Kiirettä on pitänyt kun on ollut kaukaisia vieraita ja puolikaukaisia viereaita ja lähivieraita. Siskoni tuli Lontoosta ja tänään pitäisi lähteä kohti Vantaata iltapäivällä, kun viikko vierähti niin että ei sitä oikein huomannutkaan.
Vanhempi poika ja miniänalku olivat viiikonlopun Turusta käymässä täälla ja tietty Anne, Timo ja Emma koirineen olivat myös....Joten aikamoista hälinää ja vilinää oli tiedossa.
Mä klonkkailin kipeän selkäni kanssa joka ei vieläkään ole ihan kunnossa. Se vanhuus - se vanhuus...
Minttu ja Siru oli silloin lauantaina mun kanssani treeneissä ja kovasti ollaan Mintun kanssa harjoiteltu seuraavia treenejä varten. Tässä välissäkin olis ollut parit treenit, mutta en vain yksinkertaisesti ole ehtinyt menemmään kun on tuota hommaa enemmän kun on ehtinyt tekemään. Lauantaina mennään vaikka sataisi akkoja äkeet kainalossa....
Minttu on keksinyt että meidän pihan perällä on multakasa jossa muutama koira on käynyt niin pissillä kun kakallakin ja sepä onkin sitten maailman kivoin kaivamis-ja rypemispaikka, koska ruusupenkkiä kerran ei saa kaivaa... Joten Minttu-rukka on nyt sitten joutunut pakko-kylpyyn lähes päivittäin.
Siinä onkin varsinainen ruljanssi...koira joka rakastaa vettä mutta inhoaa pesemistä..hmm...Joudun vaihtamaan uikkarit päälleni kun aion kylvettää Mintun. Kun se huomaa että ollaan menossa pesulle niin se painuu häntä suorana sohvan alle piiloon, mutta kun se reppana on niin hitsin ahne niin lihapulla saa sen aina tulemaan esiin ja ilmeisesti se unohtaa mitä on tulossa lihapullan jälkeen...
No sitten tolleroinen kainaloon (mikä ei todellakaan ole enää 10 kilon kusimadon kanssa helppoa, Minttu kiemurtelee niin että taistelu on melkoinen) Mitkään namit eikä houkuttelut ei tehoa meidän tollukkaan.
Sitten yhdellä kädellä kiinni koiran vatsan ympäri ja toisella kädella vettä suihkusta ja kolmannella kädellä (mistähän sellasen saisi) koirashampoota ja sitten taistellaan ja pestään ja suihkutetaan ja kehutaan niin maan perusteellisesti heti kun Minttu on kaksi sekuntia paikoillaan....Huuhtelun Minttu jo sietää, kun se tietää että kohta kidutus on ohi. Sitten pyyhkeen sisään, jossa onkin oikein mukavaa ja naminkin saa ja kaikesta PITÄISI jäädä hyvä mieli...siis Mintulle.Itsestäni en sano mitään 
Mutta kun tolleroinen tulee seuraavana päivänä kakkakikaleet turkista roikkuen ja haisevana kuin kuollut rotta niin eihän siinä voi muuta kun taas kylpyyn...Multakasaa on yritetty peittää vaikka millä lainapeitteillä ym. mutta aina tää kaveri pääsee sinne rypemään. Hyvin pian siirrän koko hemmetin kasan naapurin puolelle....Pihassa MInttu iloisesti kalastelee leluja vedestä ja sen pää on aina märkänä kun se sukeltelee ämpäriin. Pesu vaan ei yksinkertaisesti sovi sen arvomaailmaan.
Sitten tuli niitä outoja vieraita ja mun siskoanihan piti kauhistua oikein kunnolla..mutta onnneksi kauhistus kesti vain muutaman minuutin ja sitten Minttu meni siskoni jalkojen juureen maate..joten ei se niin kauheaa ollutkaan kun vieras ihminen tuli käymään.
