Ulkona se vaan näyttää olevan +32 astetta ja mukavasti aurinko vielä päälle lämmittää.

Koiralauma makaa kun olis annettu nukutusainetta viikon satsi, yksikään ei juuri korviaan lotkauta vaikka avaan jääkaapin oven...se on jo vakavaa se ..... Tuntuu siltä että tämä meidän lauma tuntuu kärsivän kuumudesta ihan tosissaan...

On ollut erittäin mielenkiintoinen viikko...uhosin edellisessä kirjoituksessani että en tee mitään vaan otan ihan levon kannalta...niin mä lähes yhden päivän teinkin....sitten alkoi ottaa päähän paikallaanolo ja päätin että kyllä meiltä vielä jostain PITÄÄ löytyä muutama matto pestäväksi ja kun oikein kolusin autotallin niin löysin vielä 7 matonrähjäkettä jotka on oikein hyviä tuossa terassilla tai kuraeteisessä...tai Annen saunaneteisessä..tai edes jossain. No mä lähdin sitten pesemään taas mattoja innolla kun luulin että eihän juuri kukaan enää tähän aikaan kesästä mattojaan pese. No koko ranta oli ihan täynnä autoja ja pesijöitä ja sain odotella puolisen tuntia että sain pesupaikan...mutta ei tullut mieleenikään lähteä pois mulla on joku ihme matonpesumania että on ihan pakko pestä ja pestä ja pestä. 

Sitten olin taas ihan veto pois kun tulin kotiin kun lämmintä oli lähes +30 eikä tuulen hiventäkään...miten ihmeessä ne 80 vuotiaat mummot pystyy pesemään mattojaa niin kuumalla ilmalla? Suuri osa pesijöistä on aina iäkkäitä ihmisiä. 

Sitten ollaan oltu mustikassa ja koiria juoksenteli joka suuntaan ja tietenkin oli niin kiva tulla makaamaan juuri siihen mättääseen missä mä poimin...varsinkin Leo on ottanut mut tähtäimeensä kun istun mukavasti mättään vieressä niin eikös se himskatin karvalankamatto tule ihan viereen ja nojaa minuun niin että meinaan kupsahtaa kyljelleni....Ehkä se että juttelen Leolle aina kun se tulee lähettyville on saanut sen innostumaan mun kanssani poimimisesta. Sitten peratessa saan noukkia kilon Leon karvoja mustikoiden joukosta 

Myös Mintulla on hyvin samanlaisia taipumuksia tulla makoilemaan juuri siihen mättääseen missä keräilen, Manu taas mennä puhisee sinne ja tänne mutta harvemmin tulee ihan samaan mättääseen muuta kuin syömään mustikoita, noi kaksi heittääntyy aina maata mättäälle...hmm....ehkä raaka mustikka viilentää mukavasti kun se liiskaantuu kyljen alle.....Siru on fiksu ja tulee  maate aina lähelle mutta ei sentään samaan mättääseen.

Metsään mentäessä kuten myös paluumatkalla on mukavia kura-ojia jossa on hyvä sitten viilentää itseään....siis koirien....vaikka ei se meikäläisellekään pahaa tekis.

Sitten on ollut näitä helskatin ukonilmoja joita Siru pelkää.....

Toissapäivänä jytisi koko päivän ja koska Timo on kesälomilla niin lähdin ilman koiria Markun kanssa Jumesniemelle kun sinne tuli sähkömiehet laittamaan pihavalot ym. pientä. Koko aamun oli satanut vettä ja Anne oli kaivanut jo kaapeleille ojat joten Markku lupasi sitten vaan hiukan syventää niitä jos on tarvis. No pitää ekana sanoa että koko Annen tontti on ihan täynnä kivikkoa ja kivenpalasia kun se on entinen kivenhakkaajan torppa ja ilmeisesti tämä kauan sitten edesmennyt kivenhakkaaja on tehnyt työtään pihassa vähän joka paikassa.......Koko suurelta tontilta ei ole vielä tähän mennessä löytynyt paikkaa missä ei olisi ohuen multakerroksen alla miljoonaa kivenpalasta, sellasesta nyrkin kokoisesta aina pään kokoisiin murikoihin.

Kivet on selvästi kivenhakkaajan jäljiltä koska ne ovat hakattuja ja teräviä ja suurin osa liuskekiven palasia. No kaatosade oli vienyt ne Annen kaivamat ojat ihan umpeen hiekkaa koska piha rinteessä ja vettä satoi kaatamalla ja tietenkin Anne oli lähdössä iltatuuriin joten se ei pystynyt jäämään auttamaan kaivamisessa.

Anne lähti töihin ja me odoteltiin sisällä että josko sade sen verran hellittäis että Markku pääsis kaivamaan...mun siis piti vaan olla Toivon, Viljon, Metkun, Siirin ja Saulin kanssa kun sähkärit tulee.

