Joulu lähenee niin että ei meinaa perässä pysyä.
Mä olen juossut hiki päässä ostelemassa joululahjoja jotka olis edes jotenkin "järkeviä"....oon löytänyt pelkästään todella tyhmiä lahjoja joten joulu menee kuten ennenkin....siis kamala määrä paketteja kuusen alla ja sitten kamala määrä roskaa joulupapereiden muodossa...niitä perkuleita kun ei sais edes polttaa takassa
Pakkaset on taas kiusanneet ulkoilua ja sen takia onkin ollut hyvä että ostin Sirulle sen uuden lämpimän takin ja tassuvoide on ihmeesti auttanut siihen että tassuihin ei tartu lumi eikä Sirun jalkoja edes näytä palelevan samalla tapaa kuin ennen. Minttu mennä porskuttaa komeassa pinkissä huomioliivissään joka oli ihan sairaan kallis kun ostin sellaiset molemmille koirille. Minttu ei välttämättä tarvi minkäänmoista takkia, mutta toi liivi on hyvä olemassa kun kävelee täällä jossa kuitenkin on tiet lähellä.
Me ollaan nyt niinsanotusti kuljettu omia polkujamme kun on ollut niin hyytävän kylmää...ollaan tehty tuohon kaikkein lähimpään metsään tusina uusia polkuja joita kuljetaan ristiin ja rastiin. Silloin pääsee pian pois jos huomaan että Sirun jalat alkaa palelemaan liikaa. Eipä ole aikaisemmin tullut mieleenkään jäädä noin lähelle lenkkeilemään, mutta vanhan koiran kanssa pitää tehdä kaikenlaisia erikoisjärjestelyjä...ja vaikka Hullu-Hipi on vielä elämänsä kunnossa, niin pakkasta se ei enää kestä samalla tavalla kuin nuorempana
- Tuolta lähimetsästä pääsee muuutamassa minuutissa kotiin jos Hipsulle tulee ongelmia. Siellä on kuitenkin polkuja niin paljon että noin 4-5 kilsaa tulee helposti käveltyä ihan talon lähellä ja kotimetsä on oikeastaan ihan mielenkiintoinen kokemus, ei me siellä paljon olla aikaisemmin liikuttukaan.
Sunnuntaina päätettiin sitten lähteä "varastamaan joulukuusi" ...siis ihan luvan kanssa. On vaan jännittävämpää sanoa että mennään metsään varastamaan kuusi 
Anne tuli jo aamulla ja Timokin raahautui kavereiden kanssa juhlitun viikonlopun jälkeen myös tänne meille ja näytti hiukan ...sanoisinko nuutuneelta...hmm...nää nuoret vapaat sinkut on kai sitten tuollasia....
Markku kaivoi sahan esiin ja isot koirat pakattiin auton perään, Nasu + Manu olivat Emmalla...ei Manu raukka olis tarjennutkaan niin kovassa pakkasessa ja tuulessa olemattoman karvansa kanssa...
Me huristeltiin paikkaan mistä ollaan haettu kuusi viime vuonna ja jonne jäi paljon upeita kuusia, metsän omistaja oli kyllä sanonut että siellä on nyt tehty hiukan metsätöitä - mutta näky joka meitä kohtasi oli aika ankea....Kaikki isot koivut ja männyt oli hakattu ja rungot kuljetettu tien reunaan mutta metsä oli ihan läpipääsemätöntä kaadettua risukkoa...ÄÄÄKKKSSS!!!!!
JIPPII!!! Me mennään hakeen JOULUKUUSTA!!!!!
(Minttu) Meinaatteks te ihan tosissanne että tonne risukkoon pitäis mennä?
(Anne ) Voi P***LE...ala mamma rämpiä vaan, kyllä tästä läpi pääsee......
(Siru) Hmm....mitenkähän olis auton mukava ja lämmin takatila.....(Minttu) Apua...mä meen nokalleni täällä !!!!
*#"¤!&&%¤%¤¤#¤# - Täällä mitään kuusia ole...*&%¤¤#
Me lähdettiin raivaamaan tietämme julmasti risukon lävitse ja Timo oli eka joka mätkähti turvalleen pusikkoon ja kovan yläsnousemisen äherryksen ja manailun jälkeen luovutti kerrasta ja meni takas autoon kuuntelemaan musiikkia....Me muut jatkettiin sisukkaasti matkaa ja lopulta kaikki katos jonnekin ja mä jäin yksin täysin läpipääsemättömään risukkoon huutelemaan apua.......Tai siis periaattessa en mä mitään apua huudellut - lähinnä sellasia painokelvottomia sanoja joita nyt en kehtaa edes tähän laittaa...
