Nyt on sitten maailmankirjat sekaisin kun meidän lörppäkorva-tolleroisen roikale joka on istunut aina ekana autossa ennenkun ollaan kunnolla saatu edes perä auki - on saanut jonkun ihmeen koppikammon......Tää on kammo joka ilmenee vaan ja ainoastaan silloin kun mukana on Toivo, Viljo ja Metku. Ja tää koko lauma on matkustanut kymmeniä kertoja yhdessä eikä ikinä ole ollut yhtäkään tappelua eikä edes murinoita vaan kaikki on olleet ihan onnellisena ja odottavaisena että mihinkäs nyt mennään.

Ekaa kertaa Mintun kammo ilmeni jo joulukuusta haettaessa, silloin sain sen kuitenkin autoon käskemällä ja unohdin koko asian. Nyt lähdettiin Annen kanssa sen uudelle talolle ja koko lauma tietty mukaan. Kaikki hyppäsivät innolla autoon ja ihmettelin että minne hemmetin kuuseen se Minttu katos...no se istui meidän oven takana odottamassa takas sisäänpääsyä. Mä houkuttelin sen lopulta nameilla autoon ja kun se hyppäs perään niin se oli heti ihan OK.  Ei luimistellut eikä yrittänyt pois eikä saanut mitään paniikkia vaan oli ihan onnellisen tuntuinen ja rauhallinen Kun päästiin perille niin se hyppäs innoissaan muitten kanssa pois autosta ja tutki muiden kanssa kovalla innolla Anne uutta pihamaastoa jossa onkin paljon tutkimista.

                          

HAA...koirille häkit..mä kyllä vähän luulen että koirat ei siellä tule paljon olemaan....

                            

(Siru) Plääh...mä en ainakaan suostuis meneen tonne häkkiin....(Siru ei ole siellä ikinä käynytkään, muut koirat kyllä)

                                

(Minttu) Mä menin mutta en osannu ulos...masentavaa.....

 

Me kaiveltiin isoja rakennuksia jotka ovat pihassa ja jonne entiset omistajat ja jo sitä aikaisemmat omistajat ovat jättäneet kaikenlaista hauskaa ja mielenkiintoista vanhaa roinaa. Anne osti talon nimenomaan niin että romut saavat jäädä ja sieltä löytyikin varsinaisia aarteita. Vanhoja ihania huonekaluja joista saa itse kunnostamalla tosi hienoja. Mä kun onneksi olen joskus hamassa menneisyydessäni käynyt jopa entisöintikursseja.

Pihassa on isot koira-aitaukset joista koirat pääsee myös sisätiloihin luukun kautta. Toivo keksi ekana miten luukkua käytetään ja lopulta koko lauma pääsi sisään aittaan. Kun piti mennä ulos samasta luukusta niin Metku ja Minttu ei oikein ymmärtäneet miten hitossa luukkua käytetään...ne jäi kiljumaan sisälle kun muu lauma rymisteli luukusta pihalle. Anne päätti ryömiä häkkiin ja näyttää ulostulon mutta samassa kaksi paksua otusta yritti ängetä ihan yhtäaikaa luukusta pihalle..hmmm...joo lopulta ne sai ängettyä itsensä ulkohäkkiin ja olivat onnellisia uudesta "keksinnöstään"...

Sisällä purettiin tavaroita laatikosta ja lauma tietenkin innolla tutki koko talon. Siru ja Minttu olikin jo käynyt mun ja Markun kanssa talossa ja Anne oli käynyt myös oman laumansa kanssa siellä joten tuttuhan se talo jo alkaa niille olemaan. Naapurissa asuu myös koiria molemmin puolin ja ne koirat ovat vapaana . Toisen naapurin kiltti paksu vanha koiranpulleroinen käy aina morjensatamassa meitä kun ollaan pihalla ilman koiria....nyt pulleroinen päätti tulla katsomaan mikä ihmeen meteli pihasta kuuluu ja Toivo huomasi ekana pulleroisen ja lähti hiipimään kohti.....kun pulleroinen näki koko lauman se päätti että ehkä sittenkin on turvallisinta mennä takas omaan pihaan....kyllä ne vielä moneen kertaan kohtaa toisensa koska aitoja ei tontin ympärille saa ennen kevättä. Toivo oli ihan ystävällisen oloinen kuten muukin lauma, mutta parempi on kuitenkin katsoa ettei vahinkoja satu. Vielä nää koirat ei osaa pitää pihaa omana reviirinään joten nyt olis hyvä aika oppia tuntemaan myös naapurin vapaat koirat.

