Huomasin tuossa mitä kaikkea tää kova pakkas/lumitalvi on tuonut mulle tullessaan...eli ihan sikahuonon kunnon...

                                           

Kun viimein pakkanen laski ja tuli eka oikein kaunis keväinen ja aurinkoinen päivä niin päätin lähteä karvakorvien kanssa oikein pitkälle lenkille. On eka talvi kun en kertaakaan käynyt tuolla kauimmaisella järvellä muuta kuin autolla ja sitten siitä lenkillä, nyt päätin kävellä sinne ja tietty en ajattele ikinä nenääni pidemmälle (aika pitkä se nenä kyllä on) joten kärsin sitten vaan niitä uskomattoman tyhmyyteni  seurauksia...Eka moka oli tietenkin se, että en edes ajatellut että ulkona paistaa kirkas aurinko ja jäällä on TOSI kirkasta. Ei tullut sitten pieneen mieleenikään ottaa aurinkolaseja mukaan...

Koska kuljettiin järvelle varjopaikkoja ja osaksi metsän läpi niin en edes huomannut matkalla kuinka kirkasta ulkona oikeasti oli. Mulle oli edellisviikonloppuna tapahtunut pikku haaveri kun leikin Siirin kanssa meillä niin tökkäsin silmäni kuivaan heinään joita olen keräillyt maljakkoon - heinä oli niin terävä että jäi kiinni silmään ja sain kiskoa sen irti ..... AUTSTHHH  - Mutta koska olen sisukas suomalainen niin mitä sitä pikkuvaivoista lääkäriin lähtee...aattelin että siinä se paranee ihan itsestään. Ja ei se sitten enää kovin kipeä ollutkaan...ennenkuin joutui kirkkaaseen auringonpaisteeseen  -Lähdin kävelemään kohti järvellä olevaa saarta ja huomasin heti että vikatikki se oli...en nähnyt yhtään mitään ja silmiin sattui niin että en pystynyt pitämään niitä auki yhtään ja kun yritin vähän kurkistaa luomien välistä niin kirkas auringonvalo muuttui pelkäksi mustaksi....ja sitä silmää jonne heinä oli tökännyt särki ihan sikana ja siitä särky sitten siirtyi karmaisevaksi päänsäryksi...mutta kuten sanoin sisukas suomalainen ei anna periksi eikä jätä mitään kesken vaan kulkee läpi polttavan auringon ja vitivalkoisen hangen silmät kiinni ja Hullu-Hipin haukkua seuraten, se suunnisti suoraan saareen koska yleensä ollaan aina sitä kautta menty sinne.

                          

(Minttu) JIPPII  NYT ON KEVÄT!!!!!!    (mamma) HÄH---missä sä menet, mä en näe mitään kun on niin kirkasta......

                                

(Minttu) Voi kauhistus kohta Siru varmaan taas kiljaisee!!!!   (Siru) Olepa hiljaa siinä senkin rättikorva, ei mua nyt haukututa yhtään...kröhmmm...mä yritän nyt vaan pysyä tällä jäisellä oksalla, se ei ole niinkään helppoa tämän ikäiselle jalolle koiralle....(lopulta Siru kupsahti alas oksalta ja oli vähän nolon näköinen)

 

 

Kun lopulta pääsin saaren varjoon niin katsoin taakseni ja aattelin että olishan tuosta päässyt noin kilsaa lyhyemminkin kun mun jälkeni oli kun 4 promillen humalassa mutkitellen tehtyjä....

Pääasia että pääsin saareen mutta mietin ihan tosissani että miten ihmeessä pääsen sieltä pois samaa aurinkoista jäätä pitkin....Mutta en mä nyt saareenkaan voinut jäädä vaan lähdin sitten pienen lepohetken jälkeen rämpimään takas rantaa kohden silmät kiinni ja mietin että missä vaiheessa joko koirat tai minä mulahdetaan rannalla olevaan isoon talviuimareiden avantoon jota pidetään sulana pumppujen avulla. Onneksi suunistustaitoni oli sillä kertaa kohtalaisen hyvä ja pääsin kunnialla rantaan ilman kylmää kylpyä, ehkä siinä auttoi vähän Sirun jatkuva kiljuminen...sen suuntaan oli hyvä suunnistaa...mutta mä olin siis aivan kuitti ja päätä särki ja silmiä särki ja siinä vaiheessa aattelin että eihän kotiin ole enää kun kolmisen kilsaa...ÄÄÄKKSSSS!!!!! Myönnän että ajatuksissa oli soittaa Markku hakemaan mut rannasta...mutta eihän se sisukas suomalainen anna periksi, joten jatkoin tuskaista sokkona rämpimistäni koska nyt silmät oli jo niin kipeät että en juurikaan pystynyt katselemaan ympärilleni 

