Onpas näköjään kulunut aikaa kun oon viimeksi ehtinyt päivittää tätä blogiani.

Syy ei tokikaan ole laiskuus - pois se minusta .....Tässä vaan on ollut niin paljon menoja että en ole ehtinyt paljon kotona koneella naputella.

Lähes joka päivä ollaan kerätty enemmän tai vähemmän koiria ja porukkaa mukaan ja lähdetty lumikenkäilemään milloin minnekin. Välillä pitkiä varsinaisia tappolenkkejä ja välillä rauhallisia "juoruilulenkkejä" kavereitten kanssa  Koiria on ollut mukana aina vähintään neljä, riippuen vähän siitä missä ollaan oltu ja kenen kanssa. 

Olin leikkauksessakin taas välillä ja olinhan mä kokonaiset kaksi päivää kotona, mutta kolmantena piti jo päästä lumikengille ja pellolle - tosin sellaselle tasaselle pellolle ja vähän rauhallisemmin. Kavereiden kanssa ollaan kävelty ja silloin on ollut mukana joko kultsu Leo ja sitten välillä myös Tuuma ja Viski emäntineen.  Tuuman ja Viskin emäntä ei kovin usein työkiireiltään ehdi mukaan jotan enemmän ollaan sitten kuljettu Leo-pojan omistajien kanssa. Mukana on ollut myös väliin yksi isohko musta hauska karvainen Vilkku-koira joka antoi heti alussa Manulle pikku opetuksen siitä että MUN NENILLE EI HYPITÄ  - Mauri- Antero kun eka kerran Vilkun tavatessaan loikkasi suoraan sen kimppuun ja olisi vissiin "halinut" vähän liian läheisesti joten Vilkku vähän närkästyi mokomasta tunkeilevasta käytöksestä ja murahti varoittavasti. Manu muistaa tämän edelleen ja pysyy vähän kauempana silloin kun ollaan pihassa...Kun lähdetään pelloille ja metsään niin ei ole mitään ongelmia, samoin on Viskin ja Manun välillä. Niilläkin on sanaton sopimus siitä että liian lähelle ei mennä ja Manu on myös tämän sopimuksen pitänyt kuten myös Viski. Lenkillä nekin kyllä voivat kulkea ihan sulassa sovussa rinnakkain eikä ole mitään ongelmia. Koirien hierarkia on aika hassu juttu,niillä näkyy olevan aivan selvät säännöt joita ne noudattavat  ja kukin kunnioittaa toistensa mielipiteitä. Näistä käytöskukkasista voi ihmisetkin ottaa oppia niin vältyttäis monilta ongelmilta.

                              

Ja Minttu tietenkin kukkona tunkiolla......

                              

Kyllä talvinen luonto on kaunista.

                              

Tää Tuuma on ihan kuin Siru nuorena...aivan ihana bortsulainen....

 

 

 

Jumesniemellä ollaan kuljeskeltu pitkiä hikilenkkejä ensin hangella joka upotti niin että lenkit olivat ihan sairaan raskaita. Joka hemmetin kerta polku oli joko pyryttänyt umpeen tai sitten pelkkä tuuli oli tuonut siihen lunta niin että joka kerta polku oli täysin tukossa ja joka kerta se piti taas kerran aukaista puolisääreen ulottuvassa hangessa. Täytyy myöntää että pari kertaa jo päätin lopettaa koko lumikenkäiyn kun tuntui että ei jaksa enää askeltakaan.....Kummasti sitä taas jaksoi seuraavalla kerralla vaikka tiesin jo etukäteen että yhtä koville se taas ottaa kuitenkin. Tosin ollaan kuljettu nyt lyhyempää noin 4-5 kilsan lenkkiä, pidempi on vielä jätetty odottamaan kevättä tai paremminkin mitä luultavammin syksyä. Kun lumet sulavat niin pellot viljellään joten osa lenkistä jää sitten taas peltojen alle, eihän sitä voi mennä talsimaan kenenkään rusipeltoon 

                            

(Metku) ÄÄHH...täällä hiukka upottaa.....

                             

(Minttu) Mitä siellä valitat, mä olen paljon isompi ja raskaampi ja uppoan syvemmälle....ÖÖÖHHH...HELP!!!!! Mä jäin jumiin....

                              

(Manu) Tuota noin...voisko joku tulla hakeen mut pois täältä?

                              

(Manu) No ei sitten...EI TARTTE AUTTAA !!!!!!! UUUHHH....

