Aamu alkoi vallan loistavasti - join kupillisen muurahaisia kun yöpöydälle oli jäänyt edellisillasta colaa tippa ja totta kai mä huitasin sen kitarisoihini heti aamulla ....Colahan on makeaa ja murkut tykkää siitä kovasti joten mokoma armeija oli mennyt hukkumaan mun mukiini ja ne raukat jotka oli vielä hengissä pääsi sitten ilmaiselle ajelulle vatsahappojen seuraan...öyks... Siis tästä totesin että kevät on virallisesti alkanut. Joka ikinen kevät meille ilmaantuu mahdottomat laumat muurahaisia sisään. Ei ollut meinaa eka kerta kun tyhjensin muurahaismehut kitaani...
- Nyt on siis hyvin pirteä olo...muurahaiset ovat kuulemma hyvin terveellisiä.
(mamma) No sano nyt edes päivää..(Minttu) ÖÖÖHHH...tota mitä?
(Minttu) no paiskataan nyt sitten tassua....
(Minttu) MAMMA mä löysin HIIREN!...Saako siihen koskea?...Jaa että ei - se on kissojen lelu..hmmm..siltä se vähän haiskahtikin....
No nyt sitten on alkanut myös ihan hullu treenaaminen lumikengillä pitkin Jumesniemen metsiä ja peltoja.
Koko talven oon voivotellut ja valittanut huonoa kuntoa joka on tullut kun ei oo päässyt koirien kanssa kunnon lenkeille. Koirapolkuja on huonosti kun lunta on niin pirusti ja pakkaset on haitanneet ulkoilua koko helkkarin talven.
Nyt sitten ongelmana täälläpäin on jokakeväinen hullu koirienmyrkyttäjä joka heittelee rotanmyrkkylihapulleroita ympäriinsä. Se on täällä ollut monen kevään riesa ja ihmettelen suunnattomasti miten joku ihminen voi ollakin niin äärimmäisen tyhmä vaikka kuinka inhoaisi koiria....Lihapullahan saattaa joutua monen muunkin eläimen tai vaikka pienen lapsen suuhun...ei kyllä paljon järki päätä pakota, oikeastaan säälittävä otus on sellanen ihminen jolla on niin helkkarin paha olla että pitää yrittää kylvää sitä pahaa oloaan lemmikkeihin ja sitä myötä myös lemmikin perheeseen.
Osaan vaan kuvitella miltä niistä koiranomistajista tuntuu jonka lemmikki joutuu tälläsen ihmisen uhriksi....kyllä koira on osa perhettä ja silloin on tapettu yksi tärkeä perheenjäsen...JUMANKAUTA se on murha ja sellaisena se pitäis oikeudessakin tuomita. Munista hirteen jos sillä sellaset killuttimet sattuu olemaan!
Joten olen ottanut oman laumani ja suunnistanut maalle ja kauniisiin metsiin ja pelloille.......ja kunto nousee niin että kohisee.....ellei henki lähde ennen sitä...
Ehkä en ole ihan vielä huippukunnossa koska aina se viimeinen puoli kilometriä tuntuu 100 kilsalta...Koirat on innoissaan kun pääsevät juoksemaan isona laumana ja Siru joka muuten kotioloissa väistää hiukan jo lauman rajuimpia leikkejä on elementissään kun pääsee oikein rämpimään lumessa ja leikkimään muiden kanssa. Ulkona se riehuu ja haukkuu ja leikkii, vaikka sisällä mielummin vetäytyykin omiin oloihinsa kun isot koirat tulevat. Nasu on sen rakas "lammas" joten sitä se seuraa uskolliseti kuin hai laivaa.
Minttu taas rakastaa sitä mitä enemmän on koiria, se on kyllä aivan ehdoton lauma-eläin 
Mintun puutteena on ehkä hiukan hidas sytytys tuon bortsulauman keskellä...mutta noutaja on noutaja, ei sen tarvitse mikään raketti ollakaan
KYLLÄ MAALLA ON MUKAVAA!
(Toivo) Mä hyppään tänne lumihankeen!
Me ei hypätä mihinkään kun sinne uppoo...täällä on niin kiva juosta ja tutkia uusia paikkoja..
(Minttu) Mä poseeraan OTA NYT SE KUVA !
(Minttu) Sitten hiukan vauhtia niveliin.....(Siru) Kyllä mä ton paksun tollukanköntyksen voitan jos vaan haluan....
ÖÖHH..Yhteentörmäys.....
Viikonloppuna lähdettiin porukalla taivaltamaan lumikengillä ja aurinko paistoi ja tutustuttiin hiukan Jumesniemen maisemiin. Lähdettiin suoraan suunnistamaan Annen talolta metsän läpi...ja sieltähän löytyi mitä upeimpia ulkoilureittejä.
