Toivo parka on viettänyt aikaansa tötterö päässä. Onneksi sen ei sentään tarvitse pitää sitä koko aikaa. Se kyllä tottelee kun kielletään että niitä omia pallukoita ei saa nuolla....No joo..Toivon pallit on paranemaan päin ja ehkä siitä ei vielä tule eunukkia kuitenkaan.
Minttu on ottanut kaiken ilon irti Toivon tötteröstä ja roikkuu kiinni Toivon niskavilloissa kaiken aikaa..joten Toipparin oma pieni (18 kilon) loinen pysyy kiinni kuin imukala Toivossa...sanontahan kuuluu että: "Toivossa on hyvä elää - sanoi lapamato" Tän vanhan fraasin myös Minttu on ominut itselleen.
Toivoa ei moinen loinen pahemmin häiritse, se kulkee arvokkaasti (niin arvokkkaasti kun nyt pönttö päässä voi kulkea) ja vetää perässään punaista yllättävän paljon tollerin näköistä loiseläjää.....
Minttu yritti riemuissaan samaa roikkumistyyliä (taas kerran) myös Viljon kanssa, mutta nyt on korvassa hampaanjälki joka on kyllä parantunut oikein hyvin...tulinen Viljo-poika ei anna punaisten iilimatojen kiusata itseään. Minttu on korvamerkitty ja toivottavasti muistaa taas hetken aikaa että ei suotta mene roikkumaan Viljon herkkiin karvoihin.
Minttu on kyllä erittäin sitkeää laatua että varmaan saa hammasta vielä jatkossakin ellei muuta tapojaan. Ihmisten kielloista se ei perusta pätkän pätkää - kärsikööt sitten, ei nuo lujaa pure, parempi että selvittävät välinsä keskenään.
Joten mikähän Minttu on ollut edellisessä elämässään...iilimato, maamyyrä, hakesilppuri vai imukala....myös suutari voi tulla kysymykseen koska katselin erittäin surullisena hyviä sandaaleitani jotka on palvelleet mua jo vuosikausia....uusi malli ei oikein istunut jalkaan eikä myöskään pysynyt jalassa. Hihnat oli purtu poikki joten liimatako ne onnettomat sandaalit pitäis jalkapohjiin?...Ehkä Mintulla ei ole vielä oikein kunnon suutarin suunnittelijan taitoja, mutta hyvin se saa kengän muotoja muutettua alle aikayksikön...joten pikasuutari ehkä olis yksi vaihtoehto edelliselle elämälle..... Tietenkin on vaikea muotoilla ihmisen jalkaan sopivaa kenkää kun itsellä on tassut...Sekin asia pitää tietenkin ottaa huomion.
Koirien mielileikkeihin kuuluu pallonetsintä jossa koirat odottavat kauniisti paikallaan ja joku käy piilottamassa pallon...sitten juostaan pää viidentenä jalkana etsimään vimmatusti ympäri pihaa 
Myös Sirun ja Mintun kaveri Viski poikkesi taas kyläilemässä ja Viskin kanssa oli oikein kiva leikkiä...ööhh...siis roikkua Viskin kaulanahassa kiinni....Viski on myös hyvin suvaitsevainen koira ja sietää hyvin Mintun lähentely-yritykset. Käytiin lammikolla uittamassa koiria ja Siru sekä Viski uivat innoissaan ja Minttu kuikuili rannalla etujalat syvällä vedessä ja takajalat tiukasti rannalla...ihmeen pitkäksi se venyy...ehkä voidaan lisätä kuminauha tai niinkutsuttu "mustekala" jolla laitetaan tavaraa kiinni pyörän tarakalle, mukaan sen entisten elämien listaan...
Sitten se keksi että koska ei kerran uskalla (Haa...pikku pelkuri tollukka) noutaa keppejä vedestä niin hänpä varastaa ne siinä vaiheessa Sirulta ja Viskiltä kun ne ovat tuomassa niitä rannalle..Ehkä ajatus olis toiminut rauhallisen Viskin kanssa, mutta tulisieluinen Siru hikeentyi ja antoi Mintulle kunnon ärähdykset ja murahdukset ja myös irvistys oli aika mahtava, joten Minttu ei uskaltanut loppujen lopuksi ottaa Sirun "aarteita".