                             

(Minttu) Miks hitossa mä en pysy hangen pinnalla???? (Metku) Hmmm..Jospa kokeilisit tätä polkua..heh....

                             

(Siru) Joo kyllä on viisainta kulkea polkua pitkin...(Metku)  Niinhän mä juuri sanoin...

                             

Lopulta pelto-osuus loppui ja päästiin polulle metsään...Kieltämättä otti aika koville. (Kuten Sirun takista näkee kuvat on otettu eri päivinä kun ollaan kuljettu Jumesniemellä, nää oli kyllä molemmat TODELLA upottavia kertoja)

 

 

Toivolla oli taas huonoa tuuria ja sen varpaan kynsi halkesi jossain niin pahasti että Toippari oli pakko nukuttaa ja kynsi poistettiin ja nyt se on kulkenut jo muutaman viikon iso tollo varpaassa. Ensin piti kokonaan jättää Toivon osalta lenkit väliin - niinpä Toivo jäi katselemaan kissojen kanssa ikkunasta kun muut lähtivät lenkille.... Lopulta se sai luvan kulkea iso tollo varpaassa...hmm..eipä tuo näyttänyt Toivoa mitenkään haittaavan. Annea se haittasi enemmän kun mokoma tollo ei tahtonut pysyä jalassa kun Toippari päätti loikata umpihankeen...niinpä Toivon piti kulkea polkuja pitkin. Eihän se taas sovi Toivolle sitten mitenkään, lumihangessa on paljon mukavampi juosta ja niinpä mokomaa tolloa laitettiin Toipparin koipeliiniin moneen kertaan matkan varrella uudelleen. Tollo on edelleen varpaassa suojana, mutta kyllä sieltä alkaa kohta kynsi kasvamaan ja hyvin se on parantunut Toivon lumihangessa juoksenteluista huolimatta.

                              

(Toivo) Tää mun koipitolloni ei mua mitenkään haittaa...mä vaan juoksen ja juoksen....Tollo tulee perässä jos tulee....

                                

(Anne) Himskatin roikale kun loikkii umpihangessa niin että mokoman tollon saa sitoa monta kertaa uudelleen..( Toivo) Ei se mua mitenkään haittaa....

                                  

(Viljo) Täällä on selvästi myyrän haju...(Metku) MISSÄ?

                                  

(Minttu) JIHUU .... TÄÄ HANKIKANTO ON SITTEN IHANAA!!!!!

                                   

(Viljo) HÄH ?   Näenkö oikein mikä ihme tuota paksua punaista laiskimusta puree...sehän kirmailee ihan innoissaan...yleensähän se nuuskii vaan hajuja ???????

                                    

 

                                    

(Siru) Mä nuuskin nyt...NUUH...tässä on kulkenut...hmm...Viljo ja Toivo ja Metku ja Minttu ja Manu....

                                    

(Viljo) Mitäs tuo pahansisuinen vanhus tuolla nuuskuttelee?

                                    

(Minttu) Se haistelee meidän jälkiä..etkä sä sitä tajua senkin tyhmä huiskuhäntä...Siru on meidän kaikkien pomo...

                                      

(Metku) Joo....Siru on meidän pomo....Sitä ei parane ärsyttää...Se on vanha ja viisas, ja sillä on terävät nysähampaat..

                                       

(Anne) MÄ VALLOITIN TÄN KUKKULAN !

                                 

Minttu on taas villiintynyt suunnilleen villikoiran tasolle, sille ei mene korviin juurikaan mitkään käskyt silloin kun se on hihnassa ja syy on tuo ruttuturpa Mauri-Antero joka villitsee Mintun ihan alkukoiran tasolle. Lenkille meno niin että on kolme koiraa hihnassa on lähes mahdotonta, mä en pysty kuljettamaan kolmea koiraa. Yritetty on mutta huonosti on käynyt. Siispä meidän villikoiralauma kulkee lenkeillä vain alueilla missä ei ole vaaraa muiden ihmisten tai koirien kohtaamisesta ja silleen että ne saa olla vapaana.