Yritin ähertää eteenpäin mutta kun mun koipeni ei noussu niin korkealle että olisin pystynyt pääseen risukon läpi - jouduin nosteleen jalkojani käsien avulla ja lopulta monen turvalleen, selälleen, mahalleen ja persuksilleen kaatumisen jälkeen jumituin kahden ohuen koivunrungon päälle - jalat runkojen eri puolilla...
- Sain nostettua toisen koipeni runkojen yli mutta toinen jäi toiselle puolen ja niinpä mä sitten istahdin huokaamaan runkojen päälle ja kaivoin kameran esiin ja otin kuvan....aattelin että kun mut joskus noin 1000 vuoden kuluttua löydetään siitä muumioituneena niin mulla on todiste kamerassani että millaisia ihmisiä metsissä asusti jo vuonna 2010.....Ketään muuta ei näkynyt missään ja vaikka kuinka huutelin niin edes koirat ei tulleet katsomaan..MUT OLI JÄTETTY YKSIN METSÄÄN MUUMUOITUUN! .....APUVA!!!!!
No joo...mä tyydyn kohtalooni ja jään istuun tänne risukkoon ikuisiksi ajoiksi..otan kuitenkin kuvan tulevia sukupolvia varten...
Lopulta sain äherrettyä itseni pois hankalasta paikasta ja puolen tunnin rämpimisen, ryömimisen ja risukon ylitse raahautumisen jälkeen rämmin linjalle, jossa oli tosi paljon kauniita kuusia...mutta mitäs mä niille olisin voinut tehdä kun ei ollut edes sahaa ja kukaan ei vastannut vaikka huusin koko onnettomian keuhkojeni voimalla Annea ja Markkua....metsä oli ihan hiljainen vain jostain toooosi kaukaa kuului koirien haukuntaa.
Sitten päätin palata tielle josta raahustin viimeisillä voimillani autolle....Odoteltiin sitten Timon kanssa että kuinkahan hieno kuusi sieltä oikein tulee - mutta kun Anne ja Markku lopulta tulivat niin ei niillä mitään hemmetin kuusta ollut - ei kuulemma ollut löytynyt sopivaa...mä näin sillä tuskaisella risukkomatkallani vaikka kuinka monta hyvää kuusta mutta luulettekos että Anne ja Markku olis sitä uskonut, ne väitti että ei siellä mitään kuusen näköistä ollut ja että he olivat käyneet samassa paikassa - ja HITOT - ellen mä umpinääkähtäneenä nähnyt harhoja, niin varmasti oli kauniita kuusia vaikka kuinka paljon...mutta eihän mua kukaan koskaan usko...HÖH
Koska kukaan ei mua ottanut tosissaan, niin sitten lähdettiin kävelemään toiseen suuntaan jossa kuulemma on oikein hyviä kuusia...Timo jäi onnellisena löhöämään lämpimään autoon ja oli kieltämättä vähän vahingoniloisen näköinen...Tuuli oli ihan järkyttävän kylmä, mutta koiralauma päästi menemään sellasta vauhtia että kenellekään ei kyllä ainakaan kylmä tullut.
Joo....oltais me löydetty oikein hienoja kuusia sillä muutaman kilsan rämpimisellämme, mutta kun ne oli pellon keskellä eikä me kehdattu nyt sieltä kuusta hakea, ei edes tiedetty kenen peltoja ne on..jos ei olekaan sen joka meille kuusen lupasi.
Oltais saatu pian poliisi kimppuumme ..niin tai kiukkuinen isäntä haulikon kanssa..joten paree pysyä vaan siellä metsän puolella sahan kanssa......
JEHUU..me päästiin pois risukosta:))))
(Siru) HEI KAVERIT ! Tulkaan juoksemaan kilpaa !!!!!! ja ÄKKIÄ !!!!!
(Metku) Oota nyt kun mä vähän huilaan...(Minttu) Mun koivissani on risuja ja lunta ja tässä on joku hyvä hajukin maassa....
(Siru) Onpa tylsiä kavereita...tuonne risukkoon en kyllä enää mene...IKINÄ!