Se hemmetin myräkkä vei kuitenkin kaiken uusiksi...kun kaatosade lopulta lakkasi siinä 3 maissa ja sähkömiehet olivat tulossa 5 maissa niin meillehän tuli ihan tulenpalava kiire kaivaa ne hemmetin ojat auki. Ei toivoakaan että mä olisin voinut vaan maata ja lukea kirjaa kuten olin suunnitellut  Kyllä mun oli pakko lähetä avaamaan ja syventämään ojia kiireellä että saatais vihdoin ne sähkötyöt tehtyä. Koska sade lakkasi niin sovittiin että kyllä ne sähkömiehet kuitenkin tulee.

Kaivettiin pari tuntia niin helvatun kamalaa kivikkoa että hyvä kun hengissä selvittiin. En voinut jättää Markkua yksin kaivamaan koska se olis tappanu itsensä siinä hommassa...oli se niin mahdottoman kamala urakka. Ojat oli täynnä kiviä ja juuria ja vaikka Anne oli kaivanut ne aika syviksi niin ei ne olleetkaan vielä riittävän syviä kuitenkaan. Ja sitten piti kaivaa kaksi isoa monttua lamppuja varten...jumankauta tuntui kun olis kaivanut peruskalliota....Piti hakata ja kaivaa ja vääntää ja kiskoa 10-50 kilon painosia kiviä ylös maasta. Onneksi olen aina tehnyt paljon lapiotöitä nuorempana joten osaan kyllä kangeta isonkin kiven pois maasta rautakangen ja lapion avulla. 

Työ oli niin himskatin kovaa että hiki valui ihan solkenaan ja vaateita piti vähentää niin että lopulta olin vaan bikineilläni ja nekin ihan litimärät ja kuraiset....Tukka oli ihan märkä enkä muista että olisin ikänäni hionnut niin paljon kun siinä tuskaisen  kahden tunnin aikana....

Lopulta ojat oli tarpeeksi syvät ja kivet kangettu ylös ja mä raahustin suihkuun ja senjälkeen otin kissat kainalooni ja vein ne yläkertaan ja samoin koiralauman. Markku jäi odottamaan sähkömiehiä ja mä heittäännyin Annen sänkyyn puolikuolleena. En ollut tietenkään ollut ottanut mitään vaihtovaatetta mukaan enkä löytänyt Anneltakaan mitään sopivaa joten kääriydyin anopin vanhaan isoon pöytäliinaan joka on kuin sharonki....se oli ihanan viileä kun on vanhaa hyvää kangasta ja anoppi on siihen kirjaillut kauniita sinisiä kukkasia  -Joten pöytäliina on vallan hyvä hellevaate kuumalla ilmalla.

Mun piti lukea sitä kirjaani, mutta väsähdin niin että nukahdin ja kuulin kyllä kuinka sähkärit tulivat ja komensin vaan koirat oleen hiljaa ja koko lauma niin koirat kun kissatkin tulivat takaisin nukkumaan sänkyyn mun viereeni ja siinä me sitten kuorsattiin koko lauma siihen asti kun rysähti niin että talo hyppäsi puoli metriä ilmaa......Myönnän että kissat ei edes siinä vaiheessa korviaan lotkauttaneet, koirat vähän vilkaisivat ympärilleen mutta jatkoivat unia saman tien.

Olin uneen jo pitkän aikaa kuullu aikamoista jytinää kun ukkonen lähetyi mutta tää jysäys oli ihan päällä ja vettä tuli aivan kaatamalla....No sähkärien ulkohommelit loppuivat tietenkin siinä vaiheessa ja kuulin kyllä kuinka porukka odotteli alhaalla sateen ja ukkosen ohimenoa...mä jatkoin uniani.....Enhän mä nyt voinut mennä alakertaan kääriytyneen vain pöytäliinaan......

Joka tapauksessa lamput saatiin paikoilleen ja me oltiin 9 maissa illalla kotona. Siru oli täällä pelännyt ihan hirvittävästi ja Timo oli ollut sen kanssa, mutta eipä Sirua silloin paljon mikään auta kun se pelkää, Timo oli saanut siivota Sirunpaskan lattialta kun se ei ollut uskaltanut mennä ulos ja hätä oli yllättänyt - varmaankin ukkosen ansiosta sen maha oli mennyt sekaisin.

Eilen sitten juoksin kaupassa aamupäivän ja sitten poimin marjoja joita meillä on kaikki puskat täynnä. Illalla lähdettiin vielä Jumesniemelle jossa jatkoin marjanpoimimista ja Markku viimeisteli ne himskatin lampputolpat ja laittoi ne ruuveilla kiinni alustaansa.

Kyl nyt on hienot lamput ja kyl tuli taas tehtyä hommia...tänään oonkin sitten poiminut vattuja joita meillä on ihan valtavasti tuolla takapihalla.

Kyllä on vähän liian kuumaa...Nääkähtänyt koiralauma näyttää siltä että ne haluais uimaan...mutta kunhan vaan jaksais lähteä rantaan....En taida jaksaa....Mä meen nukkumaan tuulettimen viereen...