Oltiin toissa viikolla Jumesniemellä eläintenvahtina kun Anne oli  pitkän vuoron töissä, ensin jossain kisoissa ja sitten meni vielä perään yövuoroon töihin.
Pitää sanoa että oli perin mielenkiintoinen reissu.surprise
Meillä oli tietenkin Siru ja Minttu mukana, Mintulla oli silloin vielä pönttö päässä ja se kun ei välittänyt pöntöstään tuon taivaallista niin eipä se sitä  mitenkään haitannut - kissoja ja muita koiria pönttöpäinen rättikorvainen riehuva tolleri kyllä haittasi aika tavalla.
Minttu kun ei osaa varoa pönttöänsä vaan riehuu kuten ennenkin ja siinä sitten toiset saa pöntöstä oikein kunnolla, väliin kissoja lenteli sohvapöydältä kun Minttu innostui, kissat oppivatkin hyvin nopeasti väistämään mokomaa pönttöpäätä.....Mulla itsellänikin on vielä pohkeet ihan mustelmilla kun tämä onneton pönttöpää ne runnoi sen 10 päivän aikana jonka se joutui mokomaa pönttöä pitämäänangry

Joka tapauksessa - päivä oli oikein kaunis vaikka ei kovin lämmin vielä silloin ollutkaan. Tehtiin pikku hommeleita pihassa ja hullu koiralauma riehui kun viimeistä päivää.
Oltiin edellispäivänä laitettu Annen kanssa pari kasvilavaa pihaan jo valmiiksi ja Lee päätti että lavat on maailman kivoin paikka kaivaa ja niinpä se hyppelehti lavoissa niin että oli pakko laittaa pitkistä kepeistä aita lavojen ympärille...siitä huolimatta tää Walesin ihme pääsi sulloutumaan aidan raosta lavaan ja kaiveli siellä onnellisena...kunnes nostettiin niskasta aidan ylitse......niikuin siitä mitään hyötyä olis ollut, innokas lörppäkorva oli tunkemassa päätään aidan rakoon sekunnissa kun se oli nostettu sieltä poissad

                       
(Anne) Menkääs nyt hemmetin kuuseen siitä...

                      
(Lee) ONKO NENÄSSÄNI JOTAKIN?
 
Pahaa pelkään Annen kaalien ja porkkanoiden ym. vihannesten ja juuresten puolesta tänä kesänä....Perunamaakin on Leen mielipaikka eikä siellä enää kovin paljon varmaan perunoita olekaan kun Lee on siellä kaivellut.

Lähdettiin illansuussa kävelylle joelle ja pelloille koko lauman kanssa ja ilta oli aivan upea, aurinko paistoi ja pellolla oli kurkipariskunta, varmaankin sama joka pesi siellä viime vuonnakin.
Kurjet huutelivat jo kaukaa varoituksiaan ja me pysyttiin tietenkin hyvin kaukana linnuista, eipä nuo koirat ikinä ole menneet lähellekään linnunpesiä eikä muitakaan eläimiä.
Nyt kun Minttukin on onneksi toissakesän kyynpuremaepisodin jälkeen päässyt eroon siitä pikkujyrsijöiden, sammakoiden, käärmeiden ym. elukoiden kotiin raahaamisesta niin se ei mene enää koskemaan mihinkään liikkuvaan otukseen. Jotain hyötyä sentään kiukkuisestä kyystä oli.....sad -Siis tästä huomataan että kyllä tollukka-pullukka muistaa sentään jotainheart
                   
Kun sitten illalla oli nukkumaanmenoaika niin me Markun kanssa sullouduttiin yläkertaan kera kahden kissan ja kuuden koiran....surprise
Markku kesti peräti puoleenyöhön asti ja sitten se keräs petivaatteensa ja lähti alakertaan sohvalle koisimaan ja otti Sirun mukaansa....Minä jaon lopun yötä sängyn kahden kissan ja kolmen koiran kanssa.

