Joskohan sitä taas ehtis koneellekin tän kaiken hömpötyksensä välillä. Aika menee niin nopeasti etä ei perässä pysy..onkohan niin että mitä vanhemmaksi tulee sitä  nopeammin aika kulkee. Kun oli vielä ihan kakara niin kesätkin kestivät ikuisuuden, nyt kesä meni niin että en ollenkaan tajua että kohta on syyskuu!

No joopa joo, tämä koko vuosi on ollut sellasta hässäkkää että ei paremmasta väliä. Elämä menee yleensä pikkuhiljaa ilman sen kummempia ihmeellisyyksiä mutta tää vuosi on ollut ihan erikoisen kummallinen.

 

Timo asuu vielä kotona ....aika vaikeaa on löytää asuntoa joka olis kaikinpuolin sellainen joka ihan oikeasti kannattais ostaa. Timo itse olis valmis muuttamaan vissiin jo vaikka telttaan, mutta pysyy nyt kuitenkin vielä "aikamiespoikana" kotona ....Ei se ihan sovi Timpan imagolle kun se asui jo niin kauan välillä pois kotoa, mutta aikansa kutakin, kyllä se oikea asunto löytyy kun aika on...Ja ihme kyllä me ollaan tultu ihan mainiosti toimeen keskenämme, oikeastaan pienintäkään riitaa ei ole ollut, Timosta on kasvanut yhtäkkiä ihan fiksu ja ihan ihmeen pitkäpinnainen mies..mä muistan enemmän sen teini-ikäisen vähän joka asiasta kiukuttelevan kauhukakaran.. No kaikki muuttuu ja Timolle on tää eronjälkeinen aika ollut kyllä tosi hyvää aikaa, nyt on aikaa katsella ja miettiä asioita ja tulevaisuutta ja se on rauhoittanut ihmeesti ja turhat huolet on kadonneet.  Tilalle on tullut ihan ihmeellisen tasapainoinen kaveri jonka pinna ei pala enää juuri koskaan 

Koska Timpalla oli kesäloma niin käytiin parina päivänä hiukan etsimässä Karoliinaa joka katosi oudolla tavalla tuosta ihan meidän läheltä...Me etsittiin lähinnä kadoksissa olevaa kännykkää, en ikimaailmassa usko että Karoliina olisi niissä vähän postimerkkiä suuremmissa metsissä joista häntä on etsitty. Tosin maasto on ihan älyttömän vaikeakulkuista ja vaarallista, yksi askel väärään suuntaan väärässä paikassa niin putoaa alas noin kaksikymmentä metriä korkealta kalliolta...

Me oltiin siinä kallioiden lähimetsissä ja kallioilla ja soramonttujen reunoilla etsimässä. Siruhan on entinen pelastuskoira, mutta sen pelastushommelit on loppuneet jo kauan sitten koska noin 8 vuotiaana pelastuskoira on liian vanha tehtäväänsä. Siru ymmärtää kyllä edelleen ohjeet ja osaa etsiä ja noutaa lähes mitä vain, mutta onhan selvää että ei se enää parhaaseen mahdolliseen suoritukseen pysty.

Päätettiin kuitenkin lähteä ensin ihan vain kuntoilureissulle koska silloin etsintöjä ei ollut virallisesti poliisin taholta käynnissä, vain vapaaehtoisia oli metsissä aika paljon. Oikeastaan vasta jonkin ajan kuluttua soramontulle menon jälkeen ajateltiin että yhtä hyvin voitais kantaa kortemme kekoon ja etsiä siinä samalla...ja sitten oltiinkin metsässä parina päivänä ja Siru löysi mitä omituisempia esineitä, mutta ei sitä kännykkää....Myös Minttu ja Manu olivat mukana...ainakin  niillä on hyvä hajuaisti ja Minttu on todella kova etsijä varsinkin vaikeassa maastossa, se kun on nenä joka kivenkolossa aina muutenkin. Sitä en tiedä osaako MInttu ilmaista mitenkään jos jotain löytyy.....

Toisena päivänä kiivettiin soramontun reunoja ylös ja alas ja olin vähän huolissani Sirun jaksamisesta...oli sentään aika kuuma ja Siru tuli aina sinne minne mekin...oli rinne kuinka jyrkköä tahansa. Sirun takia ei kiivetty tuota rinnettä ylös asti.

