Vantaalle  Joopa joo.....Nyt on sitten kaikki hoidettu...siis Mauri Anteron iso selkäleikkaus meni oikein hyvin, siitä SUURI KIITOS Eläinsairaala Aistin neurologi Cizinauskas Sigatasille...ööh en tiedä kumpi on etu ja kumpi sukunimi mutta ihan loistavan upea lääkäri hän on joka tapauksessa. Hänen alkuperäiskansalaisuuttaan on vaikea sanoa mutta siitä näkee että kyllä suomessa on erittäin hyviä ulkolaisia lääkäreitä niin eläin kuin ihmispuolellakin.

Manu leikattiin torstaina ja se pääsi kotiin samana päivänä, pitkä matka ei rasittanut sitä millään tapaa vaan Manu oli heti ihan kuin mitään ei olis tapahtunutkaan  Arpi selässä on m elkoisen pitkä ja pitkä oli myös lasku, mutta mitäs pienistä. Pääasia että Manun tulevaisuus näyttää hyvin valoisalta. Mitään jälkiseurauksia ei pitäisi tulla ja kuntoutuksen avulla Manu oppii varmaan käyttämään paremmin myös tuota sen "heikompaa" puolta. Manullahan on aina ollut tapa kulkea hihnassa kolmella jalalla - vapaana se on käyttänyt neljää jalkaa...nyt selvisi että mitä luultavimmin kolmella jalalla kävely on ollut pienen selässä olleen synnynnäisen vian syytä. Sitä ei tiedetä varmaksi onko pikku vika aiheuttanut myyös välilevyn pullistuman...ehkä ehkä ei...vakuutusyhtiö sanoo ihan varmaan että kyllä on aiheuttanut jotta ei tarvis korvata....

                                

Manulla on oikein kunnon tikit selässä. ihme kyllä koira ei näytä mitenkään kärsivän haavoistaan - ihminen olis varmaan visusti petin pohjilla vaikertamassa noin ison leikkauksen jälkeen monta päivää...

                                  

(Manu) Kröhmmmpphh...Mitä se mua nyt siinä kuvailee, mä en nyt ollenkaan ymmärrä tätä hössötystä???? 

                                     

(Manu) Olepa nyt kiltti ja päästä mut juoksemaan vapaana - onhan tää nyt ihan eppistä olla PIHASSA kävelyllä hihnassa 

 

 

 

Joka tapauksessa Manulla on toisessa takajalassa + lonkassa paljon pienemmät lihakset kuin toisessa. Tuo pitäisi nyt saada tasapainoon kuntoutuksen avulla. Mutta Manulla on välillä vähän ikävää koska riehuminen, hyppiminen ja muiden koirien kanssa leikkiminen on kielletty kuudeksi viikoksi.  Manu käykin sitten välillä valittamassa mulle sellasella naukumaäänellä että kuinka tylsää paikallaanolevan elämä on.....Manu saa kyllä liikkua ihan normaalisti sisällä, sitä ei saa pitää häkissä. Tietenkin pitää katsoa että se ei hypi sohville eikä sängylle .....  Manu ei oikein pidä näistä ikävistä rajoituksista........

Ulkona se saa tehdä ihan pientä lenkkiä hihnassa, vapaana se ei saa ulkona olla ollenkaan.

Minttu kävi sydänlääkärillä ja sillä todettiin ihan pienen pieni vika sydänläpässä, mitä ilmeisemmin siitä käärmeenpistosta aiheutunut. Mitään rajoituksia se ei aiheuta Mintun elämään eikä Mintulle pitäisi koskaan koitua siitä ongelmia. leikkaukseen se saa mennä, se ei rajoita edes sitä. Siitä ilmeisesti kuuluu se hyvin lievä sivuääni jota eläinlääkäri kuunteli. Nyt Minttu ultrattiin ja se olikin melkoinen toimitus koiralle joka on käärmeenpistoepistoepisodista lähtien suhtautunut erittäin epäluuloisesti eläinlääkäreihin.Minttu hytisee kuin aladoobi ja pelkää eläinlääkäreitä.

                           

(Minttu) No hyvä on - mä poseeraan kunnolla vähän aikaa - mutta muista sitten antaa se nami!

 

 

Onneksi se on erittäin kiltti eikä yritä sentään haukata kilon palaa lääkäri-raukasta  Tuolla massalla se kyllä sais jo aikaan melkoisen painiottelun jos se ei tottelis yhtään. Mutta Minttu tottelee vaikka pelkääkin, se tulee kuin lammas teuraaksi ja näyttääkin ihan siltä kun se olis varma että eläinlääkäri on taatusti teurastaja....Mutta siitä huolimatta se tottelee kauniisti vaikka yrittääkin aina painautua niin lähelle mua kun vain mahdollista. Hytinä on melkoinen.....Tää eläinlääkäri sai Mintun rentoutumaan ihmeen hyvin ja me oltiinkin sisällä noin tunnin ajan kun sydän tutkittiin oikein kunnolla. Nameja meni yks kipollinen ja juuri se varmaankin sai Mintun luottamaan eläinlääkäriin 

Joten Myös Minttu sai "terveen paperit" 

Mä olin ihan samaan aikaan unten mailla Hatanpään sairaalassa kun Manu oli Vantaalla nukutettuna...joten me Manun kanssa katseltiin vissiin samoja unia 

Pääsin pois saman tien kun olin herännyt ja syönyt hyvät sairaalapäivälliset  Jatkoa katsotaan sitten taas ...öööhh...joskus jatkossa 

                                    

Hmmm...tatska kädessä, toi ei sitten ole mun hauikseni, en mä sentään noin ruipelo ole......

