Juhannuksena meillä oli pikku juhlat ihan vaan perheen kesken kun Juha+Päivi menivät Meksikossa kihloihin......10 vuotta seurustelua takana, poitsu kun on vähän sellanen hidas hämäläinen.
Päätettiin pitää oikein kiva ilta ja tehdä hyvää ruokaa ja kakkuja ja kaikkea hyvää..nami
Mä totesin ennen Juhannusta että meidän on IHAN pakko nyt laittaa tuo etupiha ajantasalle kun neljä vuotta sitten kaivoin siitä liiat puskat pois ja siitä lähtien siinä on ollut komea monttu johon on vaan rikkaruohot levinneet.
Siinä sitten kaivoin maata ja tein pohjat ja laitoin ensin mansikkakankaan, sitten juurimaton ja alle tuli vielä sanomalehtiä kerros että rikkaruohot ihan varmasti pysyy poissa mahdollisimman kauan.
Siihen päälle sitten laitoin kivet kuten meillä on koko pihan puolikin tehtynä, en enää yksinkertaisesti jaksa tonkia kukkamaita joten oon istuttanut kaikki vanhat kukkamaat koristepensaille ja pensaiden juurilla on Clematiksia jotka sitten kukkivat aivan upeasti loppukesästä.
Pensaat on myös laitettu sanomalehtien, mansikkakankaan ja juurimaton ja kivien sekaan joten oikeastaan mitään rikkaruohojen nyppistä mulla ei enää ole.
Syksyisin siivoan lehdet pois kivien juurelta ja siinäpä se, keväällä otan pois loput roskat eikä koko kesänä tarvitse tehdä mitään.
Kaikki kukantaimet kasvatan itse ja laitan ruukkuihin ...ööhh...siis niitä ruukkuja kyllä piisaa sitten joka paikkaan.....Tänä vuonna kukantaimia oli koko kasvihuone täynnä joten niitä mun taimiani on myös Annen piha täynnä..Timo ei huoli kukkasia parvekkeelleen kun ei viitsi hoitaa niitä.
Tarkoitus oli tehdä samanlainen kivi-viritelmä myös tuohon autopaikan viereen..ja teinhän mä sen lähes valmiiksi asti. Vieläkin puuttuu vähän kiviä ja reunakivet pitäis ostaa, muuten viritelmä on valmis ja ihan hyvähän siitä lopulta tuli vaikka ei Juhannukseksi valmistunutkaan...
No sitten meillä meni paria päivää ennen Juhannusta vessanpönttö totaalisesti tukkoon.... Markku sentään on elämässään avannut useamman kerran tukkoisia vessoja kun lapset aikanaan heittelivät mitä milloinkin pönttöön.
Mutta tää pönttö oli tukossa ja pysyi..vesi nousi ihan reunoille asti ja öööhh...siis pinnalla kellui just se iso ja "tuoksuva" tekele.......
Muutaman tunnin aherruksen jälkeen Markun oli annettava periksi ja kilautettva kaverille joka tulee aina lennossa kun meillä on jotain ongelmaa - siis aivan ihana ihminen joka auttaa aina, on kyse mistä hyvänsä
Niinpä nytkin ne sitten kahteen mieheen yrittivät kaikin keinoin avata tukkeutunutta pönttöä ja lopulta ottivat koko pöntön irti ja silloin se vasta aukesi.
Sitten ne hakivat muutaman varaosan ja pönttö laitettiin takas paikoilleen ja huusholli haisi tunkkaiselle viemärille vaikka kaikki ovet oli auki.....Hommaan meni monta tuntia eikä todellakaan ollut mikään helppo nakki..
Miljoonasti kiitoksia tälle meidän pelastajalle joka aina hurauttaa tänne tai Jumesniemelle kun me mitä tahansa apua tarvitaan, harvoilla on niin ihania ystäviä jotka auttaa aina.
Syy miksi vessanpönttö meni tukkoon oli ihan yksin mun, mä kun aina laitan kuivaajasta kaikki suodattimeen tulleet nukat ja karvat vaan sinne helkkarin vessanpönttöön....En muuten laita enää....
Sillä saralla sii Juhannus oli pelastettu ja meidän juhannusjuhlat myös...olis se ollut kamalaa juhlia kihlajaisia viemärinhajussa....