                              

Kaunis puoliksi syöty omena odottaa pomijaansa...ehkä tilhi tai joku voi vielä syödä sen kokonaan,  Annen uusi piha on ihan täynnä vanhoja omenapuita:)

 

Kun oltiin lähdössä pois ja aukaistiin takaluukku niin tää meidän punainen lörppäkorva katos kun kusi lumeen, eikä sitä löytynyt mistään eikä huutelut auttaneet...sen koppikammo iski taas kun piti hypätä autoon.

Lopulta se löytyi maastoutuneena punaisen saunarakennuksen seinän viereen matalana ettei vaan kukaasn huomais....ÄÄÄRRRHHHH.......Anne lopulta kantoi punaisen vastaan pyristelevän lölleröisen autoon ja heti kun se pääsi perään istumaan muiden kanssa niin ei sillä ollut mitään ongelmaa...jostain syystä SUURI ongelma on vaan autoon hyppääminen kun siellä on muita koiria.....

Tätä samaa on nyt sitten ollut aina kun Annen koirat on mukana, muuten se menee autoon Sirun kanssa aivan kun ennenkin....ihmeellinen otus....Minttu tykkää kovasti Toivosta, Viljosta ja Metkusta ja leikkii niiden kanssa kaiken aikaa ja on porukassa muutenkin ja nukkuu sohvalla kylki kyljessä vaikka koko lauman kanssa. Mä en vaan nyt käsitä mikä hemmetin kammo tai paniikkihäiriö meidän tolleroiseen iskee kun sen pitää hypätä autoon muiden kanssa......Annella ainakin on hauskaa kun metsästelen punaista paholaista ympäri pihaa ja Minttu juoksee karkuun edellä...TODELLA RASITTAVAA!!!!!!

Mä ymmärtäisin jos jotain olis sattunut joskus, mutta mitään ei oo ikinä tapahtunut auton perässä, ei pienintäkään erimielisyyttä lauman kesken...tää on mulle ihan täys suuri mysteerio.....Jotain ihmettä Mintun korvien välissä nyt liikkuu.....

No sitten mä sain ostohysteriakohtauksen kun mentiin Ikeaan oikein peräkärryn kanssa kun Anne tarvitsi kaikenlaista uuteen asuntoon - kun muuttaa 43 neliön kaksiosta kaksikerroksiseen omakotitaloon niin väkisinkin tarvitsee kaikenlaista tavaraa - varsinkin kun nyt on päätetty että osa tavaroista saa jäädä suoraan vanhaan asuntoon josta ne raijataan suoraan kaatikselle.

Vuosien kuluessa aikas monta koiranpentua (niin ja Hullu-Hipi ) on kalvaneet Annen halpishuonekaluista suurimman osan jalkoja ym. joten ne saa nyt sitten mennä tiensä päähän kaatikselle, niitä ei kehtaa viedä edes kierrätyskeskukseen....

Me sitten kurvattiin Ikeaan ja mä en oikein tajua mitä ihmettä Anne ja Markku oikein meinas kun en mä huomannut itsessäni mitään outoa, mutta nää kaks tyyppiä sano että mulla alko silmät kiiluun ja hypistelin kaikkea ja juoksin paikasta toiseen ja huutelin että TULKAA KATSOON TÄÄLLÄ ON TÄLLÄNEN ja TÄÄLLÄ ON TÄLLÄNEN ja olin kuulemma ihan ekstaasissa......No hemmetti soikoot - harvemmin mä pääsen ostoksille niin että tavaraa voi vaan lastata kärryihin eikä se maksa itselle mitään 

Annen ostostyyli oli että mä otan tän ja tän ja tän...siinä ei paljon hypistelty eikä mietitty, Anne oli netistä katsonut kaiken mitä halus etukäteen ja mä sitten juoksentelin pää kolmantena jalkana ja hypistelin joka hemmetin esinettä ja huonekalua ja olin ihan ostohuumassa.....Näytin Annelle isoa harmaata mattoa joka maksoi 19.50 ja Anne sano vaan että heitä kärryihin ja mä olin ihmeissäni kun mun aikani matto-osastolla olis ollut noin pari tuntia...nyt kaikki meni kun nopeutetussa filmissä ja MUN OLI PAKKO EHTIÄ HIPELTÄÄN IHAN KAIKKEA!!!!

