Nasu ja Manu olivat taas hoidossa muutamana päivänä. Pakkanen oli niin kova että ulkoilut jäi hyvin vähään kun Manu ei pysty olemaan paljon ulkona kylmällä ilmalla vaikka olis minkälainen takki päällä. Sillä reppulalla pitäis olla paksu untuvatakki, paksut lämminvuoriset tossut ja hmm...pallinlämmittimet...

                              

(Manu) Mitä - puhuiko joku mun palleistani?

                               

(Nasu) heh heh...sulla on ihan kaljut pallit ja ne jäätyy ulkona:)))

Markku kävi sitten noiden isojen koirien kanssa taas lenkillä ja mä vietin aikaa sisätiloissa töitä tehden ja pikkukoirien kanssa leikkien. 

Mauri Anterolla oli vauhti päällä, kuten yleensäkin...siis jos haluaa itselleen ihanan ruttunaaman joka on aina hyvällä tuulella ja joka on aina valmis leikkimään ja on maailman ystävällisin olento...joka kesäkelillä tekee vaikka kuinka pitkiä lenkkejä ja talvella antais omistajansa nauttia vaan takan ihanasta lämmöstä pieni kurttunaama kainalossa, niin Bostoninterrieri on siihen ihannekoira.

                                

(Manu) Tuo oli kyllä aika ilkeesti sanottu mun palleistani...ei niissä mitään vikaa ole...mut on vaan tarkotettu lämpimään ilmastoon tai sisälle talven ajaksi...

                                   

Vaikka olenkin erittäin loukkaantunut, niin pureskelen tästä nyt vaikka yhden lehmän kuoliaaksi....

                                     

(Minttu) HMM..Mä mittaan...kyllä Manu onkin aika onnettoman pieni mun rinnallani...Miten ihmeessä mä tän kuvan otin:))

Anne on suuri Mauri-Antero-fani ja onkin sanonut että hän ostais heti bostiksen jos se onneton vaan tarkenis ulkona talvellakin. Mulla on sama juttu, tuollanen pikkuinen ja iloinen ruttuturpa on kyllä ihan huippu ja Nasun kanssa ne täydentää niin hyvin toisiaan.

Sitten kun mä olen vanha (joskus kaukaisessa hamassa tulevaisuudessani) niin haluan pitkäkarvaisen Chihuahuan ja Bostoninterrierin ja siihen samaan joukkoon sopis kyllä yksi punainen paholainen jota Anne tai Timo vois sitten ulkoiluttaa kun mä olisin jo niin vanha ja raihnainen...Bortsut jätän ihan suosiolla nuoremmille ihmisille....ne on liian eläväisiä meikäläiselle jo siinä vaiheessa

On noi pikkuiset niin kivoja tuossa leikkimässä ja Nasukalla on Chihun hurja ja ylpeä luonne ja se pikku ressukka luulee olevansa ainakin Bernhardilaisen kokoinen...

                                       

(Nasu) OIH..kun Mintulla on isot ja valkoiset hampaat!  (Minttu) ÖRHMMMM......

                                         

(Nasu) Ollaanko aina kavereita? (Minttu) Kröhm..tuota ainahan me on kavereita oltu..vaikka sä ootkin tollanen kääpiökoira...

                                           

(Nasu) Mamma...Minttu sano mua kääpiökoiraksi...nyyh...lohduta nyt edes vähän mua...

                                              

No juu Nasu, älä välitä - sä olet kyllä oikein iso koira...sellanen Napoleon...

                                                

Mitä se Nasu valittaa pienuudesta mä olen kanssa pieni mutta MAHTAVAN VAHVA!

                                                  

Mä taistelen lehmästä mamman kanssa ja mä VOITAN!

                                                   

UUUPPSS - EN IRROTA vaikka mamma nostaa mut ilmaan!

No joo-mä olen kävellyt pikku lenkkejä tuon kylmän ilman aikana ja Siru reppana palelee jo aika helposti joten kävin ostamassa sille uuden paksun talvitakin. Samaa takkia voi Minttu pitää treeneissä. Siru ei oikein pitänyt uudesta takistaan kun ekaa kertaa laitoin sen päälle...Siru yritti perääntyä mitä se ei yleensä ikinä tee, vaikka sille tekis mitä. Mä luulen että takissa oli eri koirien hajuja kun sitä oli varmaan kaupassa kokeiltu monenkin koirien päälle.

                                           

(Minttu) Selitä mulla miks mamma käskee meitä oleen paikallaan kun nokisutari tulee? Eikö sitä olis kiva päästä vähän pelotteleen? (Siru) Kröhm...mä olen kyllä jo monta kertaa päässy pelotteleen sitä  heh...

