Muistakaa myös että kommentit lämmittävät ihmeeesti vanhaa sydäntä....
On ollut ihan mahtavan hienoja päiviä muutama, vaikka tänään sitten sataakin ihan kaatamalla.
Me ollaan nyt tällä viikolla ehditty tekemään pitkiä kävelyretkiä metsässä ja rannalla, Minttu hukkuu punaisten lehtien joukkoon niin että sitä ei meinaa nähdä kun se seisoo paikoillaan
Lähdettiin tuonne kauempana olevalle järvelle ja Minttua hiukan kauhistutti kun se meni ekaa kertaa pitkälle laiturille. Kesällä uimarannalle ei tietenkään ole voinut mennä, mutta nyt kun kukaan ei enää käy uimassa niin katson ettei haittaa ketään vaikka leikkiikin korien kanssa rannalla. Meillä ei koirat pissi eikä sonni rantaa, joten mitään sotkua ei meidän jäljiltä rannalle jää.
Olen katsellut monissa paikoissa ulkomailla kuinka koirat juoksevat iloisina uimarannalla eikä kukaan ole naama köppyrällä niiden takia. Kunhan jokainen siivoaa mahdolliset jäljet niin hyvä on....mutta koira ei kyllä yleensä sonni rannalle, kyllä meillä ainakin ihan luonnostaan etsivät mahdollisimman ison pusikon mihin menevät torttunsa vääntämään.
Joka tapauksessa Minttu ei ihan heti vissiin tajunnut minne oli menossa kun se tepsutteli kaikessa rauhassa Sirun perässä piiiiitkälle laiturille ennekuin laituri loppui ja Minttu huomasi kuinka kaukana rannasta se oikeasti on.
Kauhistunut ilme ja häntä meni koipien väliin...mutta siitä huolimatta piti ihmeellisessä asennossa roikkia laiturin päästä ja yrittää haukata vettä joka oli yli puoli metriä alempana - olin varma että tollurainen (kuten niin monta kertaa ennenkin) mulahtaa veteen ja saan nostaa sen sieltä niskavilloista laiturille...tai hyvässä tapauksessa hypätä perään pelastamaan onnetonta karvakasaa joka ei varmaan olis tajunnut uida rannalle päin.
Onneks mä olen peräti uimamaisteri että koiran pelastaminen olis ollut varmaan aika helppo nakki...tai sitten ei...Minttu luikki laiturilta veteen ja lopulta rohkaistui kun huomasi kuinka "kotonaan" Siru oli laiturilla... Siru on myös pudonnut joskus laiturilta sorsia pyydystellessään. Mutta Sirua ei pikku molskahdukset ole koskaan haitannut, se on varmaan entisessä elmässään ollut majava....Ui hyvin ja jyrsii puita....hmmm...
Istuin laiturilla ja seurasin koirien leikkiä rannalla ja aurinko paistoi kauniisti vaikka varjopaikoissa oli vielä kuuraa kylmän pakkasyön jäljiltä. En päästänyt koiria uimaan koska vesi on jo aika kylmää ja Sirulla on tuo koipiongelma, joka tulee liian kylmästä vedestä - ajattelin että saan kantaa sen kotiin jos takajalka alkaa taas kramppaamaan....Pari kertaa olen joutunut sen kanssa jumiin lenkille kun sen takakoipeen tulee niin paha kramppi että sen on mahdotonta kävellä. 
Eläinlääkäri ei tiedä syytä koska mitään vikaa ei löydy eikä vaiva ole usein, tänä kesänä kerran ja edellisestä kerrasta oli jo muutama vuosi.
Mutta rannassa molemmat leikkivät ja vähän tassuakin kasteltiin. Kuljettiin sitten pitkän reitin kautta kotiin pikku hiljaa, molemmat koirat kulkivat vähän omia menojaan nuuskien ja tutkien paikkoja...hassua että ne käyttäytyy ihan samanlaisesti molemmat.
Minttu on ihan kokonaan samaistanut Sirun toiminnan ja tekee kaiken niinkun Sirukin. Molemmat tykkäävät riehua välillä ja taas välillä mennään nenä maassa ja jos jompi kumpi löytää mielenkiintoisen hajun, niin toinenkin menee haistelemaan sitä. Ja kun tullaan heinikkoon niin se tietää leikkimistä, molemmat riehaantuu heti
Ainoa ero on sitten kun laitan koirat hihnaan. Siru kulkee kauniisti vierellä ja Minttu hyppii Sirun kimppuun ja yrittää kiskoa sitä milloin kaulanahasta milloin hihnasta...joten niiden kanssa hihnassa kulkeminen on yhtä tuskaa ja taistelua.
Minttu kulkee kyllä välillä ihan kauniisti, mutta kun se innostuu niin sitä ei tahdo saada lopettamaan millään. Nyt on tuo hihnakoulutus käynnissä, mutta siinä suhteessa Minttu on aika jääräpää. Ilman Sirua se kyllä kulkee kyllä ihan kauniisti hihnassa.
Sitten käytiin taas Tokoilemassa ja nyt fiilis oli parempi kuin viime kerralla.
Otin myös Sirun mukaan ja Siruhan on ihan huippuhyvä toko-koira. Se muistaa miten mennään ja oppii aina myös uutta vaikka ikää on 11 vuotta.
Myös Minttu oli ihan hienosti mukana hommassa ja keskittyi hyvin. Kaikki meni kohtalaisen hyvin, paitsi että mun kapulanheittoni saa muun porukan kauhun valtaan - siis se hiton-hemmetin kapula voi lentää ihan mihin suuntaan tahansa.....Yleensä se lähtee ylöspäin niin että porukka lakoaa mahdollisimman kauas, kumartuu ja suojelee päätään..joo syytä onkin tehä niin
......Koska mun käteni ei pelitä ihan normaalisti tän mun sairauteni takia niin monta asiaa myös tokossa on mulle tosi vaikeita. Pitää aina vähän soveltaa ja se mikä on helppoa muille voi olla mulle ihan älyttömän hankalaa.
Pitäisköhän laittaa kypäräpakko niin ihmisille kun koirillekin niille treenikerroille kun mä olen mukana...
Mutta kukin taaplaa tyylillään ja mä nyt sitten olen opettelemassa sen tyylin millä saan parhaiten hommat hoidettua. Minttua pidän aina pannasta kiinni kun heitän kapulan...en halua että se saa kapulan päähänsä....
Minttu kokeili myös ruutua joka meni ihan hyvin, Minttu osasi hakea myös paikallaan olevan pallon.
Sitten kun kaikki olivat tokoilleet niin lähdettiin kamalan kiljuvan ja riehuvan koiralauman kanssa lenkille ja ilta alkoi hämärtää, joten käveltiin metsän poikki ja saatettiin Emma + Nasu + Manu ihan kotiportin lähettyville.
Niillä on helppoa kun asuvat ihan lähellä treenipaikkaa. Me toiset sitten mentiin autolla kotiin, vaikka meillä ei ole kuin pari kilometriä kotiin. Mutta ei niitä kaikkia romuja saa kannetttuakaan joten auto on välttämätön tossa toko-hommelissa.
Mittasin muuten Mintun säkäkorkeuden, ihan tarkkaa mittaa ei saatu mutta mitttanauha näytti 50 cm. Siinä voi kyllä olla sentti tai pari liikaa...en ole varma...aika iso Mintusta sitten kuitenkin on tulossa - kaunis punainen rontti
Joten sellaista tällä kertaa...nyt lähdemme nuoremman miniänalun valmistujaisiin että PALJON ONNEA EMMA!!!!
