On tullut harrastettua Tokoa nyt sitten taas välillä vähän enemmän. Voi olla että jossain vaiheessa Minttu on varsinainen Toko-mestari...siis siinä vaiheessa kun mä pääsen kunnolla kärryille kaikista tokon hienouksista.

Ollaan oltu aamuisin harjoittelemassa hallilla Annen ja Emman + koiralauman kanssa. Edellinen treeni meni vähän poskelleen kun piti olla aamulla 9 aikaa treemaanassa niin eikös Markku antanut Mintulle oikein tukevan aamusapuskan ja Minttua ei kiinnostaneet namit pätkän vertaa vaan se hurjasteli ympäri hallia ja juoksi agilityputkien läpi kun hullu sekä sekotti mun ajatukseni hyvästä toko-koirasta täysin.

Sen päivän treeni olikin sitten vaan tunnarikapulan piilotusta josta Minttu on aina kiinnostunut ja vähän jotain seurailuntapasta jossa Minttu seurasi mielenkiinnolla mitä muut koirat puuhasivat ja mä kuljin namin kanssa itsekseni pitkät pätkät ennenkun huomasin että koko koira oli kadonnut.

Markkua kun pitää aina muistuttaa että ei saa ruokkia ennen treenejä...vaikka Minttu on ahne, niin se ei ole kuitenkaan pohjattoman ahne ja sen mielenkiinto häilyy siellä ja täällä kun on masu täynnä.

Tänä aamuna kuitenkin Minttu sai olla ilman aamusapuskaansa ja kyllä sen eron ihan selvästi huomasi. Vaikka Minttu alussa huuhailee ympäri hallia ja eka treeni pitää aina olla aika vauhdikas, niin että Minttu saa hiukkasen liikaa energiaansa purettua että se jaksaa keskittyä sitten taas vaikeimpiin juttuihin.

Ekana nyt olikin ruutu joka menee Mintulta jo ihan hyvin, se saa juosta ja tuoda mulle lelun ruudusta ja senjälkeen vapaasti "raadella" lelunsa niin että seuraavat hitaammat jutut onkin sitten helpompi ottaa sen kanssa. Vielä Mintulla tosiaankin on ruudussa lelu jonka se hakee ja tuo mulle. Ilman lelua en ole vielä yrittänytkään mennä ruutua, kohta vois kokeilla koska Minttu ymmärtää sanan "Ruutu" jo iha hyvin. Mutta koska Mintturainen nyt on vielä niin nuori niin annetaan sille vielä innostusta lelun muodossa. Kyllä se vielä ehtii ihan tosissaankin treenaamaan.

Muutaman ruudun jälkeen oli sitten sitä onnetonta seuraamista joka yleensä menee ihan pipariksi, mutta tänään Minttu tekikin yllätyksen ja seuraili vallan mainiosti ja kaiken lisäksi oikein hyvässä asennossa ....HYVÄ MINTTU!

Sitten pidettiin pientä taukoa ja päästettiin muutkin koirat vuorollaan treenailemaan ja niiltähän se käy kun vanhoilta tekijöiltä. Nasu oli ainoa joka tällä kertaa ei ollut ihan oma itsensä, yleensä se on vallan mainio tekemään ja tottelee hyvin mutta tänään se loukkaantui sydänjuuriaan myöten kun Emma vahingossa astui sen häntäkarvojen päälle - Nasu vinkaisi ja asteli arvokkaasti mun jalkoihini ja yritti päästä syliin.....eihän nyt TUOLLAISEN emännän kanssa voi treenata joka katkaiseen yhden kallisarvoisen häntäkarvan!!!  Nasu on erittäin arvonsa tunteva chihuahua eikä pidä siitä että karvat menevät epäjärjestykseen

Manu, Toivo ja Viljo tekivät komeasti omat juttunsa, mutta Nasua potutti sen verran että sitä ei kiinnostanut tänään enää oikein mikään...Mutta kun mentiin lenkille treenin päätyttyä niin emäntä sai ilmeisesti anteeksi KAUHEAN häntäkarvarikoksen ja Nasu päästi menemään iloisena täyttä vauhtia isompien perässä

No mutta vielä siitä tokosta: Otin Mintun uudelleen ja päätin ottaa tunnarikapulan hakemista jossa Minttu on tosi hyvä ja yleensäkin etsiminen kiinnostaa sitä kovasti. Joten kapula löytyi hyvin mutta sitten kun oli muutama etsintä tehty niin tälle Minttu-neitokaiselle tuli hirvittävä sontahätä ja niinpä hieno neito väänsi muhkeat tortut muovitekonurmelle ....ÄÄÄKKKSSSS!!!!!

Siinä sitten siivoilin - onneksi hyvin kiinteitä pötkylöitä vihreältä matolta ja suihkutin päälle puhdistusainetta. Päätin pitää pienen tauon ja taas toiset pääsivät välillä tekemään omia juttujaan ja Minttu sai olla katselijan paikalla jonkin aikaa.

Sitten harjoiteltiin kapulan pitoa joka onnistuukin jo ihan hyvin. Minttu pitää kapulaa suussaan niin kauan kun otan sen pois ja naksautan naksuttimella ja annan namin. Olen nyt käyttänyt naksutinta joissain jutuissa ja Mintun on helpompi "ymmärtää" mua naksuttiman kanssa kuin ilman. Minttu myös jäi kapula suussa paikoilleen kauniisti istumaan vaikka lähdin kävelemäään hiukan kauemmaksi. Se ei saurannut kun en antanut lupaa. Sitten menin takas Mintun lähelle ja otin kapulan sekä naksautin ja annoin namin.

