Leikkaus meni hyvin ja ehkäpä nyt olis sitten aika alkaa vähän jo toipumaankin mokomasta rääkistä Edellinen leikkaus meni vähän päin peetä ja nyt sitten korjailtiin ja korjaamista löytyikin enemmän kun uskoinkaan. Vain ne lääkärin tekohampaat puuttuivat, kaikkea muuta sitten löytyikin jota otettiin pois...hmmm...mä en ihan tiedä oliko mun kohdallani hoitovirhe vai rikkinäinen niittikone, mutta viisi irtomaista niittiä poistettiin ja sitten vielä jotain omituista joka oli alkanut kasvamaan kahden puoliksi irtonaisen niitin ympärille...siitä nyt otettiin näytteet mutta ei kai se muuta ollut kun ärsytystä kun mokomat niitit roikkuivat suolissa miten sattui...

No nyt tuntuis että alkaa oleen vähintäänkin normaali olo. Vaikka leikkauksesta ei ole kun vähän yli viikko niin oon kylllä jo tehnyt neljä lumikenkäreissua ja käynyt koirien kanssa ihan normaalisti lenkillä. Mitään muuta ei kielletty kun raskaiden esineiden nosteleminen muutamaksi viikoksi.

Koiratkin tottuivat jo siihen että Markku talutti niitä monta kuukautta kun mä vaan en pystynyt siihen, mutta nyt oon kyllä jo kulkenut koirien kanssa myös sellasilla lenkeillä jossa koirien on ollut pakko olla hihnassa.

Nyt on ollut niin ikävän kylmää että Siru ja Manu joutuivat olemaan pois parilta lenkiltä, ei noita voi viedä -20 asteen pakkaseen. Minttu tarkenee vaikka olis -50 astetta, sitä ei kyllä pakkaset haittaa Sirukin vielä muutama vuosi sitten tarkeni vaikka kuinka kylmässä mutta nyt ollaan sitten varottu viemästä sitä liian kylmään keliin.

                              

Oltiin kavereiden kanssa lumikenkäilemässä ja sinne pääsi pakkasen takia mukaan vain Minttu, se oli riemuissaan kun Leo-kaveri odotti jo innoissaan kun näki että tultiin autolla pihaan. Minttu ja Leo kahlaislivat lumessa kun tehtiin kiva aurinkoinen lenkki pellolla. Aurinko lämmitti jo jonkin verran eikä tullut yhtään kylmä vaikka pakkasta olikin aika reilusti.

Mintttu vetäs sitten sisällä heti kissanruuat kitaansa ja käyttäytyi muutenkin vähän epähienosti...öhh...sohville hyppiminen ja kahvipöytään + ihmisten syliin väkisin änkeäminen on valitettavasti tutun MInttumaista toimintaa aina sillon tällön.....

                             

JEEE...TUULETUSTA !!!!!!!!

                            

(Minttu) Missähän se loppu porukka luuraa?

                           

(Minttu) Leo jää kun seisoon kun mä starttaan... (Leo) tuo punainen otus luulee itsestään vähän liikoja....kyllä mäkin vielä jaksan...

                            

NYT löytyi loppu porukka  sinne ja äkkiä !

 

 

 

Sitten kuljeskeltiin Jumesniemen maisemissa muutamaankin kertaan. Tällä kertaa Anne oli lähdössä töihin eikä ehtinyt mukaan ja kyllä Toivo on hyvin uskollinen emännälleen kun lähdettiin niin muut olivat ihan töpinöissään, mutta Toivo seisoi oven takana ja odotti Annea. Lopulta kun lähdettiin niin Toivokin suostui lähtemään mukaan, juupa juu...on se hyvä että Annella on edes yksi viimesen päälle uskollinen koiraeläin -Viljo ja Metku oli heti lähdössä eivätkä vilkaiseetkaan taakseen

                             

(Toivo) Tota noin....kun se emäntä ei ole vielä tullut ulos.....ei kai me sitä jätetä ????????

                            

(Siru) MENNÄÄN JO !!!!!!

                            

(Minttu) VAUHTIA senkin mustavalkoinen pahansisuinen otus ! (Viljo) HÄH..... mikä mä olen?