Anne ei ole käynyt vielä sielläpäin koska lunta on ollut niin paljon, mutta lumikengillä tallustelu onnistui ihan kiitettävästi jopa meikäläiseltäkin. Ainoa vika oli että mä upposin aina paljon syvemmälle kun muut????? Siis en mä nyt Markkua kovin paljon painavampi ainakaan ole...mutta muut pysyi pinnalla ja mä rämmin hiki päässä polviani myöten hangessa. Totesin että kävelytekniikalla on jotain tekemistä asian kanssa ja lopulta opin pysymään paremmin hangen pinnalla. Kierrrettiin pitkä lenkki ja löydettiin aivan upeita maisemia ja kävelyreittejä...kyllä maalla on mukavaa
(Siiri) Oleppa nyt Sauliseni paikoillaan että mä saan pestyä sut....siisti kissan pitää aina olla!
(Siru) HMMM....Kunkahan monta tollasta tänne vielä ilmaantuu...(Toivo) Ei kai nyt sentään enempää!
Siiri ja Sauli lötköttelivät onnellisina keinutuolissa ja ovat NIIN hyviä ystäviä keskenään että vallan. Siiri huolsi Saulin turkkia huolellisesti nuolemalla ja Sauli otti hoidon vastaan hyvin onnellisen näköisenä. Ei ollut enää pienintäkään merkkiä siitä mökötyksestä mitä Siiri piti kun Sauli tuli taloon. Nyt Annella on kaksi hyvin onnellisen oloista kissaa joita ei kumpaakaan pätkääkään haittaa isojen koirien kohellus ympärillä. Parempia kissoja Anne ei kyllä olis voinut saada, kyllä molemmilla on ihan huippuhyvä luonne.
Eilen suunnistin taas kerran Jumesniemelle kun aurinko paistoi ja lämmintäkin oli lähes +10 astetta. Anne oli ollut yövuorossa joten lähdettiin iltapäivällä lumikengillä katselemaan mitä kaikkea kivaa metsien takaa oikein löytyy...ja löytyihän sieltä. Ihan älyttömän isoja peltoja ja komeita maisemia ja huippuhienoja kävelyreittejä myös kesällä kun pelloilla ei enää voi kävellä. Pellot on kaikki varmaan viljeltyjä mutta peltojen ympäri kulkee metsäautoteitä ristiin rastiin - joten kävelyreiteistä ei siellä ainakaan ole pulaa.
JIPPII...Tää on NIIN hauskaa!!!!!
(Metku) Hmmm..No niin kai sitten...öööhh...auttaisko joku mut ylös täältä?
No niin helvetin lauma.... namiaika ja sitten poseerataan kauniisti..
(Viljo) Jee...tää on helppoo kun heinänteko...(Minttu) ÖÖÖHHH...juuu niin on..puh...(Metku) Miks mä aina uppoan syvimmälle vaikka oon kaikkien kevyin?
(Metku) PUUHH.....Oottakaan määkin tuun mukaan...(Viljo) Me ei luusereita ooteta....äläs Toivo ihan iholle änkeä !!!
(Viljo) Painu suolle siitä tönimästä mua!!!!! (Metku) uupps.... koirataistelu.....
(Toivo) JUMANKEKKA älä yritä hyppiä silmille senkin isokorvainen haiseva kääpiö!!!! (Viljo) HUI !
(Toivo) Tuo rääpäle ei mulle uhoa Mä voitan tän kisan (Viljo) OKEI......älä nyt hihojas polta.....ai niin eihän sulla edes oo hihoja... kjäh....
Tää kisa otetaan sittten IHAN tosissaan! POIS TIELTÄ SENKIN LUUSERIT!
Mitäs nyt tapahtu..Siru ilmaantui yhtäkkiä keskelle tietä...ei me ny sentään vanhuksen yli juosta.... (Siru) MITÄ KUULINKO OIKEIN...VANHUS !!!!!
(Siru) kyllä mä teille vanhukset näytän....mokomat aivottomat karvakasat...
(Siru) Onhan tää kieltämättä raskasta....(Minttu) Älä siinä valita sä juoksit vaan kolme metriä...me juostiin ainakin sata kilometriä.......PUUUHHH.....
Me rämmittiin pelloille ja kierreltiin ympäriinsä peltoja pitkin, siellä oli paljon moottorikelkan jälkiä ja niissä oli hyvä mennä myös lumikengillä. Koiralauma hyppelehti ja kirmasi hangella ja väliin joku upposi niin että nenä vaan näkyi lumen joukosta...mutta mitäs pienistä, kyllä ne vaan sieltä ruhonsa sai ylös hangelle raahattua. Siru meni siinä kun nuoremmatkin...tai siis oikeastaan vielä enemmän koska se käytti myös ääntään lähes taukoamatta....Vasta noin puolivälissä lenkkiä Sirun haukkuminen alkoi vähän harventua joa lopulta se meni kohtalaisen äänettömästi...ei sitä noin vanha koira sentään ihan mahdottomuuksiin yllä.
Kilometreistä en tiedä, lumikengillä on hyvin vaikea arvioida matkan pituutta mutta silmämääräisesti pellot olivat kyllä ihan älyttömän isoja eikä loppua edes näkynyt siitä mistä me pellolle mentiin ja tultiin myös samaan paikkaan takas....ja me kierrettiin ne melkein kokonaan. Yllättävää kyllä, ei se ihan kauhiasti voimille ottanut, Minttu ei kertaakaan kaatanut mua (ihmeellistä) eikä edes lumikenkien päällä jatkuvasti pomppivat koirat paljon häirinneet...siis mä todellakin pysyin ihan koko matkan pystyssä.....vaikka väliin jompikumpi jalka upposi polvea myöten hankeen.
