Päätettiin sitten pitää eilen oikein kunnon lumihyppiäiset tuon nuorison kanssa. Anne oli tietty ilonpilaajana ja ilmoitti heti että hän ei farkuillaan hypi yhtään minnekään kun korkeintaan omaan autoonsa...

Kuten sanotaan alku on aina hankalaa ja neljän ihmisen aikojen yteensovittaminen ei aina ole niin kovin helppoa, kun kaikilla on omat menonsa ja hommansa...Mä suljin tietsikan ja päätin jatkaa hommiani joskus hamassa tulevaisuudessa.... Anne oli menossa treeneihin iltapäivällä tuli meille jo aikaisin.

Timo ryömi petistään enne kahtatoista ja jonkin ajan kuluttua ilmaantui pihaan ja kertoi että Emma tuli vasta aamulenkiltä ja menee vielä hetki että se on valmis. No Annella oli tietty tulenpalava kiire, kuten aina, joten päätettiin sitten lähteä kävelemään Emmaa vastaan ja koko matkan ajan riideltiin niin maan perusteellisesti siitä että mihin mentäs ja mitä tehtäis ja vähän väliä joku uhkas kääntyä takas kotiin ja jättää toiset meneen vaikka hemmetin kuuseen...me ollaan yleensäkin hyvin sopuisa perhe.....

Koirilla oli hauskaa, ne ei riidelleet yhtään...Lopulta mitä ihmeellisten lenkkien päätteeksi päädyttiin Tesoman yläasteen kentälle joka on ylhäällä mäellä ja alas pellon puolelle on ihan tajuttoman iso pudotus kesälläkin saatikka sitten nyt kun kaikki lumet on kipattu kentän päähän.

Koirat juoksi kun olisivat olleet ihan aivoja vailla ja taas kerran Minttu oli unohtanut korvansa kotiin...Mutta mehän päätettiin Timon kanssa että nyt hypitään ja sittenhän me hypittiin....hmmmm..Timo entisenä jopa suomen huipulla olevana junioriaikaisena lumilautailijana tietty osas hyppiä voltteja mutta meikäläisen piti tyytyä niinkutsuttuihin "tönkköhyppyihin".

Kyllä Timonkin piti myöntää että muutama vuosi ilman lumilautaa oli tehnyt tehtävänsä ja poika oli aika tönkkösuolattu silakka noissa hypyissään, ei ollut enää mitään hienoja vaikeusasteita vaan sellasia pyörähdyksiä josta ei oikeen tiennyt että mitenpäin se alas tulee...päälleen vai persauksilleen..Yeensä se tuli selälleen ja valitti että nyt tuli välilevyn pullistuma..että silleen.... Emma liittyi seuraan Nasun ja Manun kanssa ja koirat sai taas uutta intoa juoksemiseensa.

                            

Manu tuli tietenkin tervehtiin mua kun olin just rämpinyt alhaalle mäkeen metrin lumikinoksissa ja Manun perässä rymisteli tietenkin Minttu ja mä seisoin reisiäni myöten lumessa kameran kanssa kun nää kaksi ryntäs kimppuun....loput kuvat siitä tilanteesta olikin sitten pelkkiä koiran nenän kuvia...

                              

Kuvailin Timon hyppyjä ja sitten ryömin itse ylös ihan sairaan jyrkän mäen ja päätin että nyt hypätään. Mun hyppyni oli lähes legendaarisia...Anne oli hyvin happamen kuiva ja sanoi että enhän mä edes hyppää..vaan astun vaan mäestä alas...heh...kuva todistaa että KYLLÄ MUN JALKANI ON ILMASSA JUMANKAUTA! 

                                

 Anne ei hyppinyt syystä että sillä oli farkut jalassa..joten SE OLI VAAN KATEELLINEN! Täytyy sanoa että yleensä Anne on aina täysillä mukana näissä meidän "Älynvälähdyksissämme".