Minttu valloitti Toivon sohvatuolin ja Toippari vaelteli koko yön hyvää nukkumapaikkaa etsien ja paksu tollukka ei uskaltanut lähteä sohvalta minnekään ettei pehmeä paikka olis mennyt saman tien. Mintulle laitoin vielä sinä iltana kaulurin koska se tuppasi nuolemaan haavaa, tosin lenkillä kauluri oli pois, eihän se juostessaan arpiaan muistele.
Minttu kolusi kaulurinsa kanssa kun sohvan vieressä on pöytä ja en tiedä miten Minttu oikein nukkui kun kauluri kolisi pöytää vasten kaiken yötä heti kun Minttu vähääkään vaihtoi asentoa.
Lee nukkui kauniisti vieressä ihan hiljaa, mutta aamuyöstä se katosi vähäksi aikaa ja sitten lemahti aikamoinen p**kan haju ilmaan...öyks...
Mietin hetken että jaksanko nousta ja alkaa siivoamaan lattiaa mutta pääytin että hajussa kasvaa, joten ei kai se kovin vaarallista voi olla, joten mä vaan vedin peiton tiukemmin korville ja yritin nukkua.
Aika mahdotontahan se oli kun kaksi kissa oli liimautuneena peiton alla nahkaan kiinni.
Sauli oli selän puolella ja Siiri etupuolella ja kova (lähes korvia vihlova)  kehräys täytti huoneen kun Siiri onnellisena kaivautui kainaloon nukkumaan.
Se mokoma karvakasa kehräs juuri mun korvan vieressä ja voin sanoa että se kehräys ei ollut mitenkään unettavaa..Yritin sulloa sitä enemmän peiton alle että peitto vähän vaimentas ääntä, mutta itämaisella kissalla on vahvat keuhkot ja mahtava kehräysääni -  joten luovuin toivosta ja mietin että kyllä se aamu sieltä kohta tulee.
Metku ja Viljo nukkuivat sängyssä myös ja Toivo käveli ympäriinsä ja kävi välillä tuijottamassa mua herkeämättä parikymmentä minuuttia kerrallaan...mä yritin olla niinkun en oliskaan ja sitten Toippari huokaisi, käveli pari kierrosta yläkerran ympäri  ja römähti lopulta maate sängyn viereen kunnes yritti uudelleen tuijotusherätystä....ja sama kierros yläkerrassa ja taas romahdus lattialle kovan huokaisun kera.

En nukkunut varmaan sekuntiakaan koko yönä mutta se ei kyllä haitannut mua tippaakaan, oli tosi kiva kuunnella kun aikaisn aamuyöstä alkoi valtava lintujen konsertti.
Metsästä kuului  sirkutusta, piipitystä, naksutusta, rääkkymistä ja vaikka mitä ihmeellismpiä lintujen ääniä. Viiden maissa naapurin lehmät lypsettiin ja koneiden ääni hurisi vaimeana. Puoli kuuden aikaan päätin nousta ylös, mitä ihmettä sitä suotta sängyssä tekee kun ei kerran nukutakaan.
Joten rymistelin koiralauman kanssa + kaksi kissaa kainalossa alakertaan missä Markku kuorsasi sohvalla ja Siru makasi jalkopäässä tyytyväisen näköisenä, vähän se häiriintyi lauman törmäilystä mutta päätti jatkaa uniaan....siis se Siru..laugh

Päästin koiralauman pihaan juoksemaan aamupissille ja istuin rappusille katselemaan kun aurinko paistoi matalalta ja linnut pitivät edelleen loputonta konserttiaan.
Ihan älyttömän hieno fiilis, herään normaalistikin aikaisin, mutta en ihan sentään vielä nouse tuohon aikaan.
Aamu on kyllä ihan paras aika päivästä, on kun kaikki olis mahdollista kun herää aikaisin ja näkee uuden päivän ja auringon nousun.
Vaikka väsytti ihan armottomasti niin istuin rappusilla ja nautin tuosta aamun upeasta tunnelmasta ja seurasin koiralauman aamuleikkejä pihassa.
Maalla on kyllä aivan mahtavaa..ja se on paljon sanottu näin paljasjalkaiselta kaupunkilaiselta cheeky
Anne tuli yövuorosta seitsemän maissa ja ihmetteli että mitä me jo hereillä ollaan...me ilmoitettiin että lähdetään nyt kotiin nukkumaan ja ajettiin kotiin ja nukuttiin yli puolenpäivänsmiley
Myös Anne meni tietty nukkuman yövuoron jälkeen.

