Mikään normaali keino ei niihin tepsi.
Itse tapetit on aivan siistit ja hyvät ja aika uudetkin, tapettien alta paljastui päivämäärä ja vuosiluku 2008.
Mutta koska asunnossa asui aikaisemmin perhe ja Timon makkari on lasten entinen huone niin tapetit olivat nyt hiukan niinkun lapselliset tuon ikäiselle miehelle
Koko pitkän seinän peitti maapallo avaruudesta kuvattuna ja se hohti kun valo osui siihen pimeässä...hmm....Ei ehkä ihan Timon tyyliä...
Makkari on toooodella iso ja seinää riitti ikuisuuden verran.....Vielä pitäis ottaa pois toisenkin seinän tapetti joka on karsean värinen, tapetin kunto on hyvä mutta väri sellanen laimean oksennuksen värinen...Onneksi yksi seinä on isoa ikkunaa ja yksi seinä ison komeron peitossa ja siinä on myös oviaukko joten siinä ei ole paljon tapettia pois revittäväksi.
Eksyin tänään tapettikauppaan kun katselin uusia tapetteja, enhän mä niitä Timolle valkkaa mutta ihan mielenkiinnolla vaan katselin.
Huomioni kiinnittyi valkoiseen vähän erikoiseen tapettiin joka on ihan sama mitä on Timon olkkarissa - hinta oli kaupan kallein rullahinta...Jumankauta ja mä kun en ole ees tykännyt siitä tapetista ja mietittiinkin että otettaisko sekin pois.
Kun näin hinnan niin se tapetti kyllä saa olla seinässä niin kauan kun Timppa tuossa asunnossa asuu.
En ikinä laittais sellasta rahasummaa tapettiin.......eikä laittais Timokaan.
Joten sillä on huppukallista tapettia olkkarissa ja se alkoi jopa näyttämään paljon kauniimmalta kun näin hinnan
Sen työhuoneen tapetit pitäis uusia, ne on myös sellaset vähän yrpän väriset, ilmeisesti edelliset asukkaat on tykänneet tuollasista yrppä-tapeteista.
Periaatteessa oksennukseen vivahtava beesin väri ei ole paha, mutta mä katselin sitä meidän keittiön laatoissa 25 vuotta ja kun ne viime keväänä uusittiin niin pääsin vihdoin eroon siitä väristä.
Myös meidän vessa oli lavuaareineen kaikkineen beesi ennenkun se rempattiin muutama vuosi sitten - ehkä siitä mun ja Timonkin beesi-kammotus on kotoisin...Liika on aina liikaa.
Joten se työhuone myös joko maalataan tai tapiseerataan uudelleen....kuhan nyt ensin selvitään tuosta sen makkarin tappaja-tapeteista jotka pitää kiinni seinästä kynsin ja hampain...onko tapetilla kynsiä tai hampaita?
Meille on muuttanut pieni oravanpoikanen joka kipittelee peltikatolla niin että kolina kuuluu, toivottavasti pikku-kaveri ei jää tänne asumaan koska pihapöntöissä asustaa niin paljon lintuperheitä ja tämä pikku veijari mahtuu pöntön reiästä sisään ellei kohta kasva liian isoksi...
Oltiin taas mielenkiintoinen viikonloppu kissojen/koirienhoitajina maaseudun rauhassa.
Anne lähti Viljon ja Metkun kanssa Kuopioon kisoihin ja otti myös Leen mukaan. Vain Toippari ja kissat tarvitsivat hoitajaa ja mehän nyt aina ollaan valmiita lähtemään maalle.
Luvattiin kovasti kaunista viiikonloppua, mutta ei se keli nyt kummoinen olllut.
Perjantaina illalla aurinko kyllä paistoi komiasti mutta olin niin väsynyt kun olin tehnyt hullun lailla hommia niiden tapettien kanssa että en jaksanut muuta kun 10 maissa raahautua yläkertaan kera Mintun, Toivon, Siirin ja Saulin.
Markku jäi ihan suosiolla alakertaan nukkumaan Sirun ja Manun kanssa, Manu oli mukana kun Timo oli koko viikonlopun erämessuilla hommissa ja Mauri-Antero oli sentakia meillä hoidossa.
