Nyt sitten kävi niin että MIntulle sattui eka onnettomuus jossa oli kuitenkin tosi hyvä onni mukana.
Meidän lähes jokapäiväisen lenkin varrella on ikivanha hiekkamonttu joka on jo umpeenkasvanut ja ollut käyttämättömänä ainakin 30-50 vuotta. Siinä on oikein hienoa hiekkaa ja siinä leikkivät niin lähitalojen pikkulapset tehden "grossiratojaan" kuten myös rakennellen majojaan ja leikkien sotaleikkejä. Myös meidän lapset on aikanaan leikkineet samalla montulla koska se on sellainen "ei kenenkään maata" joka on lasten ja koiranulkoiluttajien lempipaikkoja täällä päin. Sinne hyvin harvoin eksyy kaljotteluporukoita ja me koiranulkoiluttajat ja lasten vanhemmat ja jopa lapset itsekin keräävät sieltä mahdolliset lasinsirut aika hyvin talteen.
Tiedän siellä olevan lasinsiruja, mutta koska me ollaan 30 vuotta juoksutettu siellä koiria ilman mitään ongelmia ja ne pikkupojat jotka siellä pyöräilee, keräävät itsekin lasinsiruja pois ettei pyöränkumit hajoa.
No nyt sitten oli ilmeisesti rikkinäinen pullo tai jokin muu todella viiltävän terävä esine montulla koska haava Mintun jalassa on kuin kirurgin veitsellä tehty. En huomannut yhtään mitään, Minttu ei vingahtanutkaan ja käveltiin kotiin enkä vielä kotonakaan huomannut yhtään mitään vähään aikaan. Vähän ihmettelin Mintun vaisua olemusta kun se meni samantien maate vaikka se yleensä riehuu vielä lenkinkin jälkeen Sirun kanssa sisällä.
Vasta kun Markku tuli kotiin alettiin ihmettelemään että miksi Minttu ei riehu kuten normaalisti ja huomasin ison haavan sen kintereessä. Haava vaikutti senverran syvältä että soitin samantien eläinlääkärille ja päästiin hätätapauksena lähes samantien tutulle eläinlääkäriasemalla. Siellä lääkäri katsoi ja sanoi että koska paikka on hankala ja haava näyttää aika syvältä niin siihen pitää laittaa pari tikkiä.
Niinpä MIntturainen laitettiin unten maille ja lääkäri meni hommiinsa ja me tietenkin odoteltiin hermostuneina. Kun haava oli ommeltu niin lääkäri otti meidät huoneeseen ja kertoi että haava olikin paljon pahempi kuin milytä näytti. Kinnerjänne oli kuulemma ollut ihan näkyvillä ja oli suoranainen ihme että se ei ollut katkennut. Joten jalkaan tuli vähän enemmän kuin pari tikkiä ja Minttu saa jouluun asti pitää tötteröä päässäään ainakin silloin kun sitä ei pysty koko aikaa vahtimaan. haavaan ei saa laittaa sidettä, ettei se tulehdu ja muutenkin tuo kohta on juuri se hankalin parantumisen kannalta koska siihen tulee helpoimmin tulehduksia jotka voi olla todella hankalia. Niinpä Mintulla on nyt pönttö päässä, tikit jalassa, antibioottikuuri ja kipulääkekuuri.
Eilinen ilta ja viime yö oli lähes painajaista - Minttu kun ei ihan heti hyväksynyt mokomaa tötteröä päähänsä. Se oli vielä vähän unenpöpperöinen nukutuksen jäljiltä mutta se ei suostunut koko iltana eikä alkuyöstä menemään pitkäkseen, eikä edes istumaan! Se seisoi kun huojuva patsas tuntikausia silmät puoliummessa ja vinkui kun vinkulelu ja havahtui vähän väliä siihen kun meinasi kaatua......yritin kellistää sen nukkumaan, niin se jäi samaan jäykkään asentoon koivet pystyssä ja oli kun suolapatsas! Siinä se yö sitten meni kun Minttu ei suostunut maate eikä jaksanut olla pystyssä vaan tuijotti mua puolet yöstä sängyn vierestä tyhjä katse silmissään ja inisi ja vinkutti niin että yritin piiloutua tyynyn alle. Hmm...-ehkä tollereissa on vähän draama queenien vikaa....
Sitten se tietenkin törmäili pönttönsä kanssa ovenpieliin ja mitä enemmän kolahti sitä lujempaa se yritti kulkea, kunnes otti jo juoksuaskelia ja yritti sillä päästä ovista pöntön kolahtelematta ovenpieliin..joopa joo, Minttu ei ihan heti annna periksi pöntölle. Vasta tänä aamuna se tajusi että sen tekniikka on väärä ja niinpä se oppi kulkemaan ovista ja menemään jopa häkkiinsä aamu-unille ilman että pönttö kolahteli häkin reunoihin.
Otin siitä muutaman kuvan ja se näytti heti varsinaiset näyttelijänlahjansa. Kuvissa se on kuin maansa myynyt tai kidutettu...heti kun laitoin kameran pois niin Minttu juoksenteli iloisesti ympäri huushollia eikä näyttänyt yhtään onnettomalta. Näyttää siltä että pönttö on tullut tutuksi ja Minttu rauhottunut. Nyt se makaa häkissä kuin vanha nahka ihan rentona ja tyytyväisenä. Häkki on sen lempimakuupaikka. Se on peitetty ja mukavan hämärä ja siellä on turvallista ja pehmeää olla. Väliin tulee Sirun kanssa erimielisyyksiä siitä kumpi siellä saa olla, mutta yleensä se joka ensin ehtii omii sen itselleen, eikä toinen yritä ajaa toista pois.
Nyt me sitten ollaan sisällä muutama päivä ja ulkoillaan pissillä vaan pihassa muovipussi jalassa että jalka ei pääse kastumaan. Ulkona sataa lunta ja kyllä olis kiva lähteä lenkille ja kyllä koiratkin nauttis lumessa peuhaamisesta....Markku saa lähteä Sirun kanssa illalla lenkille, se käy joka ilta koirien kanssa toisen lenkin. Päivällä me mennään metsälenkki..nyt Siru saa tyytyä vain yhteen lenkkiin joksikin aikaa....
Onni oli onnettomuudessa ettei jänne katkennut ja pidän peukkuja pystyssä että jalka paranee hyvin. ENKÄ SÄÄLI Minttua koska se huomaa säälimisen ja sitä sille ei missään tapauksessa parane näyttää...vaikka kyllä mä sitä ressukkaa säälin kun tuota luntakin sataa.....
