Koska Vuodatus tökkii ja kiukuttelee kaiken aikaa niin aloitan uuden blogin ...Klikkaa vaan tuota osoitetta  niin pääset uusille sivuilleni jotka ovat vielä hiukan...ööhh..alkeelliset...ehkä vielä opin kunhan harjoittelen.


Uusi blogini sijaitsee tässä osoitteessa:      http://paivi-t.blogspot.fi/

Kaikki kuvat ovat kadonneet taivaan tuuliin eikä niitä enää saa takaisin., niin ilmoittaa vuodatus asiakkailleen.
Joten joko korjailen tämän onnettoman blogin tai unohdan sen kokonaan, mitä luultavimmin unohdan koko jutun, eihän mulla ole enää noita kaikkia kuviakaan koneella ja ne kuvien alla olevat kommetit on nyt ihan tyhjän päällä...
Kokeilin myös kuvansiirtoa, nyt kuvat siirtyvät Picasan kautta mutta eivät tämän oman kuvakanson kautta joka on nyt tyhjä ja näyttää 0% täynnä........Joten piträisi olla 100 prosenttia tilaa vaan kuvat ei mene kansioon vaikka yritin ladata niitä sinne.....hmm..Ehkä vuodatus ei ole vielä ihan valmis kun luvattiin isoja "hyviä uudistuksia" ym. juttuja...tai ehkä nää nyt sitten on näitä uudistuksia että kirjoitus alla hyppii minne sattuu ja kuvat ei mene kansioon


Katotaan nyt viitsinkö pitää tämän vuodatuksen vai siirrynkö jonnekin muuualle, eipä tämä ainakaan nyt näytä kovin lupaavalta

 l

Laitan uusien sivujen osoitteen tänne jos löydän sopivan blogipohjan jostain......

Kävin katselemassa noita pohjia ja ei ne sen kummempia taida olla...jos nää sivut näyttää vähän aikaa aika omituisilta, niin se johtuu siitä että teen koko hemmetin p****n uudelleen.

En raski hukata monen vuoden työtä hukkaan, kuvia ilmestyy jossain vaiheessa kunhan saan vanhat tyhjät pohjat pois.
Tekstit jää ennalleen, paisti tyhjien kuvien tekstit tietty otan pois ja se on ihan sika-kamala homma......
Toivon että mun blogini lukijat ovat pitkämielisiä...kyl nää tästä valmistuu jossain vaiheessa, tää sateinen kesä auttaa asiaa

HUOKAUS 

Katselin siinä että joka ikinen kuvani on kadonnut mysteerisesti vuodatuksesta, vain ne jotka olen ottanut Picasan kautta ovat jäljellä..Ja nykyinen "uusi hieno" vuodatuksen uudistus ei enää anna mun jostain syystä liittää Picasan kuvia kirjoituksiini.
Joten on aika etsiä uusi bloginpaikka jonne voi kirjoittaa - tää vuodatus on tökkinyt pahasti jo pidemmän aikaa, mutta syytä siihen miksi jokaikinen kuva on kadonnut myös vuodatuksen kuvakansiostani on ihan mahdoton edes arvata...mitään uusia säätöjä en ole tehnyt.

Jatkan blogia josssain muualla kunhan löydän sopivan osoitteen..ilmoittelen tällä sivulla siiten kun sellainen löytyy.
Jos jollain on ideoita niin ilmoitelkaa......

Jos kuvat jostain ihmeen syystä palaavat niin katsotaan sitten uudelleen, nyt ne ovat olleet pois muutaman päivän joten en usko niiden enää palaavan....

Jep....Meillä on ollut tässä hiukka kiirettä kun tuntuu että kaikki asiat menee ihan hullusti päälaelleen

Juhannuksena meillä oli pikku juhlat ihan vaan perheen kesken kun Juha+Päivi menivät Meksikossa kihloihin......10 vuotta seurustelua takana, poitsu kun on vähän sellanen hidas hämäläinen.
Päätettiin pitää oikein kiva ilta ja tehdä hyvää ruokaa ja kakkuja ja kaikkea hyvää..nami 