Markku varmaankin muisti vielä edellisen liskojen yön yläkerrassa kun koko koira/kissalauma oli samassa sängyssä meidän ihmispolojen kanssa...silloinkin Markku antoi periksi puolenyön aikaan ja hiippaili alakertaan
Mulla oli selkä taas oikein hemmetin kipeä ja vääntäydyin sänkyyn vaivoin, sain heti seurakseni Saulin selän puolelle peiton alle lämmittämään ja Siirin etupuolelle. Näitten karvaisten lämpöpattereiden tapa on hassu, kun käänsin kylkeäni niin myös kissat siirtyivät välittömästi samoihin asemiin kuin ennenkin, eli Sauli selän puolelle ja Siiri etupuolelle.
Nyt Siirin kehräys oli mukavan unettavaa ja vaikka Minttu valloitti taas Toivon nukkumasohvan niin Toippari reippaana poikana lysähti maate matolle sängyn viereen ja nukkui siinä ihan koko yön eikä ravannut minnekään.
Kissat olivat ihan fiksusti ja Minttu veteli hirsiä sohvatuolilla aamuun asti.
Aamulla heräsin siihen kun Sauli naukui oven takana, olin nukkunut koko yön kymmenestä lähtien kun uppotukki ja 5 aikaan aamulla Saulille tuli hätä ja se halusi alakertaan missä on sen p***a-loota.
Lähdin pääästämään katit alakertaan ja Sauli ryntäsi häntä suorana suoraan laatikolleen...epäilen vähän että me ruokitaan katteja enemmän kun pitäisikään....
Mä lähdin takas yläkertaan ja ihmettelin jo matkalla kun selkä ei ole kipeä...nukuin sitten vielä melkein 10 asti ja niin nukkuivat myös nää elukat..kunhan ensin Sauli oli käynyt asioillaan. Ei se normaalisti käy yöllä laatikollaan mutta kaipa tuhti ruokasatsi illalla laittoi vauhtia vatsan toimintaan.
Joka tapauksessa selkä oli hyvä koko viikonlopun kun nukuin kaksi yötä karvaisten lämpöpattereiden ympäröimänä.
Pitäisköhän hommata kissa, mutta millä hitolla mä sen opettaisin nukkumaan kiinni selkärangassa....????
Lauantaina tein ison homman kun päätin uudistaa Anne surkean näköisen kuistin pöydän ja kaksi kapista tuolia. Istuin lauantain hiomassa tosi huonokuntoisia kalusteita. Ne olivat entisten asukkaiden sinne jättämiä, eivätpä arvanneetkaan kuinka hienot niistä tuli kun sain ne hiottua ja maalasin ne valkoisiksi. Ne on aivan kuin uudet.
Oon käynyt entisöintikursseja joskus hamassa nuoruudessani ja aina väliin innostun tekemään jostain oikein huonosta ja vanhasta uuttavastaavaa.
Nyt oon taas ollut enemmän innostunut noihin entisöintihommeleihin ja pari juttua on nyt kesken myös täällä kotona.
Käytiin tietty myös lenkillä koiralauman kanssa ja Minttu ui niin hemmetisti että sitä ei tahdo saada jorpakosta pois millään. Toivo ylenkatsoi meidän uittamisyrityksiä ja pysyi siististi rannalla, Siru kävi mulahtamassa mutta totesi veden liian kylmäksi sen vanhoille luille....Manu ei saa vielä mennä uimaan, vesi on sille vielä liian kylmää. Se sai vasta nyt ekaa kertaa leikkauksen jälkeen olla hetken vapaana muiden koirien kanssa.
Ja kyllä Maukka juoksikin...siis senverran holtittomasti ja lujaa että vapaus jäi valitettavasti melko lyhyeksi. Pihassa sentään se sai olla vapaana muiden kanssa kunhan kävi aina väliin sisällä lepäämässä ja sitä pidettiin kaiken aikaa silmällä ettei leikit tule liian rajuiksi.
Nyt oli helppoa kun nämä kuumakallet eli Viljo ja Metku olivat pois, nehän on varsinaisia riehumisen maailanmestareita ja Lee joukon jatkona varmaan kohta samanlainen vipeltäjä.
Toivohan onkin paljon rauhallisempi tapaus.
Manukin oli onnellinen kun sai viimein vapautta enemmän, onhan se jo yli kuusi viikkoa ollutkin rauhallisesti ja varovasti.
Mä tein sunnuntaina maalauksen ohella jättiläishomman ja kiskoin ainakin kaks miljoonaa voikukkaa puukolla juurineen irti maasta. Työ kesti lähes koko päivän, enkä saanut kuin pienen osan yläpihaa kitkettyä noista hemmetin vihulaisista. Kyllä Annella salaattiaineksia riittää....
