Jo on ollut hässäkkää...Anne on vielä kesälomilla ja se ilmestyi pari päivää sitten juuri kun olin tullut oikeen hikilenkiltä Sirun ja Mintun kanssa ja en ehtinyt edes suihkuun kun se jo vei mut mennessään Toko-treeneihin.

Anne oli saanut lainaksi sitruunapannan - hmmm.. kun nää bortsut on pikkasen kovaäänisiä kun odottavat treenivuoroaan. Toivo ja Viljo on jo vähän ehtineet tutustua mukavaan sitruunasuihkuun ja ekana pannan sitten sai kaulaansa Viljo kun Toivo treenasi.

Viljo ei ole mikään tyhmä koira ja se huomasi lähes heti, että kimeällä äänellä kiljuminen ei laukaise sitruunasuihkua..joten se sitten kiljui erittäin "naismaisesti" mun korvani juuressa..hmmm...siis ei mitään kovin hyvää vaikutusta sitruunapannasta ollut Viljolle.

Seuraava "uhri" oli Toivo joka ei omista kimeää ääntä vaan kamalan kumean haukun - Toivo innostui pari kertaa haukahtamaan ja sitruunasuihku tuli nenille ja Toivo totes että on paree olla hiljaa - joten Toivoon pannan vaikutus oli oikein hyvä 

No sitten oli Siru-raukan vuoro joka huutaa kun sumusireeni kaiken aikaa. Panta laitettiin ja Siru tapansa mukaan päästi korviasärkevän kiljunnan ja sutruunasuihku pöllähti sen nenille......Siru hypähti taaksepäin ja oli ihan ulalla "MITÄ IHMETTÄ TAPAHTUI?"...

Uusi kiljuminen ja taas sama pöllähdys...no Sirukaan ei ole ihan pahvipää vaan huomasi että kun se kiljuu ja juoksee edestakas niin sitruunaopöllähdys ei osukaan nenään vaan jää jonnekin taaksepäin...HUOKAUS!

Tässä sen idean keksimisessä meni Sirulta noin kaksi minuuttia ennenkuin se sen keksi. Lopulta se kyllästyi hyppelehtimään ja meni maahan kentälle ja haukkui niin maan perusteellisesti ja mitä enemmän sitruuna pöllähteli sen lujempaa Siru haukkui, se ei välittänyt pätkääkään vaikka suihku tuli päin näköä.

Siru-parka oli kummallisen suihkupilven sisällä ja haukkui enemmän kun koskaan - joten eipä kannata ostaa Sirulle ainakaan sitruuunapantaa...

Koko kenttä tuoksahteli mukavasti raikkaalle sitruunalle...ja mua suututti kun en ottanut kameraa mukaan...

Minttu ja Metku ei sitruunapantoja tarvitse kun ne ei hauku muutenkaan, joten Minttu lähinnä ihmetteli Sirun outoa käytöstä ja kummallista pilveä Sirun ympärillä. Mutta ei se mitään Treeni meni ihan Ok kaikilta ja pikkuinen Metkuliini on jo tosi taitava tokoilija.

Viikonloppuna huomasin että Mintun juoksu on alkanut ja niinpä yritin epätoivoisesti sulloa sen jalkaan viime joulun aikaa hyvin sopineita juoksuhousuja...Mutta Mintun perä olikin yllättävästi levinnyt eikä housut mahtuneet millään.

Sain ne kyllä sen jalkaan mutta kahdessa minuutissa se riisui ne pois eikä sen jälkeen ole enää housuja pidetty. Nyt on pakko mennä ostamaan isommat kun noi "pojat" käy täällä kuitenkin ja ei Minttuakaan voi ihan joka sekunti valvoa.

Ihmeen paljon tuo tollukka onkin levinnyt yhdeksässä kuukaudessa....Eikä Minttu ole ede lihava, se on vaan...hmm...isopersuksinen..heh...tullut mitä ilmeisemmin emäntäänsä...Se tarvii XXXL koon pöksyt

No eilen olin sitten taas juuri raahautunut kotiin kamalan pitkältä lenkiltä jonne lähdin jo aamulla vähän kuvailemaan ja lähinnä koiria ulkoiluttamaan. Minttu joutui olemaan hihnassa juoksunsa takia, kun täällä nyt yleensä aina jokua tulee vastaan. Me rämmittii tuolla suometsässä ja kuvailin kaikennäköistä ihme juttua..jos taas alkais kuvaamaan enemmänkin, nyt en oo myynyt kuviani aikoihin mihinkään, kaikki kuvat on vaan koirista.

