Sauli ja Siiri sekä +muu eläinporukka oli täällä hoidossa pari viikoa sitten....nää mun päivitykseni menee näköjään vähän miten sattuu kun laitoin nuo Sirun 13-vuotis onnittelut tuohon väliin....

Jumankekka mulla oli jo kova kissikuume itselläkin ja harkistin vakavasti että meillekin tulis pari tuollaista söpöliiniä.....,mutta nämä kaksi karmeata mouruavaa paholaisen-tuholaista sai mun ajatukseni onneksi kääntymään siihen suutaan että mielummin oon vaan karmeiden kattien "mamma..tai Mummo" tai mikä nyt sitten olenkin

                      

                         

                            

Miten ihmeessä kaksi ihanan suloista kissaa voikin saada niin paljon aikaan mitä nää kaverit täällä parin päivän aikana sai.  Mä ihmettelin sitä, että vaikka mä katsoin mihin suuntaan hyvänsä niin aina siellä näkyi kissa - ja kissoja on sentään vaan kaksi. Ne mennä vilistivät joka paikassa, kiskoin niitä alas verhoista ja television päältä...miten kissa yleensäkään voi pysyä ihan lättänän telkkarin päällä? Vedin kissoja pois kuivaajasta että en tekisi niistä kapakalan näköisiä kuivattuja katteja. Yritin katsella telkkaria sängyssä ja kaksi kissaa juosta rymisteli sängyssä ja taistelivat keskenään, välillä potkin niitä irti varpaistani kun ne innostuivat luulemaan varpaitani ...hmm..varmaankin etanoiksi tai vastaaviksi.

Kissoja oli lavuaarissa, vessanpytyssä ja roskakorissa. Yritin hiipiä hiljaa kun katit nukahtivat ettei ne vaan innostusi uudelleen riehumaan  Siiri tuli alas ison Iiitalan lasisen kastemaljan kanssa kaapin päältä niin että malja hajosi miljooniksi siruiksi lattialle ja kissa sai koivet alleen ja ehti sentään onneksi pois ettei saanut painavaa lasikippoa päähänsä....hmmm..siis siinä maljassa on tai oli kastettu kaikki meidän kolme lasta....

Loppujen lopuksi en mä jaksanut edes hikeentyä asiasta, ei eläimille voi suuttua, mitäs jätin kipponi siihen rikottavaksi. Nyt sitten kiertelen kirppareita ja yritän löytää samanlaisen kipon tilalle - aattelen että vaikka se nyt olikin vähän sellanen muistoesine niin esine se vaan oli ja esine on aina korvattavissa. Mä ostan samanlaisen tilalle ja yritän autuaasti unohtaa että se ei ole sama...

Sitten jätin Saulin pää oven väliin ja suljin Siirin jääkaappiin - onneksi huomasin sen samantien ja Siiri ei joutunut olemaan kylmässä kun pari minuuttia. Siiri makasi onnellisena mun kukantaimieni päällä jotka oli itämässä hyllyllä ikkunan edessä  -Siinä meni kukantaimet ja samalla Annen kurkuntaimet....Onneksi muutama selvisi hengissä siitäkin koettelemuksesta.

Markku teki itsellen pari voileipää ja lähti hakemaan jääkaapista kinkkua leivän päälle - sinä aikana molemmat kissat olivat ehtineet nuolla voit leipien päältä...Markku lisäs voita ja lätkäs kinkut päälle ja söi leivät hyvällä ruokahalulla - taidan antaa sille matokuurin samalla kun annan Sirulle ja Mintullekin...ihan vaan varmuuden vuoksi...

Sauli söi Annen paimennusnarun poikki sillä aikaa kun Anne keri narua auki ja selvitteli sitä....Anne karjas Saulille niin että Minttu ja Metku pelästyivät ja loikkasivat molemmat karkuun makkarin sänkyyn suoraan mun päälleni kun mä just katselin kaikessa rauhassa "Perhesiteitä" joka on mun lemppariohjelmani....ÄÄÄKKSS....kaksi koiraa mahan päälle loikanneena on ikävä yllätys, ilmat lähti pihalle hetkessä....