En yksinkertaisesti pysty kuljettamaan niitä koska Manun ollessa mukana Mintttu ja Manu yhdessä vetävät niin kovaa että en ulkoiluta niitä vaan ne ulkoiluttaa mua.....Mä vaan menen latanana perässä. En tiedä onko Manun voimat kasvaneet vai onko mun voimani kadonneet jonnekin mutta viime talvena kuljetin neljää koiraa kun Nasukin oli mukana ja silloin ei ollut tälläsiä ongelmia ollenkaan. Manu ei vetänyt pahemmin koska Nasukaan ei vetänyt ja silloin ei Minttukaan vetänyt - Siru nyt ei vedä koskaan ja se onkin ainoa joka tuosta laumasta enää tottelee mitään 

Nyt näyttää siltä että Manulla ja Mintulla on kisa siitä kumpi pystyy vetämään lujempaa...kun komennan niitä niin Siru pysähtyy kokonaan ja on hyvin hämmästyneen ja nolon oloinen kun luulee että komennan sitä  Jos taas kiskon hihnasta niin ne vaan innostuvat että onpas kiva leikki.... - Nyt olen sitten luovuttanut kokonaan enkä enää kuljeta koiria hihnassa vaan me lähdetään aina jonnekin missä koirat saa juosta vapaana....ja kyllä ne juokseekin....

TIEDÄN että MInttua pitäisi kouluttaa...mutta kun kuljen vain Sirun ja Mintun kanssa niin Minttu ei vedä yhtään, vetäminen tulee vain silloin kun yli-innokas Mauri-poika on mukana.

Jos menen lenkille niin että vain Minttu on mukana niin se ei vedä yksinäänkään yhtään vaan kulkee todella kauniisti rinnalla ja tottelee hyvin...Manun kanssa kaksistaan en ole kokeillut, pitäisi viedä sitäkin yksinään niin ehkä saisin sen päähän taottua että MUN KANSSANI EI SAA VETÄÄ! . Timolla se ei kuulemma vedä ja Timoa se tottelee hihnassakin. Mut se on katsonut vain hoito-tädiksi jolle saa tehdä kiusaa...äääärrrhhh....NO HYVÄ ON -  MYÖNNETÄÄN...tuleehan Manua lellittyä koska se on vain hoidossa ja on NIIN suloinen ja pieni....ÖÖÖHH...siis SULOINEN?

                       

ÖÖHH...Mikä kaunis ja suloinen pikku palleroinen....

                       

Ja sitten suloista palleroista vielä vähän toiseltakin puolelta.....

                         

(Manu) MITÄ? Nauraako joku mulle?...Mun koipeni on jossain kiinni  auttaiskohan joku ystävällinen sielu mua vähäsen?

                         

(Viljo) Miks tolla palleroisella on aina takki päällä? Eihän talvella palele....Ai niin tollahan ei oo KARVOJA  HÄÄHHH..mikä koira  (Manu) Älä sää ruikelo siinä ilku mulle...

                          

(Siru) Huomaatteko mun MAHTAVIA lihaksiani?   Ei se ole tuuli vaan mun pullistelevat lihakseni...Mitä? eikö kukaan usko mua?

                         

(Metku) HAA HIENOA......koirataistelu tiedossa......Viljoa ei kannata ärsyttää....

                          

(Viljo) Mitäs hemmettiä sä punainen paholainen oikein kiusaat mua... (Metku) Mitäs mä sanoin, tää täytyy nähdä....kohta tolleroiselta on tukku karvoja Viljon suussa...

                             

(Viljo) Nyt sun käy kalpaten senkin paksu kiusankapple....(Metku) TÄÄ ON KIVAA...Viljo varmaankin rouskasee tota punaista pulleroa...

                              

(Metu) ÄÄHH..ei tullu tappelua  ihan mälsää....

                                 

(Metku) Mä sitten otan pienen spurtin.... HEI.....MISSÄ MUN TOINEN KORVANI ON? 

                                  

(Viljo) HAAAA....Metkulta on kadonnut yks iso korva...HEH...(Minttu) MITÄ????

                                   

Niin ja matkalla löytyi kolme karvamatoa jotka me kannettiin puun alle turvaan...siis enhän mä tiedä vaikka niiden oikeesti kuuluis olla hangella???? Jospa ne kiireesti ryömi takas hangelle kun me kannettiin ne turvaan...

 

 

Toivo, Viljo ja Metku tottelevat hyvin myös meitä silloin kun Anne ei ole mukana, ollaan kuljettu lenkillä myös niin että otetaan koirat kun Anne on töissä ja mennään koko lauman kanssa lenkille. Ne tottelevat silloin ihan hyvin, kun Anne on mukana niin meidän sana ei tunnu painavan ollenkaan niin paljon. Kyllä ne emäntänsä tunnistavat ja tietävät että se on Anne jota kuuluu totella.

