Perhe lisääntyi sitten kahdella, yhdellä Timolla ja yhdellä Mauri-Anterolla......Kyllä on ihan hurja ruljanssa kantaa tavaroita sinne ja tänne ja siivota entistä asuntoa ja miettiä että minne hemmetin kuuseen ne tavaramäärät taas saa hetkeksi mahtumaan kun uudesta asunnosta ei ole vielä tietoakaan Onneksi Annen varastoissa oli tilaa niin paljon että saatiin kaikki tavarat sinne.

Timo ahtautui Manun ja täällä tarvittavien romujensa kanssa tuonne vierashuoneen ahtauteen jossa jo oli ihan tarpeeksi tavaraa ennestäänkin. Vaatelaatikoita on joka nurkka täynnä ja meille ei sentään tuotu kun ihan välttämätön tavara, eli vaatteet joita juuri nyt tarvii ja sitten sohva joka mahtui yhdelle seinälle vaikka aika pitkä olikin ja telkkaripöytä + televisio.

No sen telkkarin halusin tänne kun meillä on olkkarissa edelleen sellanen 15 vuotta vanha iso laatikko jota televisioksi kutsutaan. Ei siinä paljon kuvaa näy ja tekstikin on välillä vaan osittain näkyvillä, mutta Markku on sitä mieltä että niin kauan kun se toimii niin uutta ei osteta. Mä sitten ostin itselleni 42 tuuman Full HD telkkarin makkariin ja Markku osti 32 tuumasen toiseen huoneeseen jossa se katselee telkkaria...meillä ei juuri kukaan koskaan katso televisiota olkkarissa joten yritin että koko hemmetin iso painava romu olis viety kierrätykseen mutta eihän meiltä mitään viedä pois ellei ne ole rikki ja vaikka vähän onkin rikki niin ei se haittaa jos vaan jotenkuten toimii  ÄÄÄKKKSSSS

Mutta nyt kun Timo asuu täällä niin meillä on uusi hieno telkkari jossa on hyvä kuva ja tuumiakin vaikka muille jakaa  Ehkä nyt joskus vois katsellakin telkkaria olkkarissa....mutta kun se vanha helvetin loota nököttää edelleen siinä ihan vieressä...Se on kuulemma ollu Sonyn kallein malli joskus 15 vuotta sitten joten eihän sitä nyt voi  millään heittää menemään....hmm...Joopa joo...Taidan sabotoida sitä jotenkin että kun Markku laittaa sen seinään seuraavan kerran niin sieltä pussahtaa musta savupilvi silmille......

Markku se jaksaa muutenkin pottuilla mun telkkaristani joka on Philips kun se osti itselleen (tietenkin) Sonyn... eihän se mitään muuta merkkiä ikinä ostaiskaan....No joo kyllä mä myönnän että sen uudessa Sonyssa ON huomattavasti  parempi kuva kun mun pilihipsissäni mutta jos se vaikka johtuis antennin johdosta...ihan varmaan johtuu... ja siks toisekseen Markulla on vaan 32 tuumainen ja mulla sentään 42 tuumainen joten läheltä katsottuna pienemmässä on tietenkin parempi kuva.....Mä tietty juppailen sillä että mulla onkin 42 tuumainen Full HD ja sillä vaan pieni Sonyn-paska...

Joten meillä on jatkunut vuoden verran hurja telkkaritaistelu kun ensin olen yrittänyt heittää suolle tuon vanhan lootan ja sitten kun molemmat osti itselleen uuden niin alettiin vääntään kättä kummalla on parempi telkkari... Mä en siis ymmärrä minkä takia meidän olkkarissa pitää olla 200 kiloa painava ikivanha mötikkä joka vie tilaa ainakin kahden istuttavan sohvan verran. Miesten ajatusmaailmaa on mahdoton ymmärtää.....

No siis se vanha televiso toi harmaita hiuksia mulle heti kun Timon uusi komea iso telkkari ilmestyi nurkkaan ja vanha röhjö jäi nököttämään viereen.....

Manu oli vähän ihmeissään kun tavaraa alkoi ilmestymään meille ja Timo ei enää vienytkään sitä kotiin vaan se on koko ajan täällä. Täytyy sanoa että se kyllä viihtyy vallan erinomaisesti, löydän sen illalla sängystäni heti kun menen katsomaan sitä hemmetin 42 TUUMAN FULL HD- Pilihipsiäni . Mauri-Antero rymistää siinä sekunnissa sänkyyn ja kaivautuu peiton alle mistä alkaa kuulumaan julmetun miehekäs kuorsaus. Yöllä heitän Mauri-Antero raukan pellolle makkarista - mähän en nuku kuorsaavan koiran kanssa  Timolla on ovessa koiraportti joten Maukka ei pääse sinnekään kuorsailemaan joten se sitten huokaisee ja kääriytyy pehmeään petiinsä nukkumaan takan viereen. Minttu nukkuu sohvalla ja Siru missä milloinkin, yleensä pehmeässä häkissä jossa sillä on oikein pehmeä patja.