Kun Siru lopulta sujahti takin sisään, niin sen jälkeen ei ollut mitään ongelmaa ja Siru juoksi onnessaan ulkona eikä palellut yhtään. Kyllä kalliita on tuollaiset takit, samalla rahalla sais itselleen talvitakin....Mintulle aattelin ostaa heijastinliivin kun se onneton hörheltää metsässä ympäriinsä ja kirkkaan keltaisen liivin ansiosta näkisin sen paremmin. Ja onhan liiivistä hurjasti apua kun kulkee pimeällä ulkona ja ylittää katuja. Sirun uudessa takissa on hyvät heijastimet.

Sunnuntaina aateltiin Annen ja Markun + koiralauman kanssa tehdä oikein pitkä metsälenkki vanhaan hyvään paikkaan Porin tien varressa....

No lenkki meni pikkasen niinsanotusti pyllylleen. Kello oli jo vähän yli 2 iltapäivällä kun lähdettiin ja me laskettiin että lenkkiin menee noin vähän alle pari tuntia, joten pitäis ehtiä metsästä pois ennen pimeän tuloa. Alkumatkasta aurinko paistoi oikein hienosti ja vaikka oli -15 astetta pakkasta niin ei se kylmältä tuntunut.

                                

(Toivo) Jaahas - mä sain koko pienten koirien armeijan tänne kivelle viereeni...

                                  

(Metku+Minttu) Toivo isottelee taas...se on vaan isopäinen honkkeli-konkkeli..

                                     

(Metku) Mä lähden vetään täältä....(Viljo) Tervemenoa nokinenä:))

                                        

No jos nyt sitten vielä vähän aikaa poseerataan...TYLSÄÄ!!!

                                          

No niin  - päästäkääs meidät jo pois tältä kiveltä!

                                             

(Viljo) Mä olen meidän porukan pitkäjalkaisin sylikoira:))))

Sirulla oli ongelmia tassujensa kanssa kun lunta meni kaiken aikaa varpaiden väliin paakuiksi ja Sirun oli vaikea kävellä. Vähän väliä pysähdyttiin puhdistamaan Sirun tassuja.

                                                   

(Siru) Erittäin nöyryyttävää että IHMISET nyppii lumet mun tassuistani:((...hmm...mutta on täällä ainakin hyvä palvelu...

Kun oltiin noin puolessavälissä niin vastaan tuli iso varoitustaulu "Metsätyö"...me nyt ajateltiin tietty että ei siellä sunnuntaina ketään töissä ole. Mutta meidän kiva luonnon keskellä menevä pikku polku muuttui ihan järkyttäväksi isojen koneiden mylläämäksi kurakoksi jossa oli ihan älyttömän vaikea kävellä ja lähes kaikki kauniit puut oli kaadettu...siis täydellinen avohakkuu meidän ihanassa metsässä .

Me kuitenkin päätettiin urheasti jatkaa matkaa ja päästiinkin sitten aika kauaksi kun alkoi kuulua metsäkoneiden ääniä. Polku oli sekoitettu niin että olisi ollut aika uskaliasta lähteä vieraaseen metsään tekeen omia polkujaan metsätyön ohitse. Kello oli jo niin paljon että aurinko alkoi laskea ja me oltiin vasta vähän yli puolenvälin ja todettiin että on pakko kääntyä takas ja oikaista tietä myöten.

                                                

Sirun tassujen putasuksessa meni vähän väliä aikaa ja lopulta me päästiin metsäautotielle ja iltarusko oli kyllä oikein komea ja aurinkoa ei paljon enää edes näkynyt kun se oli niin alhaalla.

                                                     

                                                      

Lopulta rämmittiin takas sinne kalliolle mistä polut eroaa toisistaan ja mistä on autolle matkaa enää kilometrin verran, sieltä olisin halunnut kuvat komean auringonlaskun mutta aurinko oli jo ehtinyt painua mailleen ja alkoi olla tosi hämärää, mutta onneksi lumi valaisi kivasti metsää.

Mulla oli mun oma rakas kävelykeppi mukana (siis se keppi joka on vaan metsästä poimittu kepakko ja johon koirat on laittaneet hammasmerkkinsä)

Mä kävelin se keppi kädessä ja yhtäkkiä liukastuin niin että nilkka klonksahti kaksinkerroin ja mä tietty romahdin TAAS KERRAN suoraan kyljelleni polulle. No joo..mä olen tottunut näihin kuperkeikkoihin eikä mua edes tuntunut sattuvan, mutta sitten kun nosuisn ylös niin olkapää tuntui vähän kipeältä kun pidin tietenkin ihan vaistomaisesti siitä hemmetin kepistä kiinni kun kaaduin ja silloihan käsi jäi ylös ja olkapää revähti..ja se oli vielä mun kipeän käteni puoleinen olkapää...lopun iltaa kävelinkin sitten hyvin varovasti kun joka askeleella olkapäähän sattui ihan sikana.