Lopun matkaa kuljin metsän ja peltojen poikki kummallisesti nenä maassa ja ootin että koska tuuskahdan nokalleni, en kerta kaikkiaan jaksanut enää kulkea suorassa kun voimat oli jääneet jonnekin jäälle ja silmiä ja päätä särki ihan armottomasti. Kun lopulta päästiin kävelytielle ja otin Sirun ja Mintun hihnaan loppumatkaksi niin yritin että ne vetäis mua edes pikkasen, mutta eihän ne sillon vedä pätkääkään kun tarvis...muuten kyllä Minttu kiskoo välillä niin että luisun perässä latanana....Nyt koirat kulkivat tosi kauniisti rinnalla ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.......äääärrrhhh....miksi ne ei ikinä tee pahojaan silloin kun pitäis?

Kun pääsin kotiin niin laitoin saunan päälle ja kävin saunassa ja menin suoraan petin pohjille...hmm...kello neljä iltapäivällä 

                                              

Leikitäänkö vähän?

                                                

(Viljo) Mitä se nyt tuota punaista rättikorvaa kuvaa, mä olisin paljon kauniimpi malli....

 

 

Edelisenä viikonloppuna Siiri ja Annen koiralauma oli täällä hoidossa ja oli kyllä melkoinen vilinä. Siiri otti tämän heti omaksi paikakseen ja tutki kiinnostuneena ihan joka sopen...innostunut koiralauma kintereillään.....Siiriä ei paljon koirien läähätykset enää haittaa, se on tullut siihen tulokseen että koira on tyhmä, äänekäs ja omituisesti käyttäytyvä otus joka on luotu pelkästään kissan viihdyttämiseksi...silloin kun kissa niin haluaa.

                                      

(Siiri) jaahas missä mä nyt olen...pääsin MAMMALAAN!!!!! -matka meni hyvin vaikka inhoankin kissankoppaa ja autossa matkustamista, ja sanon sen myös erittäin äänekkäästi...

                                          

(Siiri) Ehkäpä tutkin hiukan ympäristöäni...jaahas punainen huohottava oliokin alkaa taas lähentelemään..

                                              

(Siiri) nyt on pesun aika..ihan selvästi jossain on nyt likainen kohta ja sitähän me kissat emme voi sietää...(Minttu) NUUH...mä en ole vieläkään ihan varma mikä tää otus on...haisee kyllä kissalta mutta näytttää kuminauhamaiselta fretiltä..hmm...

                                                   

(Siiri) mamma...voisitko ottaa tuon lörppäkorvan pois mun pers...siis takapuolestani? Vai muka FRETTI...kyllä koirat on tyhmiä kun eivät tunnista jaloa itämaista kissaa 

                                                     

(Siiri) Siis miten niin kissat ei istu tälleen? -älä naura siinä senkin .........ihminen...    (mamma) 

                                                      

(Siiri) Tän heinän vedän kitaani niin että jäljelle ei jää kuin nysä !!!!

                                                         

(Siiri) erittäin mielenkiintoisen näköinen kiipeilypuu...hyvä että ovat laittaneet tapetointipöydänkin valmiiksi niin että pääsen käsiksi kasveihin paremmin....huomaavaista porukkaa nää mun "isovanhempani" 

                                                               

(Minttu) Kissakaveri on oikeastaan ihan kiva, se on niin mukavan pehmeä ja erittäin elastinen ja venyvä......(Siiri) MJOUUUUURRRRHHHH !!!!!!

                                                                  

(Siiri) ADIOS, mä lähden nyt tutkimaan jotain muuta!