Kun olin viimeksi Ikeassa niin mulla meni siellä yli 5 tuntia...hmmm..nyt ei mennyt mutta varmaan joka esineeseen mun oli pakko koskea.....Anne sano että jos mamma sais lottovoiton niin se sekois ihan täysin ja ostais kaupat tyhjäksi...Mä ihmettelen itsekin sitä että en juuri koskaan käy kaupoissa ja inhoan yli kaiken shoppailua....mutta kun pääsen kauppaan niin sekoan totaalisesti......Ehkä siitä syystä en juuri kaupoissa kiertele.

Siis jos MIntulla on autohysteria niin mulla on sitten ostohysteria....joten emäntä ja koira lopulta alkaa muistuttamaan toisiaan...niinhän se on...Sirun lailla mä jo kiljunkin aina ja saan hysteeisiä kohtauksia (siis vaan kaupassa, en onneksi muualla) mutta Mintusta näköjään saan myös vaikutteita (paksu ja aikalailla omituinen) .......vai onkohan sittenkin Minttura saanut ne ominaisuudet multa...

Eilen Nasu ja Manu olivat hoidossa ja päätin urheasti lähteä koko neljän koiran kanssa lenkille vaikka olikin aika viileä ilma. Puin Manun ja Sirun lämpimästi ja etsin kaikille hihnoja ja Manu sai Mintun vanhan  kauniin vaaleanpunaisen bling bling-kaulapannan kun sillä ei ollut mukana pantaa. Olin jo lähes litimärkä hiestä ennenkun pääsin edes ovesta ulos kun koiralauma odotti ovella ja Nasu ja Siru piti oman konserttinsa innoissaan ja Manu piti ihme kurnutusta...vain Minttu odotteli kauniisti että mammakin joskus sais vaatteet päällensä.....Heti kun astuin ovesta ulos ja pääsin rappuset alas tää helvetin lauma veti mut mahalleni kadulle jossa oli ihan sikaliukasta kun aura oli vetänyt kadun ihan sileäksi.....Römmin pipo silmillä pystyyn ja vilkaisin vaivihkaa ympärilleni ettei vaan kukaan olis huomannut, onneks meidän katu on hiljainen päättyvä tie joten ei siellä paljon ketään ikinä kulje. Suoristin piponi ja päätin urheasti jatkaa matkaa, koirien hihnat jalkojeni ympäri kymmeneen kertaan kietyneenä..

Vetämisestä voin syyttää vain Minttua ja Manua, eihän Nasun vetäminen tunnu missään eikä Siru vedä yleensä ollenkaan. Manulla on yllättävän paljon voimaa kun sen mennä pörskyttää eteenpäin kun kröhivä vanha autonmoottori....

                              

(Manu) Täällä alkaa paleleen varpaita...(Siru) älä valita vaan kasvata karvat niinkun mullakin on senkin kaljurotta.....

 

Päätin että Nasua en edes päästä vapaaksi koska en luota siihen, sen etsimiseen kun on joskus mennyt muutama tunti kun se on saanut jonkun nartun hajun nenäänsä ja kadonnut kun pieru Saharaan.....Nasu kun on miäs oikein isolla M:llä 

Päästin kuitenkin Manun vapaaksi koska se on aina ollut mulla vapaana ja totellut oikein hyvin.....no nyt ei sitten totellut  - Mä huutelin sitä kun se starttas metsään kun kiimainen rusakko ja mä perässä kun huohottava vanha kameli.....Huusin Sirua etsimään Manun ja Minttu riemuitsi kun otti kaiken leikkinä. Eihän se Manu kauas mennyt, mutta pelästyin että se karkaa. Sain lopulta houkuteltua Manun namilla viereeni ja laitoin senkin varmuuden vuoksi hihnaan......Laitoin Manun, Sirun ja Mintun hihnat yhteen niin Manulla oli mahdollisuus juosta pidemmälle kun vaan lyhyessä hihnassa, Nasulla oli fleksi jolla se pääsi pitkälle ja omat koirat on yleensäkin aina vapaana.

Kävin kuvailemassa koiria lumikinoksissa ja heittelin niille lumiklönnetttejä ja Siru oli ihan ekstaasissa ja kiljui kun hinaaja....niin ...koskahan se ei kiljuis...