Minttu oli hyvin rauhallisen tuntuinen eikä hötkyillyt nyt ollenkaan, liian usein se yrittää seurata mua vaikka sen pitäis olla paikoillaan. Nyt nää yleensä Mintun hötkyilyjutut onnistuivat ihan hyvin. Pitkäjänteisyyttä Mintulla ei vielä ihan hirveän paljoa ole, joten treenin on oltava aika lyhytkestoista ja vähän väliä vapaa käskyllä leikitään ja silloin saa koheltaa.

No viimeinen juttu oli noita istumis ja maahanmenokäskyjä joita Minttu ei ole koskaan oikein hallinnut. Istumisen luulis olevan helppo nakki, mutta jostain syystä Minttu ei koskaan oikein totu "istu" käskyyn. Joskus se osaa istua ja sitten taas ei....ja "istu" on niitä ekoja käskyjä joita koiralle yleensä opetetaan:)))

Minttu osaa istua kun on kyse seuraamaan opettelusta ja Minttu tulee viereen. Silloin se istuu automaattisesti kauniisti viereen.  Kun se seuraa ja mä pysähdyn niin Minttu pysähtyy ja istuu nätisti...mutta sitten kun sille sanoo tuosta vaan että "istu" niin se ei juuri koskaan ymmärrä mitä sen pitäis tehdä ...tai sitten se ei ole ymmärtävinään, en oo päässyt siitä selville.

Mä kun käytän tuolla ulkona lenkillä käsimerkkejä ja Minttu istuu käsimerkillä heti....mutta vaikka oon samalla sanonut sen istu käskyn ja Mintun kaiken järjen mukaan pitäis tietää se, niin eikös tää epeli jää odottamaan käsimerkkiä....Mä olen harjoitellut namin kanssa ja silleen se onnistuu hyvin kun vedän namia taaksepäin niin että Minttu istuu automaattisesti...ja samalla sanon "istu"...

Joopa joo  Minttu tarvii joko namin tai käsimerkin jotta se tajuaa mistä on kyse vaikka hokisin sille istu sanaa tuhannen kertaa. "Maahan" onnistuu heti ja Minttu menee sekunnissa maahan.... ja pomppaa myös sekunnissa takas istumaan ellen ole rähmälläni sen vieressä ja anna namia ihan maata myöten...äääkkkss.....

Maahanmenon Minttu ymmärtää myös käsimerkkeinä joita käytän lenkillä. Mä luulen että käsimerkit joita oon aina käyttänyt Sirun sekä Leevin kanssa aikanaan on vähän sekoittaneet Mintun ajatukset. Sellaiset käskyt joita ei tarvita lenkillä ollessa onnistuu Mintulta hyvin, mutta ne lenkillä annettavat käskyt joissa ihan automaattisesti tulee käytettyä useimmiten sekä käskyä että käsimerkkejä ei tahdo millään mennä päähän pelkkinä sanoina.

Siru oli valmiiksi Annen kouluttama joten sille käsimerkit oli uusi ja innostava juttu ja se oppi ne hetkessä ja Leevi joka tuli kohtalaisen huonokuuloiseksi tarvi käsimerklkejä joten niitä vaan on tullut käytettyä tosi paljon sitten Mintunkin kanssa eikä niissä mitään vikaa olekaan ellei treenais tokoa.

Mutta kyllä se siitä...yritän lopettaa vähäksi aikaa käsimerkit jos Mintun olis helpompi ymärtää käskyjä. Ongelmana on kuitenkin se että tokossa ja normielämässä pitäis käyttää eri sanoja hmmm....."istu" on sana jota voi kyllä käyttää niin tokossa kun normielämässäkin. Joten jätän nyt sitten normaalielämässäkin sen istu viittoimen pois ja käytän vaan sanaa.

Kyl tää koiran "oikeesti" kouluttaminen on vaikeeta. Ennen sitä Mustit oli narun päässä pihassa ja haukku joka kottaraisen ja naapurin mikä ohitse meni....ei ne osanneet mitään muuta kun vahtia taloa ja mitäs muuta niiden olis tarvinnutkaan tehdä. Sehän oli niiden työ.

Nää city-koirat on asia erikseen, niiden pitää osata käyttäytyä vähän joka tilanteessa ja siihen toko on hyvä juttu vaikka ei koskaan sen kummemmin kisoihin tähtäiskään. Minttu olis ihan hyvä kun sillä olis hyvä ohjaaja. Mitenkähän mä oppisin hyväksi ohjaajaksi????? Väliin tuntuu aika toivottomalta, ehkä se että treenaan noitten tosissaan kisaajien kanssa antaa mulle vähän väärän kuvan ...Toivo on sentään ollut PM-kisoissa palkinnoilla ja voittanut SM-kisat ja Manu sekä Nasu on nuoresta iästään huolimatta tosi hyvin treenattuja. Ja Viljo on Viljo...se on ihan älyttömän innokas ja tekee vaikka mitä

Näyttää niin älyttömän helpolta kun noi toiset antaa vaan käskyjä ja koirat tottelee kun ihmisen mieli...siis ellei astu häntäkarvan päälle