                                      

Tää on sienen keskellä olevaa vettä josta heijastuu metsä:)))

                                        

MIKS mä en saa enää mennä uimaan? Heitä nyt se hemmetin keppi että voin hypätä!

                                        

Tuota noin - pääsisinköhän mä tästä hihnasta välillä irti...jos mä katson OIKEIN kauniisti...?

                                         

TÄÄ ON TYHMÄÄ...Mä haluun juosta vapaana!

                                          

Joo - pysy mamma vaan siellä sienen takana piilossa...HÖH...ei edes saa juosta vapaana:(

En ehtinyt edes vaatteitani vaihtaa kun Anne pöllähti paikalle ja sanoi että nyt lähdettiin kuvailemaan paimennusta ja sen jälkeen kunnon lenkille Porin tien varteen...ÄÄÄÄKKKSSSS!!!!!

No mikäs siinä muu auttaa kun keräillä ne viimeisetkin voimansa rippeet ja ottaa isompi kamera ja koiralauma mukaan ja suunnata lampaiden luokse. Siru ja Minttu sai luvan jäädä autoon odottamaan kun niitä en ota lampaiden viereen, Siru huutaa ja Mintun ei ole hyvä syttyä lampaisiin. Annen auton perän voi jättää auki kun siinä on lukollinen häkki. Niinpä Siru ja Minttu saivat huilailla ja kerätä voimia tulevaan metsälenkkiin...

                               

(Viljo) No niin tytöt  - painukaas treeniaitaukseenne....

                              

Mä vähän näytän miten lampaita paimennetaan....

                                 

(Lampaat) Hei tytöt - tuntuuko teistä ihan siltä kun joku vaanis meitä?

                                 

Me suunnistettiin laitumelle jossa iloinen lammaslauma jo odottelikin meitä. Lampaita on enää jäljellä muutama, suurin osa on jo haettu pois, mutta noista saa osa olla vielä niin kauan kun ilmoja riittää ja hyvin ne on tuolla laitumella viihtyneet ja kovasti ne on ystävällisiä ja sosiaalisia otuksia..varsinkin tää yksi joka meinaa aina suuhun ängetä ja on NIIN onnellinen kun sitä rapsuttelee....MÄ HALUUN SEN MEILLE RUOHONLEIKKURIKSI!

                                 

Nami...ompas maukas sormi...

                                 

Tää on takiainen lampaan villassa:)

                                  

ÖÖÖHHH -joo rapsuttele sieltä...ompas mukavaa:)))

                                  

Voisitko sä mitenkään ottaa meitä syliin, kun noi koirat jahtaa meitä?

                                    

HMMM...Nenässäni istuu kärpänen...välillä on kyllä rasittavaa olla lammas..

Anne treenasi Viljon kanssa ekana, no eihän Viljo mikään ihan huippu ole, mutta hyvin se mun mielestäni meni. Sitten Metkuliini tuli Viljon kanssa hetkeksi ja siinä on jo noin pienenä kunnon paimentaja...jumankekka mutta pieni nokinenä on kyllä varsinainen lammaspaimen, siitä voi jopa tulla jotain jos vaan kaikki menee nappiin.

                                   

MÄ HALUUN KANSSA PAIMENTAA!!!! Päästäkää nyt mutkin yrittään - mä olen niiiiin HYVÄ!

                                    

Huomatkaa mun hiipivä asento - lampaat luulee että mä olen SUSI!

                                    

NO NIIN LAUMA...VAUHTIA SORKKIIN !!!(Lampaat) HAHHAAHAAAA...Tollanen pieni oravan kokonen elukka uhooo meille:)))))))))

                                      

(Iso lammas) HÖH...noi juoksee karkuun TOLLASTA pientä epeliä   HEH HEH.. 

                                         

(Lammas) No juostaan nyt sitten kilpaa...kato ettet jää sorkkien alle!!!!!

Toipparikin sai paimentaa vaikka väliin tuntui että lampaita lähinnä nauratti Toivon paimennustyyli...Mutta Toivo ja lampaatkin olivat onnellisia ja sehän se pääasia onkin.

                                        

Jaahas - tuo isopäinen otus tällä kertaa...no siitä ei oo paljon harmia...

