Aattelin taas yrittää kirjoittaa jotain kun aika kuluu kaikessa muussa koneen naputtelussa...siis minne se aika oikein katoaa? Meillä on ollut hyvin vauhdikkaita päiviä kun ensin oli Riitta Viskin ja Tuuman kanssa ja lähdettiin kiertämään tuo meidän uusi metsälenkki...ihan kiva muuten, mutta vettä oli ihan älyttömästi poluilla ja mä hyppelehdin kun Saku-sammakko mättäältä mättäälle - hmmm...Riitta mennä molskutteli lätäköiden läpi onnellisena lähes polviin ulottuvilla Nokialaisillaan eikä jalat kastuneet yhtään.

Muutenkin oli sellainen päivä että sataa vaiko ei - joten kameran jätin ihan suosiolla kotiin. Siru ja Minttu tulee tosi hyvin toimeen Viskin ja Tuuman kanssa ja varsinkin Siru tuntuu Tuumasta NIIN mukavalta ja äidilliseltä...kröhm...siis jos Tuuman emo on ollut ärähtelevä ja murahteleva ja kiljuva otus...Siru pitää Tuumasta kovasti mutta väliin lähentelyt ei ihan ole sopivia kun Tuuma yrittää Sirun suosioon työntämällä pitkän aatelisnenänsä Sirun kitarisoihin....Sitten kun Tuuma ei ole Sirun kimpussa niin Siru jahtaa Tuumaa ja haastaa sitä leikkiin

Tuuma oli kasvanut ihan älyttömän kauniiksi bortsuksi. Hirvenvasamainen olemus oli muuttunut sulavaan bortsun ulkonäköön...joo niin ne pennut kasvaa...Metku-parka on vasta siinä hirvenvasa-vaiheessa jolloin koko koira on pelkkää koipea ja kitaa ja Metkun tapauksessa myös älyttömän suuria korvia...Metku on ainakin ollut ajoissa korvakopalla

Metsälenkillä ei onneksi kuitenkaan satanut ja vain muutama ilkeä hirvikärpänen hiukan vaivas mutta mitäs pienistä....

No sitten viikonloppuna oli oikein kaunis ja aurinkoinen ilma ja niinpä päätettiin lähteä Markun, Sirun, Mintun, Toivon, Viljon ja Metkun kanssa samalle metsälenkille mikä on nyt tullut jo ihan tavaksi.....Siis Anne ei ollut mukana vaan tää lauma oli meillä viikonlopun hoidossa. Anne oli jossain kisoissa töissä.

No me ajettiin vähän matkaa autolla että päästiin sinne metsäpolulle joka ei ole ihan tässä kävelymatkan päässä ja purettiin auton perästä viisi julmetun vilkasta ja sanoisinko sekopäistä koiraa ja niitä tuntui juoksevan joka suuntaan, vain Metku oli hetken hihnassa koska lähellä kulkee maantie ja ollaan aina varuillamme että kukaan koirista ei juokse sinne. Mulla oli kamera ja mä näin heti kun noustiin autosta aivan IHANAN kärpässienipariskunnan metsässä ja niinpä loikkasin saman tien sinne kuvaamaan niitä...joopa joo....Olis EHKÄ kannattanut katsoa minne loikkaa...siinä kohdassa näytti tasaiselta mutta vaan näytti...oikeasti siinä oli ojanpohja jossa kasvoi pitkää heinää ja niinpä mä tuuskahdin jo minuutin päästä autosta nousemisesta syvään ojaan jossa ihme kyllä ei ollut vettä. Mä olin siellä ihan koivet pystyssä ja yritin suojella kameraani ja Markku katsoi vähän sillä silmällä että "Joko taas".....En siis saanut YHTÄÄN sympatiaa osakseni siltä suunnalta - mutta Minttu ja Viljo tulivat kyllä lohduttelemaan ja mulla oli täys työ pitää ne pois niiden helvatun sienien kimpusta joiden takia sinne ojaan tuuskahdin.  

Onneksi sain kuvani ennenkuin jompikumpi koirista juoksi nää hienot sienet tuusan nuuskaksi...

Sitten lähdettiin polulle...normaalilla ihmisellä olis varmaan nilkka murtunut kupsahduksesta, mulla se vaan oli pikkasen kipeä hetken aikaa...mun luuni on varmaan terästä kun ikinä en saa niitä poikki vaikka kuinka kohellan....Metsä oli ihan älyttömän kaunis kun oli jo vähän ruskan alkua ja sininen taivas ja koiralauma oli ihan onnessaan ja juoksenteli ympäriinsä iloisina.

HEI-Täällä ylhäällä on hienot näköalat!!!!!

                            

No niin kai mutta kun mä jouduin tälläseen risukkoon...APUVA!!!