Mä totesin ennen Juhannusta että meidän on IHAN pakko nyt laittaa tuo etupiha ajantasalle kun neljä vuotta sitten kaivoin siitä liiat puskat pois ja siitä lähtien siinä on ollut komea monttu johon on vaan rikkaruohot levinneet.
Siinä sitten kaivoin maata ja tein pohjat ja laitoin ensin mansikkakankaan, sitten juurimaton ja alle tuli vielä sanomalehtiä kerros että rikkaruohot ihan varmasti pysyy poissa mahdollisimman kauan.
Siihen päälle sitten laitoin kivet kuten meillä on koko pihan puolikin tehtynä, en enää yksinkertaisesti jaksa tonkia kukkamaita joten oon istuttanut kaikki vanhat kukkamaat koristepensaille ja pensaiden juurilla on Clematiksia jotka sitten kukkivat aivan upeasti loppukesästä.
Pensaat on myös laitettu sanomalehtien, mansikkakankaan ja juurimaton ja kivien sekaan joten oikeastaan mitään rikkaruohojen nyppistä mulla ei enää ole.

Syksyisin siivoan lehdet pois kivien juurelta ja siinäpä se, keväällä otan pois loput roskat eikä koko kesänä tarvitse tehdä mitään.
Kaikki kukantaimet kasvatan itse ja laitan ruukkuihin ...ööhh...siis niitä ruukkuja kyllä piisaa sitten joka paikkaan.....Tänä vuonna kukantaimia oli koko kasvihuone täynnä joten niitä mun taimiani on myös Annen piha täynnä..Timo ei huoli kukkasia parvekkeelleen kun ei viitsi hoitaa niitä.

Tarkoitus oli tehdä samanlainen kivi-viritelmä myös tuohon autopaikan viereen..ja teinhän mä sen lähes valmiiksi asti. Vieläkin puuttuu vähän kiviä ja reunakivet pitäis ostaa, muuten viritelmä on valmis ja ihan hyvähän siitä lopulta tuli vaikka ei Juhannukseksi valmistunutkaan...

No sitten meillä meni paria päivää ennen Juhannusta vessanpönttö totaalisesti tukkoon.... Markku sentään on elämässään avannut useamman kerran tukkoisia vessoja kun lapset aikanaan heittelivät mitä milloinkin pönttöön.
Mutta tää pönttö oli tukossa ja pysyi..vesi nousi ihan reunoille asti ja öööhh...siis pinnalla kellui just se iso ja "tuoksuva" tekele....... 
Muutaman tunnin aherruksen jälkeen Markun oli annettava periksi ja kilautettva kaverille joka tulee aina lennossa kun meillä on jotain ongelmaa - siis aivan ihana ihminen joka auttaa aina, on kyse mistä hyvänsä 
Niinpä nytkin ne sitten kahteen mieheen yrittivät kaikin keinoin avata tukkeutunutta pönttöä ja lopulta ottivat koko pöntön irti ja silloin se vasta aukesi. 
Sitten ne hakivat muutaman varaosan ja pönttö laitettiin takas paikoilleen ja huusholli haisi tunkkaiselle viemärille vaikka kaikki ovet oli auki.....Hommaan meni monta tuntia eikä todellakaan ollut mikään helppo nakki..

Miljoonasti kiitoksia tälle meidän pelastajalle joka aina hurauttaa tänne tai Jumesniemelle kun me mitä tahansa apua tarvitaan, harvoilla on niin ihania ystäviä jotka auttaa aina.
Syy miksi vessanpönttö meni tukkoon oli ihan yksin mun, mä kun aina laitan kuivaajasta kaikki suodattimeen tulleet nukat ja karvat vaan sinne helkkarin vessanpönttöön....En muuten laita enää....

Sillä saralla sii Juhannus oli pelastettu ja meidän juhannusjuhlat myös...olis se ollut kamalaa juhlia kihlajaisia viemärinhajussa....

Juha ja Päivi tulivat ja Päivi teki aivan ihanan mangokakun ja oli leiponut upeita pikkuleipiä jotka kastettiin vielä suklaaseen..Jee....
Alkuruokana oli aivan mahtavan hyviä Päivin tekemiä leipiä ja sitten grillattiin kanaa, lihaa ja savustettiin kalaa..siis kaikille jotaikin kun meillä pari ei syö punaista lihaa, toinen ei syö kanaa ja me muut syödään ihan mitä vaan Myös salaatti oli ihan mahtavan hyvää, mä söin ihan liikaa...