Olenkohan mä tullut vanhaksi kun ekaa kertaa satutin itseni kun kaaduin...yleensä mä vaan mukshtelen pehmeästi lampaanpaskaan tai johonkin muuhun yhtä mukavaan paikkaan....Pari päivää olkapää oli aika kipeä, nyt ei ole enää mitään ongelmaa, se mikä nopeasti tulee, se nopeasti menee...

Eilen pesin Mintun kun eläinlääkäri antoi tarkat ohjeet liiallisen hiivan hävittämiseksi Mintun elimistöstä.

Asiahan on niin että kun se hemmetin luikero kyy puri Minttua, niin sen aiheuttamaa korvatulehduskierrettä tässä on hoidettu kesästä lähtien. Myrkky ja vahva antibioottikuuri vei Mintun vastustuskyvyn ja hiiva pääsi iskemään oikein tosissaan pieneen Lättäkorva-parkaan. Hiivasta ei ihan noin vaan eroon pääsekään ja sitä vastaan tässä ollaan taisteltu nyt jo monta kuukautta. Korvatulehdukset on seuranneet toisaan ja nyt kun Minttu on Barf ruokinnalla niin korvat on tällä hetkellä oikein siistit, mutta Mintulla on myös edelleen vahva hiivanhävityskuuri päällä...Joten Barf-ruokinnan mahdollisen hyödyn huomaa vasta sitten kun kaíkki hiivanhävityskuurit on lopullisesti ohitse.

Minttu suorastaan rakastaa (lue: inhoaa sydämensä pohjasta) pesemistä ja niinpä valmistaudoin kuin sissi viidakkosotaan, laitoin Mintulle vanhan pannan ja siihen hihnan jolla sidoin Mintun kiinni omaan jalkaani, ettei se pääse karkaamaan kesken käsittelyn. Minttu jalassa roikkuen, viimeisen päälle vastaan pistäen konkotin pesuhuoneeseen ja laitoin suihkun päälle ja keräilin tarvittavat tavarat viereen.

Mintun oli pakko tulla suihkuun koska mäkin olin siellä, mutta vastaan piti silti laittaa ihan tosissaan, edes namilla houkuttelu ei onnistunut. Sitten koira piti kastella joka paikasta ja sen jälkeen hieroa shampoota (joka on aika myrkyllistä lajia) niin paljon että se vaahtoaa joka paikassa..niin shampoossa luki että ei sais kovin paljo koskea siihen käsin, mutta miten hitossa mä olisin Mintun pessyt ilman käsiä, en omista kumihanskoja ja niistä ei olis ollut mitään hyötyä koska Minttu ravisteli itseään kaiken aikaa ja shampoot lenteli pitkin pesuhuonetta ja suoraan mun naamaani ja joka paikkaan.

Kyllä mun omatkin mahdolliset hiivat sai kyytiä kun olin ainakin yhtä märkä kuin Minttu.

Ja sitten siinä ohjeessa on kiva juttu: Shampoota pitää hieroa erittäin hyvin koiran takapuoleen (öyks) sekä varpaiden väliin ja HUULIIN niin että koira ei pääse nuolemaan huuliaan...siis HÄH???????

Onhan ihan selvä että kun koiran huuliin hierotaan jotain vaahtoavaa ainetta niin koira yrittää nuolla sen pois. Mulla on VAAN kaksi kättä ja yhdellä mun piti pitää Mintun suuta tiukasti kiinni ja toisella hieroa ainetta Mintun naamaan ja huuliin., niin että sitä ei mene vahingossakaan koiran silmiin eikä suuhun.....Siru innostui suunnattomasti kun me taisteltiin Mintun kanssa ja sain ajaa sitä pois kun se yritti väkisin tulla mukaan "leikkiin".

