Me ollaan nyt taisteltu Mintun sitkeän korvatulehduksen kanssa kuukausitolkulla. Siitä lähtien kun sitä puri se helvatun kyy, se on saanut korvatulehduksia ihan jatkuvasti.

Ennen sitä ei ollut mitään joten epäilenpä vahvasti että kyyn myrkky on kuitenkin niin kova aine että se laukaisi jonkinsortin allergian tai muuten vaan heikensi vastustuskykyä.

Nyt korvat on taas suht` koht kunnossa, mutta niitä saa seurata joka päivä muuten ne pääsee parissa päivässä jo pahaan kuntoon.

Eläinlääkäri on antanut antibioottiliuosta korviin, mutta eihän sitäkään voi kaiken aikaa käyttää. Ja korvia yritetään sitten vain puhdistaa hyvin kuten lääkäri määräsi.

En oikein tiedä mitä pitäis tehdä...kaikki konstit on yritetty ja ruoka on sellaista josta ei pitäis tulla mitään allergia-oireita. Päätin että jos ja kun seuraava korvatulehdus iskee annan Mintulle muutaman viikon pelkästään Yrjölän puuroa raaàn lihan kanssa. Sitä Minttu on silloin tällöin saanutkin ja se ei ainakaan aiheuta mitään oireita..sitten olis vielä Barf-ruokinta joka on kokeilematta.

Muuten Minttu on ihan terve mutta korvatulehdus vaan hyppii korvasta toiseen ja olihan tässä välissä se yksi mahatautikin, mutta se tuli mitä luultavammin jostain p*#"¤#ta mitä Minttu oli syönyt tuolla lenkillä....Koska se ei tarttunut noihin muihin koiriin niin Minttu oli taas kerran vaan ahmaissut jotain ihme sontaa tuolta polun varrelta..ÖYKS....

Pitäis tilata Mintulle myös lonkkka + kyynärkuvaus. Saa nähdä mitä sieltä löytyy..ainakaan Mintulla ei ole mitään oireita että olis vikaa lonkissa tai muualla.

Ollaan käyty nyt noin kerran viikossa pitkällä vaelluksella ja jalat on eilisestä vielä niin hemmetin kipeät. Viikolla on noita tavallisia lenkkejä mutta päätettiin että jos kerran viikossa vetäis vähän pidemmän lenkin....kamalaa...matka senkun pitenee vaan joka kerta..kohta menee jo koko päivä kun talsitaan 50 kilsaa...ei kai nyt sentään ihan niin pitkää, vaikka mistä sen tietää kun Anne vetää vaellustreeniä niin on se kumma jos ei ala kunto nouseen.

                               

Mitä - eikö saa mennä uimaan?

                                 

Kai tästä sentään saa vähän roikkia veteen?

                                  

(Siru) Tää on NIIN VÄÄRIN!!!!! Mä haluun uimaan!!!  (Viljo) Mä en kestä ton yhden vauhkoomista.....

Mut saa aina väkisin raahata vaelluksele ja mä olen alussa aina kun kuollu silakka ja joka paikkaa särkee ja niskaan sattuu ja hengästyn pelkästä pitkän matkan ajattelusta...Mutta kun on pari kilsaa kävelty niin ihmeesti alkaa niskasärky helpottamaan ja tuntuu että kyllähän tässä kävelis vaikka kuinka pitkälle. Ja on ihan älyttömän hienoa kulkea syksyisessä metsässä..joka kerta on upea tunne kun on kuitenkin saanut luunsa liikkeelle

Nyt on ollu huonoja kelejä kuvaamiseen, kun aurinko on niin älyttömän kirkas ja matalalla ja varjot on tosi syvät. Olen kuvaillut tuolla pikku-pokkarilla ja kuvat on vähän niin ja näin....En viitsi raahata iso kameraa tuolla pitkillä lenkeillä mukana.

                                            

Pieni söpöinen Metku ei ole enää pieni ja söpöinen vaan jotain hirvenvasan ja korvasuden välimaastosta...hmmm...

                                                  

Siis tää rontti painaa ihan älyttömästi  (Minttu) kröhm...vai oon liian lihava..höh...

                                                   

Tän kauempaa tätä roikaletta ei jaksa pitää sylissä (Minttu) Mitäs oot niin heikko...plääh....

                                                     

Namiaika - MInttu odottaa nätisti kun muut yrittää syödä Annen elävältä - joo..kukahan Mintun on noin hyväkäytöksiseksi opettanut...KRÖHM....

Ja se mikä on ihan suunnattoman ihmeellistä on se, että en ole kertaakaan kompastunut, liukastunut, kaatunut mahalleni, selälleni enkä mulahtanut jokeen tai suohon enkä muutenkaan ole kolhinut itseäni vähään aikaan...

Ei kyllä paranis kehua, huomenna on tietty koipi poikki....Metsässä on poluilla ihan älyttömän liukasta kun puunjuuret on märkiä ja kivet samaten ja nää meidän metsälenkit kulkee tosi vaativassa maastossa. Meidän poluilla ei todellakaan ole asfalttia eikä kivimurskaa vaan pelkkä kapea koirapolku joka mutkittelee sinne ja tänne jossain hemmetin korvessa jossa sudetkin tulee reppu selässä vastaan....

                                           

No hyvä on...mä nyt sitten poseeraan tässä..eihän kukaan muu tähän suostunu...

                                              

(Metku) JIPPII mä olenkin isojen koirien kanssa isolla kivellä:)))

                                                 

No hyvä on - mä nyt sitten heilutan.....

                                                     

Joko tää riittää ennenkun tipun kiven päältä?

Eilen oltiin jo lähes autolla kun Siru kiljaisi kun palotorvi ja kun katsoin sitä, niin se piteli etujalkaansa ihan luonnottoman ihmeellisessä asennossa korkealla ilmassa. Olin varma että Sirulta on siro sääri vähintään kolmesta kohtaa poikki, mutta vähän aikaa se ontui ja sitten mennä kohelsi kuten ennenkin. Sirulla kyllä on vähän draamaqueenin vikaa...Mutta kun ei kiinnitä siihen mitään huomiota niin ei se viitsi kovin kauaa ontua ja valittaa.

                                                        

Mä näin kun Toivo sai namin - mulle kanssa !!!

                                                           

Siis ööh...koirannappula..miks mä en enää saa mitään hyviä nameja?

                                                              

(Toivo) Ottakaas laiskamadot oppia mun hienoista liikkeistäni mitä mulle on opetettu!

                                                               

(Viljo) PLÄÄÄÄÄHHH...OSAAN MÄKIN TEHDÄ NOIN ! (Siru) Anna mäkin yritän...(Minttu) Mä en vaan ymmärrä MIKS pitäis osata tehdä noin?????  (Metku) Täällä haisee koiranpissa, se on paljon mielenkiintoisempaa...

Joka tapauksessa pirullinen metsälenkki tuli tehtyä ilman verinaarmua...ellei nyt ota lukuun sitä Sirun koipea jota se vähän aikaa ontui...joten seuraavaa kidutuslenkkiä odotellessa....