Emma roiskas kunnon hypyn tukka silmillä....ei sentään kierinyt alas asti mäkeä vaan junttaantui metrin hankeen koivistaan....

                                                                       

Timo yritti jos jonkinlaisia hyppyjä ja välillä se kiipes jopa puuhun ja hyppäs sieltä mutta ei ne ihan huippuhyppyjä kuitenkaan olleet....

Timo murisi että nyt kyllä alkaa kunnon treenaus. Ei sitä huomaakaan kuinka nopeasti ihminen tulee kankeaksi kun ei enää harrasta sitä mitä ennen.

No sitten kuljettiin kotiinpäin metsän poikki ja Timon oli hypittävä vielä sielläkin ja yhtäkkiä se huomas että avaimet on pudonneet taskusta. Siinä oli sitten oma ruljanssinsa että avaimet ihme kyllä löytyivät just siitä mäestä jossa Timo oli viimeksi hyppinyt. Kiitos Anne  joka löysi avaimet. Ilman niitä Timon auto olis jäänyt seisoon meidän pihaan piiiiiitkäksi aikaa....

Siitä metsästä tietty meikäläinenkin löysi hyvän kiven jolle oli ihan pakko kiivetä ja kröhm...YRITTÄÄ hypätä alas. Lykkäsin kameran Emmalle ja se kuvas mun legendaariset kivihyppelyni..ja onnettoman kivelle ryöminmiseni mitä kuvia en kyllä taatusti tähän blogiin laita....Eka kerta meni pipariksi koska kiven päällä ollut lumi romahti ja mä sen lumen mukana alas asti....sen jälkeen yritin hiki päässä ryömiä liukkaalle kivelle ja koirat otivat kovasti osaa mun yritykseeni...ja onnistuhan se hyppy...ehkä en nyt sentään ihan vielä liity Duudsoneihin, mutta ehkä pikku harjoittelun jälkeen...heh...

Viimeiset koirakuvat ja hypyt oli sitten uimahallin pihassa jossa on mahtavat lumikinokset...siellä loisti vaan koirat ja Timo - mulla oli housut ihan litimärät kun mulla oli vaan oikein lunta ja kosteutta imevät lenkkihousut jalassa eikä mulla ollut edes hanskoja koska en ikuna pidä hanskoja kun meen koiralenkille...eipä tullut mieleen lähtiessä että olis EHKÄ kannattanut laittaa vettä hylkivät vaatteet ja hanskan käteen....Mutta kipeäksi ei tule kylmästä, en mä ainakaan ole koskaan tullut.

                                                

Timo veti muutaman voltin ja koiria yritin kuvata lumikinoksen päällä, mutta siinä kohtaa oli niin kirkas auringonpaiste että kuvat paloivat ihan puhki ja Nasusta näkyi joissain kuvissa vaan hihna ja silmä hihnan päässä 

Sitten oli retki tehty-siihen meni muutama tunti ja oli ihan hauska väliin antaa "sisäisen lapsensa" nousta pintaan...siis koskahan hemmetissä mä alkaisin vanhentumaan arvokkaasti!

Mutta koirat tykkäs kovasti, ne oli riemuissaan meidän kohelluksista ja saivat juosta ja olla ison porukan kanssa joten kyllä se tietty lapsellisuus aikuisellakin ihmisellä on ihan vaan positiivinen asia----hmmm....vaikka ehkä mun lapset ja miniät vähän nauravatkin vanhalle kalkkunalle joka on pikkasen pipi päästään....

No sen minkä tästä reissusta ja näistä kuvista opin on että  MUN ON ALETTAVA ÄKKIÄ LAIHDUTUSKUURILLE!!!!!!!

VALITAN ETTÄ TÄMÄN VUODATUKSEN BLOGIN KAATUMINEN HEINÄKUUSSA 2012 VEI KAIKKI MONEN VUODEN KUVANI MENNESSÄÄN..........