Tuli sitten käytyä ruotsissa hakemassa yksi kappale Bordercollien pentu Annelle ja täytyy sanoa että reissu oli rankka mutta hauska.

Kun tilattiin laivalippuja niin todettiin että yölaivalla ei enää eläinhyttiin olekaan tilaa, joten lähdettiin sitten päivälaivalla. Anne tietenkin ystävällisesti kyseli että otetaanko hytti myös menomatkalle, koska tulomatkalla hytti pienen pennun kanssa on ihan välttämätön. No mä siinä sitten vaan uhosin että kyllä sitä nyt aikuiset ihmiset jaksaa laivalla päivän ilman hyttiäkin olla..Joo.....

En ottanut huomioon sitä asiaa, että enpä ole vielä koskaan selvinnyt seisovasta pöydästä ilman ihan kamalan inhottavaa ähky oloa....Alkumatka meni hauskasti ja katseltiin maisemia ja käveltiin laivalla ja tehtiin Annen kanssa kunnnon shoppailukierros laivan putiikeissa...sitten olikin kello 12 ja mentiin syömään seisovaan pöytään mikä oli ihan suunnaton virhe.

Meikäinen kun on hiukka ahne päästessään ottamaan kaikenlaista ja kaikkea mahdollistahan oli ihan PAKKO syödä koska kerran maksoikin kalliin hinnan mokomasta ähky-sapuskasta....Kun oltiin syöty niin iski ihan ällöttävän hirvittävä olo ja niinpä kun kerran oli kansipaikka niin päätettiin Annen kanssa mennä kannelle päikkäreille. Olis nyt luullut kannella olevan edes muutama lepotuoli, mutta eihän siellä mitään ollut..Mä romahdin kovalle muovilattialle maate ja tyynynä oli pussi jossa oli seisovasta pöydästä varastettu appelsiiini ja kaksi omenaa - siis meidän iltaruoka...

Anne ei tietenkään voinut millään vastustaa kiusausta ottaa kuvaa kun äitee röhnöttää kun sika laivan kovalla kannella...siis en ollut ainoa kannella nukkuja, meitä oli siellä erinäinen määrä...en vaan ollut ihan varma että oltiinko me Annen kanssa ainoat jotka ei olleet sammuneet kannelle vaan kerta kaikkiaan vaan syöneet liikaa.

             

Ei Annella mitään hätää ollut mutta mulla oli sellanen olo että katselin jo yrppäpaikkaa ja Anne tietty ehdotti mulle roskista joka oli ihan vieressä...joo sinne kun olisin työntänyt pääni sivussa olevasta reiästä niin Anne olis saanut kunnon kuva-matskua. En olis taatusti päässyt sieltä irti vaan olisin taatusti jäänyt isoista korvistani kiinni roskikseen...ÖYKS....

Sitten mietin hetken klassillista kannelta mereen yrppäämistä, mutta kävi senverran sääliksi niiitä jotka oli alemmalla kannella katselemassa merta että jätin senkin homman väliin, ja oon senverran hidas juoksemaan karkuun että samalla kannella tuulen alla olevat ihmiset olis voineet pian hikeentyä ihan tosissaan.... . Myös Annen Guccin piraattilaukku kutsui kovasti mutta päätin että antaa nyt kuitenkin olla kun oon sen itse sille Mallorcalta joskus tuonut..ja niinpä päätin nukkua hetken että olo paranis.

Ja parin tunnin päikkäreiden jälkeen olo olikin ihan OK. Paitsi että niska oli niin pirun kipeä sen he**etin omena/appelsiinityynyn ansiosta - hmm...harva varmaan pitää tyynynään kahta omenaa ja yhtä appelsiinia....Myös lonkka oli aika kipeä kun en ole tottunut makaamaan kovalla lattialla...mutta olihan meillä sentään kansipaikka...Jumankauta seuraavan kerran jos vielä päivälaivaan eksyn niin kyllä se on A-luokan hytti kaikilla mausteilla....ja sillä sipuli!

                 

Sitten nukutiin myös pari tuntia ravintolan nahkasohvalla sekä toiset pari tuntia yökerhon sohvalla missä olikin oikein hyvä nukkua. Tää nukkuminen johtui pelkästään siitä, että oltiin aamulla herätty puoli viisi ja mä menin nukkumaan vasta noin 3 aikaan yöllä kuten yleensäkin, joten en ehtinyt nukkua edes kahta tuntia ennenkuin piti jo nousta ja suunnistaa Turkuun. Onneksi päivälaivassa ei ollut juuri ketään ihmisiä että tilaa oli koisia ihan missä vaan.

