Mä tässä yritän pysyä istumassa tuolilla kun en jaksa sängyn pohjallakaan maata....siis mulle iski ihan kamala FLUNSSA

Eilen alkoi tuntuun siltä että olo ei oo ihan normaali ja jouduin ryömimään petin pohjille jo kolmen aikaan iltapäivästä.....Mulla oli mukavasti 7 koiraa hoidossa ja Metkulla oli ruikkutauti sekä juoksu (onneksi jo kohta loppumaisillaan) ja Toivo-setä oli ihan hurjana kun se yritti kivuta Metkun selkään kaiken aikaa...ÄÄÄKKKSSS!!!! Toivo joka tottelee aina kaiken ei uskonut mua kun kaksi sekuntia kun komensin sen maahan ja paikalleen ja vaikka mihin että se olis jättänyt Metkun rauhaan...mutta ei - se luikersi aina takas Metkun kimppuun ja Metku onneksi jo alkoi itsekin hikeentymään ja antoi lopulta Toivolle jo kunnolla hammasta kun Toippari häiristi sen leikkimistä Mintun ja Manun kanssa.

 Nasu ja Manu tulivat jo aamulla 8 aikaan ja Anne toi Toivon, Viljon ja Metkun aamupäivällä kun oli lähdössä salille ja sen huusholliin oli menossa sähkömiehiä korjaamaan Viljon aiheuttamia sähkövahinkoja. Metku on ollutkin hoidossa koko viikon sen jälkeen kun Wilhelm Walloittaja päätti pistää Annen yläkerran oven tuhannen p****n päreiksi ja siinä samalla haukata vieressä olevat sähköjohdot sekä valokatkaisijan...vaikka Viljo näytti hyvin tukka pystyssä olevalta kun Anne tuli töistä kotiin, niin ei se ainakaan ollut onneksi henkeään menettänyt.....Joten pojat on olleet nyt kotonaan ja tämä tytteli täällä meillä.

ONNEKSI Metkun juoksu näyttää nyt kohta olevan historiaa...nyt ei enää Nasukaan ole kiehnännyt sitä niin paljoa ja se on jo vahva merkki siitä että juoksu on ollutta ja mennyttä. Tänään Anne tuo vielä Metkun hoitoon varmuuden vuoksi. Toivottavasti ensi viikolla on taas rauha maassa ja Toivo-setä sekä Wilhelm Walloittaja rauhoittuneet myös.

Edellispäivänä tämä Metku neitokainen päätti syödä vaippansa (ohuen Libresse pikkuhousunsuojan) ja ehkä Libresse ei ole ihan tarkoitettu ravinnoksi koska sen jälkeen Metku onkin ollut ruikulla ja oon siivonnut sontia lattialta ja matolta ja eilen kun Anne toi Metkun niin se mokoma sonti sekunnissa lattialle ainakin kolmeen paikkaan...onneksi Anne ei ollut vielä ehtinyt lähteä joten rätti käteen vaan  

Siru on ollut onnellinen kun sen elämäntehtävä Nasu (lammas?)  on hoidossa ja Nasu hyväksyy ison perskärpäs-kaverinsa täysin. Minttu taas riemuitsee Manun ja Metkun hoidossa olosta mutta alkaa pikku hiljaa vissiin sekoileen kun ulkona on niin hemmetin kylmä että kunnon lenkkejä ei pääse tekemään enää ollenkaan. Joten Mintulla on ainakin kymmenen jalkaa kun se päästää pihassa menemään kun punainen salama - Metku kyllä voittaa juoksukisan mutta mitäpä pienistä . "Tytöt" on saaneet olla kaksistaan pihassa ja siellä ne näkyy kyllä viihtyvänkin. Siru ei käy kun äkkiä asioillaan ja nostelee tassujaan jo aika onnettoman näköisenä jos joutuu odottamaan oven takana pari minuuttia.

Kun kaikki seitsemän on hoidossa niin siinä on oma ruljanssinsa...ekana menee pojat + Minttu ulos ja Metku katselee onnettomana ikkunasta sohvan päältä kun lauma juoksee pihassa. Manu ei mene ulos muuta kun silloin kun on ihan pakko joten se pitää seuraa Metkulle ikkunapäivystyksessä ja Siru mörnöttää jossain murheellisena sen ajan kun Nasu on ulkona.