Ruoka aikaan Mauri istuu tuolilla pöydän vieressä ja seuraa meidän ihmisten jokaista suupalaa, mutta ei vahingossakaan ota mitään pöydältä. Minttu sensijaan sai eilen matolääkkeen ja pitää muistaa antaa sille koko kuuri koska siitä on yhtäkkiä tullut ihan älyttömän ahne. Se varastaa leivät kädestä ja hyppii pöydältä ottamaan ruokaa ja sitä se ei ole ennen tehnyt joten epäilen kovasti että sillä vois olla matoja. Unohdin nimittän keväällä antaa sille matokuurin ja se on tainnut saada sen vuosi sitten viimeksi. Se ei ole kuitenkaan lihonut vaikka syökin kuin heponen joten katsotaan nyt että onko tollerosta tullut vaan älyttömän ahne vai auttaako matosten häätö....

Mustikoita ollaan oltu poimimassa jo muutaman kerran ja koirat tietty mukana. Viimeksi kun perkasin marjat niin ämpäristä löytyi melkoinen määrä koirankarvoja kun koko koiralaumalla on tapana tulla maate juuri siihen mustikkamättääseen mistä mä poimin. Markku poimii noukkurilla ja minä käsin niin onhan koirien mukavampi maata tietenkin mun mättäälläni  Nyt on mustikoita ihan hirvittävän paljon metsissä joten pitää saada poimittua vielä ainakin 10 ämpärillistä, ensi vuonna voi taas olla että ei tule yhtään mustikkaa. 

Mä tykkään poimia marjoja, se on jotenkin niin terapeuttista...kuunnella metsän huminaa ja istua mustikkamättään vieressä takapuoli mustikassa koiralaumaa hätistellen ja hyttysiä lätkien...Nyt tosin ei ole ollut yhtään hyttysiä joten on ollut ihan ihannekelejä noukkia marjoja. Huomenna pitäis taas mennä metsään. Tänäänkin piti mutta eilinen kaatosade kasteli metsän niin että ei viitsitty lähteä kun olis pitänyt mennä aamusta kun iltapäivällä on muuta menoa.

Lenkit on vähän jääneet kun ollaan oltu metsässä ihan niinkun vaan marjoja poimimasssa. Koirat saa kyllä porukalla vauhtia metsässä vaikka istunkin vaan mättäällä ja poimin marjoja. Sitten kun vielä levittäydytään metsään niin koirien pitää vuoronperään käydä katsomassa jokaista 

Manu pysyy isojen koirien vauhdissa mukana eikä sillä ole pienentäkään ongelmaa loikkia isojenkaan mättäiden ylitse. Väliin lauma löytää jonkun vesilätäkön tai suonsilmäkkeen missä käyvät rypemässä ja taas on mukavan viileä. Joo kyllä syyskesä ja syksy on ehdottomasti vuoden parasta aikaa.

Pimeä tulee jo ihmeen aikaisina ja yöllä on ihan säkkipimeää. Laitoin meille aurinkokennolla varustettuja LED-valoja pihaan ja ne on hienon näköisiä kun keräävät auringosta voiman ja sitten yön loistavat hienosti kukkapenkkien reunassa.

Käytiin sentään taas pidemmälläkin lenkillä Annen + koirien kanssa ja mä tein hienon takapuoli-liuùn kalliolta alas kun oli niin himskatin liukasta edellisyön sateen jälkeen. Onneksi on paksu hmmm...takapuoli eikä sattunut yhtään. Koirat tosin luulivat että leikin niiden kanssa ja se oli kovasti niiden mielestä hauskaa...Huvinsa kullakin....

Ollaan käyty myös sadassa asunto-esittelyssä, mutta ihan nappi-asuntoa ei ole vielä löytynyt. Ihan kivoja on kyllä ollut, mutta aina on ollut joku ongelma jonka takia on mietitty että katsotaan nyt vielä. Asunnon pitää kuitenkin olla sellainen että sen hinta myös nousis ajan kanssa. Täältäpäin on vaikea löytää sellasta asuntoa koska jostain syystä täällä on Tampereen halvimmat hinnat eikä ne juurikaan nouse samaan tahtiin muualla olevien asuntojen kanssa. Kummallista että tää länsipuoli kaupungista on muuta puolta halvempaa vaikka ikivanhat rauhattoman asuinalueen merkit on kadonneet jo vuosikymmeniä sitten, nykyään tää on todella rauhallista ja mukavaa paikkaa asua.

Tää vaan sai aikanaan huonon maineen siitä kun tänne majoitettiin ekat maahamuuttajat ym. ja sen ajan nuoriso oli vähän rauhatonta...mutta jopa mä kuulun sen ajan nuorisoon joten aika on kyllä tehnyt täällä tehtävänsä ja alue on ihan jees.

