Tää elämä on mennyt vähän kummalliseksi hullunmyllyksi kun pitäis ehtiä kymmeneen paikkaan yhtäaikaa.

Siiri, Sauli ja Toippari oli meillä hoidossa pari päivää ja vauhtia riitti...siis yöllä Nyt muistin taaskerran, miksi en enää ikinä halua yhtään kissaa omakseni vaikka tykkään kissoista kuin hullu puurosta. Mä en voi käsittää miten kaksi pientä kissaa saa niin hemmetin paljon kissinpaskaa aikaan mitä ne yön aikana laatikkoonsa väkertää...ja sitten ne jatkaa päivällä samaa tahtia, syödään ja paskotaan...hmm...

Huomasin myös että Sauli ja Siiri ovat ehdottomasti yöeläimiä. Anne toi ne meille muutamaa päivää ennen juhannusta ja oli ilta kun arvon kissit saapuivat ja voi sitä riemua kun oli niin paljon tutkittavaa. Kissoja oli joka paikka täynnä ja koko yö kului iloista kissinmelskettä kuunnellessa...sai aina arvailla mikä kolina mikäkin oli ja että mitähän nyt rikottiin....Ihme kyllä mitään ei mennyt rikki vaikka tavaroita putoili ja kissoja roikkui verhotangoissa ja ikkunaverhoissa ym. mahdollisista paikoista missä kissa nyt vaan pikkasenkin sai jalansijaa. Laitoin kyllä jo etukäteen kaiken rikkuvan kaappeihin että ei enää sattuis vahinkoja mokomien viiksivallujen kanssa.

Sauli teki mulle ison palveluksen pyydystämällä julmetun suuren paskakärpäsen makkarista ja syömällä sen rouskuttaen hyvällä ruokahalulla..Siiri tyytyi pienempiin saaliisiin kuten hyttysiin ja pikku-kärpäsiin. Yön metakan jälkeen nousin ja haistelin ilmaa ja huomasin aika kammottavan kissinpaskanlemun joka leijaili kissanlaatikosta, siellä oli toistakymmentä paskakokkaretta...sellasii oikein mehevän näköisiä,  joita se englantilainen laihdutysfriikki Gillian...jotain -  kuvailisi varmaan oikein terveen näköisiksi kakka pötkylöiksi...ÖYKS!!!!!!

Siivosin laatikkoa ja Sauli odotti innolla vieressä, kun sain laatikon pestyä ja siivottua niin Sauli meni ja teki sinne maailman kamalimman kissinpaskan ...joten otettiin sitten se siivous uusiksi...

Mutta sitten kun aamupäivä meni niin kissit katosivat kun pieru saharaan eikä missään näkynyt koko päivänä vilahdustakaan mokomista karvakasoista. Muutaman kerran haeskelin kissit esille ja yritin saada ne innostumaan leikistä, mutta katit katsoivat mua vähän sillä silmällä että "HULLUKO TOI MAMMA ON" nythän on kissojen paras nukkuma-aika.....ÄÄÄÄÄÄKKKSSSSS

Manu tuli aamulla hoitoon ja sai lievän shokin kun näki täällä kaksi kattia joihin se ei ole vieläkään ihan 100 prosenttisesti tutustunut. Kissat ei välitä Manusta enää pätkääkään mutta Manun mielestä kissa on eläin jonka olis paree olla jossain muualla kun Manun tähystyspaikassa ikkunan vieressä sohvan päällä maata lötköttelemässä. Manu oli hyvin huolissaan kun Siiri ei liikahtanutkaan aamupäivällä moneen tuntiin Manun lemppari-makuupaikasta ja Manun oli tyytyminen toisen sohvan nojaan josta ei näe edes kunnolla ikkunasta ulos...kyllä pienen koiran elämä on sitten kovaa.....

Manu on kuitenkin hyvin ystävällinen kissoille vaikka ne ei vissiin ihan sen suosikkeihin kuulukaan. Loppujen lopuksi Siiri, Sauli ja Manu tulivat vallan hyvin toimeen keskenään....niin kai kun ne hiivatin katit nukkuivat koko päivän  - Ja lopulta Manu pääsi omalle paikalleen sohvan selkänojalle katselemaan ikkunasta ulos kun se Siiri hiippaili laatikolleen...vääntämään uutta torttua tietenkin.......

