Manulla takajalkoja joudutaan treenaamaan sen loppuelämän ajan ellei se opi käyttämään niitä tasapainoisesti etujalkojen kanssa.
Mauri-Antero kun on kovasti etupainoinen ja oppinut tämän neljän elinvuotensa aikana käyttämään paljon enemmän etujalkojaan kun heikompaa takapäätään, niin voipi olla että sitä pitää aina muistuttaa istuma-asennosta sekä heikomman takajalan käytöstä ellei se itse opi sitä muistamaan.
Tuolla fysioterapialla on ollut hyvä vaikutus ainakin istuma-asentoon, mutta kyllä Manu välillä tuppaa istuskelemaan vain toisella kankulla.
Vesijumpassa huomaa hyvin kuinka paljon heikommat takajalat on verrattuna etujalkoihin ja Manun yleiseen hurjan hyvään kuntoon.
Manun tikkien jäljet ovat vaalenneet ja selässä on enää pieni motti joka häviää pois kun alustikit lopulta sulavat. Myös Manun karva on kasvanut leikkausalueelle aika kivasti, vielä näkyy että karvat on ajeltu mutta parin viikon kuluttua selkä on varmaan jo uuden karvan peitossa.
Kyllä Manu jaksaa hyvin treenata - mutta takajalat ei aina jaksa tulla mukana...
Hyvin helpostti Manu varaa etujalkoihin ja takajalkojen askellus jää vähän niin ja näin....Joten treeniä - treeniä ja taas treeniä....kuntoutusjaksolla pitää tietenkin muistaa myös levon tärkeä merkitys joten Manu saakin välillä levätä häkissä ettei suotta riehu ympäriinsä..se kun ei itse näytä tietävän levon merkityksestä.
Vielä kolmisen viikkoa niin Manu pääsee vapauteen tuosta hihnastaan ja pääsee taas juoksemaan ihan itse minne haluaa - ja varmaankin saa myös hypätä sohvan päälle lempparipaikalleen
Aika lailla Manua näyttää sapettavan se että se ei saa hyppiä sohville, eikä riehua eikä juosta vapaana pihassa...kun se on taas kunnossa eikä ole kipuja niin kyllähän se olis jo valmis itse riehumaan ja remuamaan muiden koirien kanssa...mutta kun ikävä isäntä ja ikävä mamma kieltävät
- ollaan me aika ikäviä ihmisiä....Minttu ja pönttö sopii hyvin yhteen, Minttu suorastaan rakastaa pönttöään eikä sillä ole mitään ongelmia sen kanssa.
Sensijaan naapurin Vallulla on pikku ongelma kun se on aina katsellut viileän rauhallisena Mintun toilailuja aidan takana, mutta nyt pönttöpäinen Minttu saa Vallun hermostumaan ja niinpä aitojen molemmin puolin kuuluu aikamoista rähinää...Toivottavasti Vallu taas rauhottuu kun MIntun pönttö otetaan pois.
Kun MInttu juoksee täysiä puskien lävitse aidan viereen niin muovinen kauluri pitää tosi kovaa ääntä ja Vallu pelästyi sitä ja sitten olikin rähinä molemminpuolista
Vallu on aina ollut hyvin kärsivällinen ja rauhallinen vaikka Minttu onkin innostunut niin että aidan vieressä kulkee savinen ravirata kun Minttu juoksee edestakas Vallua ihaillen - Vallu on aina ollut Mintun suuri rakkaus, mutta rakkaus tais lopahtaa tuohon pönttöön Mintun päässä.
No sitten Anne ilmaantui tänne ja nyt mukana olikin kolmen koiran sijasta neljä koiraa....
Pieni omituisen näköinen bordercollie kuikuili mua eteisestä ja kun menin lähelle niin tyttönen tuli heti syliin ja oikein painautui liki kuin iilimato ja oli NIIN onnellisen oloinen.
No meikäläinen joka oli jo suunnitellut palopuheen siitä mitä hemmetin järkeä on ottaa NELJÄS koira oli siis ihan myyty.........
Pieni Lee on hassu, ihana, kummallisen aikuismainen ja rohkea - se on aivan syötävän ihana, se rakastaa ihmisiä ja seuraa mukana tarkan ja hyvin kiinnostuneen oloisena.
Ja sitten se mistä Lee oikein ilmaantui .......Annella kun ei ole ollut mitään tarkoitusta ottaa neljättä koiraa.