Juha ja Päivi tulivat ja Päivi teki aivan ihanan mangokakun ja oli leiponut upeita pikkuleipiä jotka kastettiin vielä suklaaseen..Jee....
Alkuruokana oli aivan mahtavan hyviä Päivin tekemiä leipiä ja sitten grillattiin kanaa, lihaa ja savustettiin kalaa..siis kaikille jotaikin kun meillä pari ei syö punaista lihaa, toinen ei syö kanaa ja me muut syödään ihan mitä vaan
Myös salaatti oli ihan mahtavan hyvää, mä söin ihan liikaa...Oli tosi kiva ilta ja vaaleanpunaisen tervetuliais-shampanjan + mansikoiden jälkeen oli myös viiniä jota minäkin join kokonaisen lasillisen...ei oon meikäläisellä viinapäätä joten jätän aina ne juomat lähes rauhaan.
Onneksi Juhannusaattona oli tosi kaunis ilma joten voitiin pitää kemut ulkona terassilla.
Sitten katsottiin telkkarin kautta aivan upeita valokuvia Meksikosta jossa tää nuoripari oli ollut pari viikkoa lomilla.
Alko niin tekeen mieli jonnnekin lämpimään ja valkoisten hiekkarantojen ääreen.
Viikonloppuna käytiin Pyynikin näkötornissa ja pitää myöntää että mentiin sinne salaa maksamatta 2 euron pääsymaksua joka oli yhtäkkiä ilmestynyt sinne...ei siellä ennen ole tarvinnut mitään maksaa.
Näkötornihan on sellainen että sinne ei pääse kuin hyväkuntoiset koska edes hissi ei vie perille asti vaan on kiivettävä sellasia julmetun jyrkkiä kananrappusia pienestä luukusta ylös jos haluaa katsella maisemia.
Alhaalla ei missään lue että sinne ei pääse kuin hyväkuntoiset .
Mä olen käynyt vuosikausia siellä kuvailemassa joten tunnen tuon tornin kun omat taskuni ja me kuljettiinkin rappuset ylös eikä menyt ollenkaan hissiin.
Mä tykkään että niin vanhan tornin kauneus tulee paljon paremmin esiin kun kulkee ylös rappusia myöten.
Tuota maksua en ymmärrä koska ihan hervoton jono oli maailman parhaille munkkikahveille kahvilan puolelle mutta ylhäällä tornissa ei ollut ketään...vain yksi pariskunta seisoi onnettoman näköisenä hissin edessä lastenrattaiden ja vaunujen + kahden pienen lapsen kanssa eikä uskaltaneet kiivetä ylös asti koska hissi ei tosiaankaan mene ylös asti ja rattaita tai vaunuja on mahdotonta kuljettaa ylös luukusta.
Tää on vanha ja suojeltu kohde, sopii valittetavasti vain hyväjalkaisille, näköalat on huiman kauniit joka vuodenaikaan.
Tykkään Pyynikin vanhasta näkötornista paljon enemmän kun hienosta Näsinneulan tornista.
Poikkesimme tietenkin myös Jumesniemellä porukalla ja hauskaa oli, Annen kissat taas kerran esiintyivät erittäin edukseen, leikkivät, riehuivat, pyydystivät kärpäsiä ja loikkivat meidän niskassa
Onneksi tää meidän porukka on hyvin eläinrakasta.Myös Päivi on tottunut meidän omituiseen perheeseen...ehkä 10 vuotta totuttelua on auttanut asiaa jonkin verran
Suuri kiitos Päiville upeista juhlien järjestämisestä jossa mä sain vaan olla laiskana ja nauttia Juhannuksesta UPEETA
Eilen käytiin Annen ja koiralauman kanssa Jumeksessa lenkillä ja pöllöiltiin pellolla oikein kunnolla...hmmm....Anne kun innostui kuvaamaan mun ideaani siitä että olisin kuvannut Annea kun se heittää iloisena heiniä ilmaan, se olis siis ollut tollanen Elovena-tyttö vaikka tumma onkin...Nyt tuli vaan Eloveena-mamma joka heitteli epätoivoisesti märkiä heiniä ilmaan ja ne läsähti suoraan mun päähäni kun olivat mokomat niin märkiä...