Tänään käytiin vielä Jumesniemellä viemässä kurkuntaimia ja käytiin koko koiralauman kanssa lenkillä joella. Samalla haettiin metsästä tukikeppejä tomaateille + kurkuille + paprikoille ja koiralauma oli tietty mukana, Anne oli töissä.
Käveltiin joelle jo puolimatkassa kun huomasin että Toivo puuttuu laumasta.....Olin kuullut pusikossa keppejä haeskellessani kun metsätiellä meni auto ja se pysähtyi hetkeksi, huusin koirat heti luokse kun kuulin auton tulevan ja lauma tulikin heti luokse kun käskin, en ees huomannut että yks oli hukassa ...niitä kun on niin hiton paljon.
Päästiin aika pitkälle ennenkun huomattiin yhden puuttuvan joukosta...mä jatkoin lauman kanssa joelle päin kun aattelin että jospa Toippari on mennyt omia menojaan ja Markku lähti kiireesti takas pihaan katsomaan löytyiskö kadonnut "lammas" ehkä sieltä.
Mä kuvittelin mielessäni kauhuskenaarioita siitä miten joku on kaapannut Toipparin autoon......ja kiljuin tietty kaiken aikaa Toivon nimeä että jospa se vaikka ilmestyis jonkun puskan takaa, eipä mokoma tullut...
Markku sitten lopulta soitti ja sanoi että siellähän Toivo-setä seisoi oven takana odottamassa sisäänpääsyä...se oli kyllästynyt kun me vaan keräiltiin keppejä vihanneksille ja kääntynyt takas kotiin.
No sieltähän ne sitten tulivat perässä joelle ja Minttu taas kerran mesoi vedessä kun juuri uimaan opetteleva hylje ja Viljo + Metku myös innostuivat hyppimään veteen. Toivo katseli arvokkaasti rannalta, kuten myös Siru. Lee yritti räpeltää joentörmällä ja lopulta oli perä pystyssä puoliksi vedessä ja puoliksi rannalla...ihme akrobaatti, siinä on sentään aika jyrkkä joenpenkka. Rohkeus ei ihan riittänyt veteen menoon.
Päästiin sitten lähes puoleenväliin kotimatkaa kun joku p****e oli käynyt ihan metsätien varressa ruikkup****lla ja eikös Minttu onnellisena heittäytynyt täysin rinnoin rypemisen iloon tuohon p**kaläjään...voihan nyt...siis... PIIITKÄ P**KA!
Siitä sitten tehtiin täyskäännös takas joelle minne punainen lörppäkorvainen erittäin voimakkaasti tuoksuva neitokainen pääsi taas ilakoimaan veteen oikein kunnolla...eihän sitä olis voinut autoon ottaa ihmispeeltä haisevana ja turkki ruskean öööhh...paskan peitossa.
Lopulta päästiin perille ja lähdettiin kotiin ja Annen koirat jäivät oottamaan emäntäänsä.
Mä olen tehnyt muutaman viikon ihan hullun lailla hommia pirunmoisesta selkäsärystä huolimatta, vain ne pari päivää oli säryttömiä jolloin Sauli lämmitti mun selkääni yön ajan ja Siiri lämmitti mahan puolta...kyllä mä uskon että siinä oli syy kahteen kivuttomaan päivään.
Mitään varsinaista vikaa ei selästä löydy, ei auta kuntoutus eikä kortisonipiikit - kaipa särky on tullut jäädäkseen koska on ollut nyt jo viime lokakuusta lähtien lähes kaiken aikaa. Se leikkaus missä oli silloin teki jotain selälle vaikka lääkäri ei sitä suoraan myönnäkään.
Mutta mua ei ole ennenkään säryt pysäyttäneet eikä pysäytä nytkään.
ÄÄÄHHHH....Ihan turhaa valitusta - tää ruikutus riittäkööt seuraavaksi 50 vuodeksi.
Kyllä alkukesä on kauneinta aikaa vuodesta...niin ja kevät on kaunista, talvikin on lumineen kaikkineen tosi kaunista ja syksy kirkkainen värineen..hmm..keskikesällä taas kaikki kukkii joten onko olemassakaan huonoa aikaa?
Syksyn vesisade..hmmm...ei paha kun saa katsella sitä lämpimässä ikkunan takana, pitkä pimeä syksy kun voi sytyttää takan ja kynttilöitä...no joo ei oikeastaan ole olemassakaan inhottavaa vuodenaikaa.......aatelkaas jos olis aina samanlainen ilma......Se olis tylsää.