Niin ja Manu teki SUUREN löydön kun oltiin kavereiden kanssa kenkäilemässä. Mauri-Antero löysi kokonaisen peuran jalan ja sen jälkeen sen luokse ei isot koirat enää menneetkään kun Manu puolusti saalistaan........se piiloutui pusikkoon kaluamaan peuran kinttua ja vähän aikaa etsittiin että minne hemmettiin pikku ruttumaana oli kadonnut. Se yritti olla mahdollisimman hiljaa että kukaan ei vaan ottais sen saalista pois. Huomattiin kyllä että isot koirat kävivät vähän väliä pusikossa ja tulivat sitten pois ja sieltähän Manu löytyi ison peurankoipensa kanssa. Koipi nostettiin korkealle puuhun ja Manu parka katseli haikeana suuren saaliinsa perään....Ihme kyllä se antoi ihan suosiolla ottaa luun pois, se ei ole koskaan ollut agressiivinen ruokansa suhteen ihmisten kanssa vaikka isojen koirien on turha mennä ottamaan siltä luita pois. Silloin ruttuturpa kyllä murisee uhkaavasti ja isommat koirat jättää sen kyllä rauhaan.

Siru on taas elämänsä kunnossa kun lumi ei enää tartu tassuihin, hangella on kiva juosta ja sisällä ne leikkivät Manun kanssa vetoleikkejä aamusta iltaan, Minttu ei ymmärrä vetoleikkejä ollenkaan, koska se ei vedä koskaan mitään. Mä olen yrittänyt saada sitä vetämään lelua mutta se irrottaa heti kun kosken leluun. Sitä vaan ei ole luotu vetämään.... ÄÄÄHHHH......muuta kun hihnassa  Jumankauta vetäis lelujaan eikä mua...vai jospa se pitää mua lelunaan ja sen takia raahaa mua perässään..Hmmmm....

No ongelmansa kullakin, mun on paras kulkea lenkeillä vain Sirun ja Mintun kanssa jos pitää mennä paikkaan missä koirat ei voi olla vapaana. Toki tiedän että nyt on alkanut aika jolloin koirat ei periaatteessa saisi olla ollenkaan vapaana missään, mutta tuo lauma kyllä tottelee silloin kun ne on vapaan ja pysyvät yleensä hyvin lähellä. Vaikka Minttu ja Manu ei tottelekaan hihnassa niin kyllä ne tuolla maastossa tottelevat hyvinkin.... ellei löydy peuranjalkaa....Siis mikä ero on siinä onko koira hihnassa vai vapaana? Miksi koirat ei tottele silloin mitään kun ne laitetaan hihnaan? Ja miten ihmeessä voin kouluttaa niitä hihnakäyttäytymisessä kun ne osaavat sen ihan hyvin ollessaan yksin, mutta sitten villitsevät toisensa perusteellisesti kun ovat yhdessä?

Pitäis vissiin todellakin kulkea myös Manun kanssa yksikseen mutta ei vaan ole tullut kokeiltua sitä koska Manu on kuitenkin vain hoidossa täällä. Ajattelen aina että mitäs sen väliä on kun en kuitenkaan juurikaan ulkoiluta sitä täällä meidän kulmilla vaan lähdetään aina jonnekin kauemmaksi jossa ne saa olla vapaana.....Omien koirien kanssa onkin eri asia kun ne ovat tässä aina...ja ne tottelevat yhdessä ihan hyvin jorten siinä ei ole ongelmaa. En siis voi kouluttaa niitä enää enempää koska ne tottelee muutenkin hihnassa kahden ollessaan, Manu saa Mintun huonot tavat esiin ja niitä en ole saanut koulutettua mitenkään pois..

Manu on kuitenkin varsinainen ilopilleri ja saa myäs Sirun innostumaan leikkiin ja Siru on ottanut Manun oikein tosissaan siipiensä suojaan. Se pesee Manua huolellisesti nuolemalla ja Manu on autuaan onnellisen näköinen. Siru leikkii Manun kanssa ja pitää siitä muutenkin hyvää huolta. Siru on saanut uuden tarkoituksen elämäänsä - onhan se vahvasti paimenkoira ja nyt sillä on paimennettavanaan yksi kappale Mauri-Antero No myönnetään että välillä Manu joutuu olemaan myös purulelun asemassa ja eihän Siru koskaan tosissaan pure..vähän vaan maistelee  Ja purulelun asema näyttää kovasti olevan Manun mieleen, sen paksu nahka ei kärsi Sirun pikku pyörittelyistä itse Manu leikkiä haluaa ja sitä se myös saa. Manu rakastaa vähän rajumpia leikkejä.

