Ihan ekana siitä että Nasun masu on nyt kunnossa ja hiekka saatiin pois ihan luonnollista tietä..Jo sitä oltiinkin vähän aikaa tosi huolestuneita, mutta kaunis pikkuinen Chihu selvisi omituisesta jutustaan voittajana...Toivottavasti se nyt vaan ei syö lisää hiekkaa että kohta olis taas sama juttu edessä...joku kysyi että onko koira stressaantunut, stressi kuulemma aiheuttaa mitä ihmeellisimpiä syömishimoja koirille...Mistäpä tuosta pikku epelistä tietää, ainakin kuumuus on ollut melkoinen stressi joten se voi aiheuttaa mitä vaan. Toivotaan että hiekan syönti loppui siihen ja Nassukka on taas oma pirteä itsensä

Koska Anne oli maalla talon/lampaiden/pässien/kissojen ja koirien vahtina maaseudulla lähes korpimaisemissa, niin päätin lähteä Sirun ja Mintun kanssa päiväksi myös maaseudun rauhaan. Paikka oli tosi kiva ja rauhallinen, naapurissa jonkin matkan päässä oli iso hevostila ja kauniita heposia sekä varsoja - kyllä maalla hermo lepää...ellei olis ollut niin hemmetin kuuma

Keli oli sellasta +33 varjossa eikä edes aurinko paljon paistellut - siis asutaanko me suomessa vai jossain afrikan maassa? Kyllä ilmastonmuutos on totisinta totta vaikkakaan en usko että se on ihan niin kuten on viisaat laskeneet....

Tosiasia on että talvet kylmenevät ja kesät kuumenevat ja siinä välissä on sitten siedettävää ilmaa..niin kauan kun on...ja myrskyt sekä kaikenmaailman luonnonmullistukset senkun lisääntyy - syy ei ole pelkästään ihmisten vaan suurin ongelmien aiheuttaja on maapallon omassa ihmeellisessä miljoonia ja taas miljoonia vuosia koskevassa luonnollisessa ilmaston vaihtelussa...ja magneettikenttien muutoksissa ja auringon aktiivisuuden vaihtelussa sekä ihan pikkasen tietenkin myös ihmisen luomassa saasteessa...Luonto kyllä elää omaa elämäänsä ja pitää puolensa eikä me voida sille yhtikäs mitään, se on nähty.

Mutta siis siitä maaseudun rauhasta, oli tosi kiva käydä ihan maalla pitkän ja mutkaisen soratien päässä. Käveltiin koirien kanssa metsässä kauas kauniin järven rantaan ja siellä kaikki koirat olis voineet uida...siis jos tää meidän lörppäkorvainen punajuurikas olis halunnut (lue uskaltanut) mennä kalliolta uimaan.

               

(Minttu) HUI KAMALAA en mä kyllä tässä uskalla uida!!!!!!! Eihän tässä ole edes hiekkarantaa!!!!! Ja syvääkin tässä on ihan heti!!!! (ÄÄÄÄKKKSSSS....meidän Minttura-lapanen parhaimmillaan)

               

(Viljo) Voi tota punaista rättikorvaa, ei uskalla tulla uimaan näin hienoon paikkaan!!!

Mutta koska kallio oli niin outo paikka kahlata järveen niin Minttu päätti jättää uimisen väliin ja riehua sitten ihan muuten vaan - HUOKAUS!!!

Myös pikkanen Metku oli vielä liian pieni mennäkseen syvään veteen ja niinpä Metku ja Minttu katselivat kateellisina rannalla kun toiset pulikoivat iloisesti ihanan puhtaassa ja sinisessä ja ennenkaikkea VIILEÄSSÄ vedessä.

                  

No kyllä MÄ menisin mutta kun oon vielä niin kovin pieni....ja mulla on niin isot korvat että niihin menee vettä...joo...

