Tässä on mennyt muutama päivä sellaisessa myllerryksessä että eipä ole paljon koneelle ehtinyt.Ollaan opeteltu Mintun kanssa naksuttajan käyttöä ja Anne oli tietty opettanut joskus Sirulle myös kaikenlaista hassua naksuttajan kanssa.

Mintun kanssa meni hienosti, se tajusi aika nopeasti mistä on kyse, mutta keskittymiskyky on vielä aika lyhyt.Kaikki muu alkaa kiinnostamaan enemmän, niinpä ollaan otettu kaikessa pikku kouluttamisessa vaan ihan lyhyitä koulutushetkiä ja sitten Minttu on saanut tehdä omia juttujaan.

Sirun kanssa ollaan tehty myös naksutreeniä ja Siruhan kyllä osaakin sen, mutta harrastan sen kanssa aina kun teen jotain Mintunkin kanssa. Siru kun on aina innokas ja odottaa malttamattomana vieressä että koska on sen vuoro.Anne on ilmeisesti opettanut Sirulle kaikennnäköisiä temppuja naksuttimen kanssa kun Siru riisu multa joka kerta nilkkasukat ennenkuin naksautin, mua hiukan huvitti kun Siru oli heti innolla kiinni sukassa. Se sai sitten palkinnoksi pienen namipalan kun muisti heti mistä on kyse.Itse en ole Sirun kanssa harjoitellut naksutimen käyttöä.

Siru aikanaan opetettu riisumaan sukkia, tuomaan kaukosäätimen, "siivoamaan" lelunsa lattialta ja viemään  ne nätisti koppaan.Viime talvena pudotin Nasun hihnan kun oltiin metsässä ja niinpä sanoin Sirulle vain että "Nouda esine" ja käveltiin sinne päin mistä oltiin tultukin. Hihna olikin yllättävän kaukana mutta Siru nouti sen ja toi mulle muutaman sadan metrin päästä. Siru on aina innokas tekemään työtä ja tosi helppo opettaa. Itse käytän Sirun kanssa tosi paljon käsimerkkejä ja se ymmärtää niitä ilman mitään suullisia käskyjä. Yritän samaa Mintun kanssa, mutta en odota että Mintusta tulis samanlainen koska ei noi muutkaan ole oppineet lähellekään kaikkia mitä Siru osaa. Nyt kuitenkin ensin opetellaan naksuttimen käyttöä ja muita helppoja juttuja. Suurimman osan peruskoulutuksesta on Anne antanut myös Sirulle. Mä sitten jatkoin näillä omilla jutuillani kun huomasin kuinka helppo Sirua on opettaa.

Minttu saa oppia sen minkä oppii, enkä haluakaan siitä mitään Siru kakkosta.

Sitten oli pienoinen katastrofi kun naapuri päräytti kaameaäänisen ruohonleikkkurin käyntiin ihan pensasaidan takana juuri kun Minttu oli siellä tutkimassa paikkoja. Minttu lähti kuin rusakko makuulta ja piiloutui suoraan sohvan alle missä sitten viettikin muutaman tunnin niin että vain hännänpää ja takajalat näkyivät. Kun sen otti pois sohvan alta niin se tutisi ja pelkäsi ihan valtavasti ja katseli koko ajan ympärilleen odottaen uutta ääntä. Edes sylissäolo ei rauhoittanut sitä yhtään.

Illalla sitten Timo+Emma tulivat Nasun ja Manun kanssa ja Minttu vihdoin unohti karmean kokemuksensa kun se alkoi riehumaan Manun kanssa. Ensin leikittiin vaan sisällä ja sitten mentiin ulos ja Minttu tuli heti syliin tai yritti takas sisään. Minttu istui mun sylissä ja katseli Sirun ja Manun leikkejä ja Nasun nurmikolla tepsuttamista. Lopulta se rohkaisi mielensä ja uskaltautui mukaan leikkiin ja sitten alkoikin sellainen riehuminen että viimeisetkin kammotukset jäi taka-alalle.

Manu kun on terrieri ja terrierin luonteen mukaan sisukas kun mikäkin niin se on vihdoin saanut kaverin joka on ainakin yhtä sisukas vaikka onkin 8,5 viikkoinen tollerin pentu.Leikki Manun kanssa tulee väliin niin rajuksi että ne on pakko erottaa ja pistää syliin jäähylle. Manu on vähän yli vuoden vanha ja painaa puolta enemmän kun Minttu ja on ihan käsittämättömän nopea ja tekee mitä ihmeellisimpiä hyppyjä ja voltteja, mutta pikkuinen Minttu hyökkää kimppuun ja niin sitten kaksi koiraa pyörii hyrränä pitkin nurmikkoa..Manu ei vahingossakaan satuta Minttua, mutta koska Minttu kuitenkin on vasta pentu niin pakkohan se on puuttua niin rajuun leikkiin.

Siru leikkii nätisti vaikka pyöritteleekin Minttua väliin pitkin nurmikkoa.Toivo ei leiki vaan kestää Mintun hyökkäykset rauhallisesti ja kärsivällisesti. Viljon kanssa Minttu leikki myös aika rajusti, mutta Viljo vähän vanhempana koirana ihan selvästi ymmärtää että Minttu on pentu ja sitä ei saa liikaa rytyytellä. Nasu on arvokas chihu eikä juurikaan leiki, se vaan seuraa muiden kohellusta nenä arvokkaasti pystyssä.

Manun ja Mintun ikäero on niin pieni että huomaa selvästi että koskaan ei kannata ottaa pentua ennenkuin toinen on ainakin 2 vuotias. Jos Manu asuisi täällä jatkuvasti niin täytyy sanoa että eipä sitä paljon muuta ehtis tehdä kun vahtia kahta paukapäätä jotka on molemmat yhtä sisukkaita. Nyt menee hyvin kun ne saavat aina väliin päästellä höyryjä pihalle ja leikkiä omat leikkinsä niin että niitä kuitenkin pystytään vahtimaan koko ajan ja sitten puuttumaan peliiin jos alkaa näyttää liian rajulta.

Aika vekkuleita:)