Kun ilta koitti niin myös kissat toipuivat koomastaan ja sama juoksu ja ilakointi alkoi taas. Minttu tykkää kovasti molemmista kisuista ja myös kissat tykkäävät Mintusta koska se ei tuijota niitä kuten Siru ja Toivo tekevät herkeämättä 24/7........Minttu ottaa kissat hyvin iisisti ja leikkii niiden kanssa hellästi eikä linttaa kumpaakaan paksun per...siis pyllynsä alle...Minttu on aito noutaja, mutta kissaa se ei ole ikinä edes yrittänyt noutaa ja sen sammakoiden, sisiliskojen käärmeiden ym. elukoiden sisään noutaminen on loppunut viime kesän jälkeen---ONNEKSI!!!!

No sitten joku hemmetin ääliö oli yrpännyt meitin postilaatikkoon ja aamulehti oli ihan haiseva ja märkä ja Markku siivos manaillen laatikkoa ja uhkas heti mennä ostaan lukolisen laatikon....Mutta minkäs sille voi jos tulee hiono olo juuri meidän postilaatikon kohdalla Enpä usko että se oli mitenkään meitä vastaan suunnattu terrori-isku, vaan joku oli piruuttaan yrpännyt just meidän laatikkoon...Käsittääkseni me tullaan  vallan mainiosti toimeen naapureiden kanssa, joten kyllä se joku ohikulkija oli - vaikka tää onkin päättyvä tie niin kävelytietä pääsee kyllä pidemmällekin...no joo tää on vaan tätä elämää 

Juhannusaatto vietettiin metsässä Annen ja koiralauman kanssa, käveltiin noin 8 kilsaa ja sitten uitettiin koiria ja nähtiin piiiitkä hyvin vaalea vaskitsa joka raukka oli polulla kun koiralauma rymisteli ylitse. Vaskitsa selvisi ilman sen suurempia vammoja eikä edes Minttu huomannut sitä. Yritin ottaa siitä tietty valokuvan, mutta vaskitsa ei ollut sitten yhtään sillä tuulella että olis suostunut kuvattavaksi vaan kiemurteli myrtyneen oloisesti varvikkoon...Kaipa sitä ilman muuta ottaa aivoon kun kuusi koiraa juoksee rymistellen ylitse...

Lenkin päälle päätteeksi ajettiin Jumesniemelle ja lämmitettiin iso vanhanaikainen pihasauna jossa oli ihan mielettömän hyvät löylyt, en edes muistanut kuinka suuri ero on sähkökiukaassa ja kunnon vanhanajan puukiukaassa ja isossa tilavassa saunassa. Ei meidän omakaan sauna ihan mikään kovin pieni koppi ole, mutta en mä sähkösaunan löylyissä käy juuri koskaan...Ihan liian polttavan kuumaa, kuivaa ja kovaa löylyä siellä on. Vanha sauna antaa sellasen lempeän löylyn vaikka olis kuinka kuuma.

Juha ja Päivi olivat meillä mutta lähtivät kavereiden kanssa viettämään jussia jonnekin mökille ja Timo lähti myös juhlimaan juhannusta. Lauantai meni hissun kissun mutta sunnuntaina sitten oltiin 7 hengen ihmis-porukalla ja kuuden koiran kanssa ensin Jumesniemellä raparperitorttukahvilla ja sitten meillä terassilla syömässä.

Juha oli tuonut savustuspöntön tullessaan Turusta ja Päivi teki ihan älyttömän hyvää kalaa ja salaattia ja uusia perunoita ym. ym. ym. Päivi auttoi koko juhannuksen ruuanlaitossa niin että mun ei oikeastaan tarvinnut tehdä juuri mitään...paljon kiitoksia..kyllä ruoka oli hyvää ja kivaa kun sai ottaa iisisti.

Pieni tapaturmakin sattui pihassa, kun meidän isoin kotisammakko päätti yrittää loikata savustuspönttöön...kaipa hyvät kalanhajut sitäkin houkuttelivat. Konna loikkasi suoraan kuuman pöntön päälle ja varpaat sihahtivat ja sammakko-parka loikkasi äkkiä kosteaan kukkapenkkiin viilentelemään koipiaan Sammako näyttää olevan kovaa tekoa, kyllä se on edelleen vielä täysissä ruumiin voimissa....sielusta en tiedä voi olla että herra tai rouva kurnuttaja sai ikuisen savustuspönttökammon..tai peräti fobian.....Meillä asustaa iso lauma sammakoita tuossa seinustalla kukkapenkissä ja ison terassin alla. Mä olen oppinut jo tuntemaan lähes kaikki kurnuttajat kun ne on kaikki vähän eri kokoisia ja näköisiä. Ne on asuneet siellä jo vuosikausia ja tuo isoin rötkäle on kai niiden alku-äiti  - Kuvattavaksi sekään ei hevillä suostunut vaan loikkasi heti tän huonon kuvan jälkeen terassin alle mököttämään...