Totesin myös että Minttu on ihan älyttömän ketterä kalliolla, se on kun vuorikauris ja loikkii kiveltä kivelle ja minä huutelin sitä kiireesti alas ettei onneton tolleri olis romahtanut alas kalliolta ja litistynyt lättänäksi. Mutta Mintulla on vissiin  erikoiset tassut joilla se pystyy kulkemaan vaikka kuinka vaikeassa kivilouhikossa ja kivet ja kalliothan on olleet sen intohimona ihan pennusta pitäen.

Joka tapauksessa ilma oli kaunis ja lämmin ja pusikot ihan läpipääsemättömiä ja mäet ihan tajuttoman kamalia ja osa lähes pystysuoran jyrkkiä joissa piti ryömiä nelinkontin että pääsi ylös lähelle tien vartta mistä mopo oli löytynyt.. ......Me kuitenkin rämmittiin soramontun ympäristö niin tarkkaan kuin pystyttiin, kaikenmaailman nokkosenpolttamista huolimatta.

Löydettiin kymmenittäin hylättyjä rikkinäisiä pyöränromuja ja kaikenmaailman roinaa aina rautasängyn päädystä ja puutarhatuolinromuista lähtien, mutta kännykkää tai muuta mahdollista johtolankaa ei löydetty. Oltiin noin neljä tuntia molempina päivinä ja sinä ajassa ei ehditty etsiä kuin ihan pieni alue, niin vaikeakulkuista maastoa se on. Soramontun reunoja ylös ja alas kiipeäminen on todella raskasta ja voimia vaativaa hommaa...Anne, Leevi+Siru olivat etsimässä myös Raisaa useaan otteeseen, hän katosi jo noin kymmenen vuotta sitten eikä häntäkään koskaan ole löytynyt...Siihen aikaan Anne oli aktiivisesti etsintäkoirahommissa mukana Leevin ja Sirun kanssa. Missä ikinä Karoliina sitten onkin, niin pahaa pelkään että se asia ei myöskään koskaan selviä.....Voin vain toivottaa voimia hänen vanhemmilleen ja läheisilleen...

Sitten olen aloittanut uuden hienon harrastuksen, eli METSÄTYÖT !

Jumankekka mutta olen raahannut 7 metrisiä puunrankoja tien varteen metsästä josta me saadaan ottaa polttopuuta niin paljon kun halutaan. Metsä on raivattua metsää ja isot tukit on viety pois mutta isoja koivuja ja haapoja on metsässä kaadettuna varmaan tuhansia....ja ne kaikkki meidän pitäis saada sieltä pois. No eihän me nyt mitään teräsmiehiä/naisia olla mutta Markun kanssa ollaan puurrettu siellä nyt jo monta viikkoa eikä loppua näy. Tuntuu kuin metsästä ei olisi viety juuri yhtään rankaa pois....

Markku oksii rangat ja mä kiskon ne tien viereen jossa voidaan katkoa ne peräkärryyn sopiviksi. Työ on ihan älyttömän kivaa (ja kovaa)  ja mä olen nähnyt kesyn ketun ja istunut metsässä katsellen upeata luontoa..onneksi metsässä on tehty vain harvennushakkaus, joten paljon kauniita pieniä  kuusia ja koivuja on jätetty jäljelle.

Paino on laskenut viitisen kiloa ja katson sen kyllä ihan tuon älyttömän raskaan työn piikkiin...joten kaikki painonpudottajat  MENKÄÄ METSÄÄN...Mä luulisin että joka paikassa on metsiä joiden omistajilta vois kysyä saako rankoja ottaa omaan käyttöön, luulen että moni metsänomistaja olis ihan iloinen jos joku siistisi metsänpohjan niistä rangoista joita ei voi normaalisti enää myydä. Puuyhtiöthän ottavat vain isot tukkipuut, lähes kaikki muu jää metsään.