Juha+Päivi tulivat Turusta ja he pääsivät tulemaan perjantai-iltana myöhään ja me oltiin jo nukkumassa kun kaksi suhteellisen vierasta ihmistä rymistelee sisään. Minttu ei ole nähnyt heitä kun Juhannuksen tienoilla ihan vähän aikaa ja tietenkin vähän piti kauhistua sitäkin, että kesken unien lappaa porukkaa sisään.
Mutta koska Siru oli hyvin onnellinen vieraista niin Minttu huomasi että eipä noita ehkä kannata pelätä vaikka yöllä tulevatkin. Ja olihan niissä sentään jotain tuttua kuitenkin.
Eilinen päivä olikin sitten rokotuspäivä, Minttu sai uusintarokotuksen sekä rabies piikin. Eläinlääkärissä oli oikein mielenkiintoista, varsinkin kun iso koira haukkui niin kotoisen tuntuisesti nurkassa. Haukkuminen ei Minttua pelota yhtään, siihen se on kyllä totta tosiaan tottunut...HUOKAUS...
Piikkejä se ei edes huomannut kun eläinlääkäri antoi muutaman namin eteen ja pikku kirvelyt meni siinä huomaamatta. Painoa oli aika tasan 10 kiloa ja lääkärin mukaan tuohon kokoon nähden ihan ihannepainossa tämä tollukkainen on. Pelkäsin silloin aikaisemmin että siitä tulee varsinainen pullero, mutta nyt kova vauhti ja painiottelut on hoikistaneet Mintun ihan ihannepainoon. 
Ihan tuntuu niinkuin lihaksiakin alkaisi kehittymään, ehkä kavereiden kanssa painiminen ja metsässä juokseminen tuottaa tulosta. Mintun kordinaatiokyky on kyllä kehittynyt ihan huimasti. Enää Minttu ei jää toisten kyydistä leikkiessään ja on ihmeen notkea kun vertaa siihen millainen "lapanen" se oli vielä vähän aikaa sitten.
Nyt hyppääminen sohvalle ja sängyn päälle sujuu vaivatta ja pöydälle kiipeäminen on helppo nakki....joten kyllä oppimista vielä on noissa käytöstavoissa aika lailla.
Manun tai Viljon kanssa painiminen on hauskaa ja varsinkin Manu joka käy useammin on Mintun suuri suosikki - kuten myös toisnpäin. Ihmettelen että voiko kaksi koiraa todella ystävystyä noin ja kestääkö ystävyys kun Mintusta tulee aikuinen. Ja ennenkaikkea...kun Mintulle tulee eka juoksu...siinäpä se on tarkkaileminen..pelkkä ajatustkin tolleri/bostiksista laittaa ihon kananlihalle ääkkss...Tulos vois olla kyllä melkoisen omituinen......Joten pitääpä tarkkailla tilannetta HYVIN tarkkaan.......Minttu-Mauri-Antero....KAMALAA!!!
Siru ja Minttu pitävät tosi paljon toisistaan ja tulevat hienosti toimeen keskenään - mutta Manu on siitä huolimatta se paras kaveri. Ehkä ikä tekee sen että ne on niin "samalla aaltopituudella" vaikka Minttu näyttääkin jo lähes jättiläiseltä pienen mutta sitäkin sitkeämmän Bostoninterrierin rinnalla.
Nyt katselen tästä ikkunasta pihalle kun siellä kaatosateessa makailee litimärkä tolleroinen ja katselee maisemia...kumma otus kun tykkää sateesta, sen oli ihan pakko päästä pihalle. Siru ei mene aamulla edes pissille ellei ole ihan pakko jos sataa, nyt Siru on pari päivää istunut terassilla ja tuijottanut terassin lattiaa...ilmeisesti kotisiilimme on taas palannut maisemiin. Siru kyllä jaksaa tuijottaa vaikka viikon jos terassin alla on jotain elämää. 