Sitten huudan "pojat" sisään ja Minttu tulee siinä samalla. Otan housut Metku-neidolta pois ja pidän jalallani Toipparin + Wilhelm Walloittajan + Nasun kaukana neitosesta ja päästän Metkun pihaan ja totta kai Minttu menee mukana...joten se juoksee sitten uudet kierrokset Metkun kanssa...ja hauskaa tuntuu olevan. Nyt pojat katselee haikaillen Metkun perään ikkunasta ja lauma on jo odottamassa oven vieressä että koska päästän tyttöset sisään. Siitä sitten housut kädessä odotan Metkua ja pidän taas innokkaat kosijat loitolla ja sujautan housut Metkun jalkaan.....

Niin ja kun tässä laskeskelin niin kohtahan alkaa Mintun juoksu että sitä samaa rataa sitten vaan jatketaan...tosin ilman Toivo-setää ja Wilhelm Walloittajaa ja Nasu + Manukin on hoidossa vain pari päivää viikossa tai sitten pidän lomaa enkä huoli yhtäkään urosta lähimaillekaan......Viikonloppuisin voi tulla kun omistajat on itse vahtimassa otuksiaan...HEH.....

                            

                               

No Minttu on vähän ihmeissään Metkun äkkinäisestä suosiosta...se ei oikein ymmärrä että miksi Viljo joka on ennen leikkinyt porukassa on nyt ihan erilainen ja miksi Toivo ei välitä Mintusta tuon taivaallista....ja Nasukin häärää vaan Metkun ympärillä. 

En tiedä osaako koira olla mustasukkainen, mutta ihan selvästi näkee että Minttu on ainakin ihmeissään. Se tuntuu purkavan innostustaan aika lailla myös meihin ihmis-raukkoihin ja hyppii ja koheltaa ja remuaa niin että tarvitaan norsun hermoja sen toilausten kanssa. Heti aamulla kun laahustin nokka vuotaen ja kuumeesta horjuen makkarista tää punainen paholainen iski salaa selän takaa ja oli hyvä etten ollut nenälläni lattialla....

Markun kimppuun se hyppii myös ja koska Markulta leikattiin tyrä toissaviikolla niin se ei sais rasittaa mitenkään itseään neljään viikkoon ja nyt Minttu on tallonut sen jalkoihinsa jo moneen kertaan......kaipa tyrä kohta uudelleen pullistuu tollasesta kohtelusta.....Markku ei pysty taluttamaan koiria ulkona, Sirun kanssa se kävi yhtenä päivänä kun pakkanen hiukan hellitti (-18 asteeseen)  

Siru kulkee nätisti eikä vedä mutta tottakai sattu niin että joku tuli lumipöykyn takaa koira pitkässä fleksissä ja koira hyökkäsi Sirun kimppuun ja Siru tietenkin rähähti myös ja veti hihnasta niin että Markun ex tyrä-parka oli kovilla.....Sen reissun jälkeen Markku hiippaili sängyn pohjille muutamaksi tunniksi.

Mä olen kulkenut Mintun ja Nasun kanssa lenkkejä ja myös Siru oli viime viikolla mukana kun oli hiukan lämpimämpää. Mä lähdin urheasti lenkille ja laitoin Sirulle paksun takin päälle ja omat koirat sai kulkea vapaana mutta Nasu oli hihnassa.

Totesin sitten kitkeränä että nää pakkaset on sekoittaneet koirien pään lopullisesti. Siru on aina totellut mua eikä ikinä ole mennyt kenenkään luokse ilman lupaa. Myös Minttu tottelee hyvin eikä mene vieraiden luo ilman lupaa.