Nyt olen alkanut katselemaan joka paikassa kuinka metsät on harvennusten jälkeen ihan kamalassa kunnossa kun kaikki rangat on sikinsokin metsänpohjalla. Miksiköhän ihmiset eivät mene kysymään lupaa ja keräämään talven takka tai saunapuita ihan ilmaiseksi, tosin kovan työn takanahan se on, mutta kova työ on vaan kivaa kun sen vaan ottaa sillä ajatuksella. Miksi maksaa satoja euroja jostain kuntosalista kun saman kuntokuurin saa metsässäkin? - Ja siihen samaan saa vielä raitista ilmaa 

Viime viikon perjantaina kävin taas piikillä TAYSissä ja koville taas otti toipuminen...me mentiin Jumesniemelle Siirin, Saulin, Viljon ja Metkun vahdeiksi kun Anne lähti Toivon kanssa SM-kisoihin. Meillä oli oma koiralauma mukana aina Manua myöten, Timokin kävi Jumesniemellä päivittäin Manua katsomassa, mutta nautti olostaan täällä kotona kavereiden kanssa kun me ei oltu hössäämässä vieressä...huusholli oli onneksi vielä ehjänä ja hyvässä järjestyksessä kun tultiin kotiin....

No piikit teki sitten taas sen hemmetin piikkikuumeen ja makasin koko viikonlopun Annen pihassa sohvalla tai sängyssä tehden ristikkoa ja katsellen telkkaria...mitään muuta en jaksanut tehdä - jo alakerrasta ylös makkariin meno oli kovan työn takana....Piikeistä tuli nyt oikein komeat mustelmat kaulaan ja näytän todellakin ihan siltä kun joku olisi yrittänyt kuristaa mut ihan tosissaan...nyt jäljet on edelleen sellaset sinapinkeltaiset ja  kamalat....Kestää todella kauan että nuo mustelmat häviävät.

Päätin kuitenkin Jumesniemellä lauantai-iltana lähteä hitaalle pikku lenkille Markun ja koiralauman kanssa ja olikin ihan kiva kulkea metsässä ja pelloilla ja uittaa koiria joessa. Koiralauma olikin ihan pähkähullu kun niitä oli niin monta. Jossain välissä Metku sitten teloi varpaansa ja jalka turposi ihan turnipsin näköiseksi illalla....No mä tietty pelästyin että oliskohan käärme päässyt puraisemaan Metkua ja tassusta löytyikin pikkuinen punainen jälki, mutta käärmeenpurema se ei kyllä ollut, luulen että ampiainen oli jäänyt tassun alle ja iskenyt piikkinsä Metku raukan tassukkaan.... - Metku oli kuin maansa myynyt ja ihan selvästi vielä liioitteli kipuaan kun halusi niin kovasti huomiota itselleen, se makasi sylissä onnellisen näköisenä ja heti kun joutui pois siitä niin jo alkoi kova ontuminen ja valitus...hmm..Metku taitaa olla varsinainen Draama-Quen  -Tassu oli pari päivää turvoksissa ja Anne laittoi siihen siteen niin Metkun oli helpompi kävellä.

 Tällä Jumesniemen reissulla myös Manu ja kissat vihdoinkin tutustuivat ihan kunnolla toisiinsa ja Manu ei enää pelota kissoja ruttunaamallaan ja Manu jopa katsoo kissoihin päin ja leikkiikin jo niiden kanssa. Samassa sängyssä nukuttiin Siirin, Saulin ja Manun kanssa....isot koirat sai olla alakerrassa......Kissat on ihan kamalia ja en tajua miten yleensä kissat voi olla sellasia...ne on ihan joka paikassa, tuntuu kun talossa olis 50 kissaa....Siiri ja Sauli kiusasivat lähes koko yön Manua joka nukkui ja kuorsasi onnellisena peiton alla  - kissat hyppelivät Manun niskaan ja kaivoivat sitä peiton alta pois, Manu jatkoi kuorsaamistaan eikä paljon hötkähtänyt kissojen tempuista...joten yöt olivat kieltämättä ....sanoisinko hiukan rauhattomia....

Kun aamulla voitelin aamuvoileipääni niin työnsin kissoja pois toisella kädellä koko ajan, kun kissa muksahti lattiallle niin se oli alle sekunnissa takas pöydällä leipälaudan vieressä..ja kun niitä onnettomia otuksia on kaksi niin en saanut tehdä leipääni ilman kissankielen lipaisuja voipinnassa...---ÄÄÄKKSSSS...kyllä Annelle PITÄÄ olla hyvät hermot ainakin kissojen suhteen...EHKÄ mun hermoni ei kestäis ihan niin hyvin....