Oli tosi kiva ilta ja vaaleanpunaisen tervetuliais-shampanjan + mansikoiden jälkeen oli myös viiniä jota minäkin join kokonaisen lasillisen...ei oon meikäläisellä viinapäätä joten jätän aina ne juomat lähes rauhaan.

Onneksi Juhannusaattona oli tosi kaunis ilma joten voitiin pitää kemut ulkona terassilla. 
Sitten katsottiin telkkarin kautta aivan upeita valokuvia Meksikosta jossa tää nuoripari oli ollut pari viikkoa lomilla.
Alko niin tekeen mieli jonnnekin lämpimään ja valkoisten hiekkarantojen ääreen.

Viikonloppuna käytiin Pyynikin näkötornissa ja pitää myöntää että mentiin sinne salaa maksamatta 2 euron pääsymaksua joka oli yhtäkkiä ilmestynyt sinne...ei siellä ennen ole tarvinnut mitään maksaa.
Näkötornihan on sellainen että sinne ei pääse kuin hyväkuntoiset koska edes hissi ei vie perille asti vaan on kiivettävä sellasia julmetun jyrkkiä kananrappusia pienestä luukusta ylös jos haluaa katsella maisemia.
Alhaalla ei missään lue että sinne ei pääse kuin hyväkuntoiset .
Mä olen käynyt vuosikausia siellä kuvailemassa joten tunnen tuon tornin kun omat taskuni ja me kuljettiinkin rappuset ylös eikä menyt ollenkaan hissiin.
Mä tykkään että niin vanhan tornin kauneus tulee paljon paremmin esiin kun kulkee ylös rappusia myöten.

Tuota maksua en ymmärrä koska ihan hervoton jono oli maailman parhaille munkkikahveille kahvilan puolelle mutta ylhäällä tornissa ei ollut ketään...vain yksi pariskunta seisoi onnettoman näköisenä hissin edessä lastenrattaiden ja vaunujen + kahden pienen lapsen kanssa eikä uskaltaneet kiivetä ylös asti koska hissi ei tosiaankaan mene ylös asti ja rattaita tai vaunuja on mahdotonta kuljettaa ylös luukusta.
Tää on vanha ja suojeltu kohde, sopii valittetavasti vain hyväjalkaisille, näköalat on huiman kauniit joka vuodenaikaan.
Tykkään Pyynikin vanhasta näkötornista paljon enemmän kun hienosta Näsinneulan tornista.

Poikkesimme tietenkin myös Jumesniemellä porukalla ja hauskaa oli, Annen kissat taas kerran esiintyivät erittäin edukseen, leikkivät, riehuivat,  pyydystivät kärpäsiä ja loikkivat meidän niskassa  Onneksi tää meidän porukka on hyvin eläinrakasta.

Myös Päivi on tottunut meidän omituiseen perheeseen...ehkä 10 vuotta totuttelua on auttanut asiaa jonkin verran 
Suuri kiitos Päiville upeista juhlien järjestämisestä jossa mä sain vaan olla laiskana ja nauttia Juhannuksesta  UPEETA 

 Eilen käytiin Annen ja koiralauman kanssa Jumeksessa lenkillä ja pöllöiltiin pellolla oikein kunnolla...hmmm....Anne kun innostui kuvaamaan mun ideaani siitä että olisin kuvannut Annea kun se heittää iloisena heiniä ilmaan, se olis siis ollut tollanen Elovena-tyttö vaikka tumma onkin...Nyt tuli vaan Eloveena-mamma joka heitteli epätoivoisesti märkiä heiniä ilmaan ja ne läsähti suoraan mun päähäni kun olivat mokomat niin märkiä...
Olihan ainakin Annella hauskaa ja koirat innostuivat myös, ne on tottuneet kaikkeen joten heiniä heittelevä mamma ei ole mitenkään outo näky niiden silmissä....Voi kuinka taiteellista...ääähh.....
Musta tuntuu että kahden suihkun ja tukanpesun jälkeen vieläkin joka paikassa mönkii kirvoja, punkkeja ja etanoita.....
Mutta oli ihan älyttömän ihanaa heitellä lapsellisesti heiniä ilmaan..mitäs siitä vaikka ne olikin vähän...hmm..kosteita...Kuka haluaa elää tylsää elämää siististi ja totisesti, en mä ainakaan?