                                         

Juostaan nyt tytöt ihan sen mieliksi:)))

                                       

(Toivo) Eikö noi karvapallot meinaa totelle mua...????

                                       

(Toivo) Voihan P#"¤###"#¤#¤# ne vaan syö heinäää kaikessa rauhassa.....

                                       

(Viljo) Annas kun mä näytän miten villasukkiin saa vauhtia....

                                        

(Viljo) Mitäs ihmettä toi yks tuossa möllöttää - juosta sen pitäis! Laiskoja elukoita..HÖH...

                                              

(Lammas) MÄÄÄÄÄÄ tuun mielummin viereen - rapsutteles ny vähäsen!

                                               

(Lammas) Miten niin ihmeellistä jos on musta kieli???????

Kun paimennukset oli paimennettu niin lähdettiin lenkille metsään jossa mä en olekaan koskaan ennen käynyt, vaikka se on tässä aika lähellä - automatkan päässä kuitenkin. Joten yritin kipitellä Annen perässä josssain hemmetin risukossa ja mutalammikoissa ja hypin ojien ylitse ja oli ihan hukassa että missä me oikeen ollaan.....Anne harppoo menemään eikä edes huomaa että mamma puuskuttaa perässä kun höyryveturi...Miks ihmeessä en enää yksinkertaisesti pääse käveleen niin lujaa kun ennen? Kyllä mä nyt tarviin kunnon treenausta, taidan alkaa kunnonkohotuskuurille, en mä nyt vielä NIIN vanha ole ettenkä jaksais kuntoani nostaa -Se on vaan LAISKUUTTA

                              

HEI MAMMA alas nyt raahautua sieltä äläkä valita ylämäestä!

                                

HEI TULKAA KATSOMAA!!!!! Siru löysi kunnon tatin!

                                   

Täällä metsässä on niin mukavaa:))))

                                   

Puolukatkin näyttää kypsyvän nami...onkohan täällä käärmeitä - voisn taas yrittää pyydytää yhtä....Mitä se mamma siellä huutelee mulle käärmeistä!

Puolenvälin kieppeillä olin jo ihan poikki ja niinpä päätettiin kokeilla jotain uusia polkuja joita Annekaan ei ole aikaisemmin mennyt. Metsä oli älyttömän kaunis, aurinko paistoi ja joka paikka oli täynnä sieniä ja puolukoita. Kantarelleja poimittiin innolla ja löydettiin ihan sairaan iso herkkutatti. Anne raahas sitä julmettua tattia mukanaa lähes koko matkan kun se löytyi jo alkumatkalta...Tatti painoi reilusti toista kiloa ja oli ihan hemmetin kaunis ja puhdas.

Koirat oli ihan innoissaan ja toisella silmällä piti koko ajan seurata ettei pojat innostu Mintusta liikaa ja ettei Mittu taas innostu kyykäärmeistä liikaa....

                               

Metsästä löytyi myös metsän henki....ääääkkkss....

                                   

Mä olen maaiman paras huippumalli! Oon aina valmis poseeraamaan ihan missä vaan..tää on kivaa:)

Onneksi metsä on NIIN MUKAVA paikka että ei paljon Mintun juoksut haitanneet mitään. Löydettiin tosi kaunis suolampi jossa koirat kävivät uimassa ja jatkettiin matkaa sinne missä ei oltu kumpikaan käyty aikaisemmin, mä jo sanoin Annelle välillä että saat kohta tilata helikopterin hakeen mut pois jos matka ei niinkun kohta lopu.

                                     

HÖH...nyt meidänkin pitää poseerata jonkun typerän käkkyräoksan alla:((

                                      

JEEESSSS...Mä saankin korvani jo ristiin!!!

                                      

(Siru) Siitä vaan mutta MÄ olen tän porukan ehdoton pomo, MULLE ei tulla ryppyilemään! (Minttu) Joo se antaa nysähammasta jos sittä kiusaa:)))

Metsä on kuitenkin aina metsä ja mä tykkään ihan älyttömästi kulkea metsässsä että kyllä siellä jaksaa vaikka ei jaksaiskaan...ihmeesti puut ja luonto antaa voimia kulkea ja ihailla mitä kaikkea metsästä löytyykään...

Ja koirien into oli tarttuvaa, pikkuinen Metkuliini mennä viipotti isojen koirien vauhtia ja vain puron ylitys oli aika hankalaa...mutta kun Anne käveli eteenpäin niin kyllähän Metku päätti mennä ylitse vaikka miten ja hyvinhän se onnistui, ihan älyttömän sitkeä pikku bortsu.