 

Viime viikon lauantaina Manu ja Nasu olivat hoidossa kun tyhjentelin kaappeja keittiörempan tieltä. Ovi oli auki ja koirat kulkivat sisälle ja ulos ja sitten katsoin pihaan niin se oli kun kranaattitulen jäljiltä...ÄÄÄKKKSSS......Manun paskiainen oli kaivanut lukuisia monttuja pihaan sekä yhden varsinaisen kraaterin  Jaa että mistä tiesin että se oli Manu...no siitä että pidin heti tassutarkastuksen ja Manu oli ainoa jolla oli multaiset tassut ja koko viattoman näköinen pieni ruttukuono oli muutenkin ihan mullassa.....Muiden tassuista en löytänyt tippaakaan multaa...joten Manun perkule se taas kerran oli 

                          

                          

Lisäksi Manu ja Nasu päättivät vahtia pihaa oikein kunnolla ja haukkuivat jokaisen joka kulki kävelytiellä kaukana ojan ja pusikon takana. Mä karjasin aina sisältä että MANU tai NASU ja molemmat olivat sekunnin päässä innokkaana vieressä...suuri ihme oli että Siru ja Minttu eivät pitäneet mitään meteliä, yleensä Minttu ulvoo kun arosusi kun joku toinen koira haukkuu.....ja Sirun erinomaiset äänenlahjat varmaan jokainen näillä sivuilla kävijä onkin jo lukenut.......

Sitten äitienpäivänä kun koko koiralauma oli täällä niin pihan montut senkun lisääntyivät ja syvenivät ja joku hemmetin karvakorva oli käynyt sontimassa mun uuteen kivikkopensasmaahani kun mä juuri pääsin sanomasta että laitoin sinne kivet sentakia että koirat eivät mene sinne...eikä ne siellä yleensä kyllä käykään, ei koira tykkää paskoa kivikkoon. Sonnan koosta päätellen epäilen vahvasti pikkuruista valkoista Chihuahuaa......

No äitienpäiväsapuskat grillattiin ja syötiin pihassa samoin kakut, koska keittiötä ei ollut ja keittiön pöytä oli aivan täynnä kaapeista tyhjennettyä roinaa...... Vesi sentään tuli joten ei oltu kuin yksi päivä ilman vettä...ja saihan sitäkin vessasta ja pesuhuoneesta.

Myös treenaamassa ehdittiin käydä jossain vaiheessa, en edes muista enää mikä päivä, mutta nyt opeteltiin jo vähän kaikenlaista uutta Mintun kanssa.

Nyt opeteltiin seuraamisessa paikalleen jäämistä...hmmm...Minttu ei oikein ymmärtänyt että miksi pitää pysähtyä ja mennä maahan kun mä jatkan kävelyä, mutta kyllä se alkoi onnistumaan kun kuljinkin takaperin kun sain Mintun jäämään maahan, silloin  pystyin katsomaan sitä että se todella pysyi paikoillaan ja myös komentamaan paikalleen jos se yritti lähteä hiippailemaan perään....Pieniä matkoja vaan ja sitten palkinto kun se totteli ja niin se sitten vähän pääs jyvälle mitä oikein piti tehdä.

Myös täyskäännökset alkoivat onnistumaan oikein hyvin. Aikaisemmin ollaan tehty vaan käännöksiä, nyt olikin sitten ihan täyskäännös ja Minttu kiersi ja kaarsi ensin ihan liian kaukana eikä tajunnut että minne nyt oikeen pitäs mennä mutta paikalla opetellen ne alkoivat onnistumaan....siis namin kanssa tietenkin vielä.

Ruutu meillä tökkii pahasti edelleen, en tiedä miks se ei vaan meinaa onnistua millään....Minttu huuhailee minne sattuu ja käy ensin jossain muualla nuuskuttamassa ja vasta sitten mennä lonkuttelee ruutuun ihan päin peetä. Aikaisemmin ruutu meni ihan hyvin, viime kesänä Minttu oli ihan riemuissaan ruudusta mutta nyt sitä vaan ei kiinosta.......Anne ehdotti että halkaisen tennispallon ja laitan namin sisään ja sen ruutuun, silloin namilla Minttu kyllä suunnistaa ruutuun heti.....Jos namin laittaa sellasenaan ruutuun niin Minttu haukkaa namin ja menee menojaan......lelu ruudussa ei kiinosta sitä juuri pätkääkään vaikka se muuten juoksee ja leikkii lelun kanssa....tätä pitää näköjään vähän miettiä....Se myös lähtee ruutuun ihan sairaan laiskasti ......kun sanon käsky "RUUTU" niin Minttu istuu vieressä kun persus olis maahan liimattu eikä korviaan lotkauta...joka kerta se lähtee vasta kolmannella käskyllä laiskasti lonkuttelemaan jonnekin ruutuun päin, mutta eksyy lähes aina matkalla vaikka minne nuuskuttelemaan  

Kapulan tuonti on sille kivaa ja sen se tekee aina yhtä hyvin, tosin väliin istuu vähän vinoon sivulle, mutta useimmiten kuitenkin ihan hyvin. 