 

 

Ompelin Siirille Ninnin vanhasta kopasta oman pesän ja Siiri oli niin paljon työssä mukana että se istui kopassa jo siinä vaiheessa kun ompelin koppaan vasta reunapehmusteita isolla verhoiluneulalla...Siiriä ei haitannut pätkääkään vaikka koppa keikkui kun vene myrskyssä kun kääntelin sitä että sain kaikki pehmusteet ommeltua paikoilleen. Nostin mokoman karvaisen kuminauhan pois kopasta sata kertaa mutta aina Siiri asettautui yhtä arvokkaasti koppaan takas.

Minttu seurasi hommaa kiinostuneena ja ne on Siirin kanssa erittäin hyvät ystävät, Minttu kun on tuollainen kaikkien pienten eläinten hyysääjä niin se tykkää Siiristä tosi paljon ja punainen iso nenä Siirin kopassa ei haittaa Neiti -Pitkäsäärtä yhtään.

Siru katsoo hievahtamatta vähän kauempaa tuijottavalla omituisen lasittuneella tyhjällä katseella Siru ei ihan mielellään laita nenäänsä kissaan kiinni....mutta kun otin Siiristä kuvia kun tein koppaa ja koppa oli ruokapöydällä ja Siiri tietty kopassa niin yhtäkkiä näin kameran läpi kummallisen vilahduksen ja samalla Siru istui RUOKAPÖYDÄLLÄ Siirin kopan vieressä....Sirulla on aina ollut hyvät käytöstavat eikä se kiipeile pöydille ainakaan meidän nähden, mutta nyt sen oli ihan pakko päästä katsomaan karvaista kuminauhaa ylhäältä päin...

                                                            

(Siiri) miksi en muka vois istua tässä kopassa jo nyt, ei mua iso neula haittaa...kunhan mamma ei iske sitä mun persuksiini...

                                                             

(Siiri) KRRRRRHHHHHHHH....on NIIN kivaa olla rapsuteltavana....KRRRHHHHHHH

                                                                

(Siiri) Leikitäänkä vähän, tää on niin kivaa ja kodikasta ??    (mamma) Hiton karvainen kuminauha kun änkee puolivalmiiseen koppaa kaiken aikaa....

                                                                   

(Siiri) Ihan kuin näkisin Hullu-Hipin...UUPPS....se lipoo huuliaan....VAIKKA ISTUN PÖYDÄLLÄ EN OLE KENENKÄÄN ALKUPALA...ettäs tiedän sinä läähättävä koiranrumilus.....

                                                                      

(Siru) Tuota noin - jos mä nyt vähän katson lähempääkin tätä karvasita ohutta kuminauha-elukkaa...mamma hei mikä tää otus ihan aikuisten oikeesti on...... Frettikö? (Siiri) Kuules kuolaava ystäväni....MÄ OLEN JALOSUKUINEN ITÄMAINEN KISSA !!!  (Siru) hmmm...no joo ehkä sussa vähän on kissan hajua..mutta et sä ihan kissalta kyllä näytä......ootko sä kissan ja kuminauhan risteytys?

                                                                         

(mamma)  Siiri on erittäin kaunis valokuvamalli..vai mitä?

                                                                           

(Siiri) Jospa jätät sen pottuilun toiseen kertaan - mun kuninkaallisen punainen samettinen valtaistuimeni on valmis ja tää on kyllä HIENO!!!!!!!! Voisiko lähteä tuon kuolaavan lauman kanssa huitsin nevadaan ja jättää mut nauttimaan pikku päikkäreistä?

 

 

Joten kameraan tallentui Hullu-Hipin perä suoraan Markun lautasen paikalla ruokapöydässä...(onneks juuri Markun puolella)  HEH...

Viikolla käytiin Mauri-Anteron korvajälkitarkastuksessa kun Timo virui 39,8 asteen kuumeessa meidän vierashuoneessa ja valitti kaiken aikaa kelvottomasta huonepalvelusta ja huonosta ruuasta, vesi oli kuulemma liian pienessä mukissa ja se tuotiin liian hitaasti ja ruoka ei maistunut miltään - no ei tietenkään maistu miltään kun on lähes 40 astetta KUUMETTA! . Lääkäri epäili kausi-infulenssaa mutta ei sikainfulenssakaan ollut kokonaan pois suljettu, sen pitäis tänään saada verikokeiden tulokset. Timolla on saikkua vielä tämä päivä ja huomenna pitäis mennä takas töihin. Manun korvat oli kunnossa ja Nasu + Manu +Timo olivat täällä viime viikolla muutaman päivän "hoidossa" ihan porukalla  -Koska Timo valitti niin paljon niin ei se sentään ihan manalan portilla ollut vaikka niin väittikin petin pohjilta ......

