Minttu paralle iski ruikkutauti joka on ihan ihmeellistä sille joka ei ole ikänään sairastanut kuin yhden tunnin ruikkutaudin vaikka syö ulkona kaiken roskista tupakantumppeihin ja tulppaanin + krookuksensipuleihin ja laiduntaa mun valkosipulimaassani.

No nyt sitten iski kunnon ripuli ja toivon todella että ei iske toista kertaa. Minttu oli ihan kunnossa kun tultiin lenkiltä...se kuitenkin oli taas kerran kierinyt jossain kamalassa mädässä sienessä ja niinpä valtaisan taistelun jälkeen sain sen pestyä oikein kunnolla suihkussa mukavan lämpimän veden alla koirashammpoolla....

Hmm...joo Mintun mielestä pesemisrituaali on suurinta kidutusta jota se tietää. Olen yrittänyt houkutella namilla, kehua, jutella hauskoja ja rapsutella ja seistä lähes päälläni että saisin neidin edes pesuhuoneeseen silloin kun suihku on auki...Mutta yksikään keino ei ole tehonnut - HELP - KOIRAKUISKAAJA CECAR MILLANA paikalle kiiruusti opettamaan kahdessa minuutissa miten pukitteleva koira opetetaan suihkuun!!!...

Joten sitten teen niin että Mintulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuolla tai tulla suihkuun...se varmaan valitsis tuon ekan vaihtoehdon JOS sais valita.....Kiemurteleva koira jalkojen väliin tiukasti puristettuna pesen ja rapsuttelen ja kehun ja kiroilen (hyvin kauniilla äänellä) niin ja ne namit oon jättänyt pois, en anna namia koska koira ei yksinkertaisesti tottele mua pätkääkään.

Minttu ravistelee ja kiemurtelee ja tekee kaikkensa että pääsis vapaaksi ja pois KAMMOTTAVAN suihkun alta ja mä vaan lauleskelen itsekseni, etten sais hermoromahdusta ja sitten koira onkin pesty ja siinä vaiheessa kun yritän saada pyyhkeen käteeni litimärkä otus livahtaa karkuun jalkojen välistä ja rypee onnellisena sohvalla ÄÄÄÄKKKSSS!!! 

Sitten meillä onkin puhdas ja hyvältä tuoksuva koira ja märkä pahalta tuoksuva sohva....

No joka tapauksessa Minttu oli varmaan syönyt jotain sopimatonta koska tuli ruikulle - epäilin kyllä jonkin aikaa että koko ruikkkutauti oli vaan stressin vaikutusta kun pesin sen väkisin.....tai sitten se teki mulle tahallaan paskaiset temput.

                                               

Mitäs siinä tuijotatte - yrittäkää itse olla paskomatta maton päälle kun kukaan ei herää vaikka kuinka pyydän ulos

Mutta eiköhän se todellisuudessa kuitenkin ollut syönyt jotain sopimatonta, ei kai se nyt noin pahasti mulle kostais pientä yhteistä iloista suihkuhetkeä...??

Minttu oli vaisu pari päivää ja olkkarin kallis matto meni pesulaan..siis meillä on muutama matto lattiassa ja nekin kalliita vaan sen takia että ne ei kerää yhtään koirankarvoja eikä niissä näy vaikka niiden päällä rypis sika suoraan kuralätäköstään...Täytyy sanoa että ne matot on kyllä hintansa moneen kertaan ansainneet, muita mattoja saan pestä ja putsata koko ajan mutta nää on aina puhtaan näköiset.

Mutta kun sellaisen maton päälle löräytetään yön aikana kolme vetelää ihan kammottavalta haisevaa paskaläjää niin kyllä sitten on matto jo vietävä pesulaan  - Ja kiireesti. Itse ne piti tietty ekana vähän putsata, mutta taikuri en minäkään ole, kyllä haju jäi vaikka matto putsaantuikin ihan siistiksi - se ihmematto todellakin puhdistui ihan kauniin näköiseksi mutta eihän sitä hajua saanut millään pois.

