Kyllä nyt meillä on Mintturainen joka suorastaan taas rakastaa autoajeluita. Se hyppelehtii häntä iloisesti heiluen auton luo ja hypähtää perään ja istuu hyvin tarkan näköisenä ja katselee maisemia tai nukkuu kuin uppotukki jos ei maisemien katselu kiinnosta. Ei tietoakaan mistään paniikista eikä hytinöistä....

                   

Mä olen vähän ymmälläni, olen kasvattanut mokomaa punaturkkista pirulaista kuin kukkaa kämmenellä ja kun kerran näytän sille närhen munat niin se oppi kerrasta kuka on pomo ja ketä kannattaa totella ja se on aivan oma iloinen ja onnellinen itsensä eikä pelkää enää autokyytiä.

Luulen että Mintulla on pikkanen kriisi ollut oman itsensä kanssa, se on pyrkinyt hiukan pomoksi pomon paikalle ja yrittänyt kaikin keinoin näyttää mulle että HÄN on pomo ja minä onneton ihmisraukka vaan alhainen alamainen. Kun se kerran sai kyydin autoon niin se oppi kerrasta että "Hyvänen aika sentään tuohan tosiaan VOI määräillä mua ja mun on toteltava".

                   

Joka tapauksessa Mintturainen on iloinen, onnellinen, hmm..välillä ihan liian riehakas rättikorvainen tolleri joka tuntuu kaipaavan välillä ehkä hiukan tiukempa rajoja. Myönnän täysin että olen ollut ehkä vähän liiankin lepsu sen kasvatuksessa kun se vaan on niin ihana ja mukava ja iloinen.....Se ei oikeastaan ole tarvinnut missään kovempaa kättä, se on totellut tosi herkästi silloin kun on ollut tarpeen. Vaikka sen korvat on välillä hukassa niin aina se on hyväntuulinen ja lopulta rymistelee iloisesti paksun lumen läpi kun tankki kun pyydän sen tulemaan luokse. Sitten se hyppää edelleen vasten niin että olen välillä selälläni umpihangessa ja koiran perkeleet luulee että leikin niiden kanssa.

                           

Mintulla on mahtavat voimat hyppiä lumessa, jos se vaan saa jalkansa pitävälle pohjalle niin se on kuin rusakko joka pomppii lumihangessa. Joskus käy niin että lumi on liian upottavaa ja sitä on liikaa ja koko tollukka on hävinnyt korviaan myöten lumeen ja auraa tietään vain korvannnipukat näkyen ja väliin kurkistaa kahdella jalalla seisten että minne päin pitäis mennä... Tää talvi on ihan kamala kun lunta on noin paljon - Siru raukan kakkaongelma on totisinta totta kun se on tottunut aina kakkimaan jonnekin mahdolllisimman kauas tiestä puskan juureen...ja nyt se ei kerta kaikkiaan enää pääse niin kauas. Se hakee ja hakee paikkaa ja katsoo että tie on liian lähellä ja yrittää raahautua kauemmas mutta sen on joskus pakko antaa periksi ja kakkia lähelle tietä kun lunta on liian paljon. Sitten se on hirvittävän nolon näköinen kun luimistelee pois kakkipaikaltaan...voi vanhaa reppanaa....

                                

(Siru) ÄÄÄHHH....mä alan jo inhoaan lunta kun en pääse edes kakalle tonne puskaan....

                                 

(Manu) Niin ja mamma kieltää kulkemasta tällä ladullakin vaikka ollaan järven jäällä:(

                                      

(Nasu) Tää on kyllä vähän nöyryyttävää...miks sä mua näin roikotat?

                                       

(Nasu) Chihut on luotu JUOKSEMAAN...eikä roikotettaviksi....

                                        

(Toivo+Viljo)Tää lelu on MUN...ei ole kun MUN.....ota kapiset hampaas pois mun lelustani!!!!!!!

                                          

(Manu) vedetään me tätä villisikaa:))))  (Metku) JUU TÄÄÄ ON KIVAA ja tää villisika näyttää ihan sika-kamalalta punaisine silmineen!

                                             

(Viljo) Kröhm...ei se Toivo voittanu....mä vaan annoin sille raukalle periksi...

                                               

(Toivo) Tää lehmä on paljon kivempi kun sitä voi vaan tuijottaa...ja tuijottaa...ja tuijottaa...

                      

Mulla on ollut näitä "hoitolapsia" joka viikko, nyt on Nasu ja Manu hoidossa...ja sitten on Markku-hoitolapsi kun siltä leikattiin tyrä ja se on laahautuu pikku hiljaa eteenpäin ihan kun Siru lumessa.....Se ei saa tehdä mitään raskasta eikä yhtään edes venytellä neljään viikkoon.

Mä olen yrittänyt pitää peukut ja varpaat ristissä että ei enää satais lunta kun mun on pakko tehdä lumityöt...mutta lunta on tullut ja aura vetää kaikki lumet meidän autopaikalle kun meidän talo on mutkassa ja autopaikka juuri siinä mutkan kohdalla  -Joten olen tehnyt julmetusti lumitöitä ja kohta kasvaa vissin kunnon muskelit....

