Eilen oli aivan ihanan upea talvipäivä ja niinpä päätettiin lähteä kavereiden kanssa lumikenkäilemään. Valitettavasti voitiin ottaa mukaan vain Minttu joka kestää pakkasta vaikka -40 astetta ja rakastaa lumessä möyrimistä Olihan perillä MIntulle kaveri koska Minttu on hyvin sosiaalinen tollukka niin komea kultainen noutaja Leo kuuluu Mintun suuriin suosikkeihin (Hmm...kuten oikeastaan vähän jokainen  koira jonka kanssa se vaan pääsee ulos kirmaamaan)

                                            

                                           

                                          

Jostain syystä nykyään Minttu on alkanut kaivelemaan ja syömään niin peuran, heposen kun jäniksenkin paskoja hyvällä ruokahalulla aina kun ollaan jossain pelloilla josta niitä vaan löytyy  Huomasin valokuvista että lähes joka kuvassa Minttu tonkii kuin sika kuonollaan innoissaan hankea kaivaen. Niinpä Mintun hentoiset nenäkarvat on taas lähes lähteneet ja tilalla on vaan kalju kohta  Kesän aikana se kasvatti komean karvapeitteen nenuunsa mutta näköjään talvi vie sen karva-kasvuston aina mennessään. Kun se kaivaa niin nenä palelee ja sitten se nuolee nenuaan kaiken aikaa ja karvat ei kestä niin kovaa käsittelyä joten olkoot - meillä on kaljunenäinen ja rättikorvainen tolleroinen, onhan se persoonallinen, ei siinä mitään 

 

Kyllä otti koville jättää Siru kotiin kun se oli niin innokas lähtemään mukaan, mutta Sirun takajalat ei olis kestänyt tuota lenkkiä, enkä halua rasittaa vanhaa koiraa liikaa. Se ihan selvästi itsekin masentuu matkalla kun huomaa että ei pysty kävelemään  Sen takia Hullu-Hipsukalle vain hyvin pieniä lenkkejä kunnes kevät ja lämmin keli koittaa.....Katsotaan sitten tilannetta uudestaan. Voihan olla että Sirun pitkät vaellukset on vaelleltu........tuleehan sekin päivä joskus vastaan että vanha koira vaan ei enää jaksa 

 

Mutta eilen aurinko paistoi ja pakkasta oli aika lailla mutta ei se niiin kylmältä tuntunut kun lumikengillä kierrettiin ihan umpihankea ja tehtiin kiva lenkkin peltojen ympäri ja oli kyllä ihan älyttömän kaunista kun aurinko paistoi ja hanki oli huikaisevan valkoista ja puissa oli paksulti lunta. Miehet rämpivät kilpaa edellä ja me naiset ei otettu lenkkiä sentään ihan niin kilpailuhenkisesti vaan nautittiin maisemista ja auringonpaisteesta.

Minttu keskittyi lähinnä peuranpapanoihin joita olikin ihan kiitettävän paljon pellolla jossa oli myös peuran kaivamia isoja kuoppia josta ne varmaankin etsivät ruokaa. Leo rämpi välillä umpihangessa niin että mietittiin että pitäisiköhän vanhaa herraa mennä auttamaan kun välillä tuntui siltä että koko iso koira hukkuu lumeen.

                                           

                                           

                                            

                                             

Illalla sitten oli lähtö Kyröskoskelle maneesille treenaamaan tokoa. Mä kyllä yritin laistaa viimeiseen asti kun meillä on aika klo: 20.00 - 21.30 ja se on aika myöhään se....Koska oli niin hemmetinmoisen kylmä ja maneesithan ovat yhtä kylmiä kun ulkopaikatkin, tuuli sentään pysyy pois jos sellaista olis ollut.

Mutta tää oli oikein hyvän tuntunen maneesi hevonpaskoineen kaikkineen joita Minttu ekana yritti syödä mutta ihme kyllä jätti sitten ne rauhaa. Eihän niitä siellä juurikaan näy koska pois ne kerätään, mutta ainahan pikku kasoja voi jäädä jälkeen. Ja kun laittaa kunnolla päällensä kymmenen kerrosta vaatteita niin kyllä sillä tarkenee......vaikka treenaaminen koiran kanssa onkin kaikkien vaatteiden kanssa yhtä sulavaa kun Micelin-ukolla....

Minttu yllätti ihan positiivisesti, mä kun ajattelin että ehkä MInttu osaa keskittyä vaan heposenhajuihin, mutta sehän päättikin tokoilla ihan mukavalla vireellä. Mun vireestäni en sanois mitään koska mä olen todellakin surkea kouluttaja......

