On tullut tokoiltua jonkin verran taas ihan liian kuuman kesän jälkeen. Koiratkin on paljon innostuneempia kun ilma on viileä, +30 astetta ei todellakaan ole koirillekaan helppoa...puhumattakaan minusta vanhasta kalkkunasta....
Mintussa on ihan selvästi huomattavissa omituinen asia, SE OSAA KESKITTYÄ! Vielä keväällä ja kesällä jokainen varis tai tuulen kahahdus puun oksisssa sai sen heti jättämään sen mitä se oli tekemässä ja tuijottamaan äänen suuntaan. Nyt se pystyy keskittymään vaikka kentällä olis toinen koira samaan aikaan...keväälä se olis hyökännyt välittömästi innoissaan leikkimään kaverin kanssa. Joten hyvänen aika meidän kärpäslätkäkorva Minttulainen kehittyy myös tokossa 
Voipi olla että jos vaan itseni saan raahattua treeneihin ja pidän myös kotona yllä pikkku treenausta niin Minttu on kohta valmis kisoihin...äääkkss...mitä ihmettä mä nyt höpisen.Tilapäinen mielenhäiriö varmaan tuo ajatus...
Meillä on meneillään tällänen pikku remontti jonka lopusta ei ole tietoa - ehkä muutama vuosi niin saadaan kaikki tehtyä...HUOKAUS!!!! Nytkin mun pitäis olla raaputtamassa eteisen boordia pois seinästä että seinän sais maalattua...ja tässähän mä naputtelen konetta...
Viikonloppuna oli todellinen hulina kun Juha + Päivi olivat käymässä Turusta ja Anne oli koko lauman kanssa täällä ja Timo tuli Manun ja Nasun kanssa ..joten täällä oli seitsemän innokasta koiraa juoksemassa edestakas ja kuusi ihmistä yrittämässä löytää itselleen jonkinmoisen istumapaikan missä ei olis muutamaa koiraa riehumassa...
No joka tapauksessa jokaisen sylissä pomppelehti milloin pieni ja milloin iso koira...siis missä on mun hienon koirankoulutukseni tulos?...siinäkö että Minttu änkeää väkisin syliin sohvalla ja Siru hakee sen parhaan paikan ja majoittuu siihen ja ajaa kaikki muut koirat hus hemmettiin, mutta ihmiset saa kyllä istua sen viereen. Siru ei siedä kaveria samalla sohvalla, mutta Toivo + Viljo + Metku + Minttu nukkuivat kaikki sikinsokin toistensa päällä ja alla samalla sohvalla ilman mitäään ongelmia. Myös Nasu haluaa tilaa ympärilleen ja Manu haluaa olla ehdottomasti jonkun ihmisen kainalossa kuorsaamassa.
Eihän siinä mitään - koiraihmisiähän tässä ollaan kaikki vaikka Juha ja Päivi ei varmaan koskaan omaa koiraa otakaan. Niille riittä kun ne käy aina väliin katsomassa tätä karvashowta täällä meillä....Sen jälkeen mahdolliset koirakuumeet kyllä katoaa taivaan tuuliin.
Sitten oltiin ystävän kanssa pitkällä metsälenkillä jossa mukana oli myös hänen komea Viski-koiransa ja mahtavan hieno bortsu Tuuma. Siru on aina innoissaan kun Tuuma on mukana, koska Tuuma jaksaa leikkiä ja tää meidän kohta 13 vuotias neitokainen on ikuinen pentu. Ne ovat myös samanlaisia mustavalkoisia ja Tuuma on ottanut Sirun sellaiseksi "emohahmoksi" jonka kanssa on kiva olla ja mukava riehua. Ne yleensä meneekin kahdestaan ja leikkii koko matkan..huh...
Hei - tässä me mustavalkoiset kaverukset juostaan - kyllä elämä on kivaa kun saa leikkiä metsässä !
Poseeraaminen ei ole kivaa - joko me saadaan lähteä?
Jaahas - täällä on namia tiedossa....NAMI-NAMI :)
Juu juu - kyllä kaikki saa kunhan odottaa vuoroaan...koirien sekamelska...