                           

(Metku) Mä oon NIIIIIIN valmis lähtemään !! Mitä ihmettä te siellä oikeen kuppaatte?

                             

(Manu) Joo - kuinka kauan noiden hitaiden ihmisten lumikenkien jalkaanlaitto oikein voi kestää?

                             

No niin kohta lumikengät on jalassa ja me päästään LENKILLE !

 

 

 

Oli aika kylmä ilma ja mä en ollut vielä ehtinyt ostaa Sirulle niitä tassunsuojia. Alkumatka menikin hyvin eikä Sirun jalat palelleet, mutta sitten kun lumi alkoi kertymään takatassujen varpaiden väliin, niin tulikin ongelma  Siru ei pysty kävelemään kun lumi paakkuuntuu takajalkoihin, sen toinen takajalka alkaa kramppaamaan ja niinpä sitten Markku kantoi Hullu-Hipsua puolet matkasta...no se oli Markulle ihan hyvää treeniä, Siru kun ei ole mikään keijukainen vaikka näyttääkin hoikalta 

Siru kyllä tulee ihan mielellään syliin ja kun Markku samalla lämmitti Sirun takajalkoja niin vähän ajan kuluttua Siru kirmasi taas lumihangessa kuten nuorena. Hmm...siis tasan niin kauan kun lumi taas takertui anturoiden väliin ...sitten taas syliin lämmittelemään. Kyllä Sirulla pelaa palvelu hyvin 

                                

No niin mennäänpä nyt jo...hop hop mamma, lopeta jo se kuvaaminen....!

                               

(Metku) Mä paimennan teitä kaikkia...koittakaapas nyt saada vähän vauhtia niveliinne 

                              

(Viljo) Tää lumi on NIIN ihanaa 

                                

(Toivo) joopa joo....juoskaa te kakarat vaan, mä otan aina spurtin sillon tällön, mutta en mä viitsi kaiken aikaa koheltaa...Mietin tässä vieläkin vähän huolissani että minne se emäntä oikein jäi....

                                

(Siru) Äläs nyt Minttu kiilaa mua hankeen....

                                 

(Minttu)  Oikein kauniita maisemia...ei siinä mitään, löytyisköhän täältä peuran tai hevonp**kaa syötäväksi?  Kyllä tällä reissulla alkaa jo nälkä kurnia mahassa....pikku kakkarat olis kivoja välipaloja...

                                 

(Manu) Mä ainakin merkkaan tän paikan itselleni ETTÄS TIEDÄTTE !!!!!!

                                 

(Siru) Senkun merkkailet vaan, kyllä täällä peltoa riittää....oi kun aurinko lämmittää mukavasti  Sulattaiskohan se mun jäätyneet partakarvani....

                                  

Tapaninpäivän myrskyn jäljet näkyy vieläkin metsässä.....

 

 

 

Oltiin ihan kuitti kun päästiin tupaan ja mä menin heti suihkuun kun olin ihan litimärkä kun yritettiin mennä ihan täpöillä aina kun Siru pääsi vähän matkaa juoksemaan ilman lumipaakkuja varpaiden välissä...Täytyy sanoa että se oli kunnon hikilenkki. Manua ei palellut yhtään ja se pomppi lumessa kun rusakko, mä aattelin että Manua myös joudutaan kantamaan jos sen jalat ja pallit alkaa palelemaan...mutta mitä vielä, Mauri-Antero päästeli täysillä pitkin peltoja isojen perässä. Kyllä nuori koira vielä jaksaa vaikka olis vähän viileämpikin keli.

                                        

                                         

   Annen lintulaudalla käy aikamoinen kuhina ja tirpat syö päivässä ainakin yhden "kopillisen" siemeniä...Kalliiksi tulee nuokin mokomat siipiveikot 

 

 

 

No vahingosta viisastuneena otin Sirun mukaan ja käytiin ostamassa sille tossut ja säärystimet takajalkoihin. Siis mä en voi käsittää miksi ei ole olemassa sellasta tossujuttua jossa on säärystimet samassa. En ymmärrä kuka älypää noita tossuja koirille suunnittelee, mutta on ihan 100 prosennttisen selvää että minkäänlainen pikku tossu ei pysy koiran jalassa kun se juoksee pitkin lumista peltoa tai rämpii metsässä. Siis millasille koirille ne oikein on suunniteltu...Fifille joka tepsuttaa kauniisti emäntänsä kanssa sileällä kadulla?

