No nyt se sitten alkoi, mä päätin kun Minttu sai TAAS uuden korvatulehduksen että nyt aloitetaan se Barf-ruokinta...Mikäli joku ei tiedä (ja miten kaikki tietäiskään) mitä Barf-ruokinta tarkoittaa niin se on täysin raakaravinnon syöttämistä koiralle.

No eihän siinä mitään ongelmnaa olis mutta kun tässä raakaravinnossa on noin puolet lihaa ja puolet raastettua vihannesta...no meidän kärpäslätkäkorva kun tottui juuri että se voi syödä rakaa jauhelihaa pelkäämättä että jauheliha hyökkää kupista sen kimppuun ja syö sen...No sitten kuppiin isketään omituiselta haiseva mössö jossa on kesäkurpitsaa, kaalia, salaattia, porkkanaa, tomaattia ja lihaa sekoitettuna epäilyttävän näköiseksi mössöksi.

Mä tein pari päivää itse näitä mössöjä ja Minttu oli suorastaan kauhistunut ja piti pienen dieetin, mutta eihän koira itseään nälkään tapa joten se alkoi pikku hiljaa lähestyä varovasti hiipien omaa kuppiaan ja kurkisti vielä kupin reunan ylitse että mikään kamala vihannesotus ei hyppää sieltä silmille...Pakkohan se oli sapuskansa syödä kun ei muutakaan annettu ja niinpä Minttu nieli urheasti pelkonsa ja söi silleen huulet taakse vedettyinä pelkillä hampaillaan näykkien koko kupillisen..varmuuden vuoksi se vissiin piti huulet kaukana ruuasta että jos sittenkin sieltä joku ihme himu-kaalimato puraisis sitä huuuleen...Ehkä asiaa auttoi vähän myös Siru joka kuolasi vieressä, annoin samanlaista mössöä Sirulle ja sille se kelpasi oikein hyvin.

No eilen sitten päätin lähteä oikein Barf-kauppaan ja siellä tehtiin Mintulle ihan oma räätälöity ruokinta-ohjelma vitamiineineen ja öljyineen kaikkineen. Ostin sellasta valmista mössöä johon on kaikki jauhettu yhteen valmiiksi ja puolet on luu-lihamössä ja puolet sitten sitä vihannes/lihamössöä.

Hinta oli melkoinen viikon satsista, mutta mä en nyt laske euroja jos vaan sais Mintun irti tuosta korvatulehduskierteestä. Kalliiksi se tulee eläinlääkärissäkäyntikin ja lääkkeet päälle. Vaikka Mintulla on vakuutus niin on siinä omavastuu kuitenkin.

No joka tapauksessa tää Barf-kaupan mössö olikin Mintun mielestä oikein hyvää ja se meni heti kupista ja kuppi vielä nuoltiin tarkkaan ettei mitään jäänyt hukkaan. Siru-parka saa nyt jäädä ilman Barffia koska se pystyy syömään ihan tavallista koiranruokaa ilman ongelmia, se saa väliin kyllä raakaa lihaa josta se tykkää kovasti. Sirru on aina ollut sellanen sekasyöjä eikä se pelkää mitään ruokaa.

No nyt kun saatiin tää punainen paholainen syömään Barffia niin huomasin jotain outoa, se on syönyt nyt muutaman päivän pelkkää Barf-ruokaa ja se on pirteä kuin peipponen......äähh.. siis sanoisinko hiukan liiankin pirtsakka...

Eilen lähdettiin lenkille metsään ja tää lättäkorva kiiti tuulen lailla ympäri metsää ja mä kiljuin kun palotorvi että sain sen tulemaan välillä näkyville...MINTTU HOP..HOP...HOP..ja sitten jonkun puskan takaa ryntää punainen otus suoraan päin hyppien riemuissaan. Siis koko reissu meni siihen että huutelin Minttua ja heti kun sanoin "vapaa" niin se lähti kun rusakko makuulta - Jopa Siru jäi jälkeen ja ihmetteli kovasti että mikä ihme laiskimus-luiskimus kaveria on puraissut. No mä kun en yleensäkään ole niiin kovin kaunopuheinen niin karjasin lopulta sellasella karmealla äänellä että " MINTTU, SENKIN HE***TIN KAPINEN KARVAKORVA, ALA TULLA TÄNNÄ JA ÄKKIÄ!!!