Koirat juoksivat innoissaan pellolla ja Minttu hyppäsi korkean "traktorinmunan" päälle ja Metku parka yritti samaa ja räpisteli hetken aikaa etujalat muovin päällä ja lopulta se liukui takas maahan - muutaman sitkeän yrityksen jälkeen se totesi että ei vielä pääse hyppäämään niin korkealle. Myös Viljo yritti mutta sen jalat lipsuivat myös ja se mätkähti takas maahan vähän pöllämystyneeen näköisenä...miten ihmeessä toi lihava tolleri pääsi noin korkealle kun hän ei pääse...Kielsin Sirua ja Toivoa edes yrittämästä, koska Siru on liian vanha ja voi satuttaa itsensä ja Toivolla on jalkaongelma jonka takia sen ei saa hyppiä noin korkealle. No Minttu sitten oli "munan" päällä kuin kukko tunkiolla ja näytti ihan selvästi olevan ylpeä itsestään...se häviää reilusti Toivolle, Viljolle ja jo Metkullekin juoksussa, mutta näyttää olevan hyvä hyppäämään korkeutta... 
(Minttu) Etkö sä onneton Metkun-rääpäle pääse tänne munan päälle...räpistele nyt siinä vaan ..voi onnetonta otusta...
(Minttu) Kas vain Viljokin putos...kummallisen kömpelöä porukkaa....
(Viljo) Älä sä paksu tolleroinen siinä kukkoile....et näe kun lähdön kun juostaan kilpaa..HEH...
Myös tässä metsässä oli käyty kaatamassa isoja puita ja sieltä ei sitten tahtonut löytyä yhtään mitään. Lopulta Anne bongasi ojan reunan takaa aika hyvän näköisen kuusen, joka kyllä sitten osoittautui aika kuivaksi yksilöksi...mutta mitäs pienistä...eihän joulukaan ikuisesti kestä joten kaipa kuusi nyt aaton ajan pitää neulasensa....ja jos ei pidä niin sitten meillä on kalju koristeltu desing-räähkä nurkassa.
(Siru) BUAAAHHHAAAH..TOLLANEN KUUSENRÄÄHKÄ!...(Viljo) Hmm...ei todellakaan mikään valioyksilö...voiskohan ton juureen nostaa koipeaan...
Pimeässä olis löytynyt paremmin kauniita kuusia....HEH....
Ilta alkoi jo hämärtyä kun lopulta ajettiin kotiin jostta Timolle tuli ihan kamala kiire omaan kotiinsa kun kuuli että pitäis vielä leipoa piparit...kummallista ei sillä aikaisemmin mitään kiirettä ollut -Pipareita on kyllä kiva syödä mutta myönnän että tekeminen on pelkkää tuskaa kun se helvatun taikina ei pysy kasassa tai takertuu kaulimeen ja alustaan ja leivinlaudalla hienoilta näyttävät piparit lutistuu kummallisen näköisiksi kasoiksi kun ne siirretään pellille......Annen kanssa leivottiin ja Markku toimi paistajana...on hyvä syyttää Markkua jos piparit palaa uuniin...Markku on hyvä paistaja yhtään pellillistä ei kärvähtänyt. Koirat kyyläsivät vieressä - kai niillekin olis piparit maistuneet.
Mä olen nyt kikkaillut tän Applen kanssa kaikenlaista ja opetellut käyttämään tätä - jostain syystä en saa kuvia yhdistettyä tähän kirjoitukseen tuolta i Photosta...mun on pakko laittaa tähän kirjoitukseen kuvat vanhalla koneella. Odottelen että Juha saapuu jouluksi, se on käyttänyt applea kaikkein kauemmin ja osaa neuvoa.
Kyllähän Timo on nevonut tosi paljon, mutta sillä on aina niin tulenpalava kiire että jos en sekunnissa opi niin olen täysin toivoton tapaus...hiukka sama on Annen kanssa, ei ne osaa kumpikaan opettaan tällästä paksupäätä jolle pitää kaikki vääntää oikein hitaasti rautalangasta....
Joululahjoja on myös koirille mahtavat määrät...kun ei ole noita lapsenlapsia vielä ilmaantunut niin nää karvaset lapsenlapset sitten saa enemmän lahjoja...ja tietty myös omat karvaiset "lapset" - vaikka en inhimillistäkään koiria pätkän vertaa, niin kyllä ne silti on perheenjäseniä siinä kun ihmisetkin ja kuuluuhan koirienkin saada joululahjoja.. - ja kohta tulee vielä pikkuinen kisuliini jonka Anne aikoo ottaa kun osti talon maalta ja pääsee vuoden alussa lopultakin muuttamaan yli 100 vuotta vanhaan, kauniisti vanhaa kunnioittaen remontoituun ihanaan taloon maalaismaiseman keskelle
Johan sitä taloa on etsitty vasta kolmisen vuotta........