No se ruikkutauti maksoi 48 euroa ja bensat päälle. Nyt matto odottaa joulua komerossa. ihmettelin maton pesuhintaa..jumankekka matto ON aika iso mutta tavallisen ison maton saa jo alle 50 egen mistä tahansa mattoliikkeestä tai marketista. Ellei tuo olis ollut erikoismatto niin eihän olis ollut mitään järkeä pesettää sitä kun uuden saa samalla hintaa!!!!

Mä pesen aina matot kesällä mattorannassa eikä se maksa kun mäntysuopapurkin hinnan....Mä suorastaan järkytyin pesuhintaa ..hyvä etten itse saanut ruikkutautia siitä järkytyksestä...Siis 288 mummonmarkkaa yhden maton tavallisesta pesusta, se kun ei tarvinnut edes mitään erikoispesua!

Pari päivää meni ennenkuin Minttu oli oma itsensä. Se oli vaisu ja makaili ja juoksi pihalla vähän väliä. Sitten tauti oli ohi ja Minttu oma iloinen itsensä...tosin ei niin riehakas kuin ennen juoksua, sen luonne muuttui paljon rauhallisemmaksi tuon toisen juoksun jälkeen....oliskohan Mintusta tullut aikuinen?

No tää meidän remontti on edennyt siihen vaiheeseeen että kaikki romut on ympäri huushollia mutta mitään uutta ei ole vielä aloitettu. Tein kamalan homman viikonloppuna kun tyhjensin koko ison romukomeroni ja kannoin siellä kaikki roinat makkarin nurkkaan. Ja kaikki sellainen jota ei enää tarvita  ja joka on täyttä romua - heitin suoraan kaatiskuormaan peräkärryyn. Peräkärry oli sittten täynnä vanhaa romua ja ehdin juuri ja juuri heittäytymään lähes kuolleena petin pohjille kun Anne rymistelee laumansa kanssa sisään ja ilmoittaa pirteänä että nyt lähdetään metsälenkille...ääähhh..enhän mä jaksanut millään, mutta pakkohan se oli kerätä kipeät luunsa petin pohjalta ja lähteä talsimaan noin 10 kilsan lenkkiä.

Markku lähti mukaan ja niinpä me sitten päätettiin että kun kerran mennään niin mennään sitten hiukan hjuumorilla ja Anne otti mitä omituisempia kuvia ja mullakin óli pikkukamera mukana joten otin muutaman kuvan.

                                         

MINÄ sitten ilmoitan että olen tämän metsän kuningatar!

                                          

No siitä vaan - ei vois vähempää kiinnostaa.....Miks mun pitää maata tässä kuvattavana?

                                           

No ota nyt sitten se kuva kun mä poseeraan...juoksisin kyllä paljon mielummin tuolla metsässä...

                                          

Ootas nyt vähän kun löydän hyvän poseerausasennon...eikös "Huippumalli haussa" ohjelmassa Tyra Banks aina painota pitkän hoikan joutsen-kaulan näkymistä....?

                                           

Mitä ihmettä toi Metku höpisee??? Kummallinen nokinenä....

                   

(Toivo) Mä kärsin suunnattomasti...kauanko vielä pitää maata tässä kun karhuntalja...?

                                     

No niin te kapiset karvakorvat - onko kaikki nyt paikalla?

Meidän perhe on hiukan pimeä..siis keskimmäinen poika on aina ollut lujasti sitä mieltä että hän on vahingossa sairaalassa vaihtunut ja odottelee edelleen tietoa siitä että joku aatelinen hieno perhe löytää lopulta hänet ja vie takaisin oman "järkevän" perheensä pariin...hmmm....valitettavasto Anne ja Juha on niin samannäköiset että lapsena niitä ei edes erottanut toistaan valokuvien perusteella. Mulla on kuvia joista en tiedä kumpi on kuvassa.

Joten on erittäin epätodennäköistä että kukaan paroonitar tai muukaan "hieno" ihminen tulee ilmoittamaan että sairaalassa on 30 vuotta sitten tapahtunut hirvittävä virhe Mutta onhan se hyvä että perheessä on myös yksi "normaali" jäsen....Se saa aina vähän itsetunnon nouseman kun on sentään saanut aikaan myös yhden sivistyneen lapsen..nää muut onkin sitten enemmän tai vähemmän outoja tapauksia....