Nyt koko reissu oli pelkkää tuskaa. Olin tuossa lähimetsässä jossa on aika hiljaista ja vain muutama tuttu koiranulkoiluttaja yleensä käyttää niitä reittejä. Mulla oli Nassukka hihnassa ja Siru ja Minttu riemuitsivat vapaana. Kuljin ja ihailin kaunista luontoa kun yhtäkkiä huomasin että eräs outo vanhempi mummeli tuli todella vanhan labbiksen kanssa vastaan. Komensin Sirun ja Mintun heti mun luokseni ja samalla se oli kun käsky hyökätä riemuissaan mummelin ja vanhan koiran kimppuun leikkimään....

Mä siis olin ihan kun puulla päähän lyöty...mitä ihmettä nää halvatun otukset oikeen meinaa...Ne oli sen mummelin kimpussa ennenkuin ehdin kieltää niitä ja mummeli meinas kaatua lumihankeen kun Minttu riemuissaan hypähti häntä vasten...Siis mistä nyt oikeen on kyse...???????

Mä kiljuin "jämäkästi" käskyjä ja kiskoin Nasua perässäni hihnassa ja yritin saada kiinni jommankumman karkulaisen niskavilloista mutta niin Siru kun Minttukin otti asian hippa-leikkinä. Lopulta sain harastua kiinni Sirua jostain paikkaa, tais olla selkäkarvat ja siinä vaiheessa Sirulle tuli järki takasin päähän ja se tajus mitä oli tehnyt. Se meni matalaksi ja oli NIIN katuvaisen näköinen ja mä jatkoin Mintun jahtaamista ja Siru oli maassa paikallaan kauniisti odottamassa.

Sain lopulta molemmat hihnaan ja pyysin ihan kauheesti anteeksi siltä mummolta jonka noi onnettomat otukset meinas lintata.....Siis mua hävetti ihan sikana koska ikinä ennen mun ei ole tarvinnut tuolleen komentaa koiria ja ne on aina totelleet käskyjä ihmisten suhteen. Mä jatkoin kiukusta puhisten matkaa,  kun ensin katsoin että mummo on varmasti kunnossa ja myös vanha labbis.....onneksi koirat osaavat ilmeisesti koirien kieltä koska labbis näytti tajuavan että kyse oli vaan leikistä ja sen häntä heilui iloisesti.

Kierrettiin aika pitkä lenkki ja kun tultiin kotiinpäin niin päästin taas noi hullut irti koska edessä oli iso kaupungin taimitarha jossa monet koirat yleensä kirmaavat vapaana. Taimitarhassa on vaan puuntaimia. Sellasia kolmen - viiden metrin korkuisia joten koirat ei ainakaan taimia sotke.....

Meilläpäin tää paikka on aina ollut oikea koirien taivas kun siellä saa juosta turvallisesti mielin määrin...joten päätin sitten päästää ne vapaaksi vähän juoksemaan ja purkaan sitä liikaa energiaansa hmmm...siis turvallisesti......Ihminen tekee paljon vääriä päätöksiä päivittäin ja tää oli yks sellanen oikein emämunaus.

Siru ja Minttu ei vilkasseetkaan koko hemmetin taimitarhaa vaan päästivät suoraan viereiselle jonkin matkan päässä olevalle kävelytielle kun siellä käveli vanhempi mies onneksi ilman koiraa.....Mies sanoi jotain koirille ja siitä alkoi varsinainen ilo, molemmat hyppivät ja riemuitsivat ja siinä vaiheessa myös aikaisemmin hyvin käyttäytynyt Nasu veti itsensä irti pannan läpi ja juoksi riemuiten taimitarhalle kun kerran sai olla vapaana....Mä taas kiljuin Sirulle ja Mintulle enkä tiennyt olisinko juossut Nasun perään vai Sirun ja Mintun perään.....mutta mun oli valittava Nasu koska tiesin että Siru ja Minttu ei tee pahaa mutta Nasu saattaa ottaa ja juosta vaikka minne kun pääsi riemuissaan vapaaksi...

Onneksi mulla oli onnea ja tää mies oli todella ihana ja mukava ja hän sanoi että tämä oli hänen päivänsä piristysruiske ja hän sanoi pitävänsä koirista ja että olin aika huvittavan näköinen kun juoksin ympäriinsä pienen valkoisen chihun perässä isot koirat hyppien mun ympärilläni, ne onneksi seuras mua eivätkä jääneet sen miehen luokse..