                   

(Toivo) AAAHHH...kyllä uiminen tekee eetvarttia:)))

Myönnän että olis ollut kiva käydä itsekin pulahtamassa veteen - ja jäädä sinne muutamaksi tunniksi hellettä karkuun....Mutta poishan piti joskus lähteä ja niinpä me kuljeskeltiin metsäpolkua pitkin ja näin taas ihan järkyttävän suuren perhosentoukan ja sitä piti tietenkin kuvata vähän joka puolelta ja nostaa se takas ruohikkoon ettei jää kuumenemaan polulle tai lintu pian nappaa pientä kaunista kulkijaa.....jota en löytänyt edes "Ötökät" kirjasta jossa pitäisi olla kaikki suomen ötiäiset, eikä herra Googlekaan osannut auttaa koska en löytänyt sopivia sanoja millä olisin kuvannut toukan.....tää Herra Google on helkatimmoinen pilkunnus...siis viilaaja......mikä lienee perhosen toukka tuo sitten onkin, niin toivotan hyvää matkaa perhoseksi...

                       

Koirat pulikoivat vielä kura-ojassa matkan varrella joten aika märkää ja kurasta porukkaa saapui tilan pihaan... Käytiin katsomassa lampola ja Minttu innostui ihan suunnattomasti kun se pääsi paikkaan jossa oli NIIN paljon erilaisia hajuja.

                     

Kumpi uskaltaa ekana vai uskaltaako kumpikaan...(Minttu) aika likasta vettä...turkki likastuu...hmm...

                      

Tää on ihan älyttömän mielenkiintonen paikka, hajuja ja lampaanpapanoita ja kaikkee kivaa JEEE!!!

Lampaat olivat tietenkin ulkona pellolla viettämässä hyvin ansaittua kesälomaa. Tutkin vähän väliä Mintun kuonon ja ikenet koska maalla ON käärmeitä ja mekin nähtiin ihan lähellä yksi raukka lättänä kyy lutistuneena ja kuivuneena tielle - varmaan oli raukka jäänyt auton alle ja kuollut siihen...Täytyy sanoa että pikkanen säälin poikanen huono-onnista kyytä kohtaan tuli, vaikkakin mokoman luikertajan sukulainen oli juuri vähän aikaa sitten pahoinpidellyt Minttura-raukan henki hieveriin...

                

AUTS - toi on varmaan sattunut

                     

MUA POTUTTAA niin suunnattomasti kun en pääse ryömiin tänne teltan alle vaikka kuinka yritin...mä HALUUN teltan alle!!!!

No sitten jätettiin koirat sisään ja lähdettiin käymään katsomassa lampaita jonkin matkan päässä pellolla...hmm...no joo...Lampailla oli sähkö-aita ja Anne katkaisi sähkön että päästiin lisäämään lampaille vettä ja katsomaan muutenkin että lauma on OK....

Juu laumassa ei ollut mitään vikaa - erittäin uteliaita ja rohkeita villasukkia...Mä loikkasin sähköadan ylitse jossa oli kaksi lankaa ja totta helvetissä mun koipeni jäi kiinni toiseen lankaan ja sitten siitä koko koipi sotkeutui molempiin lankoihin ja meikäläinen TAAS kerran jymähti kyljelleen suoraan lampaanpaskaan....Anne on nähnyt nää mun "urheilusuoritukseni" niin monta kertaa että ei sitä oikeastaan enää paljoa edes naurattanut, tokaisi vain että "yritä nyt hyvä ihminen pysyä hengissä ettei tarvi ambulanssia soittaa" ja oli paljon enemmän huolissaan siitä vahingoittiko mun kohellukseni sähkölankoja että määkivät villakerät pääsee karkuun jos langat katkeavat - onneksi sähköaita pelas vielä romahdukseni jälkeenkin......

No mä makasin maassa ja ONNEKSI kamera oli mulla laukussa joten Anne ei saanut otettua mitään ihme mammankompurointikuvia. Lampaat olivat erittäin kiinnostuneita omituisesta ja kohtalaisen näyttävästä sisääntulostani ja tulivat katsomaan että mikäs ihmeen otus tuo nyt sitten on...

                       

Kattokaas tytöt - me saatiin oma pelle tänne laitumelle...alkokin jo pelkkä märehtiminen kyllästyttään....TÄTÄ näkyä me kyllä märehditään vielä monta päivää!

                         

Hmmm..pääseeköhän se ite ylös vai pitäiskö vähän tönästä sitä?

                          

Ihmiset on aika hauskoja...varsinkin toi yks joka tuli aidan yli tolleen vauhdikkaasti romahtaen...