Koska oltiin menossa juuri lumikenkäilemään Annen ja koiralauman kanssa, niin en ehtinyt vielä ommella tossuja kiinni säärystimiin ja niinpä sitten piiiitkä lenkki oli toooodella piiiitkä kun sata kertaa laitettiin tossut Sirun jalkaan kun ne putoilivat ja roikkuivat missä milloinkin. 

Siru oli riemuissaan se päästi menemään pitkin lumihankea niin että lumi lensi ja huomasi selvästi että se nautti ulkoilusta ihan eri tavalla kun takajalat oli lämpiminä. Etutassuissa sillä ei ole ongelmia ollutkaan. Me ihmis-parat sitten rämmittiin lumikengillämme ja vahdittiin kun haukka että Hullu-Hipin tossut ei vaan pääse hukkumaan hankeen ja yritettiin pitää se onneton Siru polulla niin että se ei hukkais kallisarvoisia tossujaan minnekään. Mutta Siru ei pidä poluista se haluaa juosta hangessa ja rämpiä kinoksissa vaikka näkee että se ottaa sen voimille...mä en ymmärrä miksi se ei voi ikinä kävellä helpolla polulla...

Kyllä Sirulla vielä potkua löytyy vaikka jo 14 vuotta lähenee uhkaavasti. Uskon että jos mitään ikävää ei tapahdu niin Siru pystyy kyllä vielä ainakin ensi kesänä tekemään pitkiäkin lenkkejä siinä missä muukin lauma.

Nyt sitten oon miettinyt että miksi en tee itse koirille kunnollisia tossuja jossa on kunnon pitkä säärystinosa niin että tossut myös pysyvät jalassa. Mä sentään olen ommellut lapsille aikanani lähes kaikki vaatteet itse, ja jos saan vähän niinkun kehaista niin olen ihan hemmetin hyvä suunnittelemaan ja ompelemaan ...öööhh...siis pelkkää laiskuutta on jos en itse ala suunnittelemaan myös niitä kunnolla jalassa pysyviä koirantossukoita...Mulla olis hyvä lauma joilla koeajaa tossut, jos noiden Annen bortsujen jaloissa tossut pysyy niin sitten ne kyllä pysyy ihan minkä koiran jalassa hyvänsä.

Pitänee kaivaa vanha hyvä ja uskollinen Husgvarnan ompelukone esiin jostain romujen joukosta taas kerran...Viimeksi ompelin sillä Annelle verhoja viime talvena....Vähän kone yskähteli ja tuppas käymään vaan takaperin, mutta pikku remontin jälkeen se pelitti ihan mukavasti. Kyllä sillä on vielä pitkä elämä edessä 

Nyt kun vihdoin jätin taakseni tuon vapaaehtoistyöni jäsenrekisterinhoitajana niin on aikaa miettiä ja suunitella ja ehkä myös toteuttaa uusia hienoja ideoita. Mä olen ihan vietävän onnellinen tästä vapaudestani---ei enää jatkuvaa natinaa eikä paskakuormia niskaan...JEEEE 

Kyllähän mä vieläkin teen ja varmaan tulen jatkossakin tekemään vapaaehtoistyötä, mutta nyt se tuntuu ihan hurjan paljon kivemmalta kun ehtii tekemään  niin paljon muutakin mukavaa, rohkeutta on myös lopettaa silloin kun katsoo että mitta tulee täyteen.     

Tänäään pitäis lähteä tokoilemaan illalla maneesille...hmm...syytä laittaa kunnolla päällensä vaikka ei mikään tulipalopakkanen enää olekaan, viimeksi olin umpijäässä - maneesilla on usein kylmempi kuin ulkona 

 

"Menestys elämässä riippuu mitä suurimmassa määrin rohkeudesta ja hyvästä huumorintajusta, selviytymiseen tarvitaan niitä molempia"

                            -JOHN R. SILBER-