Olihan ainakin Annella hauskaa ja koirat innostuivat myös, ne on tottuneet kaikkeen joten heiniä heittelevä mamma ei ole mitenkään outo näky niiden silmissä....Voi kuinka taiteellista...ääähh.....
Musta tuntuu että kahden suihkun ja tukanpesun jälkeen vieläkin joka paikassa mönkii kirvoja, punkkeja ja etanoita.....
Mutta oli ihan älyttömän ihanaa heitellä lapsellisesti heiniä ilmaan..mitäs siitä vaikka ne olikin vähän...hmm..kosteita...Kuka haluaa elää tylsää elämää siististi ja totisesti, en mä ainakaan?
Manu oli todella onnellinen kun sai juosta vapaana muiden kanssa vaikka väliin rajoitinkin sen intoa laittamalla sen hihnaan.
Piti katsoa että lauma ei vaan törmää Manuun, sitä sen selkä ei kestä.
Onneksi Manu itsekin osaa jo varoa laumaa ja juoksee mukana mutta jää suosiolla pois isommista riehumisista, niin paljon sitä on rajoitettu että se osaa jo itse varoa.
Lauma kävi tietenkin uimassa ja Lee lutrasi etujaloillaan isossa joessa mutta ei mennyt ihan kokonaan uimaan, mä luulen että sillä on niin kova lutraamisvimma että se ei ihan helposti uikaan koska lutraaminen on PALJON kivempaa...samalla se nielee varmaan litrakaupalla vettä..ainakin pissille piti kyykistyä moneen kertaan kotimatkalla ja löysihän se vielä vähän ennen kotiupihaa kunnon kurakon jossa se sitten taas kerran lutrasi oikein kunnolla.
Manun sain kävelemään pienen ojan pohjalla jossa vesi ulottui sopivasti mahaan asti ja sehän on Manun kuntoutusta, uimaan Manu ei mene isoon jokeen koska siellä on niin jyrkät reunat että pieni litimärkä kröhisevä bostis on muutaman kerran nostettu kuiville kun se ei ole itse päässyt joesta ylös.
Uiminen tekis sille hyväää, mutta rannan pitää olla matala josta se lähtee uimaan.
Minttu on ihan mahdoton uimari, se mesoo vedessä vaikka kuinka kauan ja uimatyyli muistuttaa hukkuvaa punakuonovillasarvikuonoa..ööhh mikähän se sellanen on...Mutta Minttu siis molskii etukoivillaan niin että vesi roiskuu...kun sillä on keppi suussa se ui oikein kauniisti ihan kaiken taiteen sääntöjen mukaan...joten se OSAA kyllä uida mutta toi ihme molskuttelutyyli on kait sitten mukavampi sen mielestä...
Myös Siru oli kovassa vedossa ja juoksi niin että pelkäsin sen saavan sydänkohtauksen..14 vuotta on iso ikä koiralle mutta eipä näytä rajoittavan paljonkaan Sirun riehumista.
Lee liehittelee Sirun edessä ja sen tekee kovasti mieli tutustua paremmin Siruun ja Siru katsoo sitä vähän sillä silmällä että "TAAS yksi uusi pentu, nää ei lopu koskaan...SUURI HUOKAUS" ".
Leen ja Sirun suhde on hyvä koska Lee kunnioittaa Sirua yli kaiken ja sen takia Siru sietää Leen lähemmätkin liehittelyt.
Leellä on muutenkin hyvä suhtautuminen muihin koiriin, se on erittäin sosiaalinen pikku otus.
Usein vanha koira ei enää jaksa pentujen kanssa vaan ajaa ne heti kauemmaks
Pitäis alkaa maalaamaan Annen kanssa sen taloa, maalitkin käytiin eilen ostamassa....mutta kun aina vaan sataa ja sataa ja sataa..tää kesä on ihan kamala kun ei ole kun yks kaunis päivä ja sitten taas sataa...Nyt näyttää paistavan vähän aurinko joten taidan suunnata Jumekselle Sirun, Mintun ja manun kanssa...pitäis istuttaa muutama puska ja käydä taas lenkillä. Markku on tiukasti töissä aina heinäkuun loppuun saakka. Anne on kesälomilla.