Minttu ja Viski on paljon rauhallisempia ja tykkäävät tutkia ja haistella joka ruohonkorren ja niillä on hauskaa kun ne saavat juosta ja huuhailla metsässä tutkien paikkoja. Kyllä nuo bortsut on ihan erilaisia luonteeltaan, ne ovat leikkisiä ihan vanhaksi asti. Sirun kunto on vielä rautaa kun se jaksaa juosta ja leikkiä vaikka kuinka pitkiä matkoja. Välillä Myös Minttu liittyi mukaan leikkiin, mutta sitten tuli jokin mielenkiintoinen haju nenään ja taas jäätiin tutkimaan hajun antamaa tärkeää viestiä....Mintusta tulis kyllä hyvä etsintäkoira jos vaan oma kunto kestäis sen rääkin...
Minne ne kaverit katos?
(Minttu) HMM....tuo lehti ei haise syötävältä...
(Siru) Missäs se nami viipyy kun meidät tähän kiven päälle komennettiin? (Viski) Joo kuola jo valuu ja pitää nuoleskella huuliaan...äkkiä namia!
No vihdoin ja viimein on jotain tiedossa....
No kun me kurvattiin parkkipaikalle josta lähtee ne hienot polut metsään Porin tien varrella niin huomattiin että joku idiootti oli kuljettanut vanhan ruskean nahkasohvan parkkipaikalle jokin aika sitten ja me sitä ihmeteltiin jo aikaisemmin. Nyt joukkoon oli ilmestynyt kaksi plyyshisohvaa - jos joku tuntee näistä oman sohvansa niin sanon vaan että kyllä olette varsinaisia tolloja ja älykääpiöitä, eikö ole rahaa viedä sohvaa kaatopaikalle vaan se pitää heittää parkkipaikalle - voi hyvä luoja sentään, kaikkia maa päällään kantaa...
Tän sohvan omistaja vois hakea romunsa pois parkkipaikalta!
Samalle parkkipaikalle oli toinenkin älykääpiö kipannut omat sohvansa kun ensin oli huomannut että nahkasohva oli siellä...JIPPII...kyllä me Tampereen ja ympäristön asukkaat ollaan älykästä ja siistiä kansaa!!!
Mutta sohvat jäi taakse kun suunnistettiin ihan älyttömän kauniiseen metsään jossa oli pikkasen lunta ja kauniita jääpitsireunaisia puunlehtiä ja sammalta jossa oli kaunis jääpitsi päällä. Kyllä syksy on kaunista aikaa.
Koirat juoksivat innoissaan ja siinä tuli taas käveltyä noin 8 kilsan lenkki ja ihailtua syksyistä luontoa. Kyllä ne ihmiset jotka ei ikinä jalallaan metsään astu menettää tosi paljon kauneutta...ehkä ne on juuri niitä ihmisiä jotka kippaa vaan roskansa ja vanhat huonekalunsa metsänreunaan.....eihän sellaiset ihmiset kauneutta varmaan missään näekään.
Toissapäivänä käytiin tokoilemassa taas tullilla Annen ja hänen laumansa + Sarin ja vesikoirien kanssa. Ihan hienosti meni vaikka mun suorituksessani olis ollut aikas paljon parantamisen varaa..kyllä mä olen aika tönkkösuolattu silakka tuolla kentällä....Onneksi Minttu ei välitä mun onnettomasta suorituksestani vaan tekee tosi hyvin ne asiat joita sille on opetettu.
Tokoilun jälkeen teimme pikku lenkin liukkaassa, kivisessä, kuraisessa ja pimeässä metsässä. Ihme kyllä en kompuroinut vaan pysyin pystyssä ihan kohtalaisen hyvin..hmmm...Siru oli Markun kanssa lenkillä, sitä en viitsi ottaa treeneihin mukaan koska sen haukkumista on ihan toivottoman kamala kuunnella ja nyt Annekin on saanut oman laumansa kohtalaisen hiljaisiksi (ehkä sitruunapannasta oli niiden kohdalla jotain hyötyä) niin en viitsi viedä Hullu-Hipiä innostamaan laumaa taas haukkumaan.
Kiitokset seurasta niin Riitalle metsälenkillä kuin Annelle ja Sarille + tietenkin kaikille koiralaumoille mukavasta seurasta..niin ja viime viikolla myös tokoiltiin vähän isommalla porukalla joten kiitokset oikein hauskasta seurasta kaikille mukana olleille.