Me  on kuljettu kavereiden kanssa lenkillä ison koiralauman kanssa ja nyt Viski ja Manukin tulee toimeen keskenään jo vallan hyvin. Kiva kulkea kun on iso lauma kaikenkokoisia koiria ja ne on kyllä aika kummallisen näköinen lauma....Suuri osa meidän polkuja on suomaastoa ja kurakkoa...Leo on kuin iso likainen karvalankamatto kun se rypee joka ikisessä kurakuopassa minkä matkan varrelta löytää 

Leolla on omassakin pihassa ihan ikioma uima-allas joka on ihan Leoa varten tehty ja se seisoo siinä onnellisen näköisenä vesi kaulaan asti. Mietin että pitäis myös kaivaa tuohon kunnon kuoppa ja siihen paksu allas-muovi niin sais nuo meidänkin koirat oman uima-altaa. Tämä on niin kuuma piha että nytkin koirat on vaan maanneet ja huohottaneet koko päivän kun mittari näyttää +31 astetta eikä tuulen hiventäkään ole ilmassa 

Annekin miettii koirilleen uima-allasta, koska silläkin on ihan sikakuuma etelärinne eikä ole järveä ihan vieressä. En ajatellut että tuolleenhan sais tehtyä ihan hienon altaan koirille ja siihen istuttaa jotain pensaita ympärille niin että tulis ihan nätti vesipaikka. Joten siitä sitten vielä yksi uusi projekti meille.....Kaipa se tarvis kuitenkin jonkinlaisen puhdistussysteemin..kai siihen muuten kertyy ihan sikana levää...

Toissapäivänä maalattiiin Annen  saunan seinää kun sillä on hyviä maaleja vaikka kuinka paljon ja pitäis maalata myös niitä ulkorakennuksia. Maali ei ole ihan talon väristä vaan hiukkasen liian tumman ruskean punaista, mutta saunaan ja isoon varastoon se käy vallan hyvin. Kyllä tuli hienoo jälkeä ! 

Markku kantoi puita +30 asteen helteessä niin että meinas kuolla kuumuuteen, me maalattiin ihanassa varjossa jossa ei ollut yhtään kuuma.

Oon käynyt pesemässä mattoja monena päivänä ja täytyy sanoa että matonpesupaikat on tosi mukavia ja mielenkiintoisia paikkoja -  niinkun sosiaalisen elämän kannalta.

Kyllä ollaan mummojen kanssa ihmetelty miks mulla ei ole suonikohjuja kun niillä on ja oon nähnyt vanhan papparaisen suonikohjut lähes muniin asti kun se nosteli shortsien lahkeitaan...juu suonikohjut ON erittäin mielenkiintoinen keskustelunaihe varsinkin mattorannassa missä suurin osa mummeleista on shortseissaan tai uikkareissaan.

Mä suosittelen kaikille jotka kärsii yksinäisyydestä menemään rohkeasti mattojensa kanssa mattorantaan, siellä on ihan hurjan hieno tunnelma ja lähes aina porukkaa jotka on kovia juttelemaan. -Kunhan vaan itsekin ottaa osaa keskusteluun ihmisten kanssa niin kyllä juttua syntyy ihan laidasta laitaan...siis paljon muustakin kun niistä suonikohjuista...

Sitten oltiin poimimassa kavereiden kanssa mansikoita ja saatiin meille neljä ämpärillistä ja Jorma+Erja poimivat myös neljä ämpärillistä..kahvitauko välissä ja Erjan hyvät munkit....siis SOKERIMUNKIT ja hienosti meni monta tuntia kuumalla mansikkamaalla. Yritettiin Riittaakin mukaan, mutta se oli sitä mieltä että mansikkamaa on ihan kaamein paikka mitä hän tietää...mustikkametsän ja puolukkametsän jälkeen...Aatteltiinkin raahata Riitta metsään ja sitoa kiinni pitkään  juoksunaruun hyvän mustikkamättään viereen ja ämpäri mukaan....Kyllä siitä kunnon mustikkametsäläinen tulis...joten siitä vaan joukkoon julmaan. Pitää vaan varoa etti istu kiukkuisen kyyn päälle, mulle on kerran melkein käynyt niin....

Hmm...en huomannut kysyä Riitalta että mitenkäs sienimetsässä rämpiminen....tai lakassa tai myöhään syksyllä karpalossa suolla kädet ja varpaat kohmeessa....

Kesä on tähän asti ollut ihan hurjan kiireistä, keittiöremppa ei ole vieläkään ihan valmis ja nähtäväksi jää valmistuuko se koskaan kunnolla...Markku tais jo kyllästyä koko hommaan.