Manu oli todella onnellinen kun sai juosta vapaana muiden kanssa vaikka väliin rajoitinkin sen intoa laittamalla sen hihnaan.
Piti katsoa että lauma ei vaan törmää Manuun, sitä sen selkä ei kestä.
Onneksi Manu itsekin osaa  jo varoa laumaa ja juoksee mukana mutta jää suosiolla pois isommista riehumisista, niin paljon sitä on rajoitettu että se osaa jo itse varoa.

Lauma kävi tietenkin uimassa ja Lee lutrasi etujaloillaan isossa joessa mutta ei mennyt ihan kokonaan uimaan, mä luulen että sillä on niin kova lutraamisvimma että se ei ihan helposti uikaan koska lutraaminen on PALJON kivempaa...samalla se nielee varmaan litrakaupalla vettä..ainakin pissille piti kyykistyä moneen kertaan kotimatkalla ja löysihän se vielä vähän ennen kotiupihaa kunnon kurakon jossa se sitten taas kerran lutrasi oikein kunnolla.
Manun sain kävelemään pienen ojan pohjalla jossa vesi ulottui sopivasti mahaan asti ja sehän on Manun kuntoutusta, uimaan Manu ei mene isoon jokeen koska siellä on niin jyrkät reunat että pieni litimärkä kröhisevä bostis on muutaman kerran nostettu kuiville kun se ei ole itse päässyt joesta ylös. 
Uiminen tekis sille hyväää, mutta rannan pitää olla matala josta se lähtee uimaan.

Minttu on ihan mahdoton uimari, se mesoo vedessä vaikka kuinka kauan ja uimatyyli muistuttaa hukkuvaa punakuonovillasarvikuonoa..ööhh mikähän se sellanen on...Mutta Minttu siis molskii etukoivillaan niin että vesi roiskuu...kun sillä on keppi suussa se ui oikein kauniisti ihan kaiken taiteen sääntöjen mukaan...joten se OSAA kyllä uida mutta toi ihme molskuttelutyyli on kait sitten mukavampi sen mielestä...
Myös Siru oli kovassa vedossa ja juoksi niin että pelkäsin sen saavan sydänkohtauksen..14 vuotta on iso ikä koiralle mutta eipä näytä rajoittavan paljonkaan Sirun riehumista.
Lee liehittelee Sirun edessä ja sen tekee kovasti mieli tutustua paremmin Siruun ja Siru katsoo sitä vähän sillä silmällä että "TAAS yksi uusi pentu, nää ei lopu koskaan...SUURI HUOKAUS" ".
Leen ja Sirun suhde on hyvä koska Lee kunnioittaa Sirua yli kaiken ja sen takia Siru sietää Leen lähemmätkin liehittelyt.
Leellä on muutenkin hyvä suhtautuminen muihin koiriin, se on erittäin sosiaalinen pikku otus.
Usein vanha koira ei enää jaksa pentujen kanssa vaan ajaa ne heti kauemmaks

Pitäis alkaa maalaamaan Annen kanssa sen taloa, maalitkin käytiin eilen ostamassa....mutta kun aina vaan sataa ja sataa ja sataa..tää kesä on ihan kamala kun ei ole kun yks kaunis päivä ja sitten taas sataa...Nyt näyttää paistavan vähän aurinko joten taidan suunnata Jumekselle Sirun, Mintun ja manun kanssa...pitäis istuttaa muutama puska ja käydä taas lenkillä. Markku on tiukasti töissä aina heinäkuun loppuun saakka. Anne on kesälomilla.

                               

Mä oon ottanut nyt sydämenasiakseni kiskoa Timon asunnosta makkarin tapetit irti vaikka henki lähtis.......jumankekka mikä homma. En tajua mitä avaruusliimaa niihin saamarin tepeteihin on käytetty, kyllä on ottanut koville kiskoa niitä  irti.
Mikään normaali keino ei niihin tepsi.
Itse tapetit on aivan siistit ja hyvät ja aika uudetkin, tapettien alta paljastui päivämäärä ja vuosiluku 2008.
Mutta koska asunnossa asui aikaisemmin perhe ja Timon makkari on lasten entinen huone niin tapetit olivat nyt hiukan niinkun lapselliset tuon ikäiselle miehelle 
Koko pitkän seinän peitti maapallo avaruudesta kuvattuna ja se hohti kun valo osui siihen pimeässä...hmm....Ei ehkä ihan Timon tyyliä...
Makkari on toooodella iso ja seinää riitti ikuisuuden verran.....Vielä pitäis ottaa pois toisenkin seinän tapetti joka on karsean värinen, tapetin kunto on hyvä mutta väri sellanen laimean oksennuksen värinen...Onneksi yksi seinä on isoa ikkunaa ja yksi seinä ison komeron peitossa ja siinä on myös oviaukko joten siinä ei ole paljon tapettia pois revittäväksi.