Ekana oli nouto sivulle asti ja palkittiin namilla. Nouto on Mintuulle ollut helppoa ja se osaa kauniisti tuoda kapulan ihan viereen ja pitää sen suussaan niin kauan kun otan sen siltä pois ja sanon "irti" käskyn, se ei pudottele kapulaa minnekään tuosta vaan...tosin pikkasen vinoon se väliin tulee viereen istumaan. Sivulle asti me ollaan opeteltu viime kesänä viimeksi vain parilla kerralla joten hyvin MInttu sen muisti.

Sitten oli seuraamista käännöksillä jossa avustaja antoi käskyjä ja sanoi milloin palkitaan. Minttu seuraa kohtalaisen kauniisti ja sekin meni ihan hyvin ilman mitään ongelmia...nooh...ehkä väliin MInttu yrittää mennä vähän edelle, mutta sellasen puolen nenän verran vaan...

Kaukot menikin sitten välillä hyvin ja välillä huonosti. Minttu osaa kaukokäskyt, mutta tuppaa etenemään ryömien mua kohti kun palkkaan sitä välillä. Lopulta se tajusi pysyä paikoillaan myös palkitessa. Kunhan palkkaan sen tarpeeksi matalalta niin se pysyy kauniisti paikoillaan. Joo...onneksi mun selkä kestää jo hyvin myös noi matalat jutut....

Ruutu on sitten vähän kiikun kaakun TAAS KERRAN. Minttua ei ole kiinnostanut ruutu tipan tippaa toissa kesän jälkeen, vaikka se oli ekoja juttuja joita se tokossa oppi tosi hyvin. Nyt on sitten otettu se hemmetin nami houkuttimeksi. Seisoin Mintun kanssa merkin kohdalla ja avustaja laittoi ruutuun aukinaisen namipurkin jossa oli yksi nami pohjalla. Kun sanon Mintuulle "Ruutu" käskyn, niin lähes joka kerta se empii hetken ennenkuin lähtee ja vilkaisee mua ja on vähän "eksyneen" näköinen.......en tajua siihen syytä  Ihan sama kun sen pitäis tulla takas mun luokseni ruudusta...taas hetken empiminen vaikka se näkee että mulla on nami.....Tuota toistettiin muutaman kerran ja joka kerralla sama juttu. Tuo ihme juttu on ollut viime kesästä lähtien enkä saa sitä siltä pois millään. Viimeisellä ruudulla sitten namipurkki olikin kiinni ja mä menin ruutuun aukaisemaan purkin ja palkkaamaan Mintun että se oppis tajuamaan että sen todellakin pitää mennä ruutuun.

En ymmärrä mikä tuossa "Ruutu" käskyssä on niin vaikeaa, ei se oikeastaan voi olla edes vaikeaa koska se on kyllä osannut sen ihan pennusta lähtien...se nyt vaan miettii ja  hidastelee jostain syystä aina ruutuun menossa ja sieltä tulossa......

Luoksetulo oli käskyttämällä avustajan kanssa ja pari kertaa itse unohdin käskeä koiraa olemaan paikoillaan kun jätin sen...ja totta kain Minttu seuras kuin hai laivaa ja avustja kiljas että KOIRA SEURAA!  Joten syy ei ollut Mintussa vaan tässä surkeassa kouluttajassa.....Muuten juttu meni hyvin ja Minttu tuli kauniisti viereen, tosin asento sais olla vieläkin vähän parempi, se jää välillä aikalailla poikittain viereen.

Mutta kaikenkaikkiaan treeni meni ihan mainiosti, odotin Mintulta jotain ihme hörhellystä, mutta ehkä raskas lumihankilenkki päivällä rauhoitti koiran ja se jaksoi keskittyä paremmin. en ole varmaan ikinä nähnyt Minttua noin rauhallisena treeneissä ....ja mä kun odotin lähes katastrofia kun tiesin Mintun hevosenhaju-maniasta 

Edelliskerralla maneesillla Minttu keskittyi hevonpaskan kaivamiseen jopa kesken suorituksen.....

Nyt Anne yrittää tsempata mua ensi kesänä kisoihin Mintun kanssa....nooohh...miksei oikeastaan...voishan sitä ajatella...