No eikös polulla kallion takaa samalla ilmestynyt sellainen pieni mummo pienen karvaisen pikkukoiran kanssa....Hmmm...mulla oli hihat kääritty ylös kun oli niin helkkarin hiki ja mulla oli keppi kädessä kun käytän aina jotain kepakkoa metsässä kävellessä niin en kompuroi ollenkaan niin paljon...kai mua nyt pelästyy isompikin ihminen kun pikku mummo pikku koiran kanssa.... Kai se mummo aatteli että se keppi on koirien hakkaamista varten ja mummo livahti kiireesti ohitse pikku karvaturrinsa kanssa silleen vähän pelokkaan näköisesti. Aattelin että uskaltaakohan se enää ikinä tulla siihen metsään koiruliininsa kanssa.

Mä olin kerrankin hiljaa, en uskaltanut sanoa mitään vaan oli vähän korvat punaisena että miksiköhän hirviöksi se mua luuli. No Minttu hyppelehti esiin jonkun kiven takaa aina yhtä iloisena ja häntä innokkaasti heiluen. No pääasia että koirat on onnellisia, mitäs siitä vaikka mua luullaan kepakkohirviöksi ja koiranhakkaajaksi ja vaikka miksi ilkimys- koiranomistajaksi......

Viikonloppuna tehtiin muutaman hengen voimin lenkki samassa lähimetsässä ja mukana oli myös Toivo, Viljo + Metku. Aikamoinen vilinä oli ja lumi lensi kun koiralauma rymisteli menemään. Me mentiin lumisotaa koirien kanssa ja tais siinä muutama meistä ihmisistäkin saada lumipallosta. Koirista on NIIN hauskaa kun niille heitellään lumipalloja ja ne yrittää pyydystää niitä ilmasta...ja sitten ihmetys että minne hittoon se pallo oikein katos...??

                                               

No niin antaa tulla vaan - mä odotan !!!!

                                                

(Minttu) Tän mä nappaan.....(Viljo) Älä unta näe...sä et sais kiinni rekkaakaan...

                                                      

(Minttu) Juhuu mä sain sen ihan kokonaisena kitaani...(Viljo) Hmm..Katos vaan rättikorvaa...

                                                      

(Metku) MÄ KANSSA.....MÄ KANSSA!!!!!!!!!

                                                        

(Metku) Tota noin...miks mä tässä oikein seison???? (Viljo) Voi pyhä sylvi sentään tota nokinenää...

                                                            

(Siru) MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU????  Mä tulen myös leikkiin mukaan..mulle kanssa palloja ja sassiin....

                                                              

(Siru) No niin MISSÄ SE PALLO VIIPYY  HOPI HOPI NYT ÄKKIÄ senkin hidas ihmisolento...

                                                                

(Siru) TÄN MÄ OTAN KIINNI..Todellisuudessa lumiklöntti lätkähti just Sirun kitaan ja Siru mätkähti kiveltä alas lumipaakku suussa ja sen jälkeen se söi koko paakun.....valitettavsti kamera ei pystynyt tallentamaan kun epäselviä hahmoja tästä tilanteesta.

Jokainen sai vuorollaan pyydystellä palloja, Metku ei oikein ollut vielä asiassa mukana, se ihmetteli että mitä ihmettä noi isot koirat oikein riehuu...Mutta vauhtia silläkin riittää ja siitä on kasvanut tosi kaunis bortsu, nyt kun se ei enää näytä niin hirven ja kojootin risteytykseltä vaan se alkaa olemaan hyvin sopusuhtaiinen pieni pirtsakka bortsu, niin täytyy sanoa että siitä kasvaa varmaan tosi kaunis aikuinen koira. Koosta ei osaa vielä sanoa muuta kun että ei siitä ainakaan Toivo-jättiläisen kokoista tule. Toivo painiikin ihan eri sarjassa näiden muiden kanssa. Sillä riittää päätä ja koipea vaikka muille jakaa...   Viljo oli liian nopea, sen lumipallonpyydystämisestä en saanut hämärässä metsässä kuvaa vaan kuva oli yhtä sotkua,eihän nääkään hyviä ole koska hämärässä kamera ottaa kuvan tietenkin pidemmällä valotusajalla..