                                                                

Hmmmm..Pienen Metkun on vaan paree päästä itse risukoistaan, kuvaaja kun vaan katseli miten pieni sisukas bortsunpoikanen hyppelehti risukon kautta selville vesille:) Aika epeli, sitä ei ole juuri koskaan autettu, niin se kyllä menee sisulla vaikka läpi harmaan kiven...ei kai nyt sentään ihan niin kuitenkaan..kivi on pirun kovaa ainetta...

Koska Minttu ja Viljo ja varsinkin Siru tykkää poseeraamisesta niin vähän joka kiven päälle piti hypätä ja odottaa että otetaanko se kuva vai ei. Metku parka yritti ihan tosissaan myös kivien päälle mutta eihän tuollainen miniatyyrikoira vielä osaa niin korkealle hypätä. Se yritti ja yritti ja pieni nokinenä näkyi kiven takaa joka kuvassa ja yhtäkkiä se oli korkealla kivellä ja oli NIIN onnellisen näköinen kun oli päässyt sinne....

                                                  

KRÖHM...Katsokaa nyt kuinka hieno lauma me ollaan (Metku) AUTTAKAA - Mää en pääse kivelle!!!!

                         

(Siru) ÄLÄ TAAPERO VALITA VAAN PONNISTELE!!!  (Viljo) Pää kiinni, mulla meni korva lukkoon:((

                                                    

(Metku) Mä pääsin tänne:)) (Siru) Hmm...onkohan toi liian pieni oleen näin korkealla....

                                                    

(Metku) Mitenkäs täältä pääsee pois?  (Siru) Mamma nostaa - oota siinä..kröhm...pitääkö mun aina vahtia tuota ipanaa....

 

                                                        

HAAAAA...Mä pääsin kiveltä ihan itse pois...(mamma) No niin näköjään..onneksi alla oli mätäs eikä kivikasa...

Ehkä ei ole hyväksi että tuollanen pieni hojokoipi hyppää alas kalliolta niin yritin nostaa kaverin alas kiveltä mutta ennenkuin ehdin tehdä mitään niin Metku oli jo pehmeällä sammalmättäällä ja oli tehnyt aikamoisen loikan kiven päältä...(onneksi Anne ei ollut mukana)...

Kun tultiin lammen rantaan niin Viljo juoksi suoraan jorpakkoon ja ihmetteli että miks kukaan muu ei tule uimaan - muu lauma katseli rannalta ja päätti ilmeisesti että vesi on liian kylmää, ei sinne kannata mennä itseään paleluttamaan.. Viljo oli täysin eri mieltä ja meni vähän aikaa että saatiin houkuteltua Sir.William ylös vedestä...

                                    

(Toivo) HEI MAMMA!!!!   Viljo hyppäs suolampeen!!!!! Saadaanko me uida?

 

 

                                      

Mitäs kummallista tässä muka on? Kaunis ilma ja jääkylmä vesi...mikä sen parempaa? Aika nörttejä noi mun kaverit...

                                      

(Minttu) Kyllä määkin olisin tullu..mutta kun mamma kielsi.. (mamma) että mitä? Äläs nyt valehtele, ette vaan uskaltaneet muut mennä noin kylmään veteen:))))

Matka jatkui ja koko lenkki tuli tehtyä aikamoisessa kaaoksessa kun koiria juoksi siellä ja täällä ja vähän joka paikassa...Toivo meni kaukana edellä, se ei välitä leikkiä noiden "kakaroiden" kanssa...

                                      

Koittakaas nyt jo tulla sieltä...kyllä on hidasta porukkaa..höh...

                                        

No kun välillä pitää LEIKKIÄ!

                                            

Niin ja AAHH...ÖÖÖHH...nautiskella rypemisestä jäkälän päällä---IHANAA!!!!

Hitsi viekööt suurimmat leikkijät oli Siru ja Viljo jotka rähisivät koko matkan toisilleen...silleen leikkimielessä tosin. Metku otti kovasti osaa, mutta nää kaksi on kyllä ihan huippuja leikkimisessä...tää kohta 13 vuotias Hullu-Hipi ei vanhene koskaan. Minttu on tän viimeisen juoksun jälkeen muuttunut paljon rauhallisemaksi. Se juoksentelee ympäriinsä ihan itsekseen ja työntää nokkansa joka hemmetin kiven ja kallionkoloon - olen ihan varma että se saa vielä joku kaunis kerta kyyn nenäänsä tai sitten supin tai ketunpureman. Sillä on ihan hirveä into työntää päänsä joka koloon joka metsästä löytyy.

                         

Mamma hei!!!  Tää kivi näyttää ihan möröltä - onko mörköjä olemassa? (mamma) juu on niitä joka kivenkolossa minne nenäs työnnät.....heh....

                         

Joku tuli vastaan ja Metkuliini laitettiin hihnan päähän...siihen ei voi vielä luottaa..