Koska Nassukka on nyt päättänyt lujasti että tämä huusholli on HÄNEN reviiriään ja sen takia merkkailee kaiken aikaa milloin sohvaan ja milloin verhojen kulmaan, niin päätin tehdä Herra Chihuahualle putkipuseron jonne saa sijoitettua vaipan ja niinpä sain aikaan hienon vaalenpunaisen tekeleen joka laitetaan kiinni tarranauhalla selästä ja vaippa pysyy hyvin paikoillaa koska kangas on venyvää ja ohutta. Nassukka ei ollut moinansakaan uudesta varusteestaan ja nosti miehekkäästi koipea verhon kulmaan ja kusi suoraan vaippaansa....Mutta koska nykyajan pikkuhousunsuojat on niin hyvän tuntuisia että ne ei tunnu märältä niin Nasua ei haitannut yhtään se että pissi meni vaippaan...siispä me vaihdettiin välillä vaippoja pikku otukselle ja Nasu seisoi hyvin ylpeänä häntä komeasti pystyssä pöydällä vaipanvaihdossa ja kipitteli sitten muina miehinä uudestaan merkkaamaan oman reviirinsä....voi hyvä Sylvi sentään 

                                                

Tämä pissiminen on ollut Nasulla meillä ollessa aina vähän ongelma koska Nasu on hyvin reviiritietoinen ja varsinainen TOSI MIÄS näin Tamperelaisittain sanottuna  -Koska meillä on paljon koiria ja koiranhajuja niin Nassukka haluaa merkata tämän omaksi alueekseen ja sillä sipuli - joten pieni valkoinen MIÄS saa tästä lähtien kulkea meillä aina kauniissa putkimekossaan vaippa mekon sisässä 

Samalla kun vein Mauri-Antsukkaa korvajälkitarkastukseen niin tilasin Mintulle ihotautilääkärin koska se raapii nenäänsä ja huuli näyttää olevan turvoksissa. Mulla olis sitä hiivashampoota jolla vois yrittää pestä mutta en uskalla laittaa sitä myrkkyä nyt kun en tiedä onko kyse hiivasta vai jostain muusta. Aattelin että vien Mintun ihan spesialistin luokse jos vaivan aiheuttaja löytyis paremmin ja myös mahdollinen lääkitys olis kohdallaan.

Mintun kauniit viiksikarvat on olleet historiaa jo siitä kesäisestä käärmeenpuremasta lähtien ja siitä tämäkin vaiva melko varmasti juontaa, koska tuohon paikkaanhan se mokoma luikero iski myrkkyhampaansa -Onneksi korvatulehduskierre on ollutta ja mennyttä, Mintun korvat on oikein kauniit ja puhtaat  eikä se rapsuttele niitä enää yhtään.

Myös Mintun talvikarva on lähtenyt ja uutta kaunista punaista karvaa lykkää ihan silmissä ja häntäkin alkaa taas muistuttamaan tuuheta Tollerin häntää - eikä suinkaan kaljurotan pers-uloketta....Joten kevättä kohti tässä mennään kovaa vauhtia...ensi viikoloppuna Annelle saapuu Sauli Siirin kaveriksi...Sauli on punavalkoinen kotikissan pentu joka luovutetaan lauantaina...joten siinäpä on sitten säpinää kun taas uusi pikkuinen ystävä saapuu taloon 

Siiri on kissa joka kaipaa toisen kissan seuraa, itämaiset kissat ovat hyvin seurallisia eivät halua olla yksin ja Annen pitkät työpäivät ei ole hyvä yhdistelmä yksinäiselle seuraa kaipaavalle kisulle. Siiri liimautuu aina syliin välittömästi kun menen Annelle, Siiri rakastaa sylissäoloa ja kietoutuu kaulaan kun pikä ja laiha frettipuuhka  - Kummallinen karvainen kuminauhakatti