Minttu taas on nykyään varsinainen metsäkoira joka kulkee nenä maassa ja tarkistaa jokaisen puun alusen olisiko siellä mahdollisesti vaikkapa kyykäärme nukkumassa talviuntaan....Sen on hyvin erilainen kun muu lauma, se leikkiin kyllä välillä juoksuleikkejä mutta sen intohimona on haistella kaikkea ja kaiken aikaa. Mitä vanhemmaksi se tulee sitä enemmän sitä näyttää kiinnostavan hajut. Mä uskon että siitä tulisi kouluttamalla hyvä pelastuskoira tai ainakin joku etsintäkoira...se rakastaa hajuja ja kun toiset juoksee pellolla niin punainen tollerin häntä näkyy jossain kaukana pellon laidassa puun alla....Onneksi se ei ikinä vahingoita mitään eikä enää ota edes kiinni hiiriä eikä muitakaan pikku otuksia se vaan haistelee. Silloin pentunahan se kantoi kaiken liikkuvan sisään, nyt se on enemmänkin tarkkailupuolella 

No katsotaan nyt miten saisin koko lauman kulkemaan myös hihnassa niin että ei tarvi mennä latanana perässä.....se ei todellakaan ole mikään ilo ja mua kyllä ihan hävettää kun ihmiset varmaan ajattelee että en ole kouluttanut yhtään näitä villi-otuksiani...ÄÄKKSSS 

                           

Kukkulan valloittajat !

                            

(Manu) Mä sainkin Annen hanskan...JEEEEEEEEEEE

                              

Mä murhaan tän hanskan ihan kokonaan....

                                 

(Manu) Painu nyt punainen rättikorva pois mun hanskastani tai mä höyhennän sut !!!!!!

                                  

JEEEEHHHHH......Kohta tää hanska on vainaa....

                                     

MITÄ...enkö mä muka saa leikkiä sillä...EN kyllä tuo sitä takas sulle...senkun haet sen ite....HÖH....

                                       

Kolmen kovan kopla 

 

 

 

Mä mietin elämää ilman koiria...olis aina siistiä, ei koirankarvoja sohvissa eikä vaatteissa, ei "villakoiria" sängyn alla, ei märän koiran hajua eikä sulavia lumipalleroita parketilla, siisti naarmuton parketti, ei koiranleluja ympäri lattioita, ei heräämistä siihen että Mauri-Antero hyppää naaman päälle ja tuo vielä yleensä tullessaan limaisen vinkusian joka on sen lemppri lelu meillä, ei taistelua lenkkipolulla vaan rauhallista kävelyä ilman että kaksi koiraa vetää henkensä edestä ja kolmas ihmettelee että mitä mä komentelen, ei julmettua sohvalta tai peiton alta kuuluvaa Bostononterrierin kuorsausta, Ei kuraisia tassunjälikä vaaleassa matossa, ei niska limassa siivousta kun koira on syönyt ison luun ja tullut tietenkin yöllä ruikulle eikä kukaan ole kuullut kun se vinkuu pihalle,  ei kuoppia täynnä olevaa pihanurmikkoa, ei koiraa joka loikkaa vauhdilla litistäen pahaa-aavistamattooman sohvalla löhöäjän littanaksi ja lipaisee limaisella kielllään rakkaudentunnustuksensa suoraan keskelle naamaa.......Oliskohan se siisti ja rauhallinen elämä jotenkin hienompaa, olis huusholli karvaton ja hiljainen, parketti muistuttais parkettia eikä kynnöspeltoa, ei tarvis kompastella koiran vinkuleluihin eikä tarvis mennä sateella tai huonolla kelillä pihalle........en mä vaan tiedä mitä tuollanen elämä olis kun meillä on aina ollut koiria.........

Oikeastaan en halua edes kokeilla sellaista elämää, kyllä meille sopii paremmin tää sekalainen lauma kaikkine ongelmineen ja riehumisineen. Ne karvat ja hajut tulee siinä kaupanpäälle kun ottaa koiran. Jos ei siedä sitä niin on parempi olla ilman koiraa. Liian usein annetaan koira pois kun ei jaksetakaan sietää sen hajuja ja karvoja ja pahantekoa....Koira ei todellakaan sovi kaikille.