Onneksi Minttu oli sidottu kiinni mun jalkaani muuten rättikorva olis lähtenyt matkoihinsa enkä olis voinut sille mitään. Sillä on aikamoiset voimat kun se päättää karata....Sitten sitä ainetta piti pitää 10 minuuttiua koiran nahassa niin että koira seisoo paikallaan ravistelematta ja nuolematta...ÄÄÄKKSSS....Minttu ravisteli niin että mä olin ihan täynnä vaahtoa ja seisoin ihan älyttömän pahassa asennossa 10 minuuttia ja pidin kiinni Mintun kuonosta ettei se pääse nuolemaan itseään eikä huuliaan. Minttu sai varmaan ikuisen kammotuksen mokomaan pesuun kun se muutenkin inhoaa pesua yli kaiken...ja mä sain hemmetinmoisen selkäkrampin kun olin samassa asennossa kumarassa 10 minuuttia. .

Sitten piti alkaa huuhtelemaan sitä koska aine pitää saada todella hyvin pois eikä koira saa nuolla itseään eikä huuliaan ennenkuin se on ihan huuhdeltu ja myös kuiva....Mun oli pakko aloittaa huuhtelu Mintun naamasta koska muuten se olis ehtinyt nuolemaan itse huulensa.

Siispä yritin suihkuttaa Mintun naamaa niin että ainetta ei mene silmiin eikä suuhun eikä nenään....miten ihmeessä se on mahdollista?

Lopulta mun oli pakko suihkuttaa rättikorva-raukan koko naama moneen kertaan että sain ihan varmasta kaiken aineen pois ja sitten oli huuhdeltava myös Mintun silmät ettei niihin jää ainetta....Pieni punainen tolleroinen oli kyllä erittäin surkean näköinen ja kyllä mun kävi sitä sääliksi, mutta piti vaan reippaasti jutella ja olla iloinen että koira ei vielä enemmän vaivu itsesääliin. Mä olin vaipunut siihen itse jo silloin kun luin miten shampoon kanssa tulee menetellä...

Sitten piti pestä shampoo pois muualta turkista ja eritysen hyvin sieltä persreiän ympäristöstä...öyks....ja varpaiden välistä.

Lopulta sain perinjuurin onnettomalta näyttävän tollukaisen pestyä ja kiedoin sen pyyhkeeseen ja sidoin kiinni pesuhuoneen pöydänjalkaan koska en voinut päästää sitä nuolemaan itseään jonnekin nurkan taakse.

Mun oli pakko mennä itse suihkuun peseen hiiva-myrkyt pois nahastani ja tukastani ja samalla huutaa Mintulle koko ajan että "EI SAA NUOLLA"

Lopun päivää mä kutisin kun olis kirppuja kävellyt nahassa. Vielä yölläkin heräsin kutinaan. Minttu sensijaan ilmeisesti tuli huuhdeltua hyvin koska se ei rapsutellut eikä edes nuollut itseään.

Otin sen pesun jälkeen sänkyyni ja pistin telkkarin auki ja tuijotin jotain Livin ohjelmaa jossa tehtiin taviksesta hottis...hmmm sitä mäkin olisin siinä tilanteessa kaivannut. Seurasin samalla Minttua niin kauan kunnes se oli ihan kuiva ja sitten se sai luvan häippästä mun sängystäni....Sain tuulettaa koko makkarin koska hiivantapposhampoon haju leijaili huoneessa ympäriinsä vaikka vaihdoin kaikki petivaatteet ja Mintun alla oli ollut sen oma paksu peitto.

Lopulta laitoin tuoksukynttilötä palamaan ja hajut katosivat.

Siis tää Mintun pesu pitää tehdä alussa kaksi kertaa viikossa ja sitten sillon tällön jos hiivaa vielä on liikaa ja korvat vihottelee:Enää en yritäkään tehdä sitä yksin. Kyllä Markku saa tulla auttamaan, olin yleensäkin hölmö kun yritin pestä sitä silloin kun Markku oli töissä, mutta kun sitä aina aattelee että KYLLÄ MÄÄ OSAAN YKSINKIN!..Ja kyllähän sitä osaa mutta se ei oo aina ihan järkevää...

Tää peseminen piti aloittaa jo viikkoa aikaisemmin, mutta en kerta kaikkiaan ehtinyt pesemään Minttua, kun oli kaikenlaista menoa ja sitten tuo mun olkapääni kiukutteli...joten olen nyt vasta päässyt tähän pesuvaiheseen...Ja siis mä kutian edelleen....Ihan kun pikkuruisia ötököitä kävelis nahassa ja saan raapia kaiken aikaa itseäni...Shampoopullossa oli varoitus juuri siitä, että se saattaa aiheuttaa pahankin allergisen reaktiaon tai kutinaa niin ihmisille kuin koirillekin....no mä sain sen kutinan, tollukka ei onneksi saanut mitään oireita.

Tässä sitä sitten raavitaan ja näpytellään konetta...