Lauantaina makasin pihassa kun oli niin kaunis ilma ja huilailin sitten siinä, Minttu kun on tuollainen harhailija niin se ei sitten millään pysynyt pihassa ja oli naapurin puolella kaiken aikaa. Se ei vielä mitään, mutta kun se alkoi mennä maantielle niiin siinä vaiheessa mun huumorintajuni loppui - Mun piti laittaa Minttu häkkiin jossa se kyllä on viihtynyt ihan hyvin, mutta mokoma tollerin roikale huomasi mistä on kyse ja otti koivet alleen ja katos kun kusi lumeen.....Huutelin sitä aikani ja sitten oli pakko mennä tielle katsomaan että onneton kärpäslätkäkorva ei vaan jää auton alle. Oli muuten eka kerta kun Minttu teki tuon katoamistempun, aina ennen se on kyllä tullut käskystä luokse vaikka on tiennyt että jotain ikävää on odotettavissa...kuten esim. sen hurjasti inhoamaa korvanpuhdistusta....

Lopulta sain tolleroisen kiinni ja laitoinkin sen sitten pitkään hihnaan ja sidoin hihnan puun ympärille....Hitto viekööt olkoot sitten siinä kun kerran ei tottele rajoja. Annen koirat pysyy kauniisti pihassa ja jopa Manu osaa olla menemättä rajojen ulkopuolelle kun ne on sille opetettu, mutta tää yks lörppäkorva-vaeltelija tutkii puolet Jumesniemestä heti kun slmä välttää

Minttu oli erittäin masentuneen näköinen, se ei ole ikinä joutunut olemaan kiinni joten se oli ihan ihmeissään että mistä nyt oikein on kyse kun muut saa juosta ja leikkiä vapaana. Olin itsekin pihassa ja myös Timo tuli ja Markku kulki pihassa ja muut koirat leikkivät siinä joten eihän sen yksin tarvinnut olla. Lopulta päästin sen irti ja heti kun se näytti lähtevän kauemmas huusin sen takas ja kehuin maasta taivaaseen ja rapsuttelin ja leikin sen ksnssa...jostain syystä Minttu ei enää sen jälkeen kadonnut pihasta minnekään.

En tiedä miten saisin tuon tolleroisen huomaamaan rajat jossa ei ole aitaa...se vaan ei ymmärrä että pihasta ei saa lähteä tielle eikä muuallekaan. Aita tehdään ja tolpat on jo melkein kaikki valmiina, mutta ennen syskyä ei aitaa enää saa kunnolla sinne laitettua kun heinikko on ison tontin reunoista tullut jo viidakoksi. Pitää odottaa syksyä ja sitä että pusikota alkavat pudotella lehtiään ja miehen mittainen heinikko kaatua.

Autopaikan ja kuusiaidan viereen voi kyllä aidan jo rakentaa, siinä on leikattua nurmikkoa. Autopaikan viereen rakennetaan aita puusta ja muualle tulee luultavasti lammasverkkoa. Lammasverkkoa on Annen tontille jätetty pari rullaa kun siellä edellinen omistaja piti kuttuja. -Se verkko riittää melkein lopputontin ympäröimiseen kun yksi raja on jo korkeaa puuaitaa ja sauna ja varasto on myös seinänä sillä puolen. Sitten on vielä iso koirahäkki joka suojaa puolet yläpihan rajasta. Eihän tarvitse enää aidata kun noin puolet tontin reunoista niin se on sillä sipuli  

Anne tuli sunnuntaina jo ajoissa kun oli keskeyttänyt Toivon kisassa, Toivo oli hukannut jäljen joten keskeytys oli järkevä. Harmi sinänsä, koska tuo oli Toivon viimeinen SM-kisa...ikä tulee silläkin jo vastaan 

Loppusunnuntaiiltapäivä sitten leikittiin koirien ja kissojen kanssa pihassa ja ne mokomat katit on kyllä varsinaisia omituisuuksia.....Joo...mun oma kissavillitys on hävinnyt lopullisesti, en ikimaailmassa ottais kissaa vaikka maksettais.....Siiri ja Sauli on ihan syötävän ihania ja tykkään niistä kuten tykkään muutenkin tosi paljon kissoista...joo kunhan ne vaan eivät asu meillä....