Eräs Annen koiorankasvattajakaveri toi Leen ja muutaman muun sen sisaruksen jotka ovat hyviä paimensuvun pentuja, tullessaan Walesista jossa oli eräässä koirakoulutusjutussa muutaman viikon.
Lee on koko pienen ikänsä asunut lampolasssa emänsä ja sisarustensa kanssa.
Se ei ole koskaan aikaisemmin ollut edes käymässä ihmisten kodissa.
Se ei ollut koskaan nähnytkään leluja eikä muutenkaan ollut paljoa ihmisten kanssa tekemisissä.
Walesissa työkoirat elävät lampaiden kanssa koko elämänsä ja ovat vapaita ja onnellisia, siellä koiriin suhtaudutaan luonnollisesti ja hyvin ja koirat ovat ihmisille arvokkaita ja korvaamattomia työntekijöitä.
Joten Leen suku on paimensukua...olisi luullut että tälläinen lampolassa kasvanut pentu olis arka ja epäsosiaalinen mutta onkin ihan päinvastoin.
Lee on todella sosiaalinen, meidän koirat hyväksyivät sen aivan heti ja jopa Siru joka aina on vähän aristellut pentuja otti Leen vastaan hyvin rauhallisesti ja haisteli ja hyväksyi pennun ilman että olisi edes irvistellyt sille ja näyttänyt omaa asemaansa tämä lauman ehdottomana matriarkkana.
Lee oli niin kunnioittavan tuntuinen noita muita kohtaan että ne olivat varmaan vähän ihmeissään että mistä moinen kummallisuus oikein on kotoisin.
Tämän sekalaisen kähinälauman on syytä ottaa oppia pikku-Leestä joka näyttää olevan erittäin hyvätapainen....siis ainakin näin aluksi ennenkuin lauma villitsee senkin....
Jotenkin oudon aíkuismainen Lee on vaikka sillä on pennun leikit ja se on kova riehumaan.
Sen silmissä on kuitenkin ihmeellisen älykäs katse, ihan kun se tietäis paljon enemmän mitä muut koirat
Mä siis rakastuin heti korviani myöten tähän pieneen, mun mielestäni enemmänkin terrierin näköiseen ihan oikeesti vähän kummalliseen epeliin
On Lee ihan aito bordercollie ja paperit on puhtaat ja kaikki lääkärintarkistukset tehty, varsinkin kun tuo koiran ulkomailta niin kaikki lääkärintarkistukset ym. on tosi tarkkoja.
Eri asia on sitten ne salakuljetut koirat joita kuulemma tuodaan rajan ylitse, en ymmärrä kuka yleensäkään uskaltaa ostaa salakuljetetun koiranpennun, mitä kaikkia pöpöjä ja sairauksia siinä voikaan olla.
Lee on siis kaikin puolin mallikelpoinen pentu, Annella on hyvin kansainvälistä porukkaa kun Metku on Ruotsista ja Lee Yhdistyneistä kuningaskunnista, aito Walesin prinsessa
Nyt on taas seitsemän koiran lauma koossa kuten oli Nasunkin aikana......pikkuista Nasua en ole nähnyt kohta vuoteen, mutta hyvin sillä menee hyvän emäntänsä kanssa
Säilytän edelleen Nasulle tekemäänni vaippa-asua..se on kauniin vaaleanpunainen enkä millään raski heittää sitä pois, taidan kehystää sen seinälle muistona ihanasta ja sisukkaasta pikku-Chihuahuasta
Siinäpä tämän hetken kuulumiset, Leestä tulee varmaan erittäin hyvä lammaspaimen, ainakin geenit on hyvät ja ehkä se muistaa jotain esi-isiensä maasta jossa koirat tekevät innoissaan työtä aamusta iltaan. Bordercollien on työkoira ja parhaimmillaan tehdessään sitä mihin se on luotu.
Onnea Annelle uudesta perheenjäsenestä ja onnea myös itselleni ja Markulle siitä että meillä on uusi karvainen "lapsenlapsi"
Ja onnea Toivolle, Viljolle, Metkulle, Manulle, Sirulle ja Mintulle uudesta leikkikaverista ja lauman uudesta jäsenestä.
-niitä on nyt taas seitsemän..ei sentään ihan veljestä kuitenkaan 