                    

(Siru) HOHHOIJAKKATA....Mä otan sitten kotona rennosti kun ei kerran riehuakaan saa...Kaikennäköisiä pieniä ruttuturpapotilaita pyörii jaloissa....

 

 

 

Eilen oltiin Jumesniemellä pihahommissa ja mä katkoin ihan sairaan suuren alan jotain ihme pusikkoa pois Annen pellon paikalta. En tajua miksi siihen oli istutettu jotain ihme puskaa, mä katsoin viime kesänä että se on jotain angervoa mutta se ei kukkinut ja se on monen metrin alueella ihan älyttömän tiheänä pensaistona. Katkaisin sen kokonaan pois ja niitä pensaita oli siinä monta sataa. Risua siitä tuli niin paljon että juuri ja juuri mahtuu isoon peräkärrykuormalliseen kun oikein sulloo. Siihen oli myös pensaiden päälle tehty jonkinmoista kompostia ja se oli ihan kamalan näköinen viime kesänä.

Nyt pelto on kaivamista vaille valmis, tietenkin pensaiden juuret pitää kaivaa pois ja osa pensaista istutetaan Annen talon taakse paikkaan jossa mikään ei kasva....jos ne vaikka kasvaisivat. Kaivaminen onkin sitten ihan sairaan iso homma mutta onneksi näytti siltä että juuret ei ole kovinkaan syvällä, pensas on ennemminkin sellaista ihmeellistä matalajuurista joka tekee uutta pensasta myös oksistaan jotka ovat maassa, ne olivat myös juuria täynnä....Kaipa pusikko on ollut siinä kymmeniä vuosia ja sillä levinnyt ihan sairaan suureksi.

Pensaita ei olis pystynyt kaivamaan pois ellei niitä ensin katkaise, oli se niin tiheä pusikko. Jos ne siitä paikan vaihdosta kuolevat niin vahinko ei todellakaan ole suuri. Nyt Anne saa paikalle perunamaan jota se jo viime kesänä haaveili...tosin se mietti kyllä siihen tänä keväänä myös TOKO-kenttää.....Katsotaan nyt mikä siihen tulee.

                                

(Minttu) HEI! Tää polku eo ole ihan suora!!!!!!!

             

(Siru) Mä en sitten aio lähteä täältä tänään kotiin, Mä jään maalaiskoiraksi! (Viljo) Onko meitä nyt neljä?

 

 

 

Anne ja Markku halkaisivat isoja vanhoja tolppia ja niistä tehdään reunat uusiin tien varsiin jota pihassa on nyt kun Anne parissa päivässä oli kärrännyt 15.000 kilon kivituhkakuormallisen tienpohjiinsa niiin eiköhän piha ala kohta valmistumaan. Koska talo on ylhäällä mäessä niin pitää antaa 10 pistettä ja papukaijamerkki siitä että naisella on voimia kärrätä tuollanen määrä kivituhkaa paikoilleen. Samalla Anne oli tehnyt myös kauniit kivipenkereet pihan ympärille pitämään kivituhkan paikoillaan vaikka tulis isompikin kaatosade. Hyviä kiviä löytyy omasta pihasta ja talon takana olevasta kymmenien metrien pituisesta kiviaidasta joka on tehty lättänöiksi hakatuusita kivistä....Onhan talossa asunut joskus 100 vuotta sitten kivenhakaaja....Anne epäilikin että itse kivenhakkaaja saattaa löytyä siitä peunapellosta josta nyt otetaan puskat pois......saikohan lähes 100 vuotta sitten ihmisen haudata omaan pihaan?  

                         

Pikku askartelua maalla...julmetusti kuusiaitaa leikattavana.....

                         

Talon maalia on sentään jo aloittettu rapsuttamaan - maalaus pitäis tehdä kunhan saa pohjan kuntoon - muutama rima on laho ja pitää vaihtaa tältä auringon puolelta....

                         

Siinä laitetaan tolppaa halki....joku tekee työt ja joku vaan on painolastina 

                            

Niin ja jotkut seuraavat silmä tarkkana mitä tapahtuu.....

                               

Siru on enemmän kiinnostunut häkissään ulkoilevista kissoista...Minttu taas seurustelee naapurin koiran kanssa aidan lävitse.