Kai sen mies-paran kävi mua vähän  sääliksi kun juoksin edestakas joka suuntaan ja yritin pyydystää omituista laumaani. Lopulta sain koko lauman kiinni miehen ystävällisellä avustuksella koska koirat tuntuivat kovasti tykkäävän miehestä ja Nasukin tuli katsomaan että kukas tää mies oikein on. Pyytelin jo toisen kerran saman päivän aikana mitä nöyrimmin anteeksi ja itsekseni mietin kuinka paljon pahaa olin taas tänään tehnyt koiraihmisten maineelle...totta kai tuollanen käytös on suorastaan häpeällistä meidän koiraihmisten taholta, en mä sitä kiellä.. Ja syy ei ole koirien vaan meidän ihmisten jotka tehdään niitä hiton vääriä päätöksiä ja oletetaan että ilman muuta eläin aina tottelee kauniisti kun on ennenkin totellut - eläimiin ei ikinä voi luottaa sataprosenttisesti ja tää karmea reissu herätti mut taas hetkeksi aikaa.....EN luota noihin enää ikinä  Se että kohta 13 vuotias Siru tekee tuollasta on mulle kyllä aikamoinen yllätys, Mintusta voisin tuon uskoakin koska se on nuori ja vilkas ja sillä on energiaa vaikka muille jakaa, eikä sen koulutus ole ihan niin pitkällä kun mitä Sirulla on ollut jo Annen opeista asti.

Siitä reissusta kuitenkin selvittiin ilman verinaarmua, naama punaisena ja kyllä mä ihan oikeasti häpeän edelleen suunnattomasi sitä miten ihmeessä mä olen noi elikot päästänyt tuohon jamaan. Miten ihmeessä tottelevaisista koirista tulee yhdessä hetkessä kuin joku täysin kouluttamaton petolauma?

                             

                                

                                   

                                    

Kotona otin koirankoulutuskirjan ja perehdyin tarkkaan sen sanomaan...mietin missä kohtaa tein virheen ja tein sen siinä kun päästin kaksi ihan liian energistä koiraa vapaaksi paikassa missä saattaa olla vieraita ihmisiä ....Mun olis pitänyt tallustella tuonne järvelle ja antaa niiden juosta jäällä, siellä näkee kuka missäkin on....mutta kun oli niin hitsin kylmä ja mä olin niin hitsin laiska....

Anne kuunteli kauhuissaan ja sanoi että nyt on aika laittaa koirat kuriin....ääähhh... niinhän mä olen tehnytkin mutta nää pitkät pakkasjaksot  jolloin en pääse pitkille lenkeille on tehneet koirille ihan liikaa energiaa purettavaksi silloin kun ne viimein pääsee lenkille. Mintulle ei riitä pieni edes tunnin lenkki, sen pitää saada juosta ja purkaa energiaansa niin paljon että sen jälkeen se on väsynyt mutta onnellinen...Tuntuu että kun saan sen kunnolla tottelemaan niin sitten tulee tauko lenkkeihin ja kaikki alkaa taas alusta...

Nyt on ollut taas monta päivää niin kylmä että tän hemmetin sikatautinikin sain vissiin osaksi pakkasesta kun kuljin Mintun kanssa ihan julmetussa...hmm...sanoisinko sikakylmässä viimassa sellasen tunnin pienen lenkin. Minttu käyttäytyi kuin enkeli, joka käsky meni perille eikä Minttu mennyt lähellekään ihmisiä tai toisia koiria. Juoksutin sitä varmuuden vuoksi järven jäällä jossa on tilaa juosta. Minttu riemuisti vapaudestaan eikä -25 asteen pakkanen häirinnyt yhtään....niin - muuta kun mua.

Mä odotan vesisadetta ja sellasta ihanaa kevään tuoksua.....Nyt ilmaa ei tahdo pystyä hengittänään kunnolla kun se on niin pistävän kylmää.....

                                 

                                

Ai niin ja tässä Annen uusia lemmikkejä vähän lisää - kissa ilmestyy kuulemma tänä viikonloppuna...HERREGOD !!!!!!!!!!