Paljon kiitoksia mukavalle treeniseuralle

                                 

Ensi sunnuntaina en pääsekään treeneihin koska menen taas vaihteen vuoksi leikkaukseen keskiviikkona......syksyllinen leikkaus kun meni vähän päin peetä niin nyt yritetään korjata mitä korjattavissa on. Ehkä juuri mitään ei pystytä tekemään mutta huomaan sen sitten kun leikkaus on tehty. Oon itse jo varautunut siihen että tuun avanteen kanssa kotiin, mutta olen tullut myös siihen tulokseen että se ei mua enää pahemmin hötkäytä. Mä en ala suremaan sitä jos en voi enää hiippailla bikineissä rannalla..... -jos avannetta ei tehdä nyt niin jossain vaiheessa se kuitenkin tehdään, siihen ole täysin jo varautunut koska tiedän mitä tuleman pitää.

Elämän realiteetit on paree ottaa vastaan sellasina kun ne tulee, mä olen itseni kanssa täysin sujut jos niin käy kuten pahin mahdollinen tulos jo tuosta leikkauksesta voi olla....tai onkohan tuo nyt niin "pahin mahdollinen" - kaikkeen tottuu ja eipä tuo mun vauhtiani hiljennä, enemmän sitä on pakosta vähän hiljentänyt tää hankala juttu joka mulla nyt on ollut edellisestä leikkauksesta lähtien.

Mä en ymmärrä miks mun pitäs tapella vastaan, kyllä sairaudet on paree ottaa sellasina kun ne tulee ja hyväksyä se että elämä muuttuu jollain tapaa...ei meidän silti tarvi itse muuttua katkeriksi ja murheellisiksi ja linnottautua neljän seinän sisään. Se rasittaa vain meitä itseämme ja läheisiämme, ei se asiaa paranna millään tapaa.

Ei muuta kun täysillä eteenpäin vaikka päin kalliota, eikös sen pitäis olla sitä kuuluisaa suomalaista sisua  - Kaikki vaikeudet on tehty voitettaviksi ja sillä sipuli, ongelmat on vaan haasteita ja ne pitää selätttää 

Tuuma ja Viskikin kävivät emäntänsä kanssa ja kyllä oli huvittava seurata Viskin ja Manun keskinäsitä "mulkoilua". Ne ei ole oikein ylimmät ystävät koska Manulla on sen harmittava tapa että sen hyökkää heti innoissaan koiran kuin koiran kimppuun ja haistelee koirien naamaa ja nousee takajaloilleen ja hyppii kun kenguru ihan vieraitakin koiria vasten......enpä ollenkaan ihmettele että monen koiran hermo menee kun tuollainen pieni vihulainen on kimpussa kun iilimato.

Manulla ja Viskillä on nyt aselepo sisätiloissa, Manu kiertää Viskin kaukaa eikä Viski mene Manun lähettyville. Ulkona tilanne on aivan toinen, siellä Manu ja Viski juoksee rinta rinnan sulassa sovussa. Tämä "Kauhun tasapaino" on käynnissä vain sisällä.

Tuuma huomasi heti kuinka paljon meillä on roskia lattialla ja nouti innoissaan ihan pienimmänkin roskan ja lopulta pöydällä oli melkoinen roskakasa...hmm...mun likainen sukkani ei kyllä ihan ole roska mutta Tuumasta se näytti (tai ehkä haisi) enemmän kaatistavaralta......

Minttu otti vieraat erittäin rauhallisella tavalla joka tarkoitti sitä että se meni sohvalle kerälle ja kuorsas lähes koko ajan siinä, ulkona ne juoksivat yhdessä mutta Minttu ei turhia paineita ota vieraista. Sirun piti tietty ekana vähän näyttää Tuumalle ja Viskille että HÄN on sitten tän talon pomo joten se näytti hampaitaan ja sitten meni maate karvamaton päälle...joten Tuuma oli ainoa joka teki työtä kaiken aikaa ja siivos meidän huushollin niin hyvin että mietin voiskohan sitä vuokrata siivoojaksi meille aina sillon tällön....hmmm....

Mitä tekee imurilla jos talossa on Tuuma niminen siivous-intoinen Bordercollie? Kyllä huomaa että bortsut on työkoiria  -Myös Siru siivos joskus mutta kyllähän se sitten myös tuhos muutaman huushollin perusteellisesti, ehkä sen sisustus-ihanteet on vaan erilaiset kun meillä ihmis-poloilla.....Vieläkin Siru ottaa sukat pois jalasta jos sitä pyydetään ja joka ilta se aukaisee Markulle pedin, mun petiini se ei mene koskemaan. Siis mitä tekee taloudenhoitajalla jos on Siru-niminen Bordercollie?

Mutta palailen taas jossain vaiheessa linjoille ellen kuolla kupsahda leikkaukseen.......