                  

EI TARTTE AUTTAA!!!! Kyllä mä pääsen itekin kun on näköjään ihan pakko - saamarin laiska emäntä kun ei auta pientä pentua  ÖRRRHHHMM:((((

                     

                      

Kaikessa on kaksi puolta......

Isoille koirille kaikki oli helppoa koska ne on niin paljon kulkeneet vaikeissakin paikoissa. Lopulta päästiin autolle ja mä olin AIVAN POIKKI!

Kotona rojahdin sängyn pohjalle enkä siitä enää noussut kun syömään lämmitettyä edellispäivästä ruokaa...No sitten tänä aamuna Markku joka pitää tän viikon lomaa, päätti innoissaan että mennäänpä nyt sinne metsäöän missä me eilen Annen kanssa käytiin...HMMM....

Mä olen ihan täysin onneton muistaan miljoonia polkuja että mistä milloinkin pitää mennä ja ilmoitinkin Markulle että ihan taatusti satavarmasti en enää muista mistä me mentiin edellispäivänä.

Päätettiin kuitenkin kokeilla ja ekat 100 metriä menikin ihan oikein...hmm...sitten olikin ongelmia kun oli polkuja ja me oltiin Annen kanssa menty väliin metsän poikki kun yksi polku johti suolle..Joten eksyin heti sen ekan 100 metrin jälkeen ja suunnistin jonnekin hemmetin risukkoon joka oli täynnä käärmeenkoloja tai mitä mäyriä tai kettuja siellä sitten ikinä asustaakin

Sitten me seikkailtiin ympäri metsää enkä nähnyt yhtään tuttua polkua enkä yhtään tuttua paikkaa...Markku mörnötti että kumma kun en sen vertaa muista - hemmetti soikoot en mä mikään navigaattiori ole.

Muutama sienestäjä oli metsässä ja ne huutelivat innoissaan kuinka ihanan metsä se on ja kuinka helppo sieltä on löytää sieniä...hmm..niinpä, kyllä mäkin sieniä löysin mutta en sitä helvatun polkua ja niinpä me seikkailtiin ympäriinsä kunnes parin tunnin seikkailun jälkeen päätin että nyt autolle ja äkkiä - mulle riittää rämpinen umpimetsässä hirvikärpästen kanssa. - Metsä oli niin kaunis mutta mustat pilvet alkoivat lähestyä joten oli aika palata kiireesti autolle...

                               

Kyllä ihmiset on tolloja kun eksyy metsään:)))))

                                 

Pääsisköhän tän sienen alle nukkumaan hetkeksi - mä olen ihan poikki......

Se oli helppoa koska Markun kännykässä oli se hemmetin navigaattori päällä ja se näyttää heti miten pääsee takas auton luokse - muuten oltais siellä hemmetin metsässä varmaan vieläkin. 

Siru ja Minttu nauttivat elämästään ja oli tosi kiva seurata kuinka onnellisia ne on kun saavat juosta vapaana ihan oikeasssa kunnon metsässä.

Mutta nyt on voimat loppu enkä tee enää tänään MITÄÄN!

Perjantai-aamuna pitäsi lähteä Mallorcalle viikoksi ja Timo on lupautunut koiranvahdiksi. Timoon voi luottaa, se tykkää Sirusta ja Mintusta ihan tosissaan ja pitää niistä kyllä todella hyvää huolta.

Joten sellasta tällä kertaa..elämä on väliin aika vauhdikasta ja kyllä mä kaikesta vastoinkäymisista huolimatta olen ehdottomasti metsäihminen...mua suututtaa vieläkin suunnattomasti että en löytänyt sitä oikeaa polkua mistä olis päässyt meneen sen ihanan lenkin ympäri.

Anne saa tulla vielä näyttään sen ja mä otan spraypullon mukaan ja merkkaan männyn runkoon joka polun risteýksessä mitä polkua milloinkin pitää mennä. Mä halua ehdottomasti tutustua tuohon metsään, vaikka polut oli hankalia kulkea niin ei haittaa mitään, koirien kanssa on kiva mennä metsään ja kun kunnon syksy tulee niin mikä sen kauniimpaa kun syksyinen luonto...ÄRRRHHH...ja ne helvetin hirvikärpäset.....