Mä kun olen sellanen ihme yökukkuja että kudon tai virkkaan ja katselen telkkaria lähes joka yö 2-3 asti. Siitä huolimatta herään aina aamulla siinä 7-9 aikaan - että en mä sentään mikään ihan unikeko ole..

Sitten kun päästiin laivasta ulos niin navigaattori ohjas meidän suoraan sinne minne pitikin ja niinpä päästiin paikkaan missä oli ihan ihania pikku pentusia ja tää Annen pikku tuholainen, jonka valmiiksi ajateltu nimi alkoi heti arveluttaa.....Vaikka Tyyne oli jo lähes päätetty nimi, niin se muuttui kyllä välittömästi kun julmetun pieni ja ihan älyttömän vilkas borstsunpentu joka näytti siltä kun olis pudonnut savipiipusta suoraan tuhka-uuniin, kurvas tutti suussa parketilla kyljellään liukuen katsomaan meitä - tää tutti ei sentään kuulunut pennulle, se oli kyllä ihan ihmislapsen mussutin jonka tää epeli oli käynyt siinä yhtäkkiä varastamassa perheen pienimmältä.

Sen jälkeen pentuliino hyppäsi päälleen kissanruokapussiin ja kun se häädettiin sieltä pois niin se meni kun pikaliippari pitkin parkettia ja kävi vähän väliä katsomassa meitä ja jatkoi hurjavauhtista pintaliitelyään liukkaalla parketilla ...Joo ei siitä MILLÄÄN voinut tulla Tyyneä...Paitsi jos nimi olis ollut pelkkä vitsi

Me saatiin myös hieno paimennusnäytös kun kasvattajat näyttivät pennun vanhempien taitoja. Aivan uskomattoman hienosti ne paimensivat lampaita. Tän nokinaaman isukki oli hyvin paljon Viljon näköinen ja emo oli pieni ja pippurinen samanlainen nokinaama kun pentulainenkin. Hyvin kilttejä ja mukavia koiria kaikki joten mitä ilmeisemmin pennulla on hyvät geenit.

Sitten ajettiin viimeisillä voimillamme Ariadne-hotelliin jossa meillä oli perhehuone jonne saa ottaa myös koiran...joten pentu pääsi näyttämään riehumistaitonsa myös hotellissa lähes välittömästi, sitä ei kyllä pelottanut yhtään, eikä se ujostellut outoja ihmisiä eikä vierasta paikkaa. Totesimme että vaikka pentua ei ehkä voi pitää varsinaisesti kauniina hassuine isoine korvineen ja hiukka omituisine nokinaamoineen, niin se on aivan syötävän suloinen sekä ihanan hauskan ja metkan näköinen ....niinpä pikkasen nimeä vääntämällä pennusta tuli METKU. Ja se on kyllä niin nimensä näköinen että ei vois enempää olla

Yö oli ihan rauhallinen, Metku yritti muutaman kerran hiukka vinkua, mutta kun kukaan ei ollut kuulevinaan niin se päätti heittäytyä nukkumaan ja veteli unia aamuun asti.

Laivalla pennun kanssa oli onneksi hytti ja niinpä me nukuttiin ja leikittiin aina välillä Metkun kanssa ja täytyy sanoa että Metku on kyllä melkoinen metkuilija...se sai ihan hillittömän hepulin kun haistoi ruokapussinsa ja se oli välittömästi pussissa päällään, niin että vaan hännänpää jäi näkyviin...ihan älyttömän ahne otus. Kun sille antaa ruokaa niin se on päällään kupissa jompikumpi takajalka pystyssä ja ahmii niin että nappulat lentelevät.

Panta pikkasen häiritsi ja kutitti kaulaa kun lähdettiin kannelle kävelemään, mutta pian Metku oppi että pannan kanssa voi kyllä myös kävellä eteenpäin eikä vaan peruuttaa. Tuuli oli ainoa joka vähän häiritsi kannella Metkuliinin menoa kun tuulenpuuska meinas viedä pienen pennun mennessään, mutta sitkeästi epeli puski tuulta vasten eikä valittanut turhasta Kun katsoo noita kuvia niin voisko tää pentsukka millään olla nimeltään muuta kuin Metku? Sillä on ihan älyttömän hassuja ilmeitä ja eleitä ja älyttömän hassu naama

      VUODATUKSEN KAATUMINEN VEI MYÖS METKUN PENTUKUVAT BITTITAIVAASEEN TÄÄLTÄ.                   

Matka meni hyvin ja täällä kotona olikin melkoinen lauma odottamassa pientä tulokasta. Toivo otti asian hyvin rauhallisesti, sitä ei pienet Metkut hetkauta.