Eksyin tänään tapettikauppaan kun katselin uusia tapetteja, enhän mä niitä Timolle valkkaa mutta ihan mielenkiinnolla vaan katselin.
Huomioni kiinnittyi valkoiseen vähän erikoiseen tapettiin joka on ihan sama mitä on Timon olkkarissa - hinta oli kaupan kallein rullahinta...Jumankauta ja mä kun en ole ees tykännyt siitä tapetista ja mietittiinkin että otettaisko sekin pois. 
Kun näin hinnan niin se tapetti kyllä saa olla seinässä niin kauan kun Timppa tuossa asunnossa asuu.
En ikinä laittais sellasta rahasummaa tapettiin.......eikä laittais Timokaan.
Joten sillä on huppukallista tapettia olkkarissa ja se alkoi jopa näyttämään paljon kauniimmalta kun näin hinnan 

Sen työhuoneen tapetit pitäis uusia, ne on myös sellaset vähän yrpän väriset, ilmeisesti edelliset asukkaat on tykänneet tuollasista yrppä-tapeteista.
Periaatteessa oksennukseen vivahtava beesin väri ei ole paha, mutta mä katselin sitä meidän keittiön laatoissa 25 vuotta ja kun ne viime keväänä uusittiin niin pääsin vihdoin eroon siitä väristä.
Myös meidän vessa oli lavuaareineen kaikkineen beesi ennenkun se rempattiin muutama vuosi sitten - ehkä siitä mun ja Timonkin beesi-kammotus on kotoisin...Liika on aina liikaa.

Joten se työhuone myös joko maalataan tai tapiseerataan uudelleen....kuhan nyt ensin selvitään tuosta sen makkarin tappaja-tapeteista jotka pitää kiinni seinästä kynsin ja hampain...onko tapetilla kynsiä tai hampaita?
Meille on muuttanut pieni oravanpoikanen joka kipittelee peltikatolla niin että kolina kuuluu, toivottavasti pikku-kaveri ei jää tänne asumaan koska pihapöntöissä asustaa niin paljon lintuperheitä ja tämä pikku veijari mahtuu pöntön reiästä sisään ellei kohta kasva liian isoksi...
                           
Oltiin taas mielenkiintoinen viikonloppu kissojen/koirienhoitajina maaseudun rauhassa.
Anne lähti Viljon ja Metkun kanssa Kuopioon kisoihin ja otti myös Leen mukaan. Vain Toippari ja kissat tarvitsivat hoitajaa ja mehän nyt aina ollaan valmiita lähtemään maalle.
Luvattiin kovasti kaunista viiikonloppua, mutta ei se keli nyt kummoinen olllut.
Perjantaina illalla aurinko kyllä paistoi komiasti mutta olin niin väsynyt kun olin tehnyt hullun lailla hommia niiden tapettien kanssa että en jaksanut muuta kun 10 maissa raahautua yläkertaan kera Mintun, Toivon, Siirin ja Saulin.
Markku jäi ihan suosiolla alakertaan nukkumaan Sirun ja Manun kanssa, Manu oli mukana kun Timo oli koko viikonlopun erämessuilla hommissa ja Mauri-Antero oli sentakia meillä hoidossa.

Markku varmaankin muisti vielä edellisen liskojen yön yläkerrassa kun koko koira/kissalauma oli samassa sängyssä meidän ihmispolojen kanssa...silloinkin Markku antoi periksi puolenyön aikaan ja hiippaili alakertaan 