Viime lauantaina  meillä oli sellaset "kevätriehat" jota vietetään meidän kerhossa joka kevät. Tänä vuonna päätin että ei vuokrata paikkaa vaan pidän jutun meillä kotona. Tavallaan niin oli paljon helpompaa.
Tein makaronilaatikkoa ja jälkkäriksi jäätelöä kera marengin ja kermavaahdon - varsinaista laihdutusruokaa..Meilä oli luontopolku jonka tein takapihalle ja kaikenlaisia pelejä ja tehtäviä, jokainen sai osallistua ihan mihin itse vaan halusi, mikään ei ollut pakkopullaa.
Porukka on tosi mukavaa, osa jo vuosien takaa tuttua ja on tosi kivaa kun aina saadaan joukkoon myös uusia tulokkaitaheart
Onneksi ystävä teki ihan mielettömän hyvät täytekakut ja sain apua toiseltakin ystävältä, joten ei tarvinnut kaikkea ihan itse tehdä.
IIIIISOT KIITOKSET heille heartheart
Meitä oli parikymmentä ja oli ihan hauskaa ja ilma oli komea ja kaikki meni ihan ok...vaikka unohdinkin antaa kaikille läksiäsilahjaksi kukantaimet, se on jo lähes perinne että kaikki ovat saaneet kukantaimen  riehan lopuksi.....Mutta kaipa se dementia sitten on tulossa kun unohdin jo tuonkin....sad
Mä yleensä aina kasvatan taimia sen verran että niitä voi sitten jakaa myös ystäville tuossa meidän kerhojuhlassa.
Joka tapauksessa - Kiitos kaikille mukana olleille, oli tosi kiva nähdä kun seuraava kerhopäivä on vasta syyskuussa ja muutamaa en juuri näekään kuin kerran vuodessa, kauempaa kun ei varsinkaan talvella jaksa lähteä kerhoon joka on illalla.heart
 
Sunnuntaina toivuin sen verran että lähdettiin Jumekselle pihahommiin, vein Annelle kukantaimia ja istuttelin niitä Annen kanssa sinne tänne  - vaikka piha kukkiikin aivan valtavasti tällä hetkellä...siis aivan keltaisenaan voikukkaa.....

Lähdettiin myös lenkille ja nähtiin kaikenlaista kummallista, oli vissiin joku ihme raatopäivä kun ekana Lee löysi tieltä kuivuneen sammakonraadon ja sehän olis tietty ollut mukava välipala...No Lee sai unohtaa välipalansa ja muutaman metrin päässä Leen suussa oli pieni hiirenraato...se mokoma pieni lörppäkorva näköjään vainuaa kaikki kuolleet otukset kilometrin säteeltä....Myös linnunmunan puolikas oli tiellä, mistähän lienee se oli peräisin...Voihan olla että asukas oli vaan lähtenyt ja munanpuolikas  pudonnut pesästä...tai sitten jokin petolintu tai orava tai mikä hyvänsä oli ahmaissut munan sisällön.

Koirat juoksivat onnessaan pitkin voikukkapeltoa - ja niitä voikukkia todella riitti ja riitti...ihan silmänkantamattomiin.
Jossain vaiheessa huomattiin että meillä oli kauniisti kirkkaan keltaisiksi värjäytyneet koirat.....Tuo on suurta muotia ainakin amerikassa, että lemmikit värjätään vaaleanpunaisiksi tai jopa neonvärisksi..me myös ollaan ajan hermolla ja värjättiin koirat keltaisiksi.....

 Päästiin joelle ja aateltiin että kaipa väri siellä lähtee mutta vaikka varsinkin Minttu ui kymmeniä minuutteja niin keltainen väri senkun muuttui aina vaan kirkkaammaksi....Minttu on aivan hulluna uimiseen, sitä ei saa vedestä pois muuta kun lähtemällä itse pois rannalta, sitten se lopulta raahautuu rannalle masentuneen näköisenä ja juoksee perään.
Ja tuota mokomaa tolleria opetettiin väkisin uimaan pari vuotta sitten verinaarmujen kera, mulla taitaa vieläkin näkyä arpia siitä uimakoulusta......ilman sitä pakollista uimakoulua punainen rättikorva ei varmaan vieläkään kastelisi kun puolikkaan etutassunsa....
Mintun uimatyyli ei ole ihan kympin luokkaa, mutta ei haittaa mitään, erikoisellakin tyylillä pysyy kyllä veden pinnalla. Ja kun se ui yksinään ilman innostumista niin kyllähän sen tyyli on vähän parempi mitä kuvista näyttää.
Anne ehdotti sille kellukkeita että se oppisi pitämään selkänsä sopivasti veden pinnalla kun se ui noin etukenossa...mä pikkasen epäilen että tolleriini ei pidä kellukkeista, vaikka eihän sitä ikinä tiedä..no kukin taaplaa tyylillään ja Minttu omalla omituisella tyylillädevil