Kun tuli maanantai niin päätin että sairastaminen saa riittää ja lähdin juoksemaan koirien kanssa 4 kilsan lenkin...joopa joo...sain polveni niin vietävän kipeäksi ja valvoin pari yötä sen kivun kanssa...hyvää kivunsiirtoa ei särkenytkään niskaa vaan polvea....Polvikipukin parani kun mentiin parin päivän päästä taas metsään puutalkoisiin...sillä se paranee mistä on tullutkin, eli liikunnalla !

Koska ollaan kavereitten kanssa lähdössä Mallorcalle jonkin ajan kuluttua niin käytiin sitten viikolla Erjan kanssa vaateostoksilla. Jotain kesäistä ja nättiä piti löytää ja alku ei todellekaan näyttänyt kovinkaan lupaavalta.....

Mulla oli pari isoa papiljottia päässä ja naama laitettuna kaupunkikuntoon (mikä on sinänsä suuri suoritus) ja jo kengätkin jalassa kun odotin että Erja tulee ihan kohta ja päätin sittten vielä hammastikulla putsata hampaankoloni...ei olis kannattanut  -Siinä sekunnissa kun työnsin muovisen tikun hampaanväliin niin kuuluin kiva naksahtava ääni ja se perkuleen tikku katkesi hampaanväliin ja törrötti sitten hampaan takaa pihalle kitalakeen..ÄÄÄKKSSS

Mä yritin löytää Markun työkalupakista jonkinsortin pihtejä jolla olisin saanut tikun pois mutta en löytänyt kuin julmetun suuren jakoavaimen...enkä saanut sitä mahtumaan suuhuni joten soitin Markulle hätäpuhelun töihin että TUU KOTIIN JA VÄHÄN ÄKKIÄ !!!!!!!!!...puhuin vähän omituisesti kun mokoma hammastikku tökki mua kitalakeen....Markku luuli että olin saanut jonkun sortin kohtauksen ja tuli muutamassa minuutissa kotiin ja hyvä etti pissinuyt housuihinsa kun näki mistä oli kyse....Kai se nyt naurattaa kun akka on kita ammollaan tikku hampaissa........Se sitten yritti pihdeillä mokomaa tikkua pois mutta tikku katkesi ja jäi hampaankoloon...ja sieltähän se ei enää pois lähtenyt sitten millään... Erja tuli ja lähdettiin ostoksille....mulla hammastikku hampaiden välissä törröttäen......

Löydettiin ihan kivoja vaatteita ja kengät ja Erjalle hyvät aurinkosuojavoiteet.

Ostosten lopuksi (noin 6 tunnin kuluttua) päätin sitten poiketa hammaslääkärillä jospa joku vaikka ehtis ottamaan tikunperkeleen pois mun ikenestäni...sain ajan ja hammaslääkärikin nauroi ja sanoi etä ei olekaan ennen törmännyt tälläiseen ongelmaan....10 euroa maksoi ja pyysin hammaslääkärin laittamaan tikunjämät pussiin ja aion lähettää ne Jordanin maahantuojalle hyvän selityksen kera ja vaatia ne hammaslääkärikulut 10 egeä ja matkakustannukset ja jotain kivusta, särystä ja henkisestä järkytyksestä...hmm...mistähän vielä muusta, pitää miettiä....kyllä mä vielä jotain keksin.... -Erja odotteli lehteä lukien ja varmaan hihitellen odotushuoneessa, pieni lepohetki teki ihan hyvää ostosten välissä...me kun sitten vielä jatkettiin shoppailua.....Sattui sillä ostosreissulla muutakin huvittavaa mutta se siitä, ei kaikkea viitsi kertoa....HEH....

Kun lähetän korvausvaatimuksen hammastikkujen maahantuojalle,  niin mun tuurillani saan hyvitykseksi pari paketillista  ------- hammastikkuja..........

 

"Eikö elämä olekin liian lyhyt, jotta antaisimme itsemme ikävystyä?"     FRIEDRICH NIETZSCHE .................Viisas miäs tää Friedrich.....