Nyt on ollut ihan kivoja ilmoja metsälenkkeihin. Onhan sitä satanut vähän joka päivä, mutta aina väliin on ollut oikein mukavaa ja kivan viileää rämpiä pitkin metsiä kavereiden ja iloisen koiralauman kanssa 

Keittiöremppa tökkii edelleen eikä varmaan ihan valmista tule koskaan, mutta sähkömiehet tulee tänään jo toista kertaa ja pitäis saada sähköhommelit tänään valmiiksi. Markku onkin jo hermoromahduksen partaalla kun natkutan joka asiasta 

Kaakelit on päin peetä ja saumaus on päin peetä ja mikään ei sovi kohdalleen ja saamarin maali jota ostin ja jonka kyljessä lukee selvällä suomenkielellä "PUOLIHIMMEÄ" on vielä kiiltävämpää kun meidän korkeakiiltoiset kaapit...P*€€#"€#E.......No mä tarvin kyllä kiiltävääkin valkoista maalia, mutta nyt olisin kyllä ihan oikeesti tarvinnut sitä kauniin puolihimmeää...

Tämä maali on ihan samaa jota meillä on kattomaalina joten purkissa on väärä maali, koska ei meidän katto todellakaan kiillä niin että siitä vois kuvaansa katsella....Se on juuri sellanen sopiva - ei ihan matta mutta sellanen kauniin puolihimmeä...Mä en tajua miten valmiissa maalipurkissa voi olla väärää maalia koska purkki on suoraan Kodin Terran hyllyltä ja ihan hyvälaatuinen maali. Piti tarkistaa kahteen kertaan kun olin jo maalannut että mitä hemmettiä..näenkä mä todella nyt omiani...mutta totta se on.

Nyt meidän keittiön (onneksi) hyvin pieni seinänpätkä liesituulettimen takana kiiltää niin että kuvansa näkee..  Eilenaamulla olin sitten heti kun menin keittiöön niin hemmetin pahalla päälllä kun aloin katselemaan koko keittiötä "sillä silmällä" että haukuin samalla myös Markun saumauksen ja kaakelien laiton ja Markku purki kiukuspäissään osan kaakelia kun ne meni vähän vinoon...Ei ihme että avioeroja satuu eniten talonrakentamisen ja isojen remonttien ainakan..hmm....Mua vaan suututti niin saamaristi se kiiltävä seinä....

 

Vieläkään en ole löytänyt sopivaa senkkiä ruokatilaan, vaikka olen kolunnut kaikki Huutonetin ja Tori.Fi sivut joka pävä. Päätin ostaa vanhan hyvän senkin ja onhan siellä ihan kivoja mutta kun löydän sellasen niin koko ei sovi ollenkaan tai hinta on ihan älyttömän kallis tai se himskatin kaappi on jossain perä-pohjolassa..... mä haluan juuri sopivankokoisen vain muutaman kympin jutun josta sitten teen itse mieleiseni....Sen ei tarvi olla ihan priima koska osaan kyllä entisöidä jotenkuten, mutta tuntuu että niistä kaikkein vanhimmista ja huonokuntoisimmista pyydetään ihan hulluja hintoja.

EN halua mitään huteraa 70-80 luvun kertakäyttörimpulaa vaan ihan vanhan kunnon puisen kalusteen jossa on hyvin tilaa pikkuroinalle.....

Siru kävi 13-vuotis tarkistuksessa eläinlääkärissä ja sillä on kuulemma ihan nuorukaisen sydän ja lihakset huippukunnossa tuon ikäiselle koiralle ja kaikki muutenkin OK. Vain selässä oli hiukan aristusta joka sitten säteilee takajalkoihin ja aiheuttaa jäykkyyttä....joten pitää nyt muistaa tilata se akupunkiolääkäri heti paikalla! Olen huomannutkin Sirun kävelevän pikkasen jäykemmin kuin normaalisti, juoksussa sitä ei huomaa mutta kävellessä kyllä..