No pitäähän sitä lampaille pikkasen jotain hupia järjestää, tylsäähän se on vaan syödä ja märehtiä...No joka tapauksessa kauniita lampaita ja hyvin kesyjä ja luottavaisia. Käytiin myös antamassa vettä toiselle laumalle kauempana jotka ovat maisemoimassa muistaakseni viime vuoden asuntomessualuetta. Myös näillä lampailla oli kaikki hyvin ja Anne kantoi niille vettä hiki päässä ja mä vaan vähän kuvailin...hmm...antaa lasten tehdä työt ne jaksaa nuorena paremmin...kjäh....

                         

P*#"%&E kaadoin tän hemmetin veden päälleni...kuvaaja tietty nauro makeesti:))) Vahingonilo kun on sitä aidointa iloa....

Tilalla oli myös pässejä josta me pysyttiin kauempana..kiukkuinen pässilauma ja mä roikkumassa koivestani sähkö-aidassa ei oikein kokemuksena houkutellut....vaikka extreme lajit onkin ihan jees....

                             

Onpa mielenkiintonen ja iso koirahäkki täähän on isompi kun meidän koko piha! (Häkkiin todellakin kuului kokonainen pieni metsä talon takana)

                               

Lauma viihtyi oikein hyvin yhdessä julmetusta kuumuudesta huolimatta.

                               

Jopa riehua jaksettiin aina välillä - ei 33 astetta ole mikään kiva lämpötila....

Talosta löytyi myös ihana Masi-kissa ja toinenkin katti löytyi jostain, mutta se päätti pysytellä tiukasti piilossa - mikä ei ihan huono idea olllutkaan. Tää Masi ei paljon koirista piitannut, onhan talossa neljä koiraa itselläänkin ja yksi niistä on Toipparin emo. Minttu tietenkin sai hepulin kun näki KISSAN...se hyökkäsi kun vimmattu kimppuun - ei tietenkään puremaan vaan innolla tutustumaan. Kissa otti asian kohtalaisen rauhallisesti ja marssi arvokkaasti pois paikalta ja huusin Mintun pois että kisuli sai rauhassa marssia omille teilleen.

Myöhemmin Masi ilmestyi takaisin ja katseli Minttua hyvin epäluuloisen näköisenä, mutta Minttu oli jo oppinut että kissa on kissa eikä sitä saa hätyyttää joten rauha solmittiin Masin ja Mintun välillä. Siru on tottunut kissoihin ja se onneton otus suorastaan RAKASTAA niitä.

                    

Kurrr....Outoja ihmisiä ja outoja koiria ...mielenkiintoista, mä en pienestä hätkähdä...kunhan vaan ruokaa riittää.

Se hiipi perässä silmää räpäyttämättä ja tuijotti niin että aattelin sen silmämunien putoavan kokonaan...Kun Masi hyppäsi uunin päälle, Siru majoittui uunin viereen ja tuijotti....ja tuijotti....ja tuijotti....Hullu-Hipi parka tarvis oman kissan....Metkuliini oli maalla kun kotonaan, mahtava meno päällä...siis se elukka ei nuku koskaan, se on ihan kuin Siru pienenä joka ei myöskään nukkunut juuri koskaan, ei edes yöllä...

Lopulta Markku haki mut pois ja Anne jäi jatkamaan maallaoloa varmaan hyvin helpottuneena siitä, että mamma otti ja lähtii kotiin koheltamaan...Lampaat varmaan märehti mun sulavaa laitumellesyöksähtämistäni vielä monta päivää ja nauroivat hmm...partaansa...

                              

Jehuu...isäntäkin saapui paikalle...KIVAA!!!!

Kun päästiin kotiin niin ihan älyttömän hirvittävä ukkosmyrsky iski lähes välittömästi ja taas Siru hytisi mun kainalossani ja Minttu veteli sikeitä lattialla...

Eilen sitten huomasin että Mintun maallaolo oli tehnyt tehtävänsä ja Mintun korva oli ihan täynnä ihottumaa...mä epäilen lampolassa möyrimistä. Minttu on allerginen joillekin asioille ja näköjään myös sille pölylle mitä lampolassa aina on. Ja Mintun allergia näkyy aina vain korvissa ja naamassa kun se rapsuttaa huulensa ja kuononsa sekä tietenkin myös korvansa ihan verille.