Mulla oli selkä taas oikein hemmetin kipeä ja vääntäydyin sänkyyn vaivoin, sain heti seurakseni Saulin selän puolelle peiton alle lämmittämään ja Siirin etupuolelle. Näitten karvaisten lämpöpattereiden tapa on hassu, kun käänsin kylkeäni niin myös kissat siirtyivät välittömästi samoihin asemiin kuin ennenkin, eli Sauli selän puolelle ja Siiri etupuolelle.
Nyt Siirin kehräys oli mukavan unettavaa ja vaikka Minttu valloitti taas Toivon nukkumasohvan niin Toippari reippaana poikana lysähti maate matolle sängyn viereen ja nukkui siinä ihan koko yön eikä ravannut minnekään.
Kissat olivat ihan fiksusti ja Minttu veteli hirsiä sohvatuolilla aamuun asti.
Aamulla heräsin siihen kun Sauli naukui oven takana, olin nukkunut koko yön kymmenestä lähtien kun uppotukki ja 5 aikaan aamulla Saulille tuli hätä ja se halusi alakertaan missä on sen p***a-loota.
Lähdin pääästämään katit alakertaan ja Sauli ryntäsi häntä suorana suoraan laatikolleen...epäilen vähän että me ruokitaan katteja enemmän kun pitäisikään....
Mä lähdin takas yläkertaan ja ihmettelin jo matkalla kun selkä ei ole kipeä...nukuin sitten vielä melkein 10 asti ja niin nukkuivat myös nää elukat..kunhan ensin Sauli oli käynyt asioillaan. Ei se normaalisti käy yöllä laatikollaan mutta kaipa tuhti ruokasatsi illalla laittoi vauhtia vatsan toimintaan.

Joka tapauksessa selkä oli hyvä koko viikonlopun kun nukuin kaksi yötä karvaisten lämpöpattereiden ympäröimänä.
Pitäisköhän hommata kissa, mutta millä hitolla mä sen opettaisin nukkumaan kiinni selkärangassa....????

Lauantaina tein ison homman kun päätin uudistaa Anne surkean näköisen kuistin pöydän ja kaksi kapista tuolia. Istuin lauantain hiomassa tosi huonokuntoisia kalusteita. Ne olivat entisten asukkaiden sinne jättämiä, eivätpä arvanneetkaan kuinka hienot niistä tuli kun sain ne hiottua ja maalasin ne valkoisiksi. Ne on aivan kuin uudet.
Oon käynyt entisöintikursseja joskus hamassa nuoruudessani ja aina väliin innostun tekemään jostain oikein huonosta ja vanhasta uuttavastaavaa.
Nyt oon taas ollut enemmän innostunut noihin entisöintihommeleihin ja pari juttua on nyt kesken myös täällä kotona.

Käytiin tietty myös lenkillä koiralauman kanssa ja Minttu ui niin hemmetisti että sitä ei tahdo saada jorpakosta pois millään. Toivo ylenkatsoi meidän uittamisyrityksiä ja pysyi siististi rannalla, Siru kävi mulahtamassa mutta totesi veden liian kylmäksi sen vanhoille luille....Manu ei saa vielä mennä uimaan, vesi on sille vielä liian kylmää.  Se sai vasta nyt ekaa kertaa leikkauksen jälkeen olla hetken vapaana muiden koirien kanssa.
Ja kyllä Maukka juoksikin...siis senverran holtittomasti ja lujaa että vapaus jäi valitettavasti melko lyhyeksi. Pihassa sentään se sai olla vapaana muiden kanssa kunhan kävi aina väliin sisällä lepäämässä ja sitä pidettiin kaiken aikaa silmällä ettei leikit tule liian rajuiksi.

Nyt oli helppoa kun nämä kuumakallet eli Viljo ja Metku olivat pois, nehän on varsinaisia riehumisen maailanmestareita ja Lee joukon jatkona varmaan kohta samanlainen vipeltäjä.
Toivohan onkin paljon rauhallisempi tapaus.
Manukin oli onnellinen kun sai viimein vapautta enemmän, onhan se jo yli kuusi viikkoa ollutkin rauhallisesti ja varovasti. 

Mä tein sunnuntaina maalauksen ohella jättiläishomman ja kiskoin ainakin kaks miljoonaa voikukkaa puukolla juurineen irti maasta. Työ kesti lähes koko päivän, enkä saanut kuin pienen osan yläpihaa kitkettyä noista hemmetin vihulaisista. Kyllä Annella salaattiaineksia riittää....