Joo - kiirettä pitää ja Annen talo pitäis maalata ja sen aitakin on vielä vaiheessa....En ymmärrä miten kaikki ehtii tehdä tänä kesänä.....omaakin pihaa pitäis laittaa, autopaikka on vaan iso kurainen monttu kun me isonnettiin paikkaa lähes puolella ja nyt sekin on sitten "vaiheessa" ....ja kaikki isot matot on pesemättä ja osa pieniäkin vielä......Sain juuri "leipätyöni" valmiiksi ja heti on tulossa saman verran lisää noita etätöitä joita teen vanhalle firmalleni kotoa käsin...Noin kuukauden kuluttua alkaa sitten yhdistyksen karhulaskujen setviminen ja se se vasta kamala työ onkin.....Maksakaa hyvät ihmiset aina ne laskunne niin että ei tarvi lähetellä karhulaskuja, se on ihan älyttömän kova homma ja maksaa yhdistykselle todella paljon....Mitä enemmän joutuu lähetteleen karhuja sitä suuremmaksi nousee paine jäsenmaksujen nostamiselle......joten ei se ole kenekään edun mukaista että jäsenmaksut maksetaan vuosi vuoden jälkeen aina vasta karhulaskulla........ -Viime vuonna aikaa meni viikon verran laskujen selvittämisessä, laskutuksessa sekä postiituksessa...ja sitten vielä sen jälkeen uudelleen selvitellä kuka on maksanut ja kuka ei. Ne jotka ei maksa vielä karhullaankaan erotetaan yhdistyksestä...ja sillä sipuli....toista karhua ei enää lähetetä....Ja kaikki karhut jää kyllä muistiin rekisteriin....

Pitäisköhän saada jonkinsortin stressi tai burn out...mutta kun mä en saa sellasia. Valitan vaan niin maan perusteellisesti ja teen töitä hiki päässä ja oikeestaan tykkään mitä enemmän on töitä ja mitä enemmän on aihetta valittaa kun on niin kaameesti töitä...  - Jotain vikaa-vikaa-vikaa meikäläisessä täytyy ilmiselvästi olla...

Niin ja lenkillä Siru paralle sattui pieni vahinko kun se ylitti kuraista puroa liukkaan puunrungon päällä kävellen----Hullu-Hipi reppana mulskahti suoraan pitkälle nenulleen kurakkoon ja oli tosi nolon näköinen kun koko naama oli mustan suomudan peitossa...no sattuuhan sitä kaikenlaista ja Hullu-Hipi onkin ollut pitkään ihmeen rauhallinen eikä ole edes repinyt Markun tyynyä vähään aikaan. Nyt se sai sitten mutakylvyn ja mutahan tunnetusti ON nuorentavaa ja terveellistä joten ehkäpä Hipsukainen saa uuden nuorekkaan ilmeen...Oon kyllä katsellut että ihan niinkuin sillä olis harmaa naama pikkasen tummentunut...vai onkohan naamassa kuraa vieläkin...

Timo muuttaa 15 päivä ja tuskin se siihen mennessä vielä löytää uutta asuntoa joten eiköhän se muuta hetkeksi tänne kotiin asumaan.....kyllä sopu sijaa antaa -Asuntoja on käyty katselemassa mutta ihan selvää ja järkevää vaihtoehtoa ei ole tullut vastaan, aina on jokin ongelma. Suurin ongelma on julmetun kalliit yhtövastikkeet noissa remontoiduissa taloissa. Täällä kun on lähes kaikki talot rempattu niin ulkoa kuin sisältäkin niin sehän on selvä että yhtiövastike on noussut ihan hurjasti.

Remppaamattomaan taloon taas ei kannata muuttaa, koska täällä ne nyt joka tapauksessa tullaan laittamaan hyvin pian. Ja sitten nousee yhtiövastike joka tapauksessa ja onhan se inhottava asua talossa joka on kesäksi kääritty muoviin ja tehdään isoja putkiremontteja....EI EI EI.....Tännepäin kerrostalo-alueille tehdään nyt aivan uutta uljasta ilmettä ja myös ympäristö on tehty tosi kauniiksi, ja huomaa sen sitten asuntojen hinnastakin.....Itse ostohinta ei kuitenkaan ole ongelma vaan ne julmetusti nousseet  yhtiövastikkeet...Ehkä Timon pitäis miettiä sen 80-90 neliön tilalle pikkasen pienenpää lukaalia - vaikka reilun kokoista kaksiota, kyllä sinne nyt yks mies ja ruttuturpainen Mauri-Antero mahtuu...ja se tyttöystäväkin vielä.....kuten sanoin - Kyllä sopu sijaa antaa