                            

(Siru) Tää lauma hiukka häiritsee mun mietiskelyäni....

                             

(Minttu) mamma aikoo heittää lumikökkärettä!!!!  (Manu) mä lähden vetään täältä.... (Nasu) MITÄH...LUMIKÖKKÄRETTÄ...mä en halua lunta niskaani..... (Siru) Häh...mitä mä kuulin?

                                 

(Siru) MAMMA ÄKKIÄ SITÄ LUNTA TÄNNE!!!!!

                                  

(Siru) ALA NYT JO HEITELLÄ (Minttu) Ääähhh...mun korva-parkani...mulla on liian äänekäs isosisko....

                                      

(Siru) no niin nyt alkaa tapahtuun......

                                        

(Siru) MÄ NAPPAAN SEN....( Minttu) Hmm...mielenkiintoisen näköinen lumipallukka...

                                            

(Siru) Toi läski tollero oli edessä mä en saanut palloa kiinni...(Minttu) ei ihan osunut suuhun....

                                                

(Siru) Antaa tulla nyt niitä palloja....mä keskityn nyt oikein kunnolla ja seuraavan saan jo kiinni......(Tämän jälkeen en sitten voinutkaan kuvata Sirun ja Mintun hyppyjä kun heittelin niille lumiklönttejä joista Siru sai kiinni suurimman osan)

 

Kotiinpäin tullessa  kapealla metsäpolulla vastaan tuli mies kultaisen noutajan kanssa ja me mentiin kauas polusta odottamaan...Siru ja Minttu ei mene muiden koirien eikä ihmisten luokse ilman lupaa joten ne oli irti. Käskin ne vaan istumaan viereeni ja siinä ne istukin tosi kauniisti.....aina siihen asti kunnes Nasu päästi kamalan kimeän räkytyksen sille onnettomalle kultsulle ja se oli kun käsky Mintulle rynnätä katsomaan kultsua lähempää...no mä komensin Minttua, pitelin kiinni räyhäävää kärpäsen kokoista chiuahuaa (jonka ego on ainakin bernhardilaisen luokkaa) Siru katseli vähän ihmeissään että pitäiskö ehkä mennä jonnekin tai tehdä jotaikin, mutta katsoi parhaaksi pysyä vieressä...Manun silmät pullistuivat päästä kun se innolla katseli Mintun riehumista ja kuunteli Nasun räyhäämistä ja mun ääneni hukku jonnekin kimeän chihun äänen joukkoon.

Onneksi kultsu oli kiltti ja mies ei sanonut mitäään, mutta myönnän että katse kyllä kertoi aika paljon... Sain metsästettyä Mintun viereeni ja huohotin hetken kunnes sain henkeni taas kulkeen normaalisti...jatkoin matkaani miettien kuinka mukavan rauhoittavaa on lenkkeillä koirien kanssa.....Tutkimusten mukaan lemmikit kuulemma pidentävät omistajiensa elämää, mä epäilen vahvasti että meillä voi käydä päinvastoin...

Mutta kaikesta huolimatta meillä oli ihan kiva lenkki ja kun päästiin kotiin mentiin vielä omaan pihaan hetkeksi leikkimään.  Kyllähän noi kaikki koirat on ihania, en mä niistä luopuis ja Nasun ja Manun hoitaminen on kivaa kun ne on molemmat niin hitsin kilttejä ja hauskoja - ihan kaikesta huolimatta 

                               

Siis voiko tuon suloisempia pusuhuulia olla kenelläkään.......ööööhhh.....ihan kun... ..hmm..jätän sanomatta.....

                                  

(Nasu) Mä olen sentää KAUNIS verrattuna tuohon ruttukuonoiseen lörppähuuliseen pikkuveljeeni.....

 

Elämä koirien kanssa on vaan erilaista kun elämä vain omilla ehdoillaan, mä kyllä mielummin elän aika pitkälle koirien ehdoilla...ja kun ne käpertyy viereen sohvalle niin on ne vaan niin ihania ja kaikki ongelmat unohtuu kun näkee nukkuvan koiran huokailevan onnellisena.......Koirankarvoista mä en edes puhu mitään...ne kyllä lämmittää mukavasti myös ihmisen puserossa..

                                  

Jotta että silleen.....Annen ja Juhan Sing Star-laulua....ei totta viekööt oo laulunlahjoja suotu meidän perheessä kenellekään...