                                      

No sitten viikolla Markku lähti kaverinsa kanssa puolukkaan ja ne ottivat Sirun mukaansa koska Minttua en anna vieläkäään metsään jossa tiedetään olevan käärmeitä. Mä en halua toista kyynpuremaa enää tälle vuodelle...koska aurinko paistoi lämpimästi niin kyllä käärmeet on vielä hereillä. Minttu päästi ihan mahdottoma ulinan kun Siru lähti, se on niin tottunut siihen että aina mennään yhdessä että väliin on hyvä pitää niitä myös erikseen....Tää kaikille ystävällinen tollukainen vaan on niin tottunut laumaan että yksinään se on ihan onneton.

                                       

Mä EN tykkää olla yksin ja vielä hihnan päässä:((( Tää ei oo yhtään kivaa ja MISSÄ SIRU ON?

Me sitten päätettiin (hmm..tai minä päätin) että on taas aika opettaan Mintulle hihnassa kulkemista kadulla jossa kulkee autoja ja ihmisiä. Minttu kulkee niin harvoin kadulla koska me ollaan aika metsässä ja se saa olla vapaana, että tuota hihnassa kauniisti kulkemista pitää aina välillä harjoitelle. Myös kova liikenne saa Mintun vähän hermostumaan niin senkin takia opetan sille aina välillä myös sitä liikennettä.

                        

Autojakin menee ohi ja asfaltti on kovaa:((( Pitäiskö tän muka olla hauskaa?

                                   

Aattelin että nyt tehdäänkin sitten oikein kunnon lenkki ja otin pikku kameran mukaani ja kuvailin samalla maisemia kävelytieltä katsottuna. Minttu oli taas alussa vähän hermostuneen tuntuinen kun mentiin asfalttiselle kävelytielle, missä kulki pyöriä, ihmisiä ja vieressä isoja ja pieniä autoja ihan virtanaan. Minttu loikki sinne tänne hihnassa, mutta rauhoittui hyvin nopeasti ja muisti että ollaan me ennenkin kävelty tiellä missä on kova pinta ja paljon ihmisiä ja autoja.

                                              

Miks Siru ei ole mukana? Miks mun pitää olla hihnassa? Miks me ei mennä metsään?

Me tehtiin varmaan 13 kilsan lenkki ja Minttu sai onneksi kävellä myös kävelytien viereisellä nurmikolla, että ei ihan koko aikaa ollut vain asfalttia tassujen alla. Minttu tuntui lopulta viihtyvän oikein hyvin eikä enää välittänyt isoistakaan autoista joita meni ohitse. Onneksi täälläpäin on hyvät kävelytiet että myös koirien kanssa uskaltaa mennä sinne ilman että on liikenteen joukossa.

                                                       

Hmm..no ehkä tässäkin voi kävellä jos kerran mamma on mukana. Mintun uusi panta on aika makea..se vaaleanpunainen "timantteja" täynnä oleva bling blig-panta kävi liian pieneksi ja Minttu sai kunnon paksun mustan isontytön-pannan jossa on punainen alaosa ja hopeanvärisiä tassunkuvia

                                                         

Noi varjot on hassuja.....ihan kun koira ja mamma....

                                                           

Mun varjoni näyttää ihan BORDERCOLLIELTA..HEI en mä olekaan yksin lenkillä...mulla on varjokaveri

 

Pieni matka oli uutta kävelytien pätkää joka on tehty ihan tien reunaan, mutta siinäkin on kyllä hyvä leveä tie ja Minttu kulkikin tien ruohikkoreunaa lähes koko matkan.

                                                           

Tää paikka näyttää vähän vaaralliselta...onneksi on mamma mukana...minne se mun varjokaveri katos?????

Mietin tuolla matkalla että miten sellaset koirat jotka kulkee aina vaan hihnassa kävelyteitä ja asfalttia nauttii lenkkkeilystään....mä en osais kulkea näin, vaikka tää käy joskus sillon tällön opetusmielessä niin kyllä metsä on aina metsä....ja kun koira saa juosta vapaana niin kyllä se varmaan on onnellisempi koira kun sellainen joka on vain ja ainoastaan aina tiukan hihnan päässä kadulla. Ja myös ihminen on onnellisempi metsässä puiden huminaa kuunnellessaan...Sen takia menen vaikka autolla vähän matkaa että pääsen kunnon korpeen, vaikka onneksi näitä ihania metsäpolkuja on ihan kiitettävästi myös tässä meidän talon lähellä  .

Tällä kertaa en itsekään putoillut ojiin enkä muutenkan koheltanut koska asfaltilla on helppo kävellä  - tai siis voihan sielläkin kompastua tai liukastua tai jotain.....KRÖHM...mutta en mä nyt sentään aina....