Tänään käytiin vielä Jumesniemellä viemässä kurkuntaimia ja käytiin koko koiralauman kanssa lenkillä joella. Samalla haettiin metsästä tukikeppejä tomaateille + kurkuille + paprikoille ja koiralauma oli tietty mukana, Anne oli töissä.
Käveltiin joelle jo puolimatkassa kun huomasin että Toivo puuttuu laumasta.....Olin kuullut pusikossa keppejä haeskellessani kun metsätiellä meni auto ja se pysähtyi hetkeksi, huusin koirat heti luokse kun kuulin auton tulevan ja lauma tulikin heti luokse kun käskin, en ees huomannut että yks oli hukassa ...niitä kun on niin hiton paljon.
Päästiin aika pitkälle ennenkun huomattiin yhden puuttuvan joukosta...mä jatkoin lauman kanssa joelle päin kun aattelin että jospa Toippari on mennyt omia menojaan ja Markku lähti kiireesti takas pihaan katsomaan löytyiskö kadonnut "lammas" ehkä sieltä.
Mä kuvittelin mielessäni kauhuskenaarioita siitä miten joku on kaapannut Toipparin autoon......ja kiljuin tietty kaiken aikaa Toivon nimeä että jospa se vaikka ilmestyis jonkun puskan takaa, eipä mokoma tullut...

Markku sitten lopulta soitti ja sanoi että siellähän Toivo-setä seisoi oven takana odottamassa sisäänpääsyä...se oli kyllästynyt kun me vaan keräiltiin keppejä vihanneksille ja kääntynyt takas kotiin.
No sieltähän ne sitten tulivat perässä joelle ja Minttu taas kerran mesoi vedessä kun juuri uimaan opetteleva hylje ja Viljo + Metku myös innostuivat hyppimään veteen. Toivo katseli arvokkaasti rannalta, kuten myös Siru. Lee yritti räpeltää joentörmällä ja lopulta oli perä pystyssä puoliksi vedessä ja puoliksi rannalla...ihme akrobaatti, siinä on sentään aika jyrkkä joenpenkka. Rohkeus ei ihan riittänyt veteen menoon.

Päästiin sitten lähes puoleenväliin kotimatkaa kun joku p****e oli käynyt ihan metsätien varressa ruikkup****lla ja eikös Minttu onnellisena heittäytynyt täysin rinnoin rypemisen iloon tuohon p**kaläjään...voihan nyt...siis... PIIITKÄ P**KA!
Siitä sitten tehtiin täyskäännös takas joelle minne punainen lörppäkorvainen erittäin voimakkaasti tuoksuva neitokainen pääsi taas ilakoimaan veteen oikein kunnolla...eihän sitä olis voinut autoon ottaa ihmispeeltä haisevana ja turkki ruskean öööhh...paskan peitossa.
Lopulta päästiin perille ja lähdettiin kotiin ja Annen koirat jäivät oottamaan emäntäänsä.

Mä olen tehnyt muutaman viikon ihan hullun lailla hommia pirunmoisesta selkäsärystä huolimatta, vain ne pari päivää oli säryttömiä jolloin Sauli lämmitti mun selkääni yön ajan ja Siiri lämmitti mahan puolta...kyllä mä uskon että siinä oli syy kahteen kivuttomaan päivään.
Mitään varsinaista vikaa ei selästä löydy, ei auta kuntoutus eikä kortisonipiikit - kaipa särky on tullut jäädäkseen koska on ollut nyt jo viime lokakuusta lähtien lähes kaiken aikaa. Se leikkaus missä oli silloin teki jotain selälle vaikka lääkäri ei sitä suoraan myönnäkään.

Mutta mua ei ole ennenkään säryt pysäyttäneet eikä pysäytä nytkään.
ÄÄÄHHHH....Ihan turhaa valitusta - tää ruikutus riittäkööt seuraavaksi 50 vuodeksi.

Kyllä alkukesä on kauneinta aikaa vuodesta...niin ja kevät on kaunista, talvikin on lumineen kaikkineen tosi kaunista ja syksy kirkkainen värineen..hmm..keskikesällä taas kaikki kukkii joten onko olemassakaan huonoa aikaa?
Syksyn vesisade..hmmm...ei paha kun saa katsella sitä lämpimässä ikkunan takana, pitkä pimeä syksy kun voi sytyttää takan ja kynttilöitä...no joo ei oikeastaan ole olemassakaan inhottavaa vuodenaikaa.......aatelkaas jos olis aina samanlainen ilma......Se olis tylsää.