Muistan kuinka olin kaupassa ja tumma nainen ja mies tulivat kauppaan ja eräs mummo alkoi nauraa ja osoitti sormellaan ja huusi karmealla äänellä että "KATSOKAA KUN ON HASSUN NÄKÖISIÄ PIKIMUSTIA IHMISIÄ!!!!!!"  Siitä on aikaa noin kolmisenkymmentä vuotta aikaa ja muistan edelleen kuinka mua hävetti sen mummon puolesta........Joo...kyllä aika onneksi on muuttunut. Mä olin asunut Lontoossa jonkin aikaa ja tottunut kansailväliseen sulatusuuniin ja jos minkänäköisiin ja värisiin ihmisiin, joten en ole ikinä kiinnittänyt mitään huomiota ihmisten väriin tai kansallisuuteen.

Nyt mulla on vissin lievä Burn Out kun tuntuu että ei jaksa yhtään mitään...koko kevään ja alkukesän oon raatanut kun orja ja nyt kun käytiin pesemässä Annen kanssa meidän kaikki isot matot, niin mun voimani loppuivat tyystin....Olen pessyt tänä kesänä yli 100 mattoa ja vieläkin olis muutama pestävänä. Sellaisia jotka pesin keväästä ja ovat lattiassa nyt ja taas likaisia. Kun mulla on nuo kangaspuut niin tuli joskus kudottua miljoona mattoa ja nyt sitten pesen mattoja kaken kesää. Mähän tykkään matonpesusta mutta ne isot vanhat matot kyllä otti vähän liian koville....Ne jäi viimeiseksi, en pysty pesemään niitä yksin kun ne painaa märkinä ainakin 100 kiloa.....En ole vuosikausiin pessyt enkä käyttänyt niitä, vaan ne on olleet tuolla autotallissa. Mutta nyt Anne tarvitsee niitä kun sillä on tosi iso olkkari (tai tupahan se vissin on) ja koirien kynnet raapii kaiken maalin lattiasta joten lattia pitää suojata isoilla matoilla ja nää 30 vuotta vanhat rahkamatot on ihan kun omiaan siihen tarkoitukseen. Ne on jopa ihan kivan näköisiäkin vielä, vaikka ei tuollaisia enää missään kaupassa myydä.

Eilen vietiin Annelle puhtaita mattoja ja Siiri ja Sauli sai varsinaisen hepulin kun tuli uusia IHANIA kynnenterotuspaikkoja...niillä oli oikein kilpailu kumpi saa terotettua kynsiään enemmän isoihin pehmeisiin mattoihin. Kun matot on isoja ja painavia niin ne on kun tehty kynsien teroittamista vartan. Mä luulen että Anne saa lähteä metsästämään kirpareilta isoja mattoja kun kissat tekevät selvää mokomista matonkuvatuksista hetkessä. Sen pitää ostaa iso kasa sellaisa halpoja kertakäyttömattoja jotka vaan pestään kerran jos on pakko ja sitten heitetään kuukauden päästä menemään kun ne on täynnä kissan tekemiä reikiä......Kirpparit on täynnä vanhoja isoja matonroikaleita jotka ei maksa kun vitosen tai kympin. Eihän kukaan järkevä ihminen enää sellasta 50 kiloa painavaa matonrumilusta lattiaan laita.... ellei satu olemaan kissaihminen..niin tai koira-ihminen. Siinä tapauksessa matot suojaa lattiaa ihan mainiosti.

Joka tapauksessa myös mä olen täynnä kissan tekemiä reikiä kun Siiri ja Sauli päättivät että olen myös kiipeilypuu jonka kautta juostaan kilpaa täysillä oikeaan kiipeilypuuhun joka sattui olemaan just sen sohvan takana jossa mä istuin. Jumankekka - kaksi kamalaa kissanronttia tuli täysillä ja kiipesivät kilpaa mua pitkin päähän asti ja loikkasivat siitä kiipeilypuuhunsa niin että mun päänahka on täynnä kissankynnen jälkiä....Siis TAAS KERRAN muistin miksi EN ota enää itselleni kissoja..... - en ikimaailmassa.....Mutta ihan ihania ne kyllä on aiheuttamistaan pienistä vammoista huolimatta....

Nyt mun pitää ottaa oppia Jerome K.Jeromen hajatelmasta "Laiskottelusta ei voi nauttia täysin siemauksin, jollei ole paljon tekemistä" 

Mulla alkaa karhulaskujen esiinkaivaminen ja lähettely ja aivan hullu työtahti taas parin viikon kuluttua...joten päätin laiskotella siihen asti, mä käyn vaan mustikassa ja lenkillä, mutta jätän kaiken muun raatamisen väliin.....SIIS IHAN VARMASTI JÄTÄN !