Sirulle annettiin myös mun ihmetyksekseni vielä koko rokotus-satsi, vain rabies ei enää ollut tarpeellinen koska eihän se ulkomaille ole menossa eikä muutenkaan liiku paikoissa missä saattais saada rabieksen. Eläinlääkäri suositteli rokotuksia koska Siru on noin hyväkuntoinen ja saattaa elää vielä monta vuotta.

Siru oli taas eläinlääkärillä kuin maailman lempein marttyyri - nousi itse ihan käskemättä alaslaskettavalle pöydälle ja istui siihen alistuneen mutta hyvin rauhallisen oloisena. Heilutti häntäänsä kauniisti eläinlääkärille ja antoi tietenkin tutkia itsensä joka paikasta ihan rauhallisesti. Siru on kyllä omituinen otus, se hyökkii meillä vieraiden housunpuntteihin ja möykkää tokokentän reunalla kun kamalin peto ja louskaisee tukon Minttua karvoista jos se uskaltautuu lähelle Sirun ruokakuppia tai lempilelua ja usein muutenkin käyttäytyy kuin sekopää, mutta eläinlääkärissä sitä tulee ihan kuin toinen koira.

Se on ihan yli-rauhallinen ja antais varmaan vaikka leikata itsensä ilman nukutusta....Ehkä se on näiden lukuisten elinvuosiensa aikana huomannut kuinka helppoa on manipuloida eläinlääkäriä...nytkin Siru sai vaikka kuinka paljon namia kun käyttäytyi niin hyvin ja kaksi hoitajaa + eläinlääkäri rapsuttelivat sitä vähän väliä ja kehuivat maasta taivaaseen...hmmm..Ehkä Siru ei olekaan pelkästään rauhallinen vaan kaukaa viisas.....

Viski ja Tuuma kävivät viime viikolla emäntänsä kanssa meillä ja Manulla ja Viskillä ei oikein synkannut yhteen...hmm...Viski ei tainnut oikein ymmärtää mikä hemmetin töpöhäntäinen kurnuttava isosilmäinen ryttynokkainen sähköjäniksenä pomppiva pieni otus yrittää lähestyä sitä ja antoi Manulle hiukan kyytiä. Manu -parka loukkaantui kun sen lähetymisyrityksiä ei oikein ymmärretty ja pysyi kaukana Viskistä lopun aikaa  Viski ei ole nähnyt Manua aikaisemmin joten voi olla että järkytys oli melkoinen.

Myös Tuuma oli ensin hiukan ymmällään että mikä kumma olio tuo on, mutta bortsun lempeillä paimennusvaistoilla se hyväksyi uuden kaverin hyvin nopeasti, muutenkin Tuumasta on kasvanut aivan älyttömän ihana bortsu...mun tulee jotenkin niin Sirun nuoruus mieleen, Tuuma on paljon Sirun näköinen ja oloinen.

Viski taas on aina tullut hyvin toimeen meidän "tyttöjen" kanssa, mutta urospuolinen kummajainen oli sille hiukan liikaa. 

Kun Manu oli haettu pois hoidosta niin lähdettiin lenkille metsään, en viitsinyt lähteä silloin kun Manu oli mukana ettei vaan satu vahinkoa. Ehkä Viski jossain vaiheessa hyväksyy myös Manun, mutta paree olla kuitenkin varovainen koska Viski on iso koira ja Manu osaa olla aika ärsyttävä pomppelehtiessaan kuin jojo nenän edessä ja kurnuttessaan...vaikka se sitten onkin tarkoitetuu vaan ystävällisyydeksi...hmm..