                                         

HAA!!!!!! Lumipallo tulossa - tuon mä pyydytän.....

                                        

(Minttu + Viljo) Katotaan miten isopään käy....

                                         

(Toivo) Mihin hittoon se katos? (Viljo+Minttu) HAH.. HAH.. HAH....tää oli hauskaa:)

                                          

(Viljo) Vähän mä kadehdin noita Toivon munia......

                                               

(Minttu) Mä haluun kanssa uudestaan lumileikkeihin! (Toivo) UUUUPPSSS......

Ensi viikolla Mintulla on lonkka+kyynärkuvaus...saa nähdä millaiset lonkat neitokaisella on..Hmmm...ainakin Minttu on edelleen hyvin elastinen ja taipuu vaikka solmuun, mutta tollerit kuulemma ovatkin aika notkeita. Mintun asennot on hyvin erilaisia kun noilla muilla, sen koivet  menee mitä omituisempiin asentoihin..mutta ehkä se vaan kuuluu asiaan..

Sitten kokeilin tämän koirakuiskaaja Cesar Millanan keinoa Mintun rauhoittamiseksi kun sen korvia hoidetaan. Minttu kun tuppaa juoksemaan karkuun ja sitä saa pyydystellä kiinni ja sitten se kiljuu kun sikaa tapettais kun sen korvia vaan PUHDISTETTAAN...puhumattakaan siitä kun korviin laitetaan oikein lääkettä. Mä sitten päätin yrittää miten saan aikaan oikean energian ym. mitä olen pitänyt ihan hölynpölynä...Pyydystelin Mintun kiinni ja otin sen nisksata lujan otteen ja kaadoin sen hyvin hellävaraisesti kyljelleen...Cesar käyttää huomattavasti rajumpaa otetta mutta mä tein tästä oman paljon hellemmän version. Kumma kyllä kun ote niskassa oli hyvin jämäkkä ja mä yritin saada itseni niin rauhalliseksi kuin mahdollista ja olin "oikeassa mielentilassa" kuten Cesar sanoo, niin Minttu rauhottui...

Ekana sillä takakoipi sojotti jäykkänä pystyssä, mutta kun kiristin pikkasen otetta niskasta ja silittelin sitä niin se rentoutui kokonaan. Sitten korvanpuhdistus ja Minttu kuunteli sitä ihan rauhallisena..siis ihme oli tapahtunut...Ei enää kiljuvaa ja vastaanpistävää koiraa vaan ihan rauhallinen ja tyytyväisen oloinen tollukainen vaikka korvaa ronkittiin.

Kun olin saanut kaikki "hoitotoimenpiteet" tehtyä niin tein sille kokovartalohieronnan siinä kun sen makasi rentona kuten Cesar suositteli että koiralle jää hyvä muisto korvanpuhdistamisesta ja lääkitsemisestä. Minttu makas kun lötkö raato ja piti välillä ihan tarkistaa että kuoliko mokoma rättikorva mun käsittelyssäni kun se ei yrittänyt yhtään pyristellä vastaan.

Mutta Minttu nautti koko jutusta ja sitten vielä hieronta päälle oli niinkuin piste iin päällä...joo kyllä mun ajatukseni Millanin "oikeasta energiasta" ehkä jonkin verran muuttui...Yleensä olen nauranut koko jutulle kun mies kellistää kaamea murisevan, ihmisiä raatelevan pedon ja tekee siitä hetkessä kiltin kotikoiran...hmmm....Ihan en vielä niele noita juttuja kokonaan, mutta kyllä niissä jotain ideaa saattaa olla, koira kuitenkin vaistoaa asioita ja se huomaa heti jos sen käsittelijä on epävarma tai pelkää.

Näillä eväillä jatketaan...