, mutta kun mokoma rupikonna loikkasi aina ilmaan juuri kun Mintun nenä kosketti sitä..

Minttu kun ei salaman nopeasti nappaa "saalista" suuhunsa vaan kauniisti ja eläintä satuttamatta yrittää pyydystellä ne suuhunsa niin iso limainen ja märkä sammakko tuotti aika lailla vaikeuksia (Luojan kiitos) Sammakko olis mitä suurimmalla todennäköisyydellä löytynyt mun sängystäni...öyks...Käskin Mintun pois ja vein sammakon turvaan meidän tontin laidalla kulkevan pikku puron rannalle. Siinä on koira-aita välissä joten, ellei sammakko samantien loiki takas pihaan niin sen ei pitäis päätyä meille sisään..Toivottavasti ei, en halua astua enkä istua vahingossa limaisen rupikonnan päälle.....

Huomasin myös että Minttu ei suostu vetämään mitään lelua joka vinkuu....muiden lelujen kanssa voin leikkiä sen kanssa vetoleikkiä, mutta jos lelusta kuuluu pienikin vinkaus niiin Minttu päästää heti irti. Muiden koirien kanssa se vetää vinkuviakin leluja mutta ei mun kanssani...en ymmärrä sen ajatusmaailmaa siinä suhteessa...luuleekohan se että mä vinkaisen????

Eilen käytiin myös pitkästä aikaa TOKO treeneissä jossa oli oikein kunnolla porukkaa. Koiria oli iso lauma ja aivan ihana pieni 13 viikkoinen Kelpien pentu oli myös ilmestynyt joukkoon. Pikku ipana oli oikein terhakka ja harjoitteli jo pikkasen Tokon alkuleikkejä.

Kyllä pikkuinen "Enne" oli oikea söpöliini, voi kun pennut pysyy niin vähän aikaa pentuina...Ehkä silläkin nimi on enne kuten Toivollakin nimi oli myös ihan tarkoin valittu..juu kyllä Toivoa on

Tästä sittten taas iski kova pentukuume, ei siis se että itse ottaisin pentua, vaan se että Anne on nyt päättänyt ottaa pienen Bortsunpennun sieltä Tukholman lähettyviltä ja neljän viikon kuluttua hakee sen ja saan hoitaa sitä viikon ennenkuin Annen kesäloma alkaa.

Joten sitten meillä on 7 koiraa....huh.. huh..mutta tiedän että kaikki menee kuten tähänkin asti ja koko lauma tulee toimeen mainiosti keskenään.

Mutta siitä TOKOsta...Minttu oli ihan hepulina kun pääsi taas isompaan porukkaan ja ajattelin että eihän koko jutusta tule yhtään mitään yhden täys sekopää-tollukan kanssa. Minttu kuitenkin rauhoittui yllättävän nopeasti ja teki kaiken ihan hyvin...ööhh...mä unohdin välillä taas ne hemmetin oikeat käskyt kun käytän normaalielämässä ihan eri käskyjä....Joten Minttu olis oikein hyvää toko-koira jos sillä olis vetäjä jolla ei olis dementiaa....äääkkss...Annelta sain taas kuulla kunniani kuinka surkea koirankouluttaja mä olen...

Anne nauttii varmaan suunnattomasti kun saa pottuilla äitinsä mokailuille...mä olen luotu mokailijaksi joten se siitä, ei mua haittaa tipan tippaa

Hyvä puoli oli se, että Minttu osasi ihan mukavasti ja jopa seuraaminen joka aina väliin on tuottanut todellista tuskaa, onnistui ihan OK. Minttu seuraa hyvin jo käännöksissäkin ja Anne sen kanssa vielä kotona treenasi jonkin aikaa. Täytyy myöntää että Annen kanssa kaikki käy kuin tanssi..Minttu on tosi hyvä. MUTTA....Anne on harrastanut Tokoa jo 10 vuotta ja myös opettaa koirankoulutusta ja mä olen vasta Mintun tulon jälkeen innostunut Tokosta. Onhan se niin että "pojasta polvi paranee" meillä sitten vissiin tyttärestä ainakin tän koirahommelin kanssa...muusta en niin menis sanomaan mitään  Mä olen kyllä koirien kanssa touhunnut ja opettanut niitä, mutta Toko on kuitenkin ihan erilaista.

      

Sitten päätettiin mennä vilkaisemaan lampaita, joita en ole vielä livenä nähnytkään. Joukkoon on tullut nyt uusia ihan syötävän söpöisiä (kamalaa... sanoinko tosiaan syötävän) pikku-lampaita.

Kauniin päivän jälkeen tuli tietenkin ihan kammottavan surkea iltapäivä ja kun päästiin laitumelle niin vettä satoi kaatamalla. Lampaat katselivat meitä hiukan epäluuloisesti koska eivät olleet nähneet meitä aikaisemmin ja Siru + Minttu +Nasu + Manu tulivat myös mukaan katsomaan aidantakaa mitä ihmeen elukoita siellä oikein on. Manua lampaat kiinnostivat kovasti, Nasua ei olis voinut vähempää kiinnostaa, Siru innostui kun näki lampaat, se on käynyt Annen kanssa katsomassa lampaita aikaisemminkin jo kerran. Minttu ei ensin kiinnittänyt yhtään mitään huomiota koko villakeriin vaan sitä kiinnosti paljon enemmän muut koirat. Vaikka lampaat lähtivät liikkeelle ja kello kilisi kaulassa, niin Minttua kiinnosti enemmän Manu kuin lampaat...

        

Sitten Siru sai käydä liinaan kiinnitettynä Annen kanssa aitauksessa, Siru on joskus nuorenakin käynyt katselemassa lampaita, mutta ei varsinaisesti paimentamassa. Siru ei kyllä enää näyttänyt oikein paimenkoiralta kun se pääsi koulutusaitaukseen lampaiden kanssa ja lampaita ei olis voinut Sirun hiippailu vähempää kiinnostaa...ne ei oikein ottaneet Sirua mitenkään vakavasti. Seurailivat kyllä kun Siru kulki ja siirtyivät hiukan laiskan näköisesti pois Sirun tieltä. Mutta Siru oli onnessaan kun pääsi lampaiden lähelle.

Sade senkun yltyi ja lopulta Minttukin tajusi että lammas ON ihan oikeasti eläin...ja sitä on mielenkiintoista katsella. Se kiersi koulutuslaidunta aidan ulkopuolella mutta lampaat ei näyttäneet kiinnittävän siihen mitään huomiota.

            

Kaipa lammmaskin tajusi että välissä oli aita ja oudonvärinen punainen elukka ei ollut mitenkään vaaraksi niille. Sitten lähdimme kiireellä kotiin koska vettä satoi ihan kaatamalla ja me oltiin märkiä kuin uitetut sillit....

Joo..lampaat olivat hyvin rauhallisen ja tyytyväisen tuntuisia. Niillä on iso laidun ja sadetta suojaan ne pääsevät vaikka puiden alle, näytti tosin siltä, että ei niitä sade haittaa. Toinen lauma joka oli vapaana kauempana ei näyttänyt olevan mitenkään huolissaan sateesta vaan käveli kaikessa rauhassa lämpimässä vesisateessa.