 

 

 

Käveltiin sitten illemmalla metsätietä pelloille ja joelle...aurinko paistoi ja oli aivan upea ilta ja koirat juoksivat taas niin että myös Siru innostui ja pysyi lähes nuorempien perässä Minttu oli ainoa joka yritti väkisin uimaan, mutta en antanut sen mennä vielä...vesi oli niin kuraista kun se tulviin pelloilta ja oltiin lähdössä kotiin lenkin jälkeen joten auto olis ollut ihan kurassa märän koiran jäljiltä.

                                  

Otetaanpa pieni painiottelu näin tyttöjen keksken 

                                   

(Minttu) Mä haukkaan sut yhdellä suupalalla...

                                    

(Siru) KEVÄT ON RIEMUN AIKAA !!!!!!

                                      

(Minttu) Joo ja uimisen aikaa.....Miks mä en saa mennä vielä uimaan?

                                     

Katos vaan sammakoillakin on ollut kevättä rinnassa..vielä ei ole nutipää-asteella tää kutu....

                                      

Ja ojissa on paljon vettä..

                                        

(Minttu) Saanko mä uida edes tässä pienessä pelto-ojassa...ja että en, on tää kummallista

                                         

(Viljo) TUu nyt Minttu sinäkin juoksemaan äläkä siellä kuraojissa ryve..Täällä pellolla on NIIN paljon tilaa juosta ja yks lörppäkorva tolleri vaan rymyää joka lutakossa...kumma otus...

 

 

 

Siru päätti että hän ei lähde meidän mukaan ja jäi Annelle, Anne tuli illallla käymään ja toi Sirun tullessaan. Siru on nyt päättänyt muuttua maalaiskoiraksi. Ne olivat Annen luona pari päivää kun Manu oli leikkauksessa. Siru viihtyi niin hyvin että päätti ettei lähde enää kotiin..... - Kyllä maalla on senkin mielestä mukavampaa....

Työtä olis niin paljon kun ehtis tekemään....taimet on koulittu melkein kaikki ja laskin että monta sataa niitä on jo nyt kasvihuoneessa. Koska Manua pitää vahtia niin kouliminen ei ole onnistunut ihan aina, nytkin on mun vahtivuoroni joten Manu makaa vieressä ja minä naputtelen konetta.

              

                

Pienet taimet on vielä suojassa harson alla etteivät pala kevään kuumassa auringossa. Tuo kasvihuone kuumenee niin hitsin kuumaksi vaikka on kaikki lävet auki.

 

 

 

Kunhan Markku tulee risukuormaa viemästä kaatikselta niin sitten pääsen koulimaan....jos sais tänään viimeisetkin kasvihuoneeseen. Tää työhuone on vieläkin kesken, tapetti pitäis laittaa yhteen seinään ja maalata loput seinät...siinä nyt ei kovin kauaa mene. Sitten olis perinteinen meidän kerhon "Keväthumaus" joka tänä vuonna pidetään meillä...Ei löytynyt oikein paikkaa ja kaikki paikat maksoivatkin niin hiton paljon - ja koska teen joka tapauksessa luontopolun ym. niin se on kyllä kaikkein helpointa mulle kun kaikii tapahtuu täällä paikan päällä. Eipä tarvitse raahata arpoja eikä kaikenmaailman roinaa minnekään vaan saan tehdä kaiken rauhassa kotona. Saan kyllä apua jos tarvitsen joten ei tarvi tehdä ihan kaikkia itse. Oon tehnyt jos jonkinlaista pientä hauskaa jota meillä aina on ollut näissä meidän keväthumauksissa, joten kaikki alkaa olla kohta valmista vaikka tapahtuma on vasta toukokuun lopulla. On ihan kiva tavata kaikia kerholaisia vielä ennen kesätaukoa, siitähän tämä tapahtuma alunperin lähti liikkeelle. Kesällä näkee kyllä näitä kaikkein tutumpia kavereita, mutta suuri osa on kuitenkin vain kerhotuttavia, joten kiva viettää aikaa myös heidän kanssaan ennen kesää.

Koirat saavat sitten taas lähteä vaikka Jumesniemelle, en pidä niitä täällä silloin kun on paljon porukkaa, eihän kaikki edes pidä koirista tai voivat olla allergisia. Nuo kun on vielä isoja koiria niin paree kun ovat pois jaloista. Manu on tietenkin kotonaan Timon luona.

Nyt Timo on asunut Manun leikkauksesta lähtien täällä, ulkoilutus ym. hoito on paljon helpompaa näin omakotitalossa koska Manua ei voi vielä viedä ihan minne tahansa. Vapun jälkeen mä luulen että se saa tarpeekseen "aikamiespoikaelämästä" ja lähtee Manun kanssa kotiin.....Manu on tietenkin täällä hoidossa päivät, ei sitä oikein uskalla vielä jättää yksin kotiin.

Mutta nyt on kaikki hyvin joten elämä hymyilee taas....elämään kuuluu myös ongelmia, murheita ja taisteluita....mitäs se sellanen elämä olis jossa aina aurinko paistais? Kun on välillä murheita ja ongelmia osaa taas arvostaa mukavaa rauhallista normielämää