No Mintun piti antaa taas kerran periksi vanhemmalleen ja todeta että hän on sellainen maan matonen joka on paljon Sirun alapuolella eikä kuningatar Sirua parane todellakaan hermostuttaa. Onneksi Mintun aina iloinen luonne ei kärsi tipan tippaa, vaikka se saa vanhemmilta koirilta väliin hiukan kurinpalautusta. Tuntuu siltä että noi toiset koirat osaa kouluttaa Minttua paljon paremmin kuin minä....
Sitten Mintun viimeisimpiin tempauksiin kuulunut juttu...Meillä on lauantaina yhdistyksemme kevätrieha ja olen jo muutaman viikon tehnyt sinne kaikenlaista juttua...luontopolku hassuine luonto-aiheisine kysymyksineen ja paljon muuta työtä tietokoneella.
Päätimme pitää myös arpajaiset ja tokihan mä taas olin ekana lupaamassa että teen kyllä koko homman kun saan arpajaispalkinnot tänne kotiin. Itsekin olen kerännyt palkintoja ympäriinsä ja niinpä saatiin kaikki sata palkintoa täyteen. Tein niitä muutaman päivän, ostin rinkulan arpalaislappuja ja liimasin toisen puolen kiinni palkintoon ja toinen puoli jää arvan ostajan nostettavaksi.
Joka arpa voittaa joten homma oli melkoinen ja kyllä palkinnotkin on ihan kivoja, joten jokainen saa ainakin jotain ja toivottavasti ovat tyytyväisiä palkintoihinsa. Kun sain kaikki tehtyä niin painuin petin pohjille katselemaan jotain typerää saippuasarjaa..Kului puoli tuntia niin Markku huuteli että mikä kumma tuolla Mintulla on suussaan.......JU*¤#&%¤TA se onneton kapinen karvakasa oli ottanut arpojen ne päät jotka asiakas valitsee ja repinut ne pieneksi silpuksi ympäri lattiaa...MONEN PÄIVÄN TYÖ revittynä ympäri lattiaa.....
Mä kiljaisin ihan karmaisevalla äänellä että ÄÄÄÄÄÄÄÄÄRRRRKKKKKKKK!!!!!!!! ja Markku vaan siinä että "älä nyt koiraa pelota"...höh...niinkuin Minttu nyt olis mun rääkäisystäni muka pelästynyt, se ei pelkää mua vaikka hyppisin tasajalkaa sen hännän päällä.....
Se tietää että mun hermoni kestävät vaikka se syö mun parhaat sandaalini ja rakkaat Crocsini, kaivaa pihan täyteen kraatereita, varastaa mun voileipäni, mussuttaa mun kalliit pitsiset pikkuhousuni reikiä täyteen, syö kaikki villasukat mitä talosta löytyy, mussuttaa kännykän käyttökelvottomaksi ym. ym. ym. ynm...loputtomiin. 
Mutta että mokoma perkuleen punapää syö mun monen päivän TYÖNI! Mä hyppelehdin hiuksia repien makkariin ja sukelsin sänkyyn vetäen peiton korvilleni ja iloinen tollurainen hyppelehti tietenkin perässä...eipä hypännyt sänkyyn kun olen opettanut että sänkyyn ei tulla...mutta pian pikkuinen märkä nenä kaivautui peiton alle ja sieltä innokkaasti lipova kieli nuoli hyvin anteeksipyytävästi ja (öyks..kohtalaisen limaisesti) mun kättäni.....Siis VOIKO TUOLLE PIRULLISELLE OTUKSELLE OLLA MILLÄÄN EDES VIHAINEN?
Minttu reppana...niin suloinen ja niin kiltti ja niin ihana ja niin iloinen .....ja NIIN PIRULLINEN!
Joten kokosin taas kerran itseni ja otin iltatyökseni irroittaa 100 arpalappua palkinnoista ja tyhjentää arpajaispalkintolistani wordista. Seuraavana aamuna kipitin kiltisti Tiimariin ja ostin uuden arparenkaan ja aloitin hommelin alusta....enpä ehtinyt sinä päivänä koirien kanssa lenkille. Siru ei olis paljon välittänytkään lähteä lenkille kun oli niin himskatin kuuma (+28) ja iloinen Mintturainen hyppelehti ulkona ja katselin ikkunasta kun se kaiveli iloisena monttujaan perunapello laitaan.Sitä ei paljon huolet paina 
Eipäs mokoma punapää enää kaivele kukkamaita kun tein kukkamaistani pensasmaita, laitoin juurimaton alle ja kannoin (kröhm...siis Markku kantoi) kymmeniä kottikärryllisiä kiviä juurimaton päälle ja nyt "kukkamaa" on kiviä täynnä ja sieltä pensaat kasvaa iloisesti kivien lomasta eikä Minttua kiinnosta pätkääkään kaivella kiviä. HAA...eka erä minkä mä voitin! 