Lopuksi tehtiin noilla nuoremmilla koirilla Mintun, Metkun ja hiukan Metkua vanhemman kelpie-söpöliinin kanssa paikallaan makuu. Minttu ei ole ikinä vielä kokeillut sitä ja olinkin varma että ei tuu onnistuun, en tiedä paljonko muut olivat harjotelleet sitä mutta hyvin meni kaikilla. Siis koirat jätettiin makaamaan missä niiden piti olla ihan paikallaan. Me käveltiin aika kauas (näiden nuorien kanssa ei vielä sentään ihan piiloon) ja sitten vaan seistiin ja seistiin ja seistiin ja koirien piti pysyä paikoillaan, ihan niinkun kaikki kolme pysyivätkin. Sitten kuljettiin takas koirien luokse ja niiden piti pysyä edelleen paikallaan kunnes oltiin niiden vierellä ja annettiin lupa nousta istumaan. Siinä vaiheessa Minttu yritti hiukan riemastua mutta totteli sitten kuitenkin jotenkuten ja rauhoittui viereen.

Kaiken kaikkiaan olin yllättynyt siitä että Minttu pysyi paikallaa siinä vaiheessa kun näki mun lähestyvän, uskoin kyllä että se jää paikoilleen kun lähden, mutta pelkäsin että kun mä vähääkään liikahdan ja lähestyn sitä, niin tollukainen loikkerhtii iloisena vastaan, mun suureksi hämmästyksekseni Minttu malttoi mielensä ja pysyi makuulla ihan siihen asti kun tulin viereen ja annoin luvan nousta... ....Vielä kun saa siltä pois tuon julmetun innostumisen niin eiköhän paikalleenjääminenkin ala sujumaan ihan hyvin.

Joten treeni meni ihan hyvin näiden uusienkin juttujen kanssa....vaan se onneton ruutu jostain syytä tökkii ja pahasti 

Kentällä oli vielä enemmän pölyä kuin viimeksi ja me oltiin ihan harmaista kun päästiin kotiin ja kun menin illalla nukkumaan niin nenässä tuntui kuin olis ryöminyt sata hämähäkkiä...ihan kamala kirvelevä kutina kun pölyä oli varmaan keuhkotkin täynnä.

Ja siinä samalla kentällä pikkupojille pidetään jalkkistreenejä !!!!!  Luuis että se valtava pöly on vaarallista pienille lapsille, ei käy ainakaan jos on astmaan taipumusta kuten monilla pikkulapsilla nykyään on..

No sitten huomasin sitten samana iltana että Mintulla on alkanut juoksu...joten vähään aikaan ei sitten mennäkään treeneihin

Meillä kun on tää keittiöremppa tässä vähän viivästynyt monenkin asian takia niin vieläkään ei saa tavaroita paikalleen. Työmiehet on tehneet hommia tosi hyvin mutta kun vanhaa remontoidaan niin mitä erikoisempia ongelmia tulee vastaan eikä koiratkaan ole ihan syyttömiä siihen..... Jorma-parka sai Sirun hampaat takapuoleensa kun kyykistyi laittamaan kenkiä jalkaansa ja istui samalla vahingossa Sirun lempi-vinkusian päälle....Siru oli salamana kiskomassa sikaa pois ja siinä samassa nysähampaat osui myös Jorkun persuksiin....No eihän se nyt juurikaan tuntunut, ei Siru ikinä ketään pure...se vaan vähän nyppäsee ja onneksi Jorma on tottunut Siruun ja Sirun puntissa roikkumisiin..joten eipä siinä mitään sen kummempaa.. 

                           

(Minttu) Mitä tää nyt oikeen on? Mitä täällä oikeen tapahtuu?  (keittiö on huippukunnossa)

 

 

Muuten viikko on mennyt luontopolkua ja kaikenmoisia kilpailuita keksiessä ja kirjoittaessa, koska lauantaina 21 päivä meillä on kevätrieha ja mä olen jo vuosikausia hoitanut niitä kirjallisia juttuja sinne. Siellä on kaikenlaista kivaa kilpailua ja jokavuotinen luontopolku jonne keksin mitä omituisempia luonto-aiheisia kyssäreitä ym ym ym....Markku sai kammottavan kesäflunssan ja keittöremppa seisoi sen takia pari päivää, nyt se alkaa taas oleen normaali....siis se Markku....

Toissapäivänä oli kova ukonilma ja Siru-parka alkoi viime kesänä pelkäämään ukkosta...näköjään vanhalle koiralle saattaa tulla kaikenlaista juttua ajan kanssa. Yksi iltapäivä meni siinä kun piti mennä Sirun kanssa sänkyyn katselemaan telkkaria kun ukkonen jytisi niin että Hullu-Hipi meinas saada sydärin. Se kuolas mun päiväpeittoni ihan limaiseksi joten peitto piti heittää sen jälkeen pesukoneeseen  Yritin pitää television äänen mahdollisimman isollaan että Siru ei olisi kuullut niin sitä jyrinää, mutta eipä auttanut mitään.