Ja sitten on tää meidän projekti Annen  asunnolla kun tehdään pientä pintaremppaa....Koska Markusta ei ole enää mihinkään  moneen viikkoon niin me ollaan Annen kanssa jatkettu pikku remonttia ja mietittiin että pitäiskö pistää pystyyn vanhojen talojen entisöintifirma....Herranjestas sentään mitä jälkeä meidän rempppa on...viime sunnuntaina päätettiin nyt viimein maalata ne olkkarin seinät ja maalattiin sinne alumaali jota Anne oli ostanut peräti yhden litran........No ei se mitään olkkarihan on "vain" noin 40 neliötä että kyllähän litralla pääsee jo pitkälle...hmmm...

Markku antoi meille neuvoja petin pohjalta kun lähdin kotoa...se sanoi miten listat irrotetaan että saadaan maalattua ym. hyviä neuvoja joita tälläset mämmikourat tarvitsee. No sitten kun yritettiin irrottaa niitä hemmetin listoja niin meinas koko seinä lähteä mukana koska ne on laitettu kiinni naulakoneella ja ne on todellakin kiinni kuin nenä päässä.

Koska alla on paksu tukeva hirsiseinä ja päällä hengittävä Haltex levy niin jos naula on kiinni levyn läpi hirressä niin se helvatun Haltex-levy lähtee mukana vaikka kuin kauniisti koittais irrottaa listoja. Joten pienen turhan aherruksen jälkeen me naiset päätettiin että seinähän maalataan sitten vaikka miten, mutta listat pysyy paikoillaan. Onneksi huoneessa on puolipaneli joten loppujen lopuksi maalattavaa seinää on aika vähän koska on kolme ikkunaa ja kaksi oviaukkoa ja yhdellä seinällä iso takka ja komeroita.

Laitettiin vaan sanomalehdet suojaksi paneliin ja sitten käärittiin hihat ja alettiin hommiin.

Anne hinkutti sen pohjamaalin seinään ja sai litran maalia riittämään siihen 40 neliöön.....Mä maalailin tarkasti panelin reunoja ja vaikeimpia paikkoja sekä ikkunan pieliä pensselillä ja käytin varmaan enemmän maalia kun Anne niihin seiniin. Kun katselimme tulosta joka on kuin pakanamaan kartta niin todettiin että JEE - KYLLÄ NAISENERGIA JYLLÄÄ!

Koiralauma oli koko ajan mukana hommissa ja ihme kyllä kukaan ei kaatanut maalipukkia eikä viisi koiraa häirinnyt millään tapaa maalausurakkaa. 

                                      

(Siru) senkun hosutte maalipensseleittenne kanssa - mä syön sikaa.......

                                       

(Minttu) Mä EHKÄ pysyn täällä vähän piilossa, en halua valkosta maalia kauniiseen punaiseen turkkiini....

                                         

(Metku) Mielenkiintoisen näköistä hommaa, mutta kun ne kielsi mua maalaamasta:(((

                                           

(Toivo) ÖRHMMM:..tuota noin ...mä LUPAAN että en laita nenääni maalipurkkiin.....

                                             

(Viljo) Joo...paree pysyä kaukana noista sutijoista......toi homma näyttää vähän epäilyttävältä...

 

 

Mietittiin sitten miten mainostettais sitä meidän uutta entisöintifirmaa ja yksi mainos olis jotenkin että: "Maalaamme taatusti nostalgisen pula-ajan malliin kaikki seinänne, säästätte paljon maalissa jolla voitte sitten maksaa meille suurempaa työpalkkiota"

Firman nimi on vielä hakusessa mutta ehkä sekin löytyy jossain vaiheessa....katsotaan nyt miten saadaan maalattua seinät kokonaan kuntoon. Eilen ostettiin jo maali jonka sävyn nimi on kauniisti  "ENKELI"...hmmm...Se ei ehkä ihan kuvaa sitä tulosta mitä saadaan aikaan....muutama sarvipää saattaa päästä suusta ulos ennenkuin urakka on valmis..

Me tehdään yleensä aina kaikki remontit itse ja aina ne on loppujen lopuksi onnistuneet ihan hyvin. Nyt Markun puuttuminen joukosta hiukan vaikeutti juttua mutta kyllä mekin osataan. Oon ihan varma että lopputulos on parempi kuin hyvä.

Minttu on yhtäkkiä saanut paljon uusia koirakavereita kun ollaan törmäilty noilla koirapoluilla uusiin ihmisiin ja koiriin. Nyt kun on noin paljon lunta niin kaikki koiraihmiset käyttävät samoja polkuja, en ole enää pystynyt tekeen omia polkujani. Minttu on ihan älyttömän sosiaalinen koira ja se rakastaa kaikkia muita koiria ja on aina innoissaan kun saa tutustua uuteen kaveriin. Sirua ei uudet kaverit kovin paljon kiinnosta mutta se suhtautuu niihin ihan hyvin.