Perunapelto onkin vaikeampi asia...siis se laitettiin pensaspelloksi joten nyt meillä kasvaa yksi rivi perunaa ja muuten ostettiin punaisia ja mustia viinimarjapensaita sekä HEH HEH....TYRNEJÄ! Jos tollurainen menee tyrnipensaikkoon niin ei taatusti mene toista kertaa, on ne niin julmetun piikikkäitä. Mietin että voitinkohan toisenkin erän "Kotipiha vastaan Minttu." 
Se näyttää kyllä nytkin kaivelevan perunamaan reunaa mutta ei mene lähellekään tyrnipensaita, joten mitä ilmeisemmin se on jo käynyt tutustumassa tyrnien piikikkääseen maailmaan.
Kaivamisen jälkeen se taas loikkerehtii iloisena häntä pystyssä sisälle kuraisilla koivillaan....koiraihmisen elämä on kuraa, turhaa työtä ja hermoja raastavaa odotusta siitä, mitä pikku lemmikki seuraavaksi keksii.ja tällä kertaa vielä MINJOONIA JA MILJOONIA karvoja...Minttu kun päätti vaihtaa pörröisen ja paksun talviturkkinsa kerralla ohuen ohueksi kesämekoksi.
Käytiin eläinlääkärillä rokotuksilla ja kyselin samalla vähän että mitenkähän on - meinaako tämä tollukainen muuttua kaljurotaksi koska karvat kerta kaikkiaan katoaa ihan silmissä. Paksu Mintturainen näyttää nyt niin sporttiselta että ei ikinä uskois sitä samaksi paksukaiseksi kun talvella. Eläinlääkäri ihaili Mintun nykyistä olemusta ja vaaàn mukaan painoa on 18 kiloa joten paino on oikein hyvä tuonkokoiselle koiralle ja sain jopa kehuja hienosti hoidetusta koirasta...ja mä kun aattelin että eläinlääkäri haukkuu mut lyttyyn huonosta hoidosta kun koira pudottelee noin paljon karvojaan. Tosin uusi karva jota nyt on tulossa on ihanan kiiltävää ja kauniin tummanpunaista, vielä punaisempaa kun talvikarva...joten ilmeisesti sitten kaikki on kohdallaan vaikka olinkin huolestunut liiallisesta karvanlähdöstä. Nyt meillä onkin oikein Sportti-mallinen tolleri, ei mikää pulleron pallero kuten talvella
Tässä sivussa Siru on ollut kuin enkeli, aina kiltti ja tottelevainen ja viettänyt suurimman osan ajastaan sisällä maaten, koska ulkona on niin hiton kuuma. Siru ei pidä kuumuudesta joten makailee mielummin viileässä ja odottelee kylmempiä kelejä.....uimassa ollaan välillä käyty ja siitä Siru kyllä tykkää vähän liikaakin, sitä kun ei meinaa millään saada rannasta pois....Heitä vielä yksi keppi PLIIIIIIS!!!!!
Nyt otan ja lähden sunnuntaina taas kerran Lontooseen muutamaksi päiväksi....ikävä tulee niin karvakasoja kuin ihmisiäkin jotka jää tänne sateeseen ja kylmyyteen...ensi viikoksihan luvattiin tänne sadetta ja +10 astetta ja Lontooseen aurinkoa ja + 25 astetta...JEEEE!
Ellei tuhkapilvi estä tai pudota konetta niin palailen perjantaina..Markku jää kotiin koirien kanssa ja mä lähden vanhemman pojan + miniän kanssa Lontoon maisemiin siskoni luona käymään.
Siellä hermot lepää eikä ole yhtään koiraa talossa....täytyy myöntää että yleensä vietän suuren osan aikaani kamerani kanssa läheisessä puistossa joka on Lontoon korkein paikka ja jossa on kymmeniä koiria juoksemassa vapaana. Niiden touhuja on hauska seurata...mielummin olen ihanssa valtavan suuressa puistossa ikivanhoja isoja puita ja hauskoja koiria ihailemassa, kun kaupungilla shoppailemassa.
Joten ADIOS vähäksi aikaa!