Minttu oli ihmeissään kun se ekana yritti kamalasti pelätä Sirun kanssa, mutta kun se ei ole yhtään ääni-arka niin se ei yksinkertaisesti tajunnut mitä olis pitänyt pelätä...jo lopulta se mennä lonkutteli makaamaan keskelle pihaa josta kyllä sitten huusin sen sisään kun ukkonen alkoi tulla ihan päälle. 

Mintulla on ihan omat kammonsa ei se ääniä pelkää, se pelkää vaan matkalaukkuja ja raakaa jauhelihaa ym. yhtä kammottavaa.....

                            

(Minttu) Mua oddaa paddiin kun en saa juosta vapaana...(Minttu on juoksun takia hihnassa kuljetettavaa sorttia taas vähän aikaa)

                            

Hohhojakkata kun on tylsää .......

                             

No älä nyt Minttu - ei tää hihnassa lenkkeily nyt sentään NOIN tylsää ole !!!!!

                             

                                

Lenkillä Minttu päätti oikaista suon kautta ja oli pakko uittaa se järvessä että musta muta lähti edes pikkasen pois. Komensin Mintun hyppäämään järveen niin Siru tuli ja roiskas itsensä monen metrin päähän rannasta niin että vesi roiskui meidän päälle ja olin litimärkä.......

Siitä molskauksesta pelästyneenä Minttu ei suostunut tietenkään menemään järveen joten pikkasen autoin tollukkaa (siis pikkasen vaan polvellani tönäsin paksuun takapuoleen)  joka sitten huomaskin taas veden ilot ja molskutteli vähän aikaa kylmässä vedessä. En antanut koirien olla vedessä kun puoli minuuttia - Mintulla kun on juoksu ja Sirun lonkka ei kestä kylmää joten uimisen ilo jäin hyvin lyhyeksi. Molemmat on kuitenkin kastelleet nyt kunnolla talviturkkinsa vaikka Minttu molskutteli Toivon kanssa jo paljon aikaisemmin -  vielä kun oli lumi maasssa ja järvet jäässä.

Löysivät sentään sen yhden sulaneen ojan jonne molemmat menivät kahlaamaan niin syvälle kun pääsivät 

                       

Kyllä mä sitten oon kaunis...aahhh.....

                       

Kas vaan Varis on tehnyt hienon hiekkalinnan...aika epeli...

 

 

Kesä tulee ja koirat saa taas uida niin paljon kun haluavat...mä luin kauhuissani Iltalehden keskustelupalstaa jossa uhattiin tappaan niin koirat kun niiden omistajatkin koiranpaskojen takia...hmmm...mä aattelin että teen jossain vaiheessa "Paska-blogin"..jostain syystä oon kuvannut vuosikausia sitä kaikkia roinaa ja roskaa jota metsistä ja kävelyteiden varsilta löytyy. Teen siitä jossain vaiheessa yhteensvedon ja laitan kuvat jonnekin uuteen blogiin....Mä olen astunut vain kerran koiranpaskaan vaikka kuljen jatkuvasti koirien kanssa, Sirulla on ollut noin kymmenen kertaa jalka siteessä lasinsirujen takia ja kerran lähti pala anturaa kokonaan pois. Minttu on jouduttu nukuttamaan ja leikkaamaan lasinsiruun astumisen takia oli lähellä ettei mennyt takajalan jänne poikki...joten kumpi on vaarallisempaa koiranpaska vai lasinsirut?

                        

Kumpi ompi kivempi luonnossa koirankakka vai käytetty side....ÖYKS!!!!!!!

 

 

Siitä huolimatta on selvää että jalkakäytäville koirat ei saa sontia ja omistajan pitää siivota sellaset jätökset pois jotka on ihmisten kulkuteillä. Mutta ei se koiranpaska sentään NIIN kamala asia ole että sen takia pitäis koirat ja koiranomistajat tappaa ! Paska maatuu kyllä mutta lasinsiruissa ym. roskassa menee satoja vuosia.......

Kyllä ihmiset kiukustuu ja ärsyyntyy niin hemmetin helposti sellasesta mistä eivät itse tykkää...en mäkään tykkää mämmistä mutta en hyökkää kaupassa kimppuun ja mukiloi ja hauku niitä jotka ostaa mämmiä......öööhh......olikohan toi vähän ontuva vertaus ?????