Viljo riemastuí kovasti ja se olikin ekana leikkimässä pennun kanssa.Viljo rakastaa pieniä pentuja, se piti Mintustakin kovasti siihen saakka kunnes Minttu kasvoi isoksi ja alkoi oikein tosissaan retuuttaa Viljoa

Minttu suhtautui hiukan varautuneesti, se ei ole nähnyt noin pientä pentua koskaan. Minttu kuitenkin huomasi että ehkä pentu ei kuitenkaan ole vaarallinen ja niinpä siihen on parasta tutustua...silleen niinkun pienellä varauksella kuitenkin.

Siru käyttäytyi kuten jokaisen pennun kanssa, se oli kuin pentua ei olisi ollut olemassakaan ja yritti katsella ylöspäin ja unohtaa pennun joka yrittää kivuta sen kitarisoihin kiinni.... Vain silloin kun Metku käveli Suoraan Sirun ylitse kun se makasi lattialle niin Siru hiukan näytti kärsivältä..kuvittelin sen ajattelevan että "Ei kai VAAN toi rasittava otus jää meille"

Nasu otti tulokkaan vastaan kärsivällisen arvokkaasti, se näytti tyytyväiseltä kun pentu oli niin pieni, mutta tuntui aivankuin se olisi arvannut että kyllä tuokin tuosta taas kasvaa kuitenkin jättiläiseksi....niinkuin muutkin on tehneet ja Nassukka pysyy ikuisesti pienenä miuutta sitäkin sitkeämpänä

Manu-parka ottaa uudet asiat hiukka liian innokkaasti joten se piti pitää tiukasti hihnassa koska Mauri-Antero olis varmaan muuten jyrännyt pikku Metkun lattanaksi painavalla ruhollaan...Joten sen kanssa pitää vielä harjoitella pienen pennun oikein kohtelemista..Manu poika piti ihme sammakon kurnutustaan eikä meinannut rauhoittua millään, lopulta se hiljeni ja alkoi seuraamaan Metkun touhuja. Se sai myös haistella pikkasen Metkua -tosin tiukasti hihnassa. En usko että Manu tekis pennulle tahallaan pahaa, mutta koska se leikkii tosi rajuja leikkejä Mintun kanssa joka on sentään iso roikale, niin vois olla että Manu ei tunnistais omia voimiaan pienen hennon pennun kanssa.

Nyt Metku, Toivo ja Viljo on mulla hoidossa tämän viikon kun Anne on töissä ja sitten Annella alkaakin kuuden viikon kesäloma, joten sinä aikana pikku Metku ehtii kasvaa varmaan hurjasti ja on sitten valmis jäämään Toivon ja Viljon kanssa kotiin Annen työpäivän ajaksi.

Täytyy myöntää että tää pikku otus joka nyt nukkuu mun jaloissani täällä työhuoneessa saa aikaan kamalan pentukuumeen myös mulle. Onneksi järki voittaa ja meidän Minttu saa olla nyt pentu meidän talossa. Kyllä Siru ja Minttu on meidän omia pikku mussukoita vaikka näyttivätkin jättiläisiltä Metkun rinnalla

Bortsua en ottaisi itselleni, niin ihana ja suloinen kun tää nokinenä onkin, niin noin vilkasta pentua en ottais, koska tiedän että en pystyisi antamaan sille niin paljon työtä mitä tuollainen työkoira tarvitsee.

Ja Metku nimenomaan ON paimentamiseen tarkoitettu työkoira ja paimentamista ja tietenkin kaikkia mahdollista muutakin Anne sen kanssa tulee tekemään. Ruotsissa paimennnus on tosi suosittu laji koirilla ja kisoja on tosi paljon.

Metkunkin kasvattajat pitävät myös paimentamisnäytöksiä samalla kun kasvattavat lampaita ja bortsut tekevät paimennustyötä kaiken aikaa....joten kyllä hyvä suku Metkulla on - katsotaan nyt mikä siitä tulee.......Anne on kuulemma tervetullut koiriensa kanssa Metkun kotiin koska vaan paimentelemaan ja heillä on paikka missä Anne voi myös lomallaan asua jos haluaa. Kasvattajat tahtovat ehdottomasti pitää yhteyttä ja onneksi englannin kielellä puhuminen sujuu molemminpuolisesti. Annen ruotsintaito taitaa olla aika lailla ruosteessa....

Tää päivä oli aikamoinen, Metku senkun kiristää tahtia ja olenkin laittanut sen aina välillä "jäähylle" lepääämään tänne tietsikkahuoneeseen jossa se koisii jaloissani aina välillä...tuleepa tehtyä hommia koneella kun Metku nukkuu