Nyt on sitten tullut aika TOIVOTTAA SIRULLE HYVÄÄ 13-VUOTIS SYNTYMÄPÄIVÄÄ 
Hmm..Siru, Hullu-Hipi, Siruluuni, Sipsi, Sipuli, Sipsuttaja, Sirpale, Hipsu, Perkeleen tuholainen,..kröhm...siis rakkalla koiralla on monta nimeä...
Sirun pitkä elämä on ollut hyvin voitokasta...niin ainakin Sirun omalta kantilta katsottuna. Siru on voittanut tielleen osuneet harmilliset esteet, kuten kahden asunnon muovimatot, lattialistat, kiinni sidotut roskakorit ja ruokakomerot, pari kolme sohvaa, liian sileän nurmikon ja satoja muita Sirun tielle tulleita vähäpätöisiä esteitä.......niin Siru on tämän perheen ja meidän koirapopulaation ehdoton kuningatar joka vanhetessaan vaan paranee (hmm...kuin kallis viini....)
Siru on jotain sanoinkuvaamatonta, oon nähnyt paljon koiria elämäni aikana mutta vain yhden Sirun....Siru on päästään täysin sekaisin oleva sekarotuinen piski jota en vaihtaisi mihinkään. Siru on erilainen, se ei kuulu normikoirien heimoon vaan on ihan omaa laatuaan. Siru on jotain valtavan suurta kohtalaisen pienessä sirossa olemuksessaan.....
Siru on älyttömän älykäs ja oppii lähes mitä vain. Se tottelee kuin enkeli ja kun silmä välttää se tekee pahaa kuin pahin pikkupiru. Siru sai Annesta aikanaan hyvän emännän, olen melko varma että ilman Annea siitä olisi tullut kiertokoira, ihmiseltä toiselle koska harvan hermot kestävät mokomaa pikku tuholaista .
Ja onhan Siru pelastuskoirahommeleitakin tehnyt ja ollut hurjan hyvä agilityssä, kilpaillut innokkaasti ja paljon ja saanut lukuisia pokaaleita 
- Joten sen kanssa on aina harrastettu todella paljon, eikä sen tuhovimma ainakaan virikkeiden puutteesta ole koskaan johtunut.
Siru söi kaiken, se oppi avaamaan ovet vaikka kahvat käännettiin nurinpäin, se kalvoi kaikkiin Ikurin ja Tesoman puihin omat hampaanjälkensä, pistäytyi se myös Forssassa Annen kolmen vuoden opiskelun ajan kalvamassa Forssan puita ihan vaan niinkun reviirinsä merkiksi...Myös Hallilan ja hervannan metsistä löytyy Sirun "hammasmerkitsemiä" puita, sille pistettiin kuonokoppa että se ei menettäis henkeään sähköjohtojen syömisellä mutta "koiralle täysin mahdoton poistaa" mainostettu kuonokoppa oli irti kahdessa sekunnissa......Joten sähköjohtoja uusittiin, auton turvavöitä uusittiin, sohvista pursuili täytteet, lattia oli pelkkää betonia ja muutamassa kohdassa pikkasen myös muovimaton suikaleita..........Mutta kuka voi olla vihainen Sirulle? Siru tuli ja nuoli kättä ja katsoi silmiin niin palvovasti että sille ei yksinkertaisesti voinut olla vihainen. Siinä missä muut koirat saa kyytiä...Sirulle sanotaa että VOI SIRU MITÄ TEIT!
Lopulta Annen oli annettava periksi kun Siru päätti että Annen työpäivän aika kuluu kivemmin kiljumalla suoraa huutoa kerrostalossa joten Siru otti ja muutti tänne "mammalaan" Sirun kannalta systeemi oli hyvä koska täällä se on saanut hmm...toteuttaa itseään ihan eri tavalla. Koska olen ollut kotona niin Sirun ei ole tarvinnut olla ilman valvontaa kuin silloin tällöin ja ensin Leevi ja sitten Minttu ovat pitäneet Sirulle seuraa....olihan sillä seuraa Annenkin luona Toivosta mutta jostain syystä Siru vaatii ihmisen läsnäoloa....Joten noin viisi-kuusi vuotta sitten alkoi Sirun ja mun yhteinen taival saman katon alla.
Kun Siru hyökkii ja jyrskyttää vieraiden housunpuntit tai hameenhelmat suikaleille, niin sille ei voi mitään......kuitenkin Siru tottelee pienimmänkin käskyn tuolla lenkillä ollessa ja etsii pudonneet hanskat tai muut tavarat yhdellä käskyllä. Se osaa ottaa sukat pois meidän jaloista ja siivota huushollin kantamalla kaikki koiranlelut lelukoppaan...sitten se innostuu ja syö Markun tyynyt tuhannen p****n päreiksi - se on aina Markun tyyny, mun tyynyyni se ei ole kajonnut koskaan.
Kun Siru innostuu niin koko huusholli on vaarassa, Sirua ei voi viedä treeneihin koska se innostuu niin että kiljuu kaikkien kilometrin säteellä olevien ihmisten ja muiden eliöiden tärykalvot hajalle....sitruunapanta innosti sitä vielä enemmän ja sitruunapöllähdysten keskeltä kuului aivan vertahyytävä kiljunta...hmm..Sirusta sitruuna oli ilmeisesti vain pikkuinen harmittava takaisku....jonka se voitti ääntään korottamalla....
Nyt Siru on päässyt siis "naisen ikään" - Toivon Hullu-Hipille vielä monia-monia lisävuosia meidän ilonamme, on täysin mahdotonta ajatella elämää ilman Sirua, tuota kaikentuhoavaa pyörremyrskyä jota ei edes ikä näytä mitenkään hidastavan....
Meillä on ollut paljon koiria ja ja sitten on Siru, Hullu-Hipi..........Kaikkien hullujen koirien hulluin ja rakastettavin versio....
Ainakin kymmenen vuotta vielä Siru.....kukaan meistä ei halua luopua susta koskaan........Mokoma kiljukaulainen termiitti.....