(Metku) Täällä mä seison kuin yksinäinen susi kukkulan päällä...olen NIIN villi ja vapaa!!!!!
(Anne ) HEH.....
No jos me nyt sitten vähän poseerataan....
(Siru) PLÄÄH.....Taas noi lähtee juokseen (Minttu) HUI...pitäisköhän kirmata perään...
(Metku) Mä kiilaan sut pois polulta senkin tolleron pullukka...(Minttu) Tollanen ruipelo ei kiilaa mua mihinkään MÄ JYRÄÄN SUT RAAALLA VOIMALLA !
No niin kauniit ystäväiset jatketaanpas matkaa vasen-oikea-vasen-oikea......HOP HOP...
(Minttu) APUA !!! MÄ PUTOSIN POLULTA JA HUKUN TÄNNE !!! (mamma) Älä valita vaan punnerra-punnerra....
Me ei olla Lapissa eikä pohjoisnavalla vaan Jumesniemellä 
TAAS pitää poseerata....(Siru) Tää alkaa jo puuduttaan....(Minttu) Hohhoijaa... (Toivo) Typerää.. (Viljo) Älkää ny kaverit-ihan kivaahan tää on..(Metku) No en ny menis sanoon....
Lunta lunta lunta vain...kaikkialla lunta vain..öööhh...
(mamma) Luojan kiitos tapporeissu on loppumetreillään! (Anne) Älä valita siinä, pikku lenkkihän tää oli ja hengissä sentään selvisit...joo..ihme sinänsä....
Minttu näytti riemuitsevan kovasti siitä että pellon laidassa oikein aurinkoisissa paikoissa oli jo ihan sulaa....siellä ne pienet kyykäärmeet iloluontoiset heräilevät ja odottavat Mintun nenää.....Minttu kyllä senverran työnsi taas nokkaansa joka kivenkoloon, että sitä sai nyt jo pitää silmällä....saatikka sitten kesällä....SYVÄ HUOKAUS!
Joka tapauksessa..murkut olivat hereillä jo myös ulkona eivätkä vaan hukkuneena mun cola-mukiini....
(Anne) HAA...Mä nään kusiaisia !!!! Täällä ihan kuhisee kusiaisia ! (mamma) Voi riemun aihetta....
Siru sai myös uuden kevät-Lookin ja nuortui taas monta vuotta kun pörhökarvat sai kyytiä. Anne teki sille täydellisen muodonmuutoksen ja se näyttää jo aika tavalla ihan normaalilta koiralta eikä enää Einari Keskipörhölältä.....Kissoilla oli kovasti hauskaa kun Sirua trimmattiin mutta Siru itse ei ollut asiasta yhtä riemuissaan...ottaahan se paddiin kun lauma kissoja ja koiria kiertelee ympärillä ja pitää vaan olla hiljaa paikallaan. Kissat kiipeilivät Annen selässä ja niillä näytti olevan oikein rattoisaa.....Ehkä olis aika ostaa niille kiipeilypuu ettei tarvi aina selkää pitkin kiivetä.
(Siru) olen erittäin huolissani turkkini kohtalosta...mitä toi kattikin tossa kiehnää?
(Siiri) KIVAA meillä on uusi kiipeilypuu! (Sauli) Ja kivoja naruja myös !
(Siiri) Jaahas tolleen leikataan koiran turkki...hmmm.... (Siru) Mä kärsin SUUNNATTOMASTI !
(Sauli) JEE kiva naru..tän mä tapan heti...mä oon SUURI metsästäjä!
(Metku) Siis onko tässä näköalassa jotain omituista? Puolikas kissaa????????? Missä se loppupää on...ei kai vaan....???eeeeiiiiihhh....
(Siru) ÖÖÖHHH..jätä nyt ees perskarvat rauhaan 
Meitä on aika monta....
(Sauli) SUURI saalistaja sai taas saaliin!
Tässä sitä pitäis jatkaa kuntoilua ja lumikenkäilyä niin pitkään kevääseen kun vain lunta piisaa...sitten pitää hypätä lenkkareihin ja kävellä pitkin metsiä lauman kansssa. Karhuja varmaan on myös tuolla päin joten hyvin mahdollista että sellanen tulis joskus vastaan...eilen vähän mietittiinkin että mitenkäs sitä sitten suhtaudutaan siihen. Anne sano että jos olen mukana niin hän juoksee oikein hemmetin lujaa karkuun ja mä olen senverran hitaampi että ei Annelle ole mitään hätää...hmmm.....epäilen suuresti että se on sellasta "Perintöä odotellessa" tyyliä.....
Minnekähän se meitin vaarin vanha ykspiippunen venäläinen haulikko on joutunut...pitänee kaivaa esiin (siis karhujen, ei Annen varalle)....ellei sitä ole jo tupajumit jyrsineet hajalle sadassa vuodessa....