Myös Annen naapurin koirat kuuluvat nykyään Mintun koirakavereihin, Toivo, Viljo ja Metku eivät ole tainneet edes tutustua niihin vielä, koska naapurien koirat eivät uskalla tulla pihaan silloin kun siellä on koko lauma.

Minttu ja Siru olivat mun kanssani hetken Annen pihassa kun olin unohtanut avaimen ja odottelin Annea kun se oli kaupassa. Yhtäkkiä nurkan takaa ilmestyi kaksi karvaista kuonoa hyvin varovasti nuuskutellen ja Minttu riemastui ihan hirveästi ja pomppelehti iloisesti toivottamaan uudet kaverit tervetulleiksi. Siru kävi haistamassa ja totesi että tylsiä tyyppejä, pallo on paljon mukavampi kaveri -  mutta Minttu leikki iloisesti uusien ystäviensä kanssa sen aikaa kunnes Anne tuli oman laumansa kanssa pihaan ja siinä vaiheessa naapurin koirat luikkivat takas omaan pihaan.

Mintun kohdalla pelkään sitä että se joku päivä joutuu tuon koiraystävällisyytensä takia vaikeuksiin kun kohtaa jonkun koiran joka ei pidäkään siitä. Minttu ei ole kyllä ikinä mennyt ilman lupaa muiden koirien luokse, aina se odottaa että saa luvan ennenkuin menee. Onneksi tässä meidän ympäristössä on paljon nuoria sosiaalisia koiria jotka tykkäävät leikkiä muiden kanssa.

Metsälenkit on pakosta lyhentyneet koska sinne ei yksinkertaisesti pääse, ne polut joita voisi kulkea on tehty laduiksi enkä kyllä vie koiria ladulle kävelemään ja sotkemaan vaivalla tehtyjä latuja. Kyllä hiihtäminen kuuluu talven riemuihin niille jotka tykkäävät hiihtää. Ei ladulla tarvita akkaa koiralauman kanssa sekoilemassa.

Kävelijöille riittää kyllä kävelyteitä, mutta koirapolut on nyt aika vähissä. Olen yrittänyt pitää myös omia polkujani käytössä mutta viimeisen lumimyräkän jälkeen annoin periksi ja kuljen vaan niitä pääpolkuja.

Kävin myös TAYSin kipupolilla saamassa ihanat myrkkypiikkini joita tulee aina kolmen kuukauden välein että yleensä pääsen kulkemaan niitä polkujani. Niska on niin pirhanan kipeä piikkien jäljiltä ja nyt sitten iski tuo -19 asteen pakkanen, joten tuon koiralauman kanssa en nyt pääse lenkille. Voin ottaa vaan Mintun ja ehkä Nasun mukaani. Sirulle on liian kylmä ja Mauri-Anteron munaskut jäätyy tuolla pakkasessa.....

Manu on myös rapsutellut vähän korviaan joten Timo pyysi seuraamaan että ei vain olis korvatulehdus tulossa.....Mutta tuolla kuuluu koirilla olevan hauskaa ja Sirun karmea haukkuminen ottaa korviin ja siinä kuuluu myös Manun sammakkomainen kurnutus...kai siellä vedetään jotain lelua taas kilpaa ja Siru on tuomarina.....Mintukin on oppinut viimein vetämään lelua toisen koiran kanssa, mun kanssani se vetää vain treeneissä...se ei yksinkertaisesti suostu muuten vetämään.

Vaikka kuinka yritän innostaa sitä kiskomaan niin se antaa heti lelun mulle ...niin se onkin noutaja eikä sen kuulu pitää kiinni saaliistaan...siinä se on ihan ehdoton ollut koko ajan. Varmaan koiran aivoissa on niin selvät pelisäännöt että tää noutaja noutaa ja sitten se antaa saaliin eikä pidä siitä kiinni.

Nyt sentään Minttu leikkii usein jo Manun ja Metkun kanssa vetoleikkejä ja on oppinut jo murisemaankin vetäessään......ihan pelästyin kun se yhtäkkiä alkoi murisemaan samalla tavalla kuin Metkukin kun ne vetivät jotain kumilelua.

                                          

(Minttu) HMMM:..mukava sorsamoinen....

                                              

(Minttu) Mitähän se sanoo jos sitä haukkaa.....katos vaan sa vaakkuu....

                                                 

(Minttu) MRRRRHHHHH...jätä MUN vaakkuva sorsani rauhaan....(Viljo) UUPPSS...toi tolleroinenhan on oppinut muriseen !!!!!!!!!

                                                     

(Minttu) En mä sulle murise, sä oot mun kaveri....(Viljo) ÄÄÄHHH....noloa.....mitä siinä nuuskutat mun naamaani...

                                                       

(Manu) älkää siinä hempeilkö vaan tulkaa LEIKKIIN!

                                                          

(Manu) Pyydystetään vaikka tätä villisikaa... (Metku) Mä aattelin pyydystää tuota Minttua...(Minttu) hmm..toi vaakkuva sorsa olis kyllä kivempi...

 

 

Mutta näin se on että koirat ovat yksilöitä kuten me ihmisetkin ja se mistä toinen tykkää voi olla toiselle oikein inhon paikka.