Isot koirat tulee hyvin toimeen keskenään ja Viski on ainoana uroksena haaremin vartija (vaikka Viski-pojan pallit onkin viety) 

 

Oltiin käyty myös juuri paria päivää aikaisemmin pitkällä metsälenkillä Sirun, Mintun, Manun ja Leon + kavereiden kanssa ja Mintusta on kehkeytynyt varsinainen vesipeto, se vissiin otti Leosta oppia koska Leo on joka lutakossa korviaan myöten rypemässä...Siru katsoo tarkemmin minne menee kahlailemaan mutta Leo suorastaan rakastaa haisevia kura-ojia ja mutaisia lammikoita  Niinpä Minttu päätti ottaa mallia ja kahlaili myös lähes kaikki kuralutakot ja suonsilmäkkeet mitä matkan varrelta löytyy...ja niitä on sillä reitillä aika paljon.

Leo näyttää olevan myös Manun suuri idoli koska Manu ja Leo kulkevat omitusena parina aina paljon muita edellä. Iso vaalea ja karvainen kultainen noutaja ja pieni musta/ruskeavalkoinen, lihaksikas bostoninterrieri. Leo liikkuu rauhallisesti ja on hyvin rauhallisen oloinen muutenkin ja Manu on ikiliikkuja ja ihme pomppologi.

 

Ollaan nyt yritetty tehdä pitkiä lenkkejä enemmänkin ja eilen käytiin Annen ja koko kuuden koiran lauman kanssa metsässä hyttysten syötävänä. Myös Manu haettiin mukaan. Lenkistä ei todellakaan vauhtia puutu kun mukana on Toivo, VIljo, Metku, Siru, Manu ja vähän rauhallisempi Minttu.  Minttu loikkii kyllä kavereiden perässä innolla - mutta eksyy vähän väliä kallioille ja yrittää kaivautua joka hemmetin  kivenkoloihin jossa mahdollisesti lymyilee pikku kyykäärmeitä...ÄÄÄKKSS !!!!
Minttua saa vahtia koko ajan kun aina paksu punainen persus vilkkuu jostain kivenkolosta...  Vielä en ole nähnyt yhtään kyytä mutta eihän se tarkoita sitä etteikö niitä metsässä olis, en ollut ikinä nähnyt kyytä sielläkään missä Minttu sen päätti mun luokseni viime kesänä masentavin seurauksin kantaa .....

Joka tapauksessa Minttu oli ekana koirana vedessä kun tultiin lutakolle..jopa Anne ihmetteli asiaa että mikäs tollerin-nysvelöiselle on tullut kun uskaltaa mennä uimaan mokomaan rutakkoon - aikaisemmin Mintun sai heittää veteen jos aikoi saada sen uimaan muualle kun tuttuun rantaan. Nyt Minttu on todellinen rotunsa mukainen vesikoira joka nauttii suunnattomasti uimisesta ja vesileikeistä 

Karmeat kurarutakot on Mintun suuressa suosiossa.  - Jopa Annen hurja lauma ensin hiukan vierasti tuollasta suolta haisevaa kuralätäkköä, Siru ei mene kastelemaan itseäään muuta kuin puhtaaseen veteen..kuten ei mene Manukaan.

Kun päästiin rantaan niin katseltiin koirien ilakoimista ihan oikeassa isossa järvessä. Minttu on keksinyt ison kiven kaukana rannasta. Kivi on juuri vedenpinnan alapuolella ja siinä on oikein mukava seisoskella. Ranta on muutenkin kovasti kivinen ja lopulta lähes joka koira löysi oman kivensä ja omituinen lauma seisoi "veden päällä" kaukana rannasta 

 Myös Manu ui ahkerasti ja ihme kyllä tuo mörssäri on tosi hyvä uimari isosta päästää huolimatta. Väliin jo huutelin sitä rannalle kun tuntui että onneton otus häviää horisonttiin kun ui isojen perässä kauas järvelle. Mieleeni tuli joku kaamean jättihauen hyökkäys Manun kimppuun...ÄÄÄKKSS !!!!!!