Joka tapauksessa uiminen ei paljon auttanut värin lähtemisessä, auttoi se kuitenkin sen verran että haiseva p**ka lähti pois Mintun turkista, se nimittäin löysi jostain metsästä sontaläjän joka mitä ilmeisemmin oli erittäin tuore koska haisi kun raato ja Mintun selkä oli paksun p**kan peitossa. YÖKS.....Hyvin Minttu sai sukelleltua lian pois koska hajukin lähti uidessa, siis kyseessä ei ollut ainakaan ihmisp**ka...se nimittäin ei lähde sitten millään. Siihen tarvitaan kunnon shampoopesu kolmeen kertaan, oikein voimakkaalta tuoksuva hoitoaine ja sitten päälle vielä kuiviin hiuksiin suihkutettavaan tuoksuvaa hoitoainetta....tää on monen-monen vuoden kokemuksen syvä rintaääni joka näin puhuu  sadfrownangry

Manu käy edelleen kuntotuksessa ja on hyvässä kunnossa, vielä on matkaa siihen että Manun takajalat vahvistuu yhtä vahvoiksi kun etujalatkin, mutta Manua ei mikään haittaa.
Se hyppii jo sohville ja lötköttelee lempparipaikallaan sohvan selkämyksen päälle...sitä ei pysty millään pitämään aloillaan. Niinpä sille on paree antaa luu kalvettavaksi, sen kanssa Mauri-Antero viihtyy tuntikausia.
Manun voi jättää pihaan kaluaan luutansa kun jättää sille hihnan...vaikka hihna ei ole missään kiinni niin Manu ei riehu hihna perässä. Juosta se saakin ja sen pitäisikin ravata monta tuntia päivässä..laukkaaminen ja varsinkin vetäminen on ehdottomasti kielletty.

Kuntoutuksessa pitäisi nyt tehdä kolme noin tunnin mittaista lenkkiä päivittäin ja siinä Manun pitäisi ravata suurin osa matkaa...siis omakin kunto kohenee kun joutuu hölkkäämään tuon ruttuturvan kanssa...Onneksi kortisonipiikit mun selässäni auttoivat ja selkä on lähes kunnossa.
Kokeilin jopa juosta eikä se pahalta tuntunut, kunto vaan ei oo paras mahdollinen.
Myös kotiharjoitukisiakin pitää jatkaa, Manun hoito olis kokopäivätyötä jos yksin joutuisi koko hommelin hoitamaan. Onneksi meitä on kolme jotka hoitaa Manua.
Ongelmana on se että muita koiria ei voi ottaa lenkille samaan aikaan koska silloin Manu vetää vimmatusti, joten ensin menen tunnin lenkille Manun kanssa ja sitten tunnin lenkille Sirun+Mintun kanssa..pari tuntia päivässä lenkkeilyä tekee itsellekin ihan hyvää nyt kun selkä taas kestää.
Sitten Markku tekee saman ja vielä illalla Timo tekee Manun kanssa tunnin lenkin. Manua on kyllä kuntoutettu ohjeiden mukaan säännöllisesti.
Fysioterapeutti neuvoi taluttamaan Manua fleksin kanssa, silloin se saa enemmän tilaa kulkea eikä se vedä ja sen kanssa onkin paljon helpompi taluttaa Manua.

Muuten fleksi on tosi huono systeemi ainakin isommille koirille. Ite en ole käyttänyt fleksiä muuta kuin aikanaan Leevillä kun se vanhemmiten tuli kuuroksi eikä enää kuullut käskyjä, Leevi ei ikinä vetänyt joten sitä pystyi taluttamaan hyvin fleksillä.
Isoilla vetävillä koirilla fleksi on täysin mitäänsanomaton ja huono keksintö, jopa vaarallinenkin jos tottelematon koira poukkoilee ympäri kävelyteitä niin joku voi vaikka pyöräillä lähes näkymättömään fleksin naruun.
Fleksin kanssa saa tosin aina olla varovainen yleisillä teillä, on kyseessä sitten pieni tai iso koira.

Vielä pari viikkoa niin Manu saa alkaa elämään "normaalia" koiranelämää ja kulkemaan myös vapaana toisten kanssa. Se ei kuitenkaan saisi riehua niin että se jää isompien jalkoihin ja se se isoin ongelma tässä laumassa tuleekin olemaan. Pitää vaan opettaa muut siihen että Maukan kanssa ei enää saa leikkiä keilan kaatoa, eikä sitä voi käyttää puruleluna eikä lentopallona.....ja pitää opettaa myös Manu siihen että se osaa varoa sitä mitä se ei saa tehdä.
Se vaan on aina rakastanut noita hurjia leikkejä ja terrierin paksunahkaisuudella tykkää kun isommat pyörittelee sitä, koskaanhan noi isot koirat ei ole satuttaneet sitä millään tapaa, mutta nyt tilanne on kuitenkin pidettävä tiukemmin hallinnassa....
Hmmm...helppo nakki - todellaenlightenedfrown