Onneksi sillä on tuota voidetta mitä se sai viimeksi kun sillä oli hyvin lievä ihottuma korvassa..tää on paljon pahempi ja epäilen että kyynmyrkky, sen vastamyrkky, ampiaisenpisto sekä vielä päälle antibioottikuuri on nyt altistanut Mintun pahemmin allergiseksi.

Tänään korva on jo paljon parempi joten ehkä tuo rasva auttaa tälläkin kertaa vaikka ihottuma oli aika pahan näköinen. Ja Minttu raukan komeat vikset on taas kerran mennyttä kalua kun se on rapsuttanut ne kaikki irti..koloja on vaan jäljellä.

Mietin että ellei rapsutus nyt lakkaa niin laitan Mintulle takajalkoihin sukat, silloin se ei saa rapsutettua terävillä kynsillään vaan rapsutus on "hellempää" ...Mutta nyt näyttäis siltä että sukkia ei tarvita vaan korva on paranemassa rasvalla...joten ehkä ei tarvita eläinlääkärikäyntiäkään tällä kertaa.

Käytiin ostamassa juuri uusi pussillinen Jahti & Vahti koiranruokaa ja siiinä oli pussi muuttunut mutta toivottavasti sisältö on pysynyt samana...koska Minttu on selvästi allerginen vehnälle..Tää ruoka itsetehdyn sapuskan ohella on ainoata minkä Minttu sietää ilman että korvia alkaa kutittaa..On suuri harmi jos ne on menneet vaihtamaan ruuan ainesosia, silloin ollaan taas lähtöasemissa ja alkaa uusi ruuan etsiminen.

Eilen Riitta poikkesi Viskin ja Tuuman kanssa ja kyllä Tuuma-tyttönen oli kasvanut ihan hurjasti. Se on jo Viljon kokoinen ja melko varmaan kasvaa vielä hiukan, se on kohta puolivuotias. Metkun rinnalla se näytti jättiläiseltä...kröhm...mikähän Metkun rinnalle EI näyttäis jättiläiseltä....Metku on vaan isot korvat ja iso maha.....ja pienen pieni bortsun ja piraijan risteytys siinä välissä - epäilen tätä hyvin mahdottoman erikista ja lähes mahdotonta sekoitusta edelleen...onneksi Metkulla ei sentään ole ainakaan vielä kiduksia......Metkukin on toki kasvanut hurjasti mutta onhan se vielä tosi pikkuinen noihin isoihin koiriin verrattuna.

Eilen sitten vahdin Metkua jonkin aikaa ja kyllä pitää sanoa että ihan mahdottoman hauska ja ilkikurinen epeli se on. Me kontattiin sen kanssa lattialla kun se oli niin älyttömän hauska ja Metku innostui oikein pelleilemään kun mamma makas mahallaan lattialla...Se kyllä tottelee nyt mua kun kiljaisen oikein tuskaisesti kun tää pirhanan piraija puree veitsenterävillä pikku hampaillaan, se lopettaa puremisen välittömästi ja katsoo mua hyvin huolestuneen näköisenä.

Markku yrittää samaa, mutta se ei osaa näytellä yhtään ja Metku vaan innostuu puremaan entistä enemmän ja Markku väittää että ei se tehoa ja että hän on ihan tosissaan...MUTTA äänen sävy on koiralle se aa ja oo jos pentu ei ota vinkaisua tosissaan niin ei se lopeta puremistakaan.

Mä olen hyvä näyttelijä - olen oppimut sen taidon jo hyvin nuorena....Jokainen koira joka meille on tullut on totellut mun vinkaisuani vaikka ei ole perustanut Markun "tuskanhuudoista" tipan tippaa....HEH..

Oikeastaan mä voisin lopettaa tän sepustukseni tälläseen viisaaseen sananlaskuun..siis mä luen ihan hulluna näitä erilaisia mietteitä ja sen sellasia...

                  Päivä on ikuisuus pienoiskoossa.

             Tämän viisauden keksi -Ralph Waldo Emerson-