No Manu nyt ei ole todellakaan mikään pieni vaikka onkin pienen kokoinen, aika jöntikkä se on eikä paina paljoa vähempää kuin Sirukaan hoikemmillaan muutamia vuosia sitten. Olis  siinä jättihauellakin nielemistä...KAMALAA !!!!

Timo muuttaa meille vähäksi aikaa tän kuun lopussa kun asunto pitää tyhjentää uusille omistajille. Ollaan katseltu asuntoja ja paljon täälläpäin on kaikkea kivaa, mutta suuressa osassa taloja on putkirempat tekemättä, vaikka muuten talot on uudistettu lähes kokonaan. Talot on kuitenkin sen ikäisiä tällä alueella että putkirempat on hyvin pian ajankohtaisia ja useisiin on juuri nyt sellanen tekeillä. Se nostaa tietenkin yhtiövastiketta,  mutta on sitten ainakin tehty eikä tarvitse elää remontin keskellä kuukausitolkulla. Ei ole kivaa ostaa asuntoa joka joutuu heti isoon ja hankalaan remppaan. Työpaikan takis ei kannata muuttaa kauemmaksi koska täältä päin työmatka ei ole kuin kilsan luokkaa ja Manu on helppo tuoda hoitoon työpäivän ajaksi aina kun haluaa. manun otan aina ilomielin, se on jo niin osa tätä meidän laumaa että Siru ja Minttu oikein odottaa aamulla koska aina yhtä innokas ja hyväntuulinen  Mauri-Antero ryntää ovesta sisään 

Timo ei halua ostaa pientä asuntoa vaan katselee remontoitua kolmiota tai oikein isoa kaksiota lasitetulla isolla parvekkeella ym. hienouksilla. Sille ei ihan mikä tahansa luukku kelpaakaan tuon tosi kauniin rivarin jälkeen. Nooh....täällä on kyllä tilaa vähäksi aikaa ja Anne saa ulkorakennuksensa täyteen huonekaluja ja muuttolaatikoita...onkohan se jo miettinyt paljonko ottaa vuokraa...

Pitäis ehtiä tänä kesänä vielä maalaamaan Annen talosta ainakin se paraatipuoli...pitää vuokrata telineet ja pitää ekana rapsuttaa vanhaa maalia pois ja maalata uusi tilalle...joten homma ei todellakaan ole kovin pieni. Jos sais tänä kesänä tehtyä pari seinää tai ainakin sen yhden.....Myös parvekkeille pitäis tehdä vähän muutostöitä, ne on aika huteran oloiset  - vaikka eihän Anne ikinä varmaan suostu edes menemään parvekkeilleen kun sillä on karmea korkean paikan kammo...haluan nähdä miten se maalaa talonsa korkeat seinät..tai oikeastaan tiedän että se oon mä joka ne maalaan....

Itse asiassa olen maalannut lähes kaiken täällä meilläkin kattoja myöten. Mun mielestäni maalaaminen on ihan ihanaa puuhaa, mä kun olin koulussa aina 10 oppilas kuvaamataiteessa ja sitten kun oikea käsi meni tän sairauden takia sellaseksi että hienomotoriikka ei enää pelitä,  enkä enää pysty maalaamaan tauluja niin tykkään maalata edes jotain...ja iso seinä on tosi hyvä maalauskohde  

Aina voi tehdä jotain muuta - jos yksi joku ovi sulkeutuu niin toinen avautuu...sitä mieltä mä elämästä olen 

Koko koiralauma Siru, Minttu ja Manu makaa mun jaloissani kun kirjoitan...Manun mahtava kuorsaus kuuluu kaíken ylitse ja välillä kummallinen mussutus ja kröhinä kun se mussuttaa huuliansa tai mitä lienee mussuttaa ja  kröhisee.....Kummallisia otuksia.....

Juhannus on tulossa joten HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE TUTUILLE SEKÄ VIERAILLEKIN LUKIJOILLENI