Mutta metsälenkki oli tosiaan aika riehakas...Markku tosin mennä huiteli edellä eikä suostunut samaan pelleilyyn että ei kai se Juha-omena ole sittenkään niin kauas puusta pudonnut. Meillä oli kyllä tosi hauskaa ja koirat tietenkin ottivat osaa ihan täysillä...joo oli hyvä että mut raahattiin väkisin metsäään vaikka henki melkein lähtikin jo aamusiivoamisissa..tai siis sekoittamisissa...

                                                       

Siis kuvaahan EI OLE yhtään käännetty, lenkillä nyt vaan on pikku mäennyppylöitä.....

                                                        

Joo - ja lenkillä on myös hemmetin sudenkuoppia!!!!

                                                         

Lenkin varrella on myös Mörkökivi jossa mun PITI poseerata ihan kaikessa rauhassa ja kunnolla, mutta tää He*#"#"n lauma hyökkäs mun kävelykepakkoni kimppuun ja tuloksena oli taistelu kepakosta...

                                                          

Sitten PITI ottaa kaunis kuva musta ja Metkusta mutta Metkun korva meni suoraan mun sieraimeeni ainakin keuhkorakkuloihin asti ja tulos oli tällänen kuva...Ehkä en ole ihan huippumalli-ainesta ja myös Metku veti korvan kiireestii luimuun kun puhaltelin jättikorvaa pois keuhkoputkistani....

Markku kävi myös taas Sirun kanssa karpalossa ja luojan kiitos Minttu söi mun saappaani viime kesänä, että mun ei tarvinnut lähteä mukaan suolle rämpimään...suuret kiitokset Mintulle siitä ahkeroinnista.

Mä tykkään poimia mustikoita ja puolukoita ja sieniä mutta inhoan karpaloiden poimimista koska se on niin kylmää ja selkään ottavaa hommaa että ei käy mulle. Nyt Markku sitten kituu ja valittaa selkäänsä ja niskaansa kun suolla oli niin kylmä tuuli että se meinas jäätyä sinne.

Me vaan mentiin Mintun kanssa pitkä tuttu metsälenkki tuossa lähellä ja siellä Mintulla ei ole mitään ongelmaa vaikka Sirua ei olekaan mukana - pääasia että saa juosta vapaana. Joka kiven päälle pitää kiivetä koska meillä on muutama "namikivi" jonka päälle kiipeämisestä saa aina namin - Minttu on sitkeä ja yrittää saada nameja vähän joka kiven päältä vaikka ei ole ikinä saanut kuin niiden oikeiden namikivien päällä. Mutta kannattaa aina yrittää...eihän sitä tiedä koska natsaa...

                                                         

Hmm...mitenkähän täältä pääsee alas.....

Lisäsin tuohon sivuuun taas myös kauniin pikku Nasun kuvan...Nyt koirat ovat Timon ja Emman yhteishuoltajuudessa ja Timo toivoi että Nasu olis myös täällä mun blogilla...onhan Nassukka suuri (ööhh..siis kooltaan kylläkin pieni) osa meidän elämää.

Hienoa että asiat meni noin ja Emma + Timo on kavereita ja ihanat pikkukoirat on onnelisia kun saavat olla yhdessä ja kuitekin molempien luona vaikka eri paikassa asutaankin. Ja on tosi kiva nähdä Nasua ja Manua kuten ennenkin. Ne on niin ihania pikku ilopillereitä kun itsellä on näitä isoja karvaisia kavereita - ja Minttu on onnessaan kun näkee Manun..kuten myös toisinpäin ja Siru paimentaa Nasua kuten ennenkin ja kulkee nenä kiinni sen hännässä tärkeän näköisenä

                                                            

Voi sentään..tuossaha lentää kammottava KÄRPÄNEN! .. Tämä kuva on jo edelliskesältä, enää reipas Nassukka ei pelkää kärpäsiä

Ei ero tarkoita sitä että ei vois olla kavereita jälkeenpäin.-Siitä suuri